Minun oli haettava viime viikolla Stockalta nimiäisiä varten pari juttua ja ajoitin menoni siten että Saku pääsi samassa kyydissä töistä kotiin. Kesken ostosreissun iski armoton nälkä, joten poikkesimme Stockan yläkerrassa pikaisesti syömässä ennen kotiinlähtöä.Tuli siinä mieleen ravintolapöydän ääressä istuessa että ihan joka raflaan ei lastenvaunujen kanssa jaksaisi suhauttaa, ei ainakaan jos haluaa säästää omia hermojaan. Nytkin puolityhjässä kahvilassa sai jo asetella itseään ettei ole muiden asiakkaiden tiellä ja kulkuväylillä. Ennen sitä vain käveli ravintolaan sisään ja sillä selvä :D Nyt miettii automaattisesti kulkureittiä, vaunujen parkkeeraamista, lapsen mahdollista ruokkimista ja ties mitä. Minulla on lisäksi vähän liiallisuuksiin menevä kohteliaisuuspakkomielle, eli en halua olla muille ihmisille häiriöksi millään tavalla. Tarkoittaen juuri tätä vaunujen väistelyä tai esimerkiksi kaupassa ostoksien tyhjentämistä ostoshihnalta niin rivakasti ettei seuraavat joudu odottelemaan. En tiedä kuinka paljon ihmiset vaivaavat päätään näillä asioilla, mutta minulla menee välillä aivan yli. Saan suunnilleen paniikin jos en saa pakattua ajoissa kamojani kaupassa. Kyllä, nauran itselleni tämän asian vuoksi monta kertaa viikossa.


Kippis sille, burgeri oli tosi hyvää.


Neiti junasukka ja kirahvikaveri.


"Ota nyt äkkiä se asukuva ettei kukaan nää" -neuroosi.


Älä ole ihmisten tiellä -neuroosi, kuka muu tunnustaa olevansa samassa junassa, vai jäänkö yksin tälle pysäkille? Välillä nimittäin tulee mieleen että ei ole kaikki muumit laaksossa jos uhraa ajatuksiaan sille kuinka nopeasti selviytyy pois kaupan kassalta ettei seuraavat joudu odottelemaan heh...

Kommentit (62)

salla

Nyt löyty kohtalotoveri! Mää oon ihan samanlaine, pakkaan kassit semmosella hötkyllä että ihime ku ei mene rahkapurkit hajalle

Ansku

Tuttua puuhaa myös täälläkin. Äkkiä pois tieltä. En ole kuitenkaan hermoheikko (yleensä) muiden tupeksinnalle, koska ihan oikeesti, jos esim. autolla ajaminen ei ole lihasmuistissa, niin ei voi olettaa, että tekee rohkeita ratkaisuja kauheassa liikenneruuhkassa tai pääsee kärppänä liikkelle heti kun vihreä valo välähtää.

Olen myös aina kunnioittanut vanhempia ihmisiä, joilla saattaa toiminnot kestää ja se on todellakin ihan ok, vaikka itsellä olisi hirmuinen hoppu. Vanha hyvä sanonta "maltti on valttia" toimii.

Sanjana

Hah, minä taas oon se joka ärsyyntyy kun muut lyllertää edessä. :D Ohittelen portaissa ja pyörällä suhauttelen menemään ihmisvilinässä mumisten yksinäni kun kaikki on niiiin hitaita ja on aina kiirekiirekiirekiire.. ei minnekään. :D Tosin oon kyllä kaupoissa ym. neuroottinen, etten ite oo sitten se hidas ja ärsyttävä siinä eessä, tiiän liian hyvin miltä tuntuu jonku ylimaalinen hitailu >_> Innnnhoan sitä joku joku tukkii kaupassa koko käytävän kärryillään, saati sitten kirppiksillä tms., joissa olisi kiva päästä tutkimaan kumpikin reuna käytävästä ja reilusti ohi. Tosin oon niin nyhverömammari, etten ikinä sano mitään jos joku on eessä tai tukkii käytävän tai on hidas, mumisen ehkä yksinäni ja sitten hivuttaudun mahdollisimman äkkiä pois tilanteesta ennenku hermo pettää.

