Facebook, Twitter, City, Suomi24, Galtsu, foorumit, blogi. Sivustoja joihin voi luoda oman profiilin on rajattomasti. Alkaako ikinä ahdistamaan. Mietittekö koskaan, kuinka paljon teistä on varsin yksityiskohtaistakin tietoa saatavilla. Aina lapsuuskuvista, ystävyys- ja perhesuhteista todella henkilökohtaisiinkin tietoihin.

Osallistuin viime vuonna Microsoftin uudistettujen Hotmail ja Messenger -palvelujen kamppikseen ja halusin nyt vielä kerran nostaa esille mediassakin huomioidun, pari viikkoa sitten julkaistun tutkimustuloksen suomalaisten sosiaalisen median käytöstä. Aihe on minulle ajankohtainen, koska olin hetki sitten sormi napilla poistamassa FB-tiliä. Tuli ihan totaalinen kyllästyminen siihen turhan tiedon jatkuvaan virtaan, johon itsekin syyllistyn. Omat päivitykseni ovat lähinnä jotain harvoja huumorijuttuja, mutta siltikin.

Mikä sitten esti tilin poistamisen? Karua kyllä, se on paras tapa saada ystävät kiinni nopeasti monta kerralla. Lähes kaikki bile- ja tapahtumajärjestely on nykyään netissä, puhelimen käyttö on ilmeisesti liian hidasta. Ja minähän olen suorastaan legendaarinen kuinka vihaan käyttää puhelinta. En siedä puhelimessa puhumista. Huokaus. Profiili jäi toistaiseksi elämään.

TNS Gallupin uusi tutkimus viittaa samaan suuntaan. Kaipaamme yksityisyyttä ja oikeita ystäviämme. Suomalaiset sosiaalisen median käyttäjät ovat todellisia kontaktoijia ja ottavat rohkeasti yhteyttä muihin ihmisiin. Kokeilunhaluiset kuluttajat ovat kuitenkin myös herkkiä poistamaan profiilejaan netin yhteisöpalveluista, mikäli olemassa olevat ratkaisut eivät tyydytä heitä. Tutkimustulosten valossa voidaan päätellä, että tulevaisuudessa netissä tulevat menestymään parhaiten ne palvelut, jotka mahdollistavat yksilöllisyyden ja vaalivat yksityisyyttä, kuten suosionsa säilyttänyt sähköposti. Kertoo TNS:n Reeta Sutinen. Eli aluksi mukaan lähdetään täysillä ja vasta myöhemmin mietitään.

Hämmästyttävin (ja toisaalta tietysti ei hämmästytä yhtään) gallupin tulos oli, että 93% alle 30-vuotiaista naisista on sosiaalisen median käyttäjiä. Miettikää, melkein koko Suomen nuoriso on saatavilla netissä. Tutkimuksen mukaan 59% näistä käyttäjistä on joskus poistanut profiilinsa jostain sosiaalisen median palvelusta. Olisiko suuntaus siis kohti yksityisempää sosiaalista mediaa. Enää ei halutakaan jakaa omia tietoja ihan kaikille.

Mitä mieltä te olette asiasta? Onko lähtenyt lapasesta ja profiili on pystyssä kymmenillä eri sivustoilla vai oletteko rajanneet yksityisyytenne tarkemmin? Kyllästyttääkö koko sosiaalinen media ja oikeat ystävyyssuhteet ovat nousseet arvoon arvaamattomaan? Mikä on paras tapa pitää yhteyttä ystäviin? Laittakaa fiiliksiänne kommenttiboxiin :)

Kommentit (41)

Missä on se aika kun ei ollut kännyköitä ja tietokoneet olivat vain harvoissa paikoissa TYÖKALUINA.. Silloin otettiin fillari ja ajettiin soittamaan kaverin ovikelloa.. Ei mutsikaan antanut soitella et "mitä me tänään tehtäisi" puheluita...Se oli kallista.. ei ollut kännyköitä.. Olen siis mallia 1976..Se aika on poissa.. Voiko sitä vaatia omilta lapsilta.. Kyllä voi.. Tietokone, kännykkä ja pelikonsolit ovat minun takana ja harvaa herkkua..Tosin omaan facebook profiilin =/

Mä voisin kans sanoo että mä vihaan puhua puhelimessa (poikkeuksena perhe ja kaverit jotka asuu suomessa ja täten soittaa mulla aika harvoin, max kerran viikossa) siks mun mielestä varsinkin facebook on oivallinen kapistus. En ikinä addaa porukkaa ketä en tunne. Ja mun kaverit siellä on jaettu eri kategorioihin ... jos tarttis niinku rajata jotain infoo (esim bilekuvat ei näy työihmisille jne) En kyllä ikinä tuu poistaa profiilia, koska se tarkottaa ettei oikeen oo hengessä mukana (niinku sanoit, kaikki juhlakutsut jne on facebookis) ja sit joutuis juttelee enemmän puhelimessa hehe. ja sit olisin ihan erakkona. mun mielestä sosiaalinen media tekee ihmiset enemmän sosiaaliseksi... ainakin mut :) ja mä lopetan tän jaarittelun koska muuten mä kirjotan vielä huomenna hehe

Voin tosin vielä lisätä sen että Ruotsissa on ihan eri asenne. Kaikki on ihan ossissaan sosiaalisesta mediasta täällä... tai näin mä oon ainakin ymmärtänyt asian :)

Athelas

Profiili löytyy FB:stä, mutta en jaa siellä kuviani (profiilikuvaa lukuunottamatta) enkä muutakaan henkilökohtaista informaatiota. En käytä edes yksityisviestejä arkaluontoisten asioiden pohtimiseen enkä pidä profiiliani julkisena. Kaikki ystäväni ovat henkilökohtaisia tuttujani ja silti heistäkään osa ei nää esim. seinääni.

Ja saan jatkuvasti kuulla olevani vainoharhainen, siitäkin huolimatta että ihan hiljattain kahden ihmisen yksityinen chattikeskustelu ilmestyi yhtäkkiä reaaliaikaisena kolmannen tyypin näkyviin. Siitäkin huolimatta, että maailmalla on jo tehty murtoja sen perusteella, että julkisessa profiilissa (joissa on kaikki kotiosoitetta myöden) on ilmoitettu viikon kestävästä ulkomaanmatkasta. Siitäkin huolimatta, että Facebook-kiusaaminen on todella julma ja laajalle levinnyt ilmiö.

*syvä huokaus*

Anne

Itseäni lähinnä ahdistaa koko tietotulva, jota tulee ulos joka paikasta. Tarkoituksella en ole luonut itselleni esim. facebook-tiliä, sillä on paljon mukavampaa pysytellä tämän asian suhteen marginaalissa. Tiedän, että monet varmasti kohottelevat kulmiaan siitä, kuinka joku voi olla nykyaikana poissa naamakirjasta, mutta itse en koe sitä yhtään ongelmalliseksi. Tämä ratkaisu sopii mulle ja aioin vastaisuudessakin pysytellä erossa koko facebookista, tehköönkin se minusta sitten karvahattumallin ihmisen, jollainen tosin mieluusti olen:D!

naikkonen

Itseäni en laita FB:hen. Tosin sukulaiset, ystävät ja tuttavat ovat jatkuvasti yrittäneet saada minuakin sinne. Yritän pitää jonkinlaisestä yksityisyydestä kiinni. Jollain asteella tunnen tarvetta suojella itseäni ja perhettäni. Tuntuu vain, että media jollain tasolla jopa yrittää pakottaa ihmisiä menemään tuohon mukaan. Tässä tällainen pika-kommentti.

Minna

Itte oon aika paha fb-riippuvainen. Facebook-asetuksetkin voi määrittää niin, että pelkästään omat kaverit näkevät ylipäänsä mitään omia tietoja, ja ei kavereiksi ole pakko ottaa kuin ne oikeesti hyvät ystävät. En todellakaan näytä kaikkia tietojani jokaisella facebook-käyttäjälle. Lisäksi jos ei halua lueskella puolituttujen päivityksiä ne voi piilottaa siitä raksista oikealta. Poistelen myös ihmisiä facebook-kavereistani säännöllisesti, heitä joiden kanssa en ole enää tekemisissä, en ymmärrä sitä että hyväksytään kuka vain kaveriksi. Toisaalta, vaikka mulla on niitäkin kavereina joita en kovin hyvin tunne, niin ei mua niiden jutut edes kiinnosta ja ignoraan ne automaattisesti, niin miksi mua pitäis pelottaa että joitain puolituttuja ylipäätään kiinnostais mun jutut?

Ei ahdista siis yhtään :) Ei mulla ole mitään salattavaa mun perhetutuissa, sukulaisissa tai muissa ihmissuhteissa eikä mun elämässä. En ikinä laittaisi noihin palveluihin osoitettani (minkä löytää helposti jonku numeropalvelunkin kautta), numeroani tai muita tuollaisia tietoja. Sitä paitsi jos joku ne haluaa selville, varmasti saa jotenkin.

Itse olen ainakin huomannut, ettei tule niin paljoa oltua niiden harvojen kavereiden kanssa yhteyksissä, jotka eivät ole facebookissa. Ei tule enää soitettua niin paljon. Ja on mulla yks sellanenkin ystävä, joka kyllä käy aktiivisesti facebookissa, mutta piilottelee siellä keskustelussa aina offline-tilassa :D Koska häntä ilmeisetsi pelottaa, että kaikki ajattelevat että hitto mikä no-life, kun on koneella. Tosi ärsyttävää sinänsä, että yhtäkkiä tulee joku tilapäivitys, eikä muijaa näy oikeasti mailla eikä halmeilla :D Eli ei tule hänelle sitten siellä juteltua myöskään.

Mutta ei mulla muualla ole tunnuksia, enkä pidä blogia. Näin on hyvä. Eikä musta facebook ole yliarvostettu, siellä voi jakaa mielipiteitään, uutisia ja vaikka mitä tietoa sekä yrityksillä on helppo mainostaa omilla fb-sivuilla.

LL

Itse poistin aikoinani IRC-Galleriasta käyttäjätunnukseni ja siirryin Facebookiin. Nyt viikko sitten poistin FB-käyttäjänikin... Huomasin kyllä heti kun tuli tylsää kirjoittavani selaimeen Facebookin osoitetta ja nyt olen huomannut, etten ole niin paljon yhteyksissä ystäviini... Ennen puhuin heidän kanssaan joka päivä Facebookissa ja nyt en ole heidän kanssaa missään tekemisissä ,mikä on kyllä sääli... Facebookiin en silti palaa! Kyllästyin siihen, että lueskelin ihmisten tilapäivityksiä välillä montakin tuntia ja päivittelin niiden tyhmyyttä ja turhuuttaa... Itsehän minä olin siinä tyhmä kun niitä lueskelin:D Lopulta siis sanoin adios koneella istumiselle ja FB:n tuijottelulle!

Kun käyttäjän poistaa tuolta Facebookista tulee sivulle kuvia osasta kavereistasi ja teksti joka menee suunnilleen näin "he kaipaavat sinua jos poistat Facebookin" :D Minusta tämä vain vahvisti päätöstäni, kun mietin kuinka riippuvaisiksi ihmiset tulevat Facebookista...

Minusta ehkä typerintä on se, että voit palauttaa käyttäjäsi Facebookiin ikuisesti, eli et oikestaan pysty edes poistamaan sitä täydellisesti koskaan..

Olen kyllä miettinyt, että joskus esimekiksi kymmenien vuosien päästä Facebook voisi olla ihan kätevä tapa saada yheys vanoihin tuttuihin, joita enää ei näe... Nyt en hyödy siitä mitenkään, koska samoja ihmisiä näen livenäkin joka viikko..

Matleena

Ei sosiaalinen media (eli mun tapauksessa vain Facebook) ja oikeat ystävyyssuhteet ole mulle todellakaan mitään toisensa poissulkevia asioita. FB:ssa pidän yhteyttä just niihin oikeisiin kavereihin. Ja lisäks on kivaa lukea esim sukulaisten kuulumisia, joita ei muuten kuulis kun ehkä muutaman kerran vuodessa. En hyväksy kavereiksi ketä tahansa, enkä laita sinne mitä tahansa tietoja itsestäni. Oon ehkä hullu ja tyhmä, mutta en ole edes harkinnut että poistaisin tilini.

Heli

Ei ahdista, kun Youtube on ainoa sosiaalisen median sovellus, jossa mulla on ihan rekisteröity tunnari. Siellä privaattiasetukset niin, ettei mua löydä sähköpostiosoitteen avulla. En innostunut ikinä galtsusta, vaikka irkissä olinkin aktiivisesti. FB ei kiinnosta, saati sitten Twitter. Blogeja luen paljon, mutta kommentoin hyvin harvakseltaan.

Lähinnä hymyilyttää ihmisten tarve olla aina tavoitettavissa tai "näkyvillä". Kaveri totesi osuvasti, että olen epäsosiaalinen sosiaalisen median käyttäjä :D

Pakko kysyä Nelliinalta ja miksei muiltakin bloggaajilta, tuleeko teille blogin kautta paineita siitä, että pitäisi koko ajan olla raportoimassa mitä nyt tapahtuu elämässä?

Tuli vaan siitä mieleen, kun esim. Colour Me-blogissa oli valitettu, että päivän asu-kuvat pitäisi julkaista suunnileen reaaliajassa, eikä vaikka paria tai montakin päivää myöhässä. Nelliinan kohdalla taas huomasin, että raportoit tosi tunnollisesti teidän viime Lontoon reissulta käsittääkseni teidän vielä ollessa reissussa ja mietin, että olisit nyt pitänyt ansaittua lomaa :D

No kieltämättä kyllä hiukan ahdistaa, kun asiaa alkaa ajatella enemmän. Itsekin käytän FB:tä säännöllisesti, oikeastaan päivittäin. Olen jo tulevan ammattinikin puolesta rajanut tietoni ja kuvani niin, ettei niitä näy kuin ystävilleni. Mutta kappas, kun syötät googleen nimeni, tulee sieltä minun kuviani FB:stä ja jopa kavereideni profiilikuvia! Se siitä tietosuojasta! Onneksi olen ollut aika tarkka siitä millasia kuvia itsestäni nettiin laittelen...

Ja juurikin tänään oli muuten tippunut FB:ssä mulle viesti, jossa täysin tuntematon nainen kyseli tunnenko ja seurustelenko erään miehen kanssa. Enkä siis edes tunne ketään tämän nimistä miestä, saati tätä naista joka mua lähestyi. Oikeesti, mihin tää maailma on menossa?!?

Mä poistin fb-profiilini vuoden alussa, koska se paikka alko vaan tosissaan ahdistaan. Vaikka itelläni oli tosi tiukat yksityisyysasetukset, en silti tuntenut itseäni ja profiiliani suojatuksi ja yksityiseksi. Kaverilistalta löytyvien ihmisten löyhät asetukset ja kaikenlaisten henkilökohtasuuksien järjetön jakaminen sai mut vaan välillä ihan raivon partaalle. Totesin, että niihin ihmisiin, joihin haluan pitää yhteyttä, voin tehdä sen sähköpostin tai puhelimen välityksellä ja lopuilla ei ole sitten oikeestaan väliäkään, joten poistin tilin. Enemmän Facebookista tuntui olevan haittaa kuin hyötyä. Varsinkin selkeän kaupallistumisen jälkeen Facebook on ollu erittäin rasittava paikka, missä laumasielut kohtaa. En vaan kestä. Odottelen sitä päivää kun se räjähtää käsiin...

Niina

Haha, tiesitkö muuten että FBssä on enemmän suomalaisten 15-29-vuotiaiden profiileita kuin Suomessa on 15-29-vuotiaita :DDD Oli pakko kertoa. Tämä siis sosiaalisen median luennolla kerrottua.

Itellä homma on aika hyvin hanskassa, profiilit löytyy FBstä, Bloggerista ja last.fm:stä. Siinä se. Henk. koht. tietoa on kyllä FBssä, mutta sekin on sellaista, ettei ulkopuolinen siitä hyödy. Ellei satu olemaan joku stalkkeri, jolla kiinnostaa tykkäänkö sinisestä enemmän ku punasesta. :D

Mutta joo, välillä mietityttää ihan oikeasti että mitäs sitten jos. Itsehän olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että koko FB kaatuu ihan viimeistään viiden vuoden sisään ellei jopa nopeamminkin. Siinäpä sitten kaivellaan luureja taskusta ja mietitään että kelles mun pitikään sanoa ja mitä ja mikäs sen numero nyt olikaan :D

Niina

Niin ja eniten mua kyllä ahdistaa se, että aina pitäis olla tavoitettavissa. Jos on viikon (tai edes viikonlopun) mökillä jossa ei kuulu puhelin eikä tietenkään ole nettiä, on vähintäänkin outo. Musta se on rentouttavaa.

