Tähän aikaan vuodesta kannattaa mahdollisuuksien mukaan lähteä ulos aikaisin aamulla. Kun halla ei ole vielä ehtinyt pureskella kukkia kokonaan mustaksi, näky on todella kaunis. Auringon nousun aikaan valo on unenomainen.
Itse kuljen kameran kanssa aina kun mahdollista ja tallennan syksyn sävyjä. Täydellinen rentoutumiskeino vauhdikkaan työviikon jälkeen.
On päiviä kun kääriydyn päästä varpaisiin mustaan, joka on turvavärini. Useimpina päivinä kaipaan kuitenkin ympärilleni väriä, kuoseja ja yksityiskohtia. Niitä päiviä varten on tämä Erdem x H&M -malliston huikea takki. Huikea! Tämä on ehdottomasti hienoin takkini.
Jos näyttää siltä, että takki irvistää rinnan kohdalta, se johtuu siitä, että onnistuin repäisemään napin kyseisestä kohdasta veks. Käsilaukun olkahihnalla. Nyt nappi on ommeltu jo takaisin kiinni ja muut napit varmistettu, ehdin jo panikoida että nappi hukkui kun en heti löytänyt sitä. Ei olisi ihan helppoa löytää vastaavaa tilalle.
Tämä takki kuuluu siihen osastoon, että jos pitäisi valita koko vaatevarastosta vain viisi vaatetta mukaan ja muut täytyisi jättää, tämä olisi aivan varmasti kyseisellä listalla.
Siinäpä muuten hyvä postausaihe kaltaiselleni vaatehörhölle: Viisi vaatetta, jotka "pelastaisin tulipalosta". Heittomerkeissä siksi, että oikeassa tulipalossa tuskin tulisi mietittyä moista turhuutta.
Tuo takki on aivan käsittämättömän U-P-E-A! :O Olen bongannut blogistasi vuosien varrella toinen toistaan upeampia vaatteita ja asusteita, sekä sitten tietysti yrittänyt metsästää samaisia itselleni - suht huonolla menestyksellä... :D
Tämä takki on kyllä ihan omaa luokkaansa :) Hienoa kuulla että vaatekuvista on ollut inspiraatioksi <3
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
" ... tuskin tulisi mietittyä moista turhuutta." -Äläs nyt! Toki oman kodin tapauksessa moni muu asia menisi varmasti edelle, mutta ylekin uutisoi vastikään miten Kiihtelysvaaran kirkosta pelastuivat mm. tietyt alttari_vaatteet_. Kun tekstiili on tarpeeksi tärkeä, niin se voi nousta elävien olentojen jälkeen korkeallekin pelastettavien listalla.
Olen listannut pelasta tulipalosta -tavaroihin elävien olentojen jälkeen ensiksi paperivalokuvat, sitten kovalevyt joilla on valokuvia. Sen jälkeen jonossa olisi tyttären vauvavaatteet, jotka ovat minulle niitä "alttarivaatteiden" veroisia eli tärkeitä :) että kyllä, tekstiilit ehdottomasti ovat tärkeitä nekin, jos niihin liittyy tunneside.
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
No joo. Ymmärrän tuotakin vaatteiden kautta vouhotusta, jos emäntä on mitään sanomattoman näköinen. Kiva seisoskella mätien omenoiden keskellä jonkun yhtä älyttömän kenkien suunnittelijan kengissä. Siis jäniksen korvat? Hohhoijaa ja niistä maksetaan.
Mitä tapahtuisi, jos lopettaisit ilkeilyn ja olisit sen sijaan ystävällinen?
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Kaverini Katja kysyi minulta kesän korvalla, että luenko ikinä runokirjoja. Oli pakko tunnustaa, että eipä ole pahemmin tullut luettua. Kirjahyllystä löytyy muutama kummisetäni antama teos, mutta yleisesti ottaen en ole aiheeseen syvemmin perehtynyt.
Tekosyynä voin sanoa, että luen niin älyttömän paljon romaaneja, että en ehdi!
Ja näin Katja antoi lainaan oman runokirjansa, Sinivalkoinen maailmani. Kirja on saanut nimensä kahden maan värien mukaan, Suomen ja Kreikan. Katja tarinoi kirjassaan niin Suomesta ja suomalaisuudesta, kuin Kreikasta, joka on naiselle lähes yhtä tuttu kuin kotimaa.
Kesälomalla nappasin vihdoin kirjan käteeni, asettelin itseni aurinkotuoliin omenapuiden katveeseen ja aloin lukea.
On oikeastaan vaikeaa kuvailla, mikä oli päällimmäinen tunne kauniita tarinoita ahmiessa. Koin runot jostain syystä fyysisesti: pieninä vilunväreinä, haikeutena ja kyynelinä. Vertaisin olotilaa samaan, kuin kuuntelisi sinfoniaorkesteria. Iso musiikki saa aikaan fyysisiä reaktioita. Ilmeisesti näin käy kohdallani myös runojen kanssa.
Katjan matka kahden maan välissä on kaunis ja kiinnostava. Rakkaus molempia maita kohtaan näkyy ja kuuluu.
En varmasti olisi ikinä älynnyt tarttua oma-aloitteisesti runokirjaan, mutta ilmeisesti olisi syytä. Otan mielelläni vastaan suosituksia, minun juttuni lienee tällä saralla haikeus, melankolia ja luonto. Tai mistä minä tiedän, oletan vain.
Minäkään en hirveästi harrasta runoutta mutta yksi klassikko-runoilija minunkin hyllystäni löytyy. Edith Södergran ei ehtinyt elää kovin vanhaksi mutta hänestä muodostui yksi merkittävimpiä suomalaisia runoilijoita. Runoissa on melankoliaa ja tunnetta, paatostakin, ehkäpä Edithin sairastaman tuberkuloosin vuoksi. Tutustumisen arvoinen ehdottomasti!
Edith Södergran on ihana runoilija, komppaan Rhiaa eli tutustumisen arvoinen. Aulikki Oksasen tuotannosta löytyy sydäntä järisyttäviä runoja, mutta myös anarkistisia ja hulluja runoja! Todella kaunis rakkausruno on Anna-Leena Härkösen " Oot kaikki mulle", kannattaa kuunnella myös laulettuna. Tein joskus tytöilleni joulukalentereita, joissa oli runoja. Tykkäsivät kovasti, ihan aikuisinakin. Lukuihmisenä olet varmaan lukenut Annille lastenloruja ja -runoja. Pikku-Pegasuksesta löytyy aikuistakin ilahduttavaa lyriikkaa. Suosittelen lämpimästi!
Suosittelin Otto Grundströmin runokirjaa Tähtiotsa. Haikeita, melankolisia ja välillä groteskejakin runoja.
Anna Elina Isoaron Rakkautta & vasta-aineita on hieno runokirja äitiydestä ja vähän muustakin. Ei nyt mennyt puhtaasti tuohon haikeus/melankolia/luonto-osioon, mutta suosittelen!
Ruutupaita on klassikkomatskua. Rehellisen suoralinjainen ruutupaita taipuu moneen, usein ihan sellaisenaan. Mutta jos kaipaa hieman naisellisempaa otetta, tämä Zaran versio on hyvä esimerkki klassikon pienestä tuunauksesta.
Paidan kevyt A-linja tekee paidasta mekkomaisen, ja kapea musta rusettinauha kaulassa viimeistelee homman. Pieniä teknisiä muutoksia, iso vaikutus ilmeeseen.
Poncho: kirppis / Minna Parikka Maxine-laukku: kirppis / Hattu: kirppis / Ruutupaita: Zara / Saappaat: Palmroth Original, saatu blogin kautta.
Ruutuvaatteita voi myös sujuvasti yhdistellä keskenään, ei kannata ujostella. Tuo sininen ponchoni on lempitakkini sellaisinä päivinä, kun syksy ei osaa päättää ollako kylmä vai ei. Aikuisten välikausivaate.
Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.
Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.
Seuraa blogia tästä.
Mahtavia kuvia! Jaksaiskohan itsekin herätä huomisaamuna aikaisin ja lähteä ulos kameran kanssa :)
Ihania kuvia. Samaa ajattelin tänään, kun aamun lehteä varhain hain.
Miten nämä tykkäysnappulat toimivat? Olen esimerkiksi "tykännyt" tästä jutusta jo aiemmin, mutta nyt se ei näy minulle (eli ei lue "Poista tykkäys"). Onko tykkäykseni hävinnyt vai tallessa?