Koulut alkavat, ja moni asia muuttuu uuden opetussuunnitelman myötä. Useat koulut luopuvat numeerisesta arvioinnista, ja käyttöön otetaan sanallinen arviointi.

Muutosta perustellaan sillä, että numero ei kerro tarpeeksi. Siitä ei voi päätellä, missä oppilas on vahvimmillaan tai missä olisi vielä parantamisen varaa. Totta onkin, että jos naapurin tyttö kertoo saaneensa enkusta ysin, en tiedä onko ääntämys kohdillaan ja onko kestopreesens hallussa. Uskon kuitenkin, että hän itse sen tietää.

Numero on vahva viesti. Ei toki välttämättä paras. Eräskin opettaja antoi liikunnasta aina seiskan, vaikka oppilas kuinka liittyi urheiluseuraan, oli aktiivinen ja paransi cooperissa kerta kerralta. Seiska tuli ja viesti oli selvä.

Mutta sanoilla vasta voikin sivaltaa.

Lapset ovat jänniä olentoja. He muistavat sanomasi. Ja he tulkitsevat sanomaasi tunnetilansa mukaan. Ja heidän tunteensa heittelevät, laidasta laitaan. Ja he uskovat opettajaa, usein enemmän kuin vanhempiaan.

Ysi todistuksessa kannustaa oppilasta venyttelemään kymppiä kohti. Mutta kannustaako se, että sanallisessa arvioinnissa lukee: Tosi, tosi hyvä, mutta ei ihan nappisuoritus vielä kuitenkaan? Koska opintosuunnitelman mukaisesti parannuskohteita kuuluu sanoittaa.

Entä kannustaako seiskan oppilasta lausepankista valikoitu sanallinen tsemppaus? Vai voisiko kokeilla, millainen vaikutus olisi kasilla?

Numeroista näkee, missä ovat vahvuudet. Jos todistus on tasaisen hyvää seiskaa ja kasia, ja liikunnan kohdalla komeilee kymppi, tiedän että olen liikunnassa erinomainen!

Numerot on helppo niellä ja jatkaa elämässä eteenpäin. Vanhempana liikunnasta saadulle seiskalle voi myös naureskella. Mutta sanat ovat ja pysyvät, mustana valkoisella. Tässä sinulla olisi vähän parantamisen varaa. Minäkuvaansa vasta rakentavan lapsen, etenkin murrosikäisen, tulkinta: tässä en ole hyvä. Pahimmillaan lapsi alkaa nähdä itsensä todistuksen arvioinnin kautta.

Murehtimistahan tämä on. Ei tässä välttämättä metsään olla menossa. Mutta sanojen voima pitää tiedostaa. Kirjoitetut sanat painavat ääneen lausuttuja enemmän.

Opettajille uudistus tuo valtavasti lisää vastuuta, uskoakseni paineitakin, mikä toivottavasti huomioidaan palkkauksessa. Suuremmat numerot kannustavat parempiin suorituksiin.

Hyvä opettaja näkee kokonaisuuden, ja kokonaisuutta voi arvioida numeroin tai sanoin. Oma urapolkuni sai suunnan, kun yläasteen opinto-ohjaaja tutki valintojani ja numeroitani ja kehotti harkitsemaan, josko minun kannattaisi vaihtaa kotitalouden tilalle saksan kieli.

Ei tullut kokkia, tuli työstään inspiroituva kielenkääntäjä. Mutkien kautta mutta silti.

 

Kommentit (3)

Nuttu nurin onni oikein
Liittynyt30.8.2015

Veit sanat suustani! Tuota olemme kovasti pohtineet opehuoneessa. Sanojen mahti on pelottava - vieläkin muistan sanatarkasti, mitä opettaja sanalliseen arviointiini 70-luvulla kirjoitti. Luulen sen vaikuttaneen minäkuvaani aikalailla. Siitä lähtien olin kirjaimellisesti huithapeli.

Seuraa 

Murehtija muutti Saksan Hampuriin toistamiseen kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen, tällä kertaa perheineen miehen työkomennuksen johdosta. Blogissa harrastelijakirjoittaja tutkailee uusia ympyröitä ja opettelee kirjoittamista, freelance-kielenkääntäjä tekee etätöitä, lukija voimaantuu kirjallisuudesta ja äiti ihmettelee lastensa koulunkäyntiä vieraskielisessä koulussa.

Murehtija nyt myös Facebookissa.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat