Murehtia vai märehtiä -postauksessani kirjoitin näköjään näin:

 

"Ajattelen että murehtiminen on jonkin tärkeäksi koetun asian tarkastelemista juurta jaksain eri näkökulmista.

Asia pilkotaan murehtimalla pienemmiksi palasiksi ja siihen tutustutaan siinä tahdissa, mihin sillä hetkellä kyetään.

Murehtiessa asiaa selitetään itselle ja haetaan aktiivisesti ratkaisua mahdollisiin ongelmiin. Murehtiessa taustoista otetaan selvää.

Asioista pyritään löytämään hyvä, ja asia pyritään kääntämään ajatuksen voimalla parhain päin."

 

Yt:t etenevät kuin juna. Toisaalla Murehtija noudattaa lähes pilkuntarkasti murehtimisen kaavaa.

Keskiöön nousee oman työn arvostaminen ja itsestä tykkääminen.

Onhan tekemäni työ arvokasta?

Olenhan arvokas osa työyhteisöä?

Olenhan tärkeä?

Olenhan?

Alitajuntakin käy kierroksilla. Jos päivällä pohtii, miten sitä mahtaisi pärjätä yrittäjänä, huomaa seuraavana aamuna ratkaisseensa asian yön tunteina:

Unessa keskustelin ystäväni kanssa yrittäjyydestä. Hänen yhden naisen yrityksensä valmisti miniatyyriterrierejä. (Kyllä.) Ystävä ohjeisti minua:

"Kyllä näillä kesän elää mutta talvella voi tehdä tiukkaa."

Kommentit (2)

Seuraa 

Murehtija muutti Saksan Hampuriin toistamiseen kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen, tällä kertaa perheineen miehen työkomennuksen johdosta. Blogissa harrastelijakirjoittaja tutkailee uusia ympyröitä ja opettelee kirjoittamista, freelance-kielenkääntäjä tekee etätöitä, lukija voimaantuu kirjallisuudesta ja äiti ihmettelee lastensa koulunkäyntiä vieraskielisessä koulussa.

Murehtija nyt myös Facebookissa.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat