Nykyaikana ihminen melkein poikkeuksetta tietää odottaa sitä että oveen koputetaan. Ystävien kanssa sovitaan treffit, sukulaiset soittavat etukäteen onko ketään kotona ja niin edelleen. Kaupungissa asuessa (kerrostalon alaovi lukossa) tämä korostuu erityisesti, ja siksi olen vieläkin aina vähän hämmästynyt jos kolkutin kolahtaa ilman että odotan vieraita. Edellisenä lauantaina oveen kuitenkin kolkutettiin myöhään iltapäivällä ja oven takana seisoi kaksi täysin vierasta naista. Voitte uskoa että olin entistä enemmän hämmentynyt kun toinen heistä tokaisi että Moi, tämä on meidän mummola!

Hetken aikaa juteltuamme selvisi, että kyseessä olivat meidän talon rakentaneen (ja siinä melkein 60 vuotta asuneen) perheen lapsenlapset ja että heillä oli mukana ikivanha taulu talostamme. Kuva oli otettu silloin, kun talo oli alkuperäisessä mallissa. Arvatkaa huviksenne minkä värinen meidän pieni tönömme on alunperin ollut. Kyllä, mintunvihreä. Alan tosissani uskoa kohtaloon ihan näillä näppäimillä.


Noita upeita portteja ei valitettavasti enää ole, mutta tsiljoonat nuoret omenapuut näkyvät hienosti. Kun kysyin tästä aika poikkeuksellisesta hedelmäpuiden määrästä, niin selvisi että alkuperäinen perhe on harrastanut omenanviljelyä. Puita on ollut parhaimmillaan yli 40! Lisäksi pihan perukoilla on ollut valtavat vadelmapensaikot, mutta ne on raivattu myöhemmässä vaiheessa pois. Eräs naapurimme (asunut 48 vuotta Pätsiniemessä) osasi kertoa että vadelmat olivat taivaallisen hyviä ja niitä oli paljon, joten hieman harmillista että seuraavat asukkaat vetivät ne matalaksi.

Selvisi myös se seikka mitä ihan erityisesti mietin Pätsiniemen historiaa tutkiessani. Pätsiniemessä on paljon rautatieläisten omakotitaloja, ja nyt on varmaa että tämä meidänkin talomme on sellainen. Yllätysvieraidemme isoisä oli VR:llä konduktöörinä. Oli hienoa saada vahvistus tähän asiaan.

Saimme paljon tietoa talon sisällä tehdyistä muutoksista, sellaisista mitä ei talokansiossa ole. Vanhoissa taloissa on usein juuri näin että muutoksista ei ole pidetty kirjaa, kun kyseessä on muista riippumaton oma torppa eikä asunto-osakeyhtiö. Talossa on esimerkiksi ollut iso lasikuisti, mistä on mennyt portaat vinttiin. Jälkikäteen tehty kylpyhuone on aiheuttanut sen että portaikkoa on pitänyt muuttaa ja lasikuisti on eristetty sisätilaksi. Kysyin kaikki mahdolliset kysymykset mitä olin talosta miettinyt ja sain niihin myös vastaukset. Olin ihan varma että en koskaan saa tietää näitä asioita ja talo pitää salaisuutensa, mutta toisin kävi.

Taulu sai kunniapaikan eteisestä, niin että se näkyy jokaiselle ovesta kävelevälle.


Aivan mahtavaa että nykyaikana joku viitsii nähdä vaivaa ja tuoda vanhan taulun ventovieraille ihmisille. Ja arvokasta tietoa tottakai myös, arvostan erityisesti sitä että nyt tiedän talomme historiasta jo aika paljon. Kiitos paljon.