Ei ahdista. Kaverit ovat ympäri Suomea, oon parempi kirjallisessa kuin suullisessa ilmaisussa ja tautisen huono pitämään säännöllistä yhteyttä mm. niihin sukulaisiin.

Sosiaalinen netti on mulle luonnollinen osa jokapäiväistä elämää, en osaa eritellä sitä joksikin hirviöksi joka haukkaa oman valtavan osuutensa. Siellä ei tarvitse roikkua kaiken aikaa, muutkin harrastukset ovat suotavia. :D Kukaan ei pakota jakamaan jokaista henkilökohtaista yksityiskohtaa koko maailman kanssa. Eikä sitä profiilia tarvitse joka mahdolliseen paikkaan vääntää.

****

Vastaus: siinä se kai onkin, että osaa säilyttää tasapainon "oikean elämän" ja virtuaalielämän välillä :) eikä nykyään ole jo FB-vieroituksiakin hahah :D

sari-62

En ole naamiksessa(eikä juuri kukaan ystävistä),en twiittaa ja känny on karvalakkimallia eli sillä puhutaan ja tekstataan.Noi kerran kuukaudessa käymme tietyllä naisporukalla teatterissa,leffassa jne ja sitten syömässä ja iltaa istumassa ja laitetaan maailma paikalleen.Kukaan meistä ei edelleenkään ole kokenut jäävänsä mistään paitsi ja asiat ja ihmissuhteet tulee hoidettua.Miksi ihmeessä pitäisi tietää joka suihku- ja ostosreissu jostakusta tai laittaa elämänsä julkiseksi(voi joutua joskus rankasti katumaan).Itse käyn täysipäiväisesti töissä(jo vuosia yh),harrastan paljon ja on vilkas sosiaalinen elämä ja verkosto.Mitään ei siis puutu.Sitäpaitsi on paljon mukavampaa kuulla ääni tai nähdä kasvotusten,kun kertoo kuulumisia:äänenpainoa,ilmeitä jne reaktioita ei voi koneella välittää.Näillä mennään jatkossakin.Hyvää kevättä!

****

Vastaus: kuulostaa aivan ihanalta tuo teidän kaveriporukan tapa TEHDÄ jotain yhdessä, taitaa olla katoava tapa tätä nykyä...

elsa

No mä tein fb-tilin poiston sijaan tempun, et poistin 3/4 kavereistani jättäen jäljelle ne, joiden kanssa olen ja haluan olla tekemisissä jatkossakin. Fb ON kätevä informaatiokanava vaikka syyllistyn itsekin spämmäämään ties mitä lihapullareseptejäni. Nyt on kuitenkin kevyempi olo kun kuka tahansa entinen hellu ei lue statuksiani/näe kuviani.

Yksi yllättävä seikka näissä jätetyissä fb-kavereissa oli. Nimittäin yhteys blogeihin oli huomattava ja vaikka kaikkia blogituttuja ei kasvokkain näe useinkaan, olisi tuntunut hassulta poistaa niitä koska kaikkien kuulumiset käy lukemassa milloin aktiivisemmin, milloin vähemmän aktiivisemmin, mutta kuitenkin.

Luulin muuten, et tää kirjotus on jotenki liitonnainen siihen, et sua vituttaa kun ties mitkä tyypit kirjottelee täyttä paskaa sun inboxiin, niinku esim...mä :D

****

Vastaus: hahah ei ollut kulta susta riippuvainen, mun piti tästä kirjoittaa jo pari viikkoa sitten kun bongasin lehdistötiedotteen :D mulle "blogikaverit" on varmasti tutumpia kuin jotkut random ala-asteella joskus oltiin samalla luokalla -tyypit, että kyllä mullakin jäisi blogikamut listalle jos noista kahdesta pitäisi valita. Ja entisiä helluja ei FB kaverihin tule, ihan turhaa :)

On vaikeaa olla samaa mieltä, sillä olen "kasvanut" tähän sosiaaliseen verkostoitumiseen niin, että siitä lähteminen lähinnä tuntuisi ahdistavalta.

Se, että on tili FB:ssä on ehkä pienempi haitta, kun esitellä esim. kotiaan/kavereitaa yms. blogissa, jota kuitenkin kuka tahansa voi lukea päivittäin. Mutta silti, jokainen päättä mitä tietoa itsestään laittaa mihinkin.

Eli en koe ahdistavaksi sitä, että itse olen vapaaehtoisesti kirjautunut jollekin sivustolle (esim.fb, tiwitter, flickr.com, blogi, tumblr jne.)

Toisaalta ahdistaa kyllä ehkä tieto siitä, mitä tuttavat/kaverit näillä tiedoilla voivat tehdä. Vihaan salakuvaamista ylikaiken ja sitä, että seuraavana päivänä niitä kuvia voi tuijottaa facebookissa (ja se täggäys, aargh) tai blogissa. Mutta, kai se on hyväksyttävä ne varjopuoletkin.