arjainen

Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin kauppakeskuksien ovien edessä röökaavat teinit!!! Tai koulun portaikossa istuskelevat pässit tai tai tai!! Oon vasta 23 itsekin mutta ei nykynuorisolla tunnu ainakaan täällä Jyväskylässä olevan tapoja. :(

katsing

voi että! ärsyttää, kun ne, jotka osaa ottaa toiset huomioon, sitten ahdistuvat siitä jos eivät muka ota tarpeeksi! ja sitten ne puupäät, joille kanssa ihmisillä ei tunnu olevan mitään väliä, eivät sitten taida tosiaan tajuta sitten millään. hassuintahan on, että joskus tällaisissa tilanteissa, joissa joku ei oikeasti huomioi muita yhtään, esim. ostoskärryjen kanssa tukitaan kulkureitti/jokin kohta hyllyä samalla kun rupatellaan kaverin kanssa pitkät tovit eikä väistetä vaan toljotetaan vaan kun joku yrittää päästä ohi, niin oon ottanut tavakseni ystävällisesti sitten tietysti sanoa että anteeksi, pääsisikö tästä. välillä näiltä ihmiskunnan toivoilta sitten tulee oikein kunnon mulkoilua ja jopa tuskastunutta jupinaa... että hohhoijaa. kunpa useammat osaisi ottaa toisetkin huomioon, ainakin oma kotikaupunkini tuntuu olevan yllättävän dorkavoittoinen. mutta ei sitä nyt panikoidakaan pidä! :) ihan normaali huomioiminen riittää, ei kellään voi niin kiire olla!

Sama "enhännytvainoletiellä"-ongelma täälläkin. Olenkin miettinyt hiljaa itsekseni kokeeko kukaan muu esimerkiksi kaupan kassalla tällaista, mutta tekstistäsi ja kommenteista päätellen meitä on muitakin!

Suvi

Joo sama se on täälläkin, että kaupassa pitää pakata ostokset tosi nopeesti ja hävettää ihan sikana, jos joku joutuu odottamaan. :D Oon ollut kassalla töissä, mut silloin sitä tavallaan tottui siihen, että jos joku ostaa paljon, niin sillä myös menee kauan pakkaamiseen. Nykyään vaan, kun tuo vauva kulkee mukana, niin on välillä yksin mahdotonta pakata, jos toinen huutaa ja sitten yrität loput pakata yhdellä kädellä, eikä kukaan auta! Tää on tätä suomalaisuutta parhaimmillaan ettei auteta ja sitten huokaillaan ja tuhahdellaan niskan takana…

Vaunujen kans käyn kyllä kaupoilla ja siitä en oo ottanut stressiä. Kyllähän nyt kaupasta käytäviä löytyy, et jos ei mun ohitse mahdu, niin kiertää sitten muuta kautta. Oon minäki oikeutettu katsomaan tuotteita, vaikka vaunut onkin mukana. :)

Iines

Tuttua täälläkin! Joskus tulee oikein ihmeteltyä että olenko ainoa, joka väistää esim. kadulla vastaantulijoita kun tuntuu että muut ei väistä senttiäkään, joten ihanaa kuulla etten ole yksin! :D Meinaan aina repiä hiukset päästäni jos olen yhden kaverin kanssa kaupungilla kun kaverilla on tuplarattaat eikä tätä meikäläisen väistämisneuroosia, mutta ymmärrän kyllä tuon aiemman kommentin että ei siinä taida muu auttaa kun jyrätä läpi vaan kun muuten menisi koko elämä väistelyksi...

Mulla on ihan sama homma! Pakko päästä kaupan kassalta äkkiä pois ettei ole muiden tiellä. Siunatkoon jos maksaisi pikkukolikoilla ja alkaisi laskemaan niitä rahoja vasta siinä kassalla... Lompakko on myös pakko kaivaa laukusta jo ennen kassaa, koska jos se ei nopeasti löytyisikään laukun pohjalta, niin ei hyvää seuraisi... :D

Peura

Tiedän tunteen! Toisaalta se johtuu ehkä siitä että vihaan itse ihmisiä jotka jäävät esimerkiksi kauppojen kapeilla käytävillä rupattelemaan tai pysähtyvät ihan yhtäkkiä suoraan nenän eteen kärryineen eikä pääse ohi. En vaan halua olla itse sellainen ihminen. :') Ladon tavarat kassahihnalle niin äkkiä kuin ikinä pystyn, ja sama homma kassan toisessa päässä, iskee aina vähän paniikki jos on ostanut kauheasti tavaraa ja pitää yrittää yksin latoa niitä kasseihin kun myyjä piippailee jo seuraavan (tai yleensä sitä seuraavan) asiakkaan ostoksia. Vaikka ei mua kyllä itseäni häiritse vaikka kassajonossa jollain muulla vähän pidempään menisikin, hmmmm. Mistä lie kumpuaa.