Kommentit (28)

Aika huikea vierailu! Ja aika ihania ihmisiä! Tuollaisia enemmän tälle pallolle ja maailma olisi hieman aurinkoisempi paikka oleilla. :) Sinä (te!) ja tuo talo taitaa olla kohtalon sanelema rakkausliitto. ^^

Melkoinen tarina! Ihan mielenkiinnosta nyt kysyn, että selvisikö, olivatko saaneet vihiä siitä, kuka asuu talossa nyt ja tulivat sen vuoksi, vai olisivatko tulleet samoille asioille "ihan kenen tahansa" uuden omistajan luokse? :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Heidän äitinsä oli bongannut paikallissanomista jutun meistä ja todennut että tuo talo näyttää tutulta :D mutta eivät tietääkseni tienneet minua ns. blogipersoonana. Heillä oli ollut tarkoituksena tehdä visiitti eniveis ennen kuin poistuvat Toijalasta, olivat siis muuttoa tekemässä parhaillaan.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Aba

No olipas huikea visiitti suoraan puskista,mieletöntä,että olivat moiseen käyntiin ryhtyneet!!Kohtalo,todellakin =)

Hulle

Ihanaa :) Koko ajan näyttää entistä vahvemmin siltä että te olette löytäneet juuri oikean talon vai löysikö talo juuri oikeat omistajat?

Mikä yllätys! Ja hieno tarina taustalla. Taulukin on niin hieno :) Ja uskon puhtaasti että daamit olisivat tulleet käymään, asui talossa sitten kuka tahansa, mummola on aina mummola.

Valkoinen tähdikki

Mieletöntä! Kerrassaan mahtavaa, että toivat taulun henkilökohtaisesti ja sait vieläpä vastauksia talon historiasta. Talon alkuperäinen väri kertoo kyllä siitä, että kohtalolla saattaa hyvinkin olla näppinsä pelissä! :)

Halina

Ihana ylläri!:) minäkin uskon kohtaloon kun kuulee niin paljon tälläisiä sattumuksia:)) aiotko tehdä talosta jonkun kirjan mihin voisi kirjoittaa historiaa ylös?:)

Minni

Voi että, tämä tarina kyllä lämmitti mieltä. :) Miten hienoa että tulivat teille yllätyskäynnille ja talon salaisuudet paljastuivat!

Sanna

Olipas hieno yllätys! Ja tiedätkö, meillä makaa yhdessä nurkassa pölyttymässä mun mummolasta maalattu taulu, jota en vaan osaa seinälle ripustaa, enkä poiskaan heittää. Mutta nyt tiedän mitä sille teen; se lähtee seuraavalle pohjanmaan sukulaisvisiitille mukaan ja vien sen vanhaan mummolaani. Kesäpaikkana taitaa nykyään olla, mutta josko joku sattuisi olemaan paikalla. Hienon idean sain tätä kautta, kiitos :)

Huikea yllätysvierailu! Mäkin aina salaa toivon, että joku tulisi odottamatta kylään, mut valitettavasti meilläkin kerrostalon alaoven summeri estää tämän tehokkaasti. Tosin tupareissa saimme naapurustosta vieraiksi yllätyskuokkijat. Ensin pelotti, että nytkö tultiin valittamaan melusta, mutta he tulivatkin koko poppoolla tutustumaan uusiin naapureihin! Näitä lisää! :)

Henttu

Muutama vuosi sitten "kotikatuamme" ajeli hissukseen pieni auto useampaan kertaan. Oltiin pihatöissä ja perus pessimisteinä ajateltiin, että mitähän nää tyypit tulee kohta kaupittelemaan.
Auto kurvasi pihaan ja kaksi jo hieman iäkkäämpää naista nousi autosta ja sanoi, että heidän isänsä oli rakentanut meidän talon. Olivat asuneet lapsuutensa meidän talossa.
Liikuttuneena ihastelivat upeasti kukkivia pioneja ja kertoivat, että heidän äitinsä oli myös kasvattanut pioneja. Lajikkeita on sen verran montaa, että mahdollisesti ovat alkuperäisiä.
He fiilistelivät myös, miten heistä on otettu pieninä tyttöinä valokuva toisen sisäänkäynnin portailla. Kysyin sitten, että ottivatko kameraa mukaan, että nyt voisi ottaa päivitetyn kuvan, mutta ei, ei ollut kameraa mukana ja niin jäi kuva ottamatta. Kaiken kaikkiaan tilanne oli jotenkin niin tunnetta ja liikutusta täynnä, etten edes älynnyt tarjoutua ottamaan sitä kuvaa ja lähettämään sitä jollain tavalla heille. Kahvillekaan eivät kehdanneet tulla, kun eivät halunneet häiritä.
Tulisivatpa he vielä uudestaan...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011