Puhelimessakin on kivaa jutella, ja koska omistan iPhonen, voinen kertoa, että se on hyvin koukuttava laite, joten netissähän silläkin roikutaan :)

****

Vastaus: heh no joo, mä oon elänyt ajalla lankapuhelimet, eli netti tullut mukaan kuvioihin kunnolla vasta 18-vuotiaana muistaakseni ;) mä en kestä yhtään tuota "salakuvausta" ja sitten siitä vaan kaikki kuvat nettiin raah... olis reilua edes kysyä haluatko naamasi julkiseen levitykseen.

Kiinnostava aihe tosiaan. Kyllä, myönnän että sosiaalinen media toisinaan kyllästyttää ja erityisesti tietyt sosiaalisen median ilmiöt joihin olen toisinaan itsekin syyllistynyt. Olen kyllä poistanut profiilejani joistakin palveluista.

En ole Facebookissa enkä tweettaa tai harrasta muuta mikrobloggausta. Facebookia boikotoin tarkoituksella enkä ole ajatellut sinne rekisteröityäkään vaikka muuten käytänkin nettiä aktiivisesti. Minua ärsyttää se että nykyään aivan kaikki tuntuu tapahtuvan nimenomaan juuri facebookissa. Jos et ole siellä, olet ulkona kuvioista. Äitiäni kyrsii se että koska hän asuu maalla eikä omista nettiä on yhteydenpito muuhun maailmaan usein kovin vaikeaa. Jopa yritysten asiakaspalvelu on nykyään niin verkkopainotteista että netitön asiakas on hyvin pian entinen asiakas. Minusta on hieman surullista että automaattisesti oletetaan ihmisten kykenevän toimimaan tietyllä tavalla. Huvittavin ilmiö on että joidenkin yritysten sähköpostipalvelun viasta voi tehdä ilmoituksen ainoastaan sähköpostitse. Eli käytännössä ei mitenkään.

Yritän tietoisesti rajoittaa profiilien luomista sinne, tänne ja tonne mutta ihan huomaamatta niitä on kertynyt ja moni ei varmasti edes miellä jotain Finnkinon rekisteröitymistä profiiliksi. Mutta onhan se, luotu käyttäjätunnus antaa yritykselle markkinoinnissa käytettävää informaatiota ostokäyttäytymisestä. Suuri osa yritysten palveluista vaatii nykyään sen rekisteröitymisen halusi tai ei. Mutta luultavasti maailma siirtyy yhä enemmän ja enemmän verkkoon ja sosiaalisiin medioihin. Toisaalta se voi olla hyväkin, mutta kyllä musta silti on ihan kivaa tavata ihmisiä myös livenä.

****

Vastaus: jaksaa naurattaa ikuisesti tuo nykyinen trendi siirtää asiakaspalvelu nettiin, on niin huippua soittaa elisalle että netti ei toimi ja saada vastaukseksi että ootko täyttänyt NETISSÄ vikailmoituksen hahhah :DD

Unohtui tuosta kommentistani että hyvä konsti on tehdä toisinaan googlehakuja ihan omalla nimellä ja katsoa miten paljon ja miten helposti itsestä löytyy tietoa netistä. Uskon myös että tulevaisuudessa yleistyvät sellaiset palvelut joissa on helpompi rajata muille näytettävän tiedon määrä sillä ihmiset alkavat vähitellen olevan tarkempia omasta yksityisyydestään kun kaikkien elämä on niin helposti tuntemattomien katseltavissa.

Ja niin, vihaan myös puhelimessa puhumista, olen enemmän tekstari-ihmisiä.

Eve

Itse olen varmasti ainoa kaveripiirissäni jolla ei ole FB-profiilia. Eikä se ole koskaan mitenkään rajoittanut elämääni. Eniten haittaa ehkä se, että kaverit eivät tajua miksen halua laittaa kuvia ja tietoja itsestäni nettiin, vaan ovat aina tuputtamassa minulle Facebookia. Samoin se ärsytti, kun ystäväni latasi vanhoja kuvia minusta Facebookiin ilman lupaani. Minulla oli monta vuotta sitten IRC-galleriassa tunnus, mutta poistin sen puolen vuoden jälkeen, kun huomasin ettei siitä ollut minulle mitään hyötyä, se vei vain aikaani ja turhauduin koko sivustoon. Jos haluan puhua kavereilleni, soitan heille ja menen käymään. Mesessäkin puhuminen on mielestäni melko raivostuttavaa eikä silloin saa aikaan samanlaista keskustelua kuin kasvotusten. Minulle riittää hyvin netissä yksi tili, eli siis sähköpostini.

****

Vastaus: toi on kyllä jokseenkin epäkohteliasta ettei nykyään enää kukaan kysy lupaa saako laittaa kuvia nettiin kavereista vaiko ei :( itse en lataa yhtä ainutta kuvaa mihinkään julkiseen sivustoon, jollen ole erikseen kysynyt jokaiselta lupaa.

Ite oon kyllä niin facebook riippuvainen ettei mitään rajaa, mutta minkäs teet kun se helpottaa asioita niin huomattavasti! Muista sivustoista olen ainoastaan last.fm, bloggerissa ja harhakuvassa, mutta niissäkin pyrin pitämään yksityisyyteni melko tarkasti.