Iina

Juuri eilen luin lööppilehdestä oliko se 10 tapaa jotka ärsyttävät myyjiä = vinkkejä miten toimia kassalla 'oikein'. Itse kaivan kukkaron aina jo jonottaessa esiin ja yritän olla nopea pakkaaja, mutta kieltämättä olen joskus hieman hidas (varsinkin jos on paljon ostoksia ja jotain helposti rikkimenevää). Kuitenkin juttua lukiessa mua alkoi ärsyttämään: onko ihan oikeasti niin HIRVEÄN vaikeeta odottaa muutama SEKUNTI kauemmin kun edellinen asiakas pakkaa tavaroitaan?! Viittaan nyt etenkin näihin kaiken maailman puhisijoihin ja _kiroilijoihin_. Vaikka olisikin kiire ja huono päivä (jokaisella varmasti joskus), niin olisi silti kiva ettei sentään äidyttäisi kiroilemaan ja huutelemaan törkeyksiä. Jonkinnäköisiä käytöstapoja pitäisi löytyä jokaiselta ja asioista voi sanoa ihan ystävällisestikin..

Ann

Joo kyllä, samanlaista neuroosia täälläkin. Mies taas on ihan erilainen. Esimerkiksi jos pitää vaikka kävellessä pysähtyä pikkuhetkeksi pyyhkimään rattaissa olevan lapsen nenää, itse parkkeeraan rattaat ihan tien reunaan vaikkei lähellä olisikaan ketään, ja mies taas pysähtyy keskellä tietä vaikka olisi ihmisvilinää. Ärsyttävää :D

Ah kyllä, sama neuroosi löytyy täältäkin! Tai ainakin tielläoloneuroosin sukulaisneuroosi, johon myös tuo tielläoloahdistus yhtenä osana sisältyy.. Mulla se ei tosin oikeastaan ilmene niin paljoa kaupan kassalla pakkausvaiheessa, koska olen vain uskomattoman hidas ja kömpelö pakkaaja huolimatta siitä, miten nopea tai huolellinen tai mitä vaan yritänkään olla (mutta no, silti kuitenkin yritän olla parempi ja nopeampi pakkaaja, vaikka tiedänkin että yleensä ainakaan siitä ei ole apua). Mutta esim. lentokoneessa yritän aina survoa laukkuni edessäni olevan istuimen alle, jotta muiden laukuille olisi enemmän tilaa siellä ylhäällä olevilla hyllyillä; käännän kassalla tavarat hihnalle lastatessani tuotteet niin, että viivakoodi on automaattisesti viivakoodilukijaa kohti (tästä tosin oli joskus huomautus jossain Tukholman kaupassa, että se helpottaa ja nopeuttaa sitä tuotteiden skannausta: ja tuon lukemisesta lähtien se on ollut olennainen osa neuroosiani); kuljen mieluumin joukon viimeisenä enkä ensimmäisenä, etten vain kävelisi liian nopeasti tai hitaasti tai yksinkertaisesti vain olisi tiellä; jos olen jossain kaupassa hyllyllä/vaaterekillä katselemassa tarkemminkin jotain tuotetta ja huomaan, tai kuvittelen, olevani jonkun tiellä, vetäydyn vaivihkaa katselemaan muita tuotteita ja palaan takaisin kun muita ei ole lähistöllä jnejnejne.

Saksalaiset ja ruotsalaiset kaverini jopa välillä ärsyyntyvät meikäläiseen kun kuulemma yritän tekeytyä turhankin näkymättömäksi :D

Ani

Inhoan inhoan INHOAN ihmisiä jotka parkkeeraavat kassien/ostoskärryjen/tuplarattaiden/you name it kanssa keskelle käytävää eivätkä varmaan persustaan liikauta vaikka mikä olis. Erityisesti tämä riepoo ahtailla kirppareilla, MIKSI siihen KESKELLE KÄYTÄVÄÄ pitää jäädä jumittamaan? Eikö niitä kuulumisia voi vaihtaa muualla?
Ja koska inhoan itse tätä tapaa yli kaiken, pyrin sijoittamaan olemukseni niin ettei se ole kaikkien kanssakulkijoiden edessä. Vielä en ole lisääntynyt, joten vaunujen sijoittelusta ei ole kokemusta, mutta toivoisin hartaasti että nämä hyökkäysvaunumammat tajuaisi että jos se naapuri tulee vastaan niin sen kanssa voi ihan oikeasti mennä jutskaamaan johonkin vähän sivummalle. Ja olla luomatta niitä murhaavia katseita kun yrität ahtautua itse ohi.
En edes aloita Stokkan hulluista päivistä ja ostoskärryistä.

