Minulla on tapana varastoida (tunne)arvokkaita tavaroita "varmoihin paikkoihin", niin että ne pysyvät varmasti tallessa. Eli useimmiten niin varmassa tallessa, että en tiedä missä ne ovat. Näin myös oman 1-vuotismekon kohdalla. Eräs pallopäinen 1-vuotias on kuvattu tässä mekossa yli 32 vuotta sitten, niin että kuka oli pöllöhipsteri silloin kuka.



Olin niin iloinen kun mekko tupsahti eteeni muuttohommissa. Tiesin toki sen olevan tallessa, mutta kuten sanottu, se tarkoittaa kohdallani useimmiten että jokin asia on hukassa. Olen nimittäin koko raskauden ajan miettinyt että olisipa kiva kuvata oma tytär samaisessa mekossa. Jos ei 1-vuotiskuvaan, niin mekko käyttöön muuten. Epäilyksen ilmaisu lähinnä siksi, että ei voi hitsi vieköön mahtua enää 1-vuotiaalle tuo mekkonen, se on niin pieni! Joko se on kutistunut pesussa, tai sitten en vain käsitä miten pieniä taaperot oikeasti ovat :D

Kommentit (12)

Vierailija

Mun 1 vuotias tytär oli neuvolassa kunniakkaan 74 cm pitkä, et aika minejä ne on. Plus tossa iässä pitää olla minimekko, koska konttailussa jää muuten polven alle ruttuun (oma käveli ennen kuin täytti vuoden, mut suurin osa käsittääkseni ei)

Oi että miten hellyyttävää! :) Kiva, kun mekko on säilynyt kaikki nämä vuodet. Minä niin rakastan kaikkia vanhoja esineitä ja vaatteita, joissa on historiaa ja oma tarinansa kerrottavana. :)

Noora

Haha, lueskelin tuota sun vanhaa blogia huvikseen ja törmösin tämmöseen tekstinpätkään:

"Tämän alla olevan fiiliksen vuoksi haluaisin asua kaupungin ulkopuolella. Jossain kunnon puskassa mihin johtaa kapea pihatie ja lähimpiin naapuritaloihin ei ole näköyhteyttä. Olen asunut nyt 10 vuotta kaupungin keskustassa ja pikkuhiljaa alkanut elää ajatus siitä että vielä koittaa se päivä kun me muutetaan jonnekin Ylöjärven perukoille vanhaan puutaloon jonka pihassa on ikivanhoja omenapuita. Viimeistään viiden vuoden kuluttua."

Kuinka tuo osukaan nappiin? :D Kirjotettu siis joulukuussa 2009! Sun blogi on kyllö muuttunu paljon matkan varrella, mutta tylsäksi tää ei oo vieläkään käyny! :)

Nina

Awwww mikä ihanan hellyttävä ilme tuolla toisella pöllöllä :) aivan ihana mekko!

Oletko vielä hiplaillut 50-56cm vauvanvaatteita? Ne ne vasta pieniä onkin! Kumpaakin lasta odottaessani olen ollut hyvin epäluuloinen: voiko mikään ihminen olla i-ki-nä niin pieni että mahtuu tuollaiseen?! Ja molempien kohdalla on tullut todettua, että kyllä, kylläpä hyvinkin ne vauvat ON alkuun niin pieniä. Ja ihan ekoina päivinä/viikkoina jopa niin kippuraisia ja käppyräisiä, että nuo pienimmätkin bodyt lötköttää päällä (vaikka syntymämittaakin olisi se 50cm).

Sinänsä siis veikkaisin, että mekko saattaa olla 1-veenä passeli. Tosin kannattaa testailla sitä tasaisin väliajoin, ettei sen käyttöaika vilahda ohi huomaamatta. Meillä on vastaavien perintövaatteiden kohdalla käynyt useimmiten niin, että meidän likat on olleet vanhempia kuin minä ja siskoni aikoinaan niitä käyttäessämme. Mutta saattaa käydä toisinkin päin, ja sehän se enemmän harmittaisi.

Voi ihana mekko! <3 Itsekin odotan nyt esikoistani ja ai että oli ihanata, kun äiti laittoi muutamia omia vanhiksiani tulokkaalle. Retrokuosit eivät ole tippaakaan mun juttu, mutta who cares – tunnearvo tekee niistä ehdottomasti tyylikkäät.

Henna / pakkomielteet.blogspot.fi

Voiii miten söpönen. Tuollaiset on just niitä aarteita. Meillä ollut neideillä kanssa 1980 äitiyspakkauksen vaatteita , joissa itsekin ollaan kuvattuina :)
Ihanaa kevättä sinulle!

kukkaisunelmia

Oi miten suloinen mekko! Itseltäkin löytyy vanha mintunvihreä ruusukirjailtu 1-vuotis juhlamekko varastosta. Nyt vaan enää se lapsi puuttuisi. :D

Ihana aarre! Noilla on kyllä sitä tunnearvoa:)

Meillä on jokainen vauva (4kpl) tuotu laitokselta kotiin samoissa potkareissa joissa isänsä on tuotu 70-luvun lopulla. Sellaiset söpöt ruskeat joissa on ihanat vauvan "räpylät" sukkaosissa. Ja omillekin olen kullekin tallettanut muutaman tärkeimmän vaatekappaleen joko ihasteltavaksi tai uusiokäyttöön sitten joskus.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011