"Suomalaisten työpukeutuminen on nyt enemmän hukassa kuin 80-luvulla!" kertoi Hesarin kirjoitus sunnuntailta 22.10. Tyylistä kiinnostuneena tartuin tietenkin uutisen otsikkoon, klikkasin ja valmistauduin jälleen kerran lukemaan syväanalyysia meidän kansallisesta perisynnistämme, huonosta pukeutumisesta. 

Toimittajat Minna Kiistala ja Jani Niipola ovat kirjoittaneet työpukeutumisesta kirjan Menesty tyylillä - Bisnespukeutumisen uusi aika. He painottavat, että urakehitys ja siisti pukeutuminen kulkevat käsi kädessä. Jutussa Kiistala toteaa: ”Jos tulet työpaikalle silmäpusseissa ja paidanreuhkassa, et saa vaativia työtehtäviä”. Heidän mielestään alipukeutuminen on noloa, eikä nainen saisi missään tapauksessa näyttää harmaita hiuksiaan. Se on epäsiistiä. 

Hesarin juttu on tietysti kirjoitettu kärjistäen, että se herättää reaktioita. Provosoiduinko sitä lukiessani? Kyllä. Olenko lainkaan samaa mieltä kirjan kirjoittajien kanssa? Osittain. Samaa mieltä siitä, että jokaisen kannattaa tutustua etikettiin edes perustasolla, ettei tule vahingossa ja tietämättömyyttään loukanneeksi tilaisuuden järjestäjää. Etiketti koskee myös työtilaisuuksia. Tämä on kuitenkin helposti hoidettavissa parilla siistillä vaatekerralla. Suomalaisessa kulttuurissa etikettiin suhtaudutaan melko rennolla otteella, ja ylilyönneiltä (bikinit päällä hautajaisiin) välttyy maalaisjärkeä käyttäen.

Edellisen toteamisen jälkeen siirrytään siihen osuuteen, missä mielipiteeni eroavat vahvasti. Harmaat hiukset. Harmaita hiuksia ei tarvitse hävetä, älkää nyt hyvät ihmiset viitsikö. Hiusvärit ovat voimakkaasti allergisoivia, eikä niiden käyttöä voi edellyttää keneltäkään. Se siitä. 

Itse työskentelen pahamaineisella huppareita suosivalla IT-alalla. Tästä syystä voi olla, että todellisuudentajuni pukeutumisen suhteen on vahvasti hämärtynyt, mutta en ole ikinä tavannut niin nohevia ihmisiä kuin meidän huppareita käyttävät osaajamme. Jos tällä alalla urakehitys olisi vaatteista kiinni, monikaan ei etenisi. Koskaan palkkaaminen ei ole jäänyt vaatteista kiinni, enkä suoraan sanottuna edes muista mitä kullakin kandilla on ollut työhaastatteluissa yllään. Täysin epärelevantti asia. Vaatteet eivät kerro osaamisen tasosta ja kyvyistä yhtään mitään.

Koska olen itse profiloitunut tyylistä kiinnostuneeksi ihmiseksi ja olen lähes aina ylipukeutunut, moni olettaa automaattisesti minun olevan tuomitseva muiden ihmisten pukeutumisen suhteen. Väärin. En totta puhuen edes kiinnitä huomiota ihmisten vaatteisiin, ellei eteeni astele jotain poikkeuksellisen upeaa asua, joka kiinnittäisi positiivisesti huomioni. Olen sitä mieltä, että tyyli on jokaisen oma asia, eikä meidän nykyihmisten enää tarvitse pusertaa itseämme yleisesti hyväksyttyyn muotiin. 

Hesarin jutussa oli viitattu tutkimukseen (mihin?), jonka mukaan nainen hameessa saa arvostusta bisnesmaailmassa. Hametta käyttävän naisen naisellisuus on tasapainossa ja hänen katsotaan olevan menestynyt. Tämän vuoksi Kiistala on sitä mieltä, että bisnesnaisen kannattaa suosia hameita, ja ehkä Hillary Clintonkin olisi voinut voittaa vaalit, jos olisi luopunut housupuvuistaan. 

Tasapainoinen naisellisuus syntyy hameesta? Taannuimmeko siis suoraan takaisin 50-luvulle? Toki mielikuvia syntyy monista asioista ja se on hyvä tiedostaa, mutta kai nyt älykäs nykyihminen sen verran ymmärtää, ettei hameella ole mitään tekemistä ammatillisen osaamisen kanssa. Vaikka ovesta kävelisi sisään kollega karhupuvussa, en olettaisi hänen karhuutensa olevan tasapainossa, vaan olisin kiinnostunut osaamisesta.

Mitä tapahtuisi, jos tiukemman pukukoodin piirissä työskentelevä ilmestyisi huomenna työpöytänsä ääreen farkuissa ja T-paidassa? 

On ihan mahdollista, että olen liian optimisti kun kuvittelen ettei meitä työelämässä arvoteta vaatteiden vaan osaamisen perusteella. Voi olla, että IT-ala on koulinut näkemyksiäni keskimääräistä rennommaksi, sillä meillä osaaminen ei ole vaatteista kiinni. Ylipukeutuminen, huppari, aivan sama. Osaaminen ratkaisee. Jos maailma IT-alan ulkopuolella on kuitenkin raadollisempi paikka ja harmaantuvia hiuksia pitäisi ymmärtää hävetä, päätän siitä huolimatta pysyä optimistien joukoissa.