Kavereiden ja muiden tuttujen kanssa tulee pidettyä yhteyttä eniten juurikin facebookin ja mesen välityksellä, joten senkin takia niissä "täytyy pysyä". Puhelin on huomattavasti hankalampi sen takia, että kavereilla ei läheskään aina ole saldoa, eikä täällä korvessa voi koska tahansa ottaa fillaria allensa ja pyöräillä 30km kaverin luo kysymään asiaa :D

****

Vastaus: oot ihan oikeassa tuosta helpottavuudesta, itse koen sen ihan samoin. Saa nopeasti tyypit kiinni ja monta kerralla :)

Kyllä tosiaan ahdistaa välillä se, miten paljon itsestään antaa tietoja netissä. Mulla on facebookissa joku 400 kaveria, mikä on kylläkin aika normaali kaverimäärä mun ikäisiltä fbssä. Aika usein itseasiassa mietin, että poistaisin kavereita, mutta en sitten tiedä mihin vetäisin rajan siihen kuka on kaveri ja kuka ei. Koko fb-tiliä en halua poistaa, sillä se on vaan niin kätevä. Sieltä löytyy kaverit, kuvia, tapahtumia jne.

Blogi ahdistaa jostain syystä vähemmän kuin fb, vaikka blogissa jaankin käytännössä koko elämäni esille kaikkien nähtäville. Tykkään kuitenkin bloggailusta ja omaa blogia on kiva lukea jälkeenpäin, kun se toimii ikäänkuin päiväkirjana:)

Fb ja blogi ovat molemmat ihan ok kuitenkin, kunhan vaan vetää jonkun rajan siihen, mitä itsestään paljastaa ja ketkä sitä tietoa itsestään voivat nähdä.

****

Vastaus: siinäpä se, jokaisen kannattaisi oikein kunnolla miettiä omat rajansa blogin ja muiden palvelujen kanssa, että mitä paljastaa ja mitä ei. Minulle blogi ei toimi yksityisasioiden päiväkirjana, ihan liikaa lukijoita siihen, mutta ihan hauskasti täältä kuitenkin voi katsella vanhoja matkakuvia ja oman tyylin kehittymistä :)

Tuike

Buah. Netissä käyn vain lukemassa muutaman blogin ja hoidan sähköpostit. En muuta. Olin FB.ssä, mutta koin sen turhaksi ja deletoin tilini. Tuli vähemmän ressiäkin sen myötä :P Puhelin on mainio keksintö, sillä saa sujakasti sovittua kavereiden kanssa tapaamisista ja eikun vain baanalle.

Olen onnellinen siitä, että äitini maailmaan kuului se periaate, että känny vasta kun itse kykenee maksamaan laskut ja Internetkin tuli vasta aviomiehen myötä. Turha median kuluttaminen vain tylsyttää aivot. Ja saan sitä paitsi päänsäryn jos oon liikaa koneella. Semmoinen max tunti on hyvä :D No, kukin taaplaa tyylillään, kun vain ihmiset tajuais ajoissa ettei ihan kaikki elämä ole ruudun sisällä.

****

Vastaus: hahah meillä oli sama juttu, ennen ei kännykkää ennen kuin itse voi maksaa laskut :D ja sittenkin vielä itse siirsin kännykän hankkimista parilla vuodella, koska inhosin jo silloin puhelimessa olemista.

K

"Tutkimuksen mukaan 59% näistä käyttäjistä on joskus poistanut profiilinsa jostain sosiaalisen median palvelusta."

Uskon, että moni kyselyyn vastanneista on lakkauttanut Irc-Galleria-tilinsä, koska kaverit ovat siirtyneet Facebookiin. Parin viime vuoden aikana Irc-Galleriaan rekisteröityneiden käyttäjien määrä on laskenut reilulla 55 000:lla, joten on mahdollista, että se vaikuttaa myös kyseiseen prosenttilukuun.

Itseäni ei sosiaaliset media ahdista. Esim. Facebookissa on hyvin helppo säädellä omien tietojensa jakamista sekä sitä, keiden päivityksiä lukee. Facebookin kautta tulee seurattua myös sellaisten vanhojen kavereiden kuulumisia, joille ei välttämättä tulisi soiteltua tai lähetettyä sähköpostia. Pidän sitä vain positiivisena asiana.

****

Vastaus: totta, ennen irc-galleria oli vähän kuin FB, siellä sai pidettyä helposti yhteyttä kavereihin, samoin MySpace. Luulen että noi kaksi palvelua ovat ottaneet eniten takkiinsa FB:n menestyksen myötä.

Desi

Ei ahdista. En jaa Facebookissa mitään sellaista, mitä en voisi jakaa FB-kavereideni kanssa kasvotustenkin. Eli kaikki kuvat ja tilapäivitykseni ovat sellaisia, että kaikki FB-kaverini saavat rauhassa katsoa ja lukea niitä, eikä tunnu missään. Kotiosoitetta ja puhelinnumeroa en jaa siellä, vaikka saahan nekin numerotiedustelusta. En vaan jaksa uskoa, että ketään oikeasti kiinnostaisi osoitteeni ja puhelinnumeroni.

****

Vastaus: sama, itse julkaisen vain sellaista, jota voisin huoletta julkaista koko maailmalle saman tien.

Henna

Mulla on kavereina facebookissa vaan sellasia joille voisin kertoa muutenkin ne asiat mitä siellä jaan, eli muutama oma kuva, seurustelusuhteen ja satunnaisia statuspäivityksiä (tänä vuonna oon kirjottanut viis - kyllä, laskin). Ja noi on kyllä semmosia joita ois voinu kadullakin huudella :)

FB on kätevä juuri noiden bilekutsujen kanssa, ja useamman kuin kahden ihmisen kommunikointiin. Inboxin kautta voi sopia tapaamisia, kaikkihan tietää kuinka mahdotonta on saada vaikka yhden ihmisen kanssa treffit tiettyyn aikaan ja tiettyyn kaupunkiin, saati sitten kun on 20 ihmistä. Puhelimessa kun noita alkaisi sopimaan ja miettimään niin saisi puhua puhelimeen lopun ikänsä.

Mutta kyllä toi liiallinen omien tietojen ja kuvien sun muiden jakaminen ahdistaa kun ei tää maailma ihan hirveän turvallinen paikka ole netin käyttäjällekkään. Ei niitä omia kuvia saa sieltä netistä koskaan pois, eikä omia juttujakaan. Osa ihmistä on ihan liian luottavaisia tuolla netissä liikkuessaan.

****

Vastaus: mä kanssa tykkään tuosta bilekutsujen helppoudesta, kunhan vaan muistaa kutsua FB:n ulkopuolellakin olevat :D inhoan puhelinta niin perustavanlaatuisesti, että FB on suorastaan pelastus siinä suhteessa hahhah. Ja totta, osa ihmisistä ON liian luottavaisia.

keksi

Minulla on tili useammassakin paikassa, mutta pidän tarkasti huolta siitä, mitä jaan ja kenen kanssa. Facebookissani on noin 70 kaveria, joista osa on vanhoja tuttuja, osa hyviä kavereitani ja osa työasioiden kautta tuttuja. Siellä onneksi on filttereitä, ja yksityisyysasetukseni onkin säädetty niin, että vain lähimmät näkevät esim. kuvani ja kaikki statuspäivitykseni. Kaverini tietävät myös, etten halua tulla tägätyksi tai edes saada naamaani nettiin. Lisäksi olen piilottanut newsfeedistä kaikki sellaiset tutut, joilla on tapana päivittää pelkkiä turhanpäiväisyyksiä, joten nyt siellä tulee päivittäin nähtyä vain aidosti kiinnostavien tyyppien juttuja ja käytyä oikeasti fiksujakin keskusteluja. Ei Facebook itsessään mikään mörkö ole, riippuu ihan siitä miten sitä itse käyttää ja millaisia tyyppejä hyväksyy kaverilistalleen.

****

Vastaus: itselleni on iskenyt pieni turhautuminen noiden yksityisyysasetusten kanssa kun tuntuu että niitä muutellaan FB:n puolelta jatkuvasti argh! Mutta kun nyt suunnilleen pitää silmät auki muutosten suhteen niin kyl sielä pärjää :) noi filtterit on helkkarin käteviä!

Tiina

No kyllä ahdistaa. Irc-galleriaprofiilin poistin muutama vuosi sitten samalla kun lopetin irkkaamisen, viime vuonna lakkasin kirjoittamasta yhdellekään keskustelufoorumille ja facebookin jätin vuoden alussa. Elämästä alkoi tulla liian julkista, töissäkin puhuttiin vain, että facebookissa sitä ja tätä ja arvaa mitä sen statuspäivityksessä luki. Ärsytti, halusin pois niistä ympyröistä. Lähteminen helpotti ja toisaalta taas ei. Nyt tulee entistä vähemmän pidettyä kehenkään yhteyttä. Kaikenlaiset tapahtumakutsutkin tunnutaan jakavan nykyään vain facebookin kautta.

****

Vastaus: se on ihan totta, että tapahtumakutsut tuntuvat leviävän vain ja ainoastaan FB:ssä. Tavallaan se on äärimmäisen kätevää kun saa niin helposti ihmiset kiinni, mutta kutsujan ei vaan auta unohtaa niitä jotka palvelussa eivät ole mukana :)

Itse pidän sosiaaliset mediat todella positiivisena asiana. Tulee pidettyä paremmin yhteyttä kavereihin, ja blogin kautta olen saanut paljon uusia kiinnostavia tuttavuuksia.

Olen tietenkin tarkkana sen kanssa, että en laita nettiin arkaluontoista tietoa missään muodossa.

Lisäksi elän netissä kaksoiselämää: Fager Dam-aliaksella bloggaan ja kommentoin muiden blogeja, omalla nimellä olen FB:ssä ja edustan työpaikkaa eri tavoin.

****

Vastaus: allekirjoitan täysin tuon että blogin kautta on tullut paljon uusia tuttavuuksia :) se on bloggaamisen ihania puolia :) ja sama mulla, en vuodata mitään oikeasti henkilökohtaista netissä, puhdasta itsesuojelua.

Liina

no voi LOL.

tiedättekö, mikä mua kummastuttaa näissä Microsoft & TSN -blogauksissa (joita on ollut noin miljardi blogia pullollaan)? no se, että kaikissa on täsmälleen sama sisältö & kulma. siis Microsoftin promoama kulma. ja arvatkaa miltä SE kuulostaa? Microsoftin jonkun uuden yhteisöpalvelun lanseerauskampanjan avaukselta.

lähdekritiikki, älä lähde.

****

Vastaus: minähän kerroin tuolla tekstissä että kamppis on uusien palvelujen lanseeraukseen liittyvä, tottakai se on? Mutta ei kannata olla ihan niin foliohattu päässä että luulisit minulle isketyn näkökulmankin valmiiksi, ihan itse kirjoitan fiilikseni ylös kuten oikeastikin ajattelen. Ja minun lisäkseni viime vuonna yksi blogi oli kamppiksessa mukana, eli mistä tuo miljardi blogia?

sikke

En ole facebookissa, en twitterissä enkä missään muussakaan vastaavassa! Sähköpostia käytän paljon ja aktiivisesti ja tekstiviestit lentävät. Toisaalta usein tuntuu, että jään jostain paitsi kun kaikki liikkuu netissä, mutta toisaalta taas.. en ole valmis luopumaan omasta yksityisyydestäni. Tiedän että äkkiä kertoisin liikaa ja ei, en ole liittymässä mihinkään :D

****

Vastaus: no se, jos jo etukäteen tietää olevansa turhan voin niin sitten voi olla parempikin pysyä pois feisbuukista :DD

olen vasta aloittanut tutustumisen blogimaailmaan. olen aivan ulkona kaikesta sosiaalisesta mediasta. ehkä menen vastavirtaan, mutta mielestäni elämä voisi olla monella terveenpää ja onnellisempaa ilman toista elämää virtuaalitodellisuudessa.

