Tämä on toinen äitienpäiväni. Tyttäreni on hieman alle 2-vuotias tehopakkaus. Anni on kujeileva humoristi ja tyttö, jolla on oma tahto. Määrätietoisuus on ominaisuus joka on näkynyt alusta asti, taitaa olla perintöä minulta ja isältäni, Annin papalta. Anni kuuntelee ja arvioi, välillä melkein hämmästyn miten harkitsevainen tyttö on. Hän miettii tarkkaan mitä tekee, ja kun tekeminen lopulta alkaa, periksi ei anneta.

Olen joka päivä kiitollinen Annista ja siitä, mitä olen itse päässyt äitiyden kautta kokemaan. Mikään ei ole koskaan avartanut maailmankuvaani niin paljon kertarytinällä, kuin äidiksi tuleminen. Olen oppinut lempeyttä ja kärsivällisyyttä. Kokenut ehdotonta rakkautta ja äärimmäistä iloa.

Toisaalta elämääni on astunut jatkuva huoli. Kätilö totesi sairaalassa että huolehtimisen osalta ensimmäinen 40 vuotta on äidille pahinta, sen jälkeen alkaa hieman helpottaa. Huumoriheitossa taisi kuitenkin olla pala totuutta. Huolehdin Annista unissanikin, joskin onneksi ensimmäisen vuoden uniongelmani ovat nyt taakse jäänyttä elämää. Huolehtiminen on varmasti yksi iso ja haikea osa äitiyttä, kaikkeen kun ei vain voi itse vaikuttaa.

Oma äitini on takuulla saanut oman osansa huolesta minun kanssani, vaikka toivonkin että ihan kaikki nuoruuden velmuilut eivät ole hänen korviaan tavoittaneet. Minulle tyttärenä äitisuhde on erittäin tärkeä ja olen onnekas, että äitini asuu ihan lähellä. Olen tosin jo alkanut kutsua äitiäni mummuksi, tai mummaksi kuten Anni sanoo.

Tänä aamuna mieheni kielsi minua nousemasta sängystä samaan aikaan heidän kanssaan, ja lähti keittiöön rapistelemaan salaisia asioita. Ei kulunut kuin viitisen minuuttia kun makuuhuoneen ovi aukesi hiljaa, tyttö kiipesi varovasti sänkyyn ja hetken päästä pienet kasvot tuijottivat minua herkeämättä. "Äiti?" Yritin pitää pokkani ihan viimeiseen asti mutta en kerta kaikkiaan pystynyt. Lapsen riemu oli melkoinen kun kaappasin pimun syliini ja peiton alle.

Ihanaa äitienpäivää äideille ja mummuille :)

 

Kommentit (5)

J

Ihana teksti ja kaikki niin totta <3 Äitiys on mielestäni rankinta, mutta ihaninta mitä tiedän. Vastuu ja työn määrä yllätti täysin, ei siihen vaan osaa etukäteen varautua. Mutta se rakkauden määrä, siksihän kaiken mahdollisen jaksaa <3 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat