- Lounas, illallinen ja majoitus sponsoroitu -

Bloggaaminen on välillä vähän yksinäistä puuhaa. Siis duuninäkökulmasta. Sitä kirjoittelee kotona omia juttujaan, eikä näe kollegoita oikeastaan juuri koskaan. Etätyötä. Tavallaan muut bloggaajat ovat niitä työkavereita, vertaistukea parhaimmillaan jos jokin asia blogin kirjoittamisessa askarruttaa.

Yleisesti ottaen bloggaaminen sujuu ihan omalla painollaan, mutta välillä on kiva päästä juttelemaan samassa veneessä olevien kanssa. Idan ja Maj:n järkkäämä Mansen pieni blogitapahtuma oli ehdottomasti juuri tätä, viihdyin ihan älyttömän hyvin. Oli kiva tavata vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin ja tietty Tampere, oi ihana Tampere.

Päivä alkoi kokoontumalla hotelli Ilveksessä. Meidän huoneet olivat Ipan 16. kerroksessa, joten näköala oli luonnollisesti aivan huikea. Asuin opiskeluaikoina muutaman vuoden 13. kerroksessa Hämeenpuistossa VVO:n asunnossa ja vaikka itse kämppä oli aika kälynen, se näköala pelasti. Ja vuokra, joka oli 212 euroa. Ei taida tätä nykyä saada yksiötä keskustasta enää ihan noin halvalla.

Äiti katso kuinka korkeella olen!

Huonekaverini Veera. Veera on yksi vanhimpia blogikavereitani, aina yhtä mahtava tyyppi. Löysin Veeran blogin silloin joskus vuosia sitten googlaamalla kenkäjuttuja, kenkärakkaus yhdistää :D

Saara, arvostan noita korvia, kiitti :D

Yleisten tervetuloa juttujen jälkeen Maj paljasti lounaspaikkamme, Maruseki! Maruseki on suosikkini, on varmaan käynyt selväksi jos tätä blogia on lueskellut. Hands down parasta sushia.

Meille oli valittu sapuskat valmiiksi aina alkupala sashimista jälkkäriin, joten tällä kertaa en voinut toteuttaa kaavoihin kangistunutta tapaani tilata Marusekissa aina täsmälleen samat setit kuin aina. Ei oikeastaan kannattaisi olla niin tylsä ettei koskaan kokeile mitään uutta, mutta en vain voi sille mitään, se on luonnevika. Ei tarvinnut pettyä yllätysruokiin, oli niin hyvää. Hehkuti hehkuti, mutta tämä ravintola todella on meidän perheen suosikki ja syystä.

Lounaan jälkeen käytiin kiertelemässä Majn ja Idan valitsemissa paikallisissa yrityksissä, ensiksi sisustusliike Design Boulevardissa Koskaria vastapäätä. Olen ilmeisesti elänyt jossain pullossa kun en ole aikaisemmin kyseistä liikettä huomannut, mutta toisaalta se oli väärällä puolen siltaa :D Olen monen manselaisen kanssa jutellut siitä kuinka sitä jumittaa sillä omalla puolellaan kaupunkia ja jakana toimii tietysti Hämeensilta.

Hauskana sattumana Design Boulevardilla oli parhaillaan meneillään Hanna-Riikka Heikkilän näyttely. Hanna-Riikka on hyvän ystäväni veljen vaimo, joten tuttu taiteilija jo entuudestaan.

Sisustushommien jälkeen meidät vietiin Inchiin shoppailemaan. Kauppa lienee tämän blogin lukijoille tuttu, Saku ei juuri muualta vaatteitaan osta. Inch on itsenäinen farkkuliikkeeksi profiloitunut putiikki kävelykadulla, mutta se koituu turmioksi myös muille kuin farkkujen etsijöille. Nimim. liian monta kertaa tili tuli tili.

Seuraavaksi olikin drinkkikoulun aika yläilmoissa, Ilveksen VIP-tiloissa 18. kerroksessa. Minä en henkilökohtaisesti ole drinkkityyppiä (vahvat ei maistu), mutta oli siitä huolimatta hauskaa kokeilla mojiton tekemistä Ilveksen baarimestari Miikan opastuksella. Kuulemma yleisin drinkkitilaus yökerhon tiskillä on vielä tänäkin päivänä jotain hyvää.

Drinkkikoulun jälkeen ohjelmassa oli vielä illallinen Masuunissa, ja tämä ravintola olikin minulle ihan uusi kokemus. Yleensä mielikuvat hotellien ravintoloista ovat vähän vaisuja, mutta Masuuni olikin astetta tasokkaampi. Rafla panostaa vahvasti lähiruokaan, esimerkiksi kuha oli viereisestä Pyhäjärvestä pyydetty. Valitsin listalta Masuuni Menun, mutta vaihdoin alkupalan kyyttövasikkaterriinistä bliniin. Rakastan blinejä! Blinikausi alkaa olla jo lopuillaan, mutta onneksi vielä ehdin. Pitäisi ehdottomasti opetella tekemään näitä itse. Sivuhuomautuksena että team paksu blini, jos aletaan keskustella millainen blinin pitäisi olla ;)

Sunnuntaina oli vielä parin tunnin kamerakoulutus by Veera, joka todella tuli tarpeeseen. En ole vielä ihan sinut tuon PEN E-PL seiskani kanssa, sormeni hakeutuvat edelleen Canonin näppäinpaikoille. Olen jo vuosia harkinnut ilmoittautumista valokuvauskursseille, mutta en ole saanut aikaiseksi raivata kalenterista tilaa. Tavoitteena ei ole olla huippukuvaaja, mutta ihan sivistysmielessä olisi hienoa kehittää itseään. On niin paljon potentiaalisia harrastuksia mutta niin vähän aikaa.

Se on hauska miten Tampereella käyminen tuntuu nykyään ihan kaupunkilomalta, vaikka muutin pois vasta vuosi sitten. Mahtava paikka etenkin kesällä, käykää siellä jos ette vielä ole käyneet :D