Pukeutumisoppaat voivat olla ihan toimivia paketteja niille, joita vaatteet eivät kiinnosta pätkääkään. Hesarin jutun lopussa listatut säännöt ovat peruspäteviä, jos ei tunne sen suurempaa intohimoa persoonalliseen tyyliin tai pukeutumiseen ylipäätään ja haluaa päästä mahdollisimman helpolla. Sekin on ihan ok. Mutta ahdasmielisillä asenteilla, kuten piilota harmaantumisesi ja käytä hametta optimoidaksesi uralla etenemisen, pyyhin lattioita. 

Kommentit (6)

Oranssi vihree tummansininen j...

Kiitos Nelliina tästä postauksesta! Olen myös nainen it-alalla. Päästäni löytynee ensimmäiset harmaat lähiaikoina (ikää 45+) enkä ole ollenkaan varma, että haluan värjäyskierteeseen. Hameita käytän omaksi ilokseni. Kovimmilla teknisillä osaajilla on kaikissa työpaikoissani ollut suht kulahtaneet asut eikä se ole heidän arvostustaan laskenut. Päinvastoin, riikinkukko herättäisi epäilyksiä. Ja ne jutun valokuvat, naisella mustaa, valkoista, harmaata, tummansinistä. Ei ole minun juttuni, voin huonosti, jos asussa ei ole vähintään yhtä väriä. Kaksi aina parempi ja kolmea väriä onnistuneesti yhdistettyäni olen tyytyväinen.

S.

Ihan samoja mietteitä pyöri minullakin tuota Hesarin juttua lukiessani. Sekin tuli mieleen, että kaikilla työssäkäyvilläkään ei ole varaa jatkuvaan pesulapalveluiden käyttöön tai itsensä puunauttamiseen ammattilaisilla (hiusten pesettäminen kampaajalla, hampaiden valkaisu jne).

Erityispeukku tälle kohdalle: "Vaikka ovesta kävelisi sisään kollega karhupuvussa, en olettaisi hänen karhuutensa olevan tasapainossa, vaan olisin kiinnostunut osaamisesta." :D

Mari H

Tää aihe käy mielessä aina välillä, kun meidänkään työympäristöön ei oikeen sopisi mitkään kopisevat korkkarit ja jakkupuku olisi hieman liikaa. Huomenna oon menossa käymään pääkonttorissa Helsingissä ja tekisi mieli pukea TPS-paita päälle ihan vaan, koska noustiin Veikkausliigaan just lauantaina :D

Vierailija

Tämä juttu koskee ehkä enemmän myyntityössä tai vaikkapa pankissa työskenteleviä. Itse myös työskentelen perinteisellä insinöörialalla ja kaikenlaista hiihtäjää meilläkin näkyy.. toki joskus väki on repäissyt vähän hienompaan tilaisuuteen ja tällöin 3/4 väestä löytyy samanlainen sininen raidallinen kauluspaita :D.

Itse nuorena naisena sain (toisilta naisilta) vähän kärkästä palautetta alkuun hameeseen pukeutumisesta. Tietty linja itsellä on työpukeutumisessa, mutta se on täysin omani (ei esim leggareita tai paljaita sääriä töissä) ja tosiaan joskus olen hyvinkin ylipukeutunut :D.

Sanoisin että kyllä toiset jaksaa
muita neuvoa ihan pyytämättä..

Halina

Apua tää työpukeutuminen on periaatteessa ainoa asia, jossa toivoisin olevani parempi pukeutumisasioissa! Olen oikeasti niin rento pukeutuja, että normi vaattteeni ei oikeasti sovi mielestäni työhaastatteluun tai koulutustilaisuuteen. Olen ollut usein avustajana seminaareissa/foorumeissa/paneeleissa yms. Missä pitää itsekin näyttää asialliselta, koska edustan toistakin ihmisiä! Aloissa on tosi paljon eroja, sillä siskoni on bisnesalalla ja minä sosiaalialalla. Siskoni on onneksi perehtynyt bisnespukeutumiseen ja tarjoaa vinkkejä näihin virallisiin tilaisuuksiin. Onneksi ns. Arkisin toimistossa voi pukeutua rennosti.

En missään nimessä ole sitä mieltä, että pukeutuminen kertoo osaamisesta, mutta on sillä varmasti vaikutusta työelämässä että on ns. Pukeutunut tilanteen mukaan. Toi on kyllä kamalaa, että harmaat hiukset ois huono asia tai hame saisi naiseuden tasapainoon argh. Taidan jättää itse artikkelin kyllä lukematta :D

Minnie

Työskentelen nuorten parissa ja luulen, että uskottavuuteni karisisi nuorten silmissä, jos pölähtäisin paikalle jakkupuvussa. :D Eli rennoissa perusvaatteissa mennään, käytän paljon hameita ja neuleita. Rakastan kyllä laittautumista ja pukeutumista esim. juhliin tai ihan vaan viikonlopun kunniaksi.

Oon samaa mieltä että tilanteen mukaan pukeudutaan. Jos jossain on pukukoodi, on sitä ihan suotavaa noudattaa. Mutta haloo noi harmaat hiukset! Harmaat hiukset ja rypyt on osa normaalia elämää vähän repsottavista kynsinauhoista puhumattakaan. Jokainen saa silotella kynsinauhojaan niin halutessaan toki, mutta itse en kyllä ajattele että kenenkään uskottavuus kärsisi jos niin ei tee...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram