Rakastan inspiraatiomielessä vanhoja valokuvia äitini ja isäni nuoruusvuosilta 70-luvulta. Murrettuja värejä, leveitä lahkeita, minihameita, mikroshortseja, hauskoja liivejä (isästäni löytyy huikea valokuva leopardikuvioisessa liivissä joten like father, like daughter :D), myssyjä, hattuja ja tolppakorkoisia go-go saappaita. Rennosti auki olevia laineikkaita hiuksia ja paljon ripsiväriä. Ja froteeta!

Murretut sävyt sopivat minulle, mutta en silti osaa niitä ostaa, saatika käyttää. Kesälomareissulta Italista uskaltauduin kuitenkin ostamaan Zaran oranssin minarin ja napakymppi. Se singahti vihreän vastaavanlaisen hameen kanssa suoraan käyttövaatteideni ykköseksi. Kokeilin leffaan mennessä koota ylleni asun vanhohen valokuvien henkeen, ja yllätin itseni viihtymässä kokonaisuudessa täydellisesti.

d11
d11
d21
d21

Liivi: Vero Moda (vanha)

Sukkikset: H&M

Laukku: Tunisiasta

Huulipuna: Avon

Paita: H&M (vanha)

Saappaat: ehtaa suomivintagea, kirppis

Hame: Zara

d32
d32
d42
d42

Antaisin mitä vaan, että saisin taiottua äitini 70-luvun vaatekaapin takaisin! Ikävä kyllä kaikki sen ajan vaatteet ja kengät on laitettu eteenpäin. Niisk. Tai no, toisaalta minun pitäisi laihduttaa 20 kiloa, että ylipäänsä mahtuisin parikymppisen äitini vaatteisiin, hän oli niin helevatan laiha! Että ehkä siitä vaatekaapista ei olisi paljon iloa :D

Kommentit (25)

Suvi

Täällä toinen joka haluaisi äitinsä sen ajan vaatteet itselleen. Äidilläni oli on ollut aaivan ihania vaatteita ja suurin osa on vielä mummolassa tallellakin, mutta vaatteet ovat ihan hirveän pieniä. Ei toivoakaan että mahtuisi koskaan minun ylle :D

70-luku rules! Olen harmitellut tuota samaa: äiti on heittänyt ison osan vaatteista pois. 80-luvun silkkipaidat ja muut kelpaisivat myös, mutta niitäkään ei enää ole. Hööööh.

Athelas

Jees, mun äiti oli kans n. 45-kiloinen parikymppisenä... Ja ei mitenkään anorektinen kuitenkaan. Sen olenkin huomannut vanhoista kuvista, että kenelläkään ei ole jenkkakahvoja. Johtuiko sitten vyötärömallisista vaatteista vai mistä...

Tuija

70-luku sopii kyllä niin hyvin syksyyn! Itsekin inspiroidun siitä varsinkin tähän aikaan vuodesta. Kai ne on ne värit... Ja lämpimät materiaalit.

Mäkin harmittelen sitä, että äiti heitti pois tai antoi pois kaikki vanhat vaatteensa. Vaikka munkin äiti oli tajuttoman laiha 70-luvulla. Mutta ne kengät, ne kengät! Surku

Ihana lookki! Mäkin haaveilen mun äidin vanhoista hippikuteista, mutta ne on valitettavasti aikojen saatossa hävinneet kaikki mystisesti jonnekin. Jäljellä on enää valokuvien todistusaineistoa siitä miten mageita vermeitä sillä oli. :(

Michelle

Siks ne vaatteet tuntuu niin kamalan pieniltä, kun ihmiset oli siihen aikaan myös keskimäärin paljon lyhyempiä ja rakenteeltaan vähän sirompia kuin nykyään. Nykynuorten keskipituus on paljon pidempi kuin silloin, ja kengän koko ym. ovat kasvaneet myös vuosien saatossa. Että kenenkään on turha tuskailla, että olisi jotenkin "suuri" sen ajan vaatteisiin :) Sen ajan ihmiset ovat olleet varsin normaalipainoisia jos sen suhteuttaa pituuteen..

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

äitini on pitkä kuten minäkin (ja saman kokoinen jalka), mutta hän vain oli nuorena poikkeuksellisen siro ja litteä :) ja hoikka on kyllä edelleenkin.

Sen sijaan 50-luvun mekoissa tuo ihmiskropan kokomuutos näkyy kunnolla, minä en ole lihava, mutta moro että silloin on ollut pienivyötäröisiä naisia. Korsetit tietysti vaikuttavat, mutta muutenkin malli on ollut ihan eri.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Sini

Voi olla, että mulla on henkilökohtasia traumoja.., mutta tommoset sukkahousut on aika kauheat ;F Sulla on kyllä upeat sääret.

malla

Edellisestä postauksestasi vielä...

Oletko kokeillut laittaa kampaajalla kasviväriä hiuksiisi?

punapihlaja niminen hennamainen väri on tosi hyvä, väri syvenee kerta kerralta, eikä todellakaan lähde pois kuten muut punavärit. Suosittelen, varsinkin jos päänahkasi on herkkä.

nimim. omakohtaista kokemusta :)

Minna

Ei hitto mä en tykkää noista karvaliiveistä yhtään :D ei oo tarkoitus olla vittuileva viesti, en vain pidä niistä.

Nina

Asu ei kyllä iske yhtään! Liikaa eri sävyjen "riitelyä". Yksittäin ihania, paitsi tuo karvaliivi yök! Mutta ah, ollappa yhtä hoikka kun sinä!

Viliina

Rakastan noita kenkiä, laukkua ja hametta. <3 Ja hiljaa hyvä tulee. Pikkuaskelin murrettujen sävyjen maailmaan. :D Ja jos käännyt vielä punatukkaiseksi, niin voisin ennustaa, että se oliivinvihreäkin eksyisi sinne vaatekaappiin ennemmin tai myöhemmin. ;P

Ja oikeasti, ennen oltiin niiiiiin pieniä. Äitinikin oli noin 15 senttiä minua lyhyempi ja painoi noin puolet vähemmän. Tietenkin sai vielä reilu parikymppisenä sormensa vyötärönsä ympärille, luonnollisestikaan ei ollut kuitenkaan koskaan korsettia käyttänyt. Näiden lisäksi oli tietenkin iso takapuoli ja tissitkin löytyivät. Tuota tiimalasivartaloa niin harvoin nykyään enää näkee. Saattoi hiipiä katkeruutta tuohon ääneen, ihan inasen ainakin. ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012