Meri

tuli tuosta kävelystä mieleen, että kerran kävelin tien vasenta laitaa, enkä siis ollut mitenkään tiellä, mutta joku ukkeli pyörällä koki kuitenkin tarpeellisesksi karjahtaa, että väärä reuna?! Hyvin olisi toiselta puolelta mahtunut ohitse. Ihmiettelin niin paljon, että oikein tarkastin netistä, kävelijä saa kävellä kumpaa tahansa laitaa ja pyöräilijä väistää!

Minä siis olen näitä, jotka yrittävät pysyä poissa tieltä, mutta jos satun seisomaan väärässä paikassa eikä joku osaa pyytää nätisti siirtymään, vaan karjahtaa heti niin kyllä ärsyttää x)

Suski

Tunnistan, varsinkin tuon kauppakassijutun. Yleensä olen jo lähes pakannut tavarani kun tulee maksun aika :)

J

Itsekin yritän mahdollisimman kohteliaasti pysyä poissa muiden tieltä hidastamasta toisten menoa. Mutta ai että kun ärsyttää pyöräilijät, jotka suhahtelevat juuri kuvaamallasi tavalla aivan kyynerpäätä nuollen ohitse, vaikka itse kävelen täysin oikeutetusti tien oikeaa laitaani. En siis viivalla erotetulla pyörätiellä. Soittokello on tietääkseni yhä pyörän vakiovaruste, sitä saa ja pitää myös käyttää. Suhahtelijoille ja kyynerpäänkolhijoille tekisi mieli tökätä jotain pitkää pinnojen väliin. Kohteliaasti kelloaan rimpauttavalle annan varmasti tilaa ohittaa!

JeMi

Mieheni soitti eilen työmatkaltaan Tampereelta, että mikä se blogi on jota aina luet. Se Nelliinan Vaatehuone. Se mimmi istu äsken tossa viereisessä pöydässä!
On menny oppi perille kun mies tunnistaa vaimonsa lempibloggaajan:)

noora

Sama neuroosi minullakin. :D Muutenkin kaupassa käyminen on kauheaa tuskaa etenkin ruuhkaisina aikoina, kun en voi sietää ihmispaljoutta. Argh. Jos joku esimerkiksi on valikoimassa jotain tuotetta juuri siinä kohtaa hyllyä, mistä mun pitäisi saada otettua jotain niin en millään kehtaa tunkea liian lähelle toista ihmistä vaan ennemmin odotan kiukusta puhisten, että se mokoma viitsii lähteä "pois tieltä". :DD

Samaten kassalla tulee kauheat paineet latoa ostokset nopeasti hihnalle, ettei seuraavan tarvitse odottaa ja sama paniikki on ostosten pakkaamisen kanssa. Olen juuri sellainen, että haluan olla ihmisille mieliksi. Tällaisia neurooseja siitä sitten tulee, heh. :D

hop

Voi, kyllä ahdistaa! Jollain voi olla kiire :( Oon vielä tosi hidas pakkaamaan ostoskasseja, aina iskee se kiirekiirekiire-paniikki.

hop

Niin ja lisäksi kuulun niihin, kellä täytyy kiitää läpi kaupan, ja hävettää ärsyyntyä, jos joku normaalivauhtinen kävelee edellä. Pikkukylässä vielä erityisesti vanhukset jäävät juttelemaan ja usein valtaavat koko käytävän. Hävettää että itsellä kiehuu, mutta usein onneksi ihan pyytämällä pääsee ohi (jos vaivautuvat kuuntelemaan asiani kesken oman keskustelunsa...) En kuitenkaan haluaisi ärähdellä kenellekään ja aiheuttaa pahaa mieltä

nm

Sama neuroosi täälläkin! Minulla on vissiin sisäänrakennettuna tämmönen "pyri suoritumaan elämästä mahdollisimman vähän muita häiriten" -ominaisuus, sillä ninjailen jopa kotona ettei kävelyni yms. touhuaminen vaan pääse aiheuttamaan turhaa melusaastetta kanssa-asujille.

Kaupassa on kyllä aivan tuskaa kun poikaystävä on tautisen hidas pakkaamaan ostoksia. Lähes poikkeuksetta teen sen hänen puolestaan koska en voi sietää sitä että muut jonossa joutuvat odottamaan hänen kuhnailuja. Ja ostoksethan asettelen jo siinä hihnalla optimaaliseen järjestykseen että ne voi sitten latoa kassiin tuhat ja sata lasissa :D

Kerttu

Mä taas 3 lapsen äitinä koitan puikkelehtia sujuvasti vaunujen kanssa ja mielestäni en oo koskaan ollu niiden kanssa haitaksi muille tai ainakaan kukaan ei oo mulkoilleet. Myöskään aikoinaan lapsettomana en ole törmännyt itsekkäisiin vaunuja työntäviin äiteihin:) Vaunujen kanssa liikkuvat äidit ei välttämättä tahallaan tukosta aiheuta, lapsi voi vaatia huomiota ja äiti ei siinä aina voi havainnoida täysillä:)

AWV

Neuroosillesi on yksinkertainen sosiaalipsykologinen selitys: olet julkisesti minätietoinen ihminen kuten myös muut kanssakommentoijat näyttävät olevan. Tällä tarkoitetaan sitä, että yksilö on jatkuvasti tietoinen itsestään suhteessa ympäristöönsä, ei esimerkiksi valikoi ja pohdi kahvilan kassajonossa valintaansa pitkään ja hartaasti vaan koittaa toimia niin, ettei aiheuta kielteisiä tunteita muissa ihmisissä. Henkilökohtaisesti minätietoinen ihminen ei edes huomaa kanssaihmisten mahdollista närkästystä kysyessään viidennen kerran tarkennusta valitsemansa muffinssin ravintosisällöstä.

Huomenna menen kirjoittamaan psykologian ylppärit! (valikoin muuten evääni juuri äsken sillä perusteella ettei rouskunta tai mussutus ärsyttäisi muita oppilaita...).

ihanaa syksyä ja talvea sulle, sakulle ja Annille! :-)

pyöräilijä

Jalankulkija saa valita puolen jakamattomalla kevyenliikenteen väylällä, mutta kuitenkaan keskellä ei saa kulkea, eikä poukkoilla.
Itse pyrin välttelemään jalkakäytävällä pyöräilyä, koska olen yli 12-vuotias, mutta appajee kun yrittää suhia siellä autojen seassa ja törpöimmät kuskit ohittaa puolen sentin päästä, ja jotkut jopa soittaa räikkää, jos ei metalliponini kiihdy risteyksessä yhtä nopeasti kuin peltilehmänsä.
Olis todella kiva jos noudatettaisiin yhdessä sovittuja sääntöjä, ja kaikki olisivat edes hiukan kohteliaita. Nöyristellä ei tarvitse, eikä panikoida ostoksia ryttyyn. Eikä myöskään pökkiä ostoskärryllä selkään muita jonottajia.
Me ollaan ihan hirveän itsekkäitä ihmisiä nykyään. Inhottavaa.

atomi

Komppaan niin ylläolevaa kirjoitusta. Siksi on ihanaa, että on kohteliaita vaunukansalaisia, jotka malttavat odottaa ruuhkattomampia hetkiä asioidessaan pikkuisen kanssa kaupoissa tai ravintoloissa. Itseäni korpeaa ne, jotka jäävät oviaukkojen tukkeeksi tai asettuvat jutustelemaan liukuportaisiin ohipääsemättömäksi ryhmäksi. Ohittajalla kun voi olla oikeasti kiire.. Mutta pahoittelu ja hymy korjaavat kyllä monta tilannetta, peace vain sinnekin =)

bubbs

Oletko käynyt Amsterdamissa? Siellä on ihan mahdotonta olla tuntematta oloaan kaiken aikaa tientukoksi. Jatkuva fillarikellojen kling-kling-kling joka suunnalta on ehkä tarkoitettu vain varoittamaan takaa/edestä/sivusta/ihanmistätahansa ihan joka hetki syöksyvistä pyöräilijöistä, mutta suomalaiseen fillarikulttuuriin tottuneena sitä herkästi kokee, että äänimerkki tarkoittaa "pois tieltä". Se on tosi tuskastuttavaa, kun tuntuu, että missään ei voi seistä/kävellä/olla olemassa, koko ajan on jonkun tiellä. Ei minulle sopiva tunnelma alkuunkaan.

a

Mä en suuresti kiirehdi, mutta pyrin kyllä sellaiseen yleiseen kohteliaisuuteen ja muiden huomioimiseen. En tuki tietä kaupassa tai kadullakaan, kassahihnalla lykkään omien ostosteni jälkeen sen erottelukapulan ja siirryn vähän sivuun niin toisella on tilaa lykkiä omansa siihen jonon jatkeeksi. Joskus meinaa vähän kiukuttaa, kun se edellä oleva ei ole laittanut kapulaa valmiiksi ja tönöttää puhelinta näpräten jossain toisessa ulottuvuudessa just siinä edessä, ettei oikein itsekään yllä kapulaan. Sit kun pahoittelee että joutuu siitä ohi kurottelemaan saa pahoja katseita, kun häiritsi... Ihmiset on niin hömppiä. :)

Hanna