****

Vastaus: tai ainakin on hyvä vetää raja johonkin, ettei koko elämä siirry virtuaalitodellisuuteen :) Ja tervetuloa blogimaailmaan, täällä on paljon kivojakin piirteitä!

Neely

Kuulun itse siihen karvalakkimalli-joukkoon, joka ei feissarissa ole, enkä aio koskaan ollakaan...

Se on kyllä totta, että moni asia menee itseltä vähän ohi, kun siitä on tiedotettu vain naamakirjassa, mutta olen tullut siihen tulokseen, että jolleivat ystäväni muuten saa otettua minuun yhteyttä, niin se on sitten vähän "voi, voi". Melko hyvin kyllä pysyn suurimmasta osasta asioita perillä... tärkeistä asioista siis=)!

****

Vastaus: Oon kuullut useammaltakin taholta tuosta tapahtumista ulosjäännistä, ihmiset tuppaavat varmaan nykyään helposti unohtamaan että "kaikki" eivät olekaan naamakirjassa :D

Martina

Ainoa sosiaalinen media jossa minulla on profiili on Facebook. Asun ulkomailla, ja se on hyvä tapa tsekata yleiset kuulumiset ja viimeisimmät fiilikset, toisin kuin skypettelyä tämän 6 tunnin aikaero hieman haittaa. Samoin lisään lomakuvia (maisemia, eläimiä) siis kuvia, joita muutenkin näyttäisin ihmisille. Perjaatteessa, kun olen tietokoneella minulla on FB aina auki, jolloin nään, jos joku rakkaistani tulee onlineen, ja sitten sehän on juhlaa :)

****

Vastaus: ulkomailla asujalle FB on kyllä varmasti ihan loistava tapa pitää yhteyttä kotimaahan, samoin skype :)

anne

Olin Facebookissa ennen, totesin että onpas turhaa ja aikaa vievää paskaa ja poistin tilini sieltä. Jos kaverit ei osaa käyttää puhelintaan yhteydenottoon, niin olkoon sitten ottamatta yhteyttä. Varjelen yksityisyyttäni :) Blogia en voisi edes kuvitella pitäväni, olisi kamalaa jos ihmiset pääsisivät kyttäämään niin tarkasti elämääni (vaikka ne oiskin vaan sitten pelkkiä vaate- tmv. juttuja)

Mariluu

Aivan paras tapa ottaa yhteys ystäviin on tietenkin vanha kunnon kirje joka kolahtaa postiluukusta. Tai kortti. Pidän tätä tapaa edelleen voimassa muutaman ystävän kesken. Pakko silti myöntää, että onhan facebook ym syrjäyttäneet nuo perinteisemmät tavat jo aikoja sitten. Mutta mikään ei kumminkaan voita aitoa oikeaa kirjettä! :)

Suski

Facebookiin oon kans kyllästynyt. Ainoastaan yhteydenpitovälineenä se on hyvä kun yhtä lukuunottamatta kaikki kaverit löytyy sieltä.

Neulontayhteisö Ravelry on sensijaan mun mielestä tosi toimiva ja vienyt "neulontakulttuuria" tosi paljon eteenpäin. Sinne kun rekisteröityy niin voi hakea neuleohjeita tuhansien ohjeiden joukosta. Ja lisätä tietenkin omiaankin.

Tuli vähän deja vu, kun eikös tätä aihetta käsitelty täällä juuri melko vähän aikaa sitten? ;-)

Googletin huvikseni omaa nimeäni taas pitkästä aikaa. Löytyi sivutolkulla tavaraa liittyen viime syksyiseen muotinäytösprojektiin jossa olin mukana. ;-) Tällä alalla on melko mahdotonta olla "näkymätön", vähän pakko pyöriä omalla nimellään siellä sun täällä. Ja aika paljolti lehtijutut ym. löytyvät nykyään myös netistä.

En jaksa edes ajatella mitä kaikkea meikäläisestä voisi penkoa esiin netistä (onhan siellä tullut varhaisteinistä saakka pyörittyä kaikenmaailman foorumeilla ja kaiken lisäksi olen käyttänyt iät ja ajat samaa nimimerkkiä lähes kaikkialla), yöunensa siinä vaan suotta menettäis. Jos jonkun ihmisen kuvioita haluaa sotkea, se onnistuu pienellä luovuudella kyllä ihan ilman nettiä ja sosiaalisia medioitakin. Tämän sain itse todeta kun olin uskoutunut vuosikaudet eräälle ystävälle joka sitten lopulta alkoi kiristää mua tiedoillaan. Sitä nyt sitten en voi tietää tuleeko hän jonain päivänä toteuttamaan uhkauksensa mun "elämän tuhoamisesta", mutta jotenkin noi nettikuviot ei kaiken ton jälkeen enää jaksa niin paljoa ahdistaa.

Facebook on ihan loistava (etenkin tiedotuskanavana), kunhan sitä käyttää fiksusti ja muut huomioiden. :-)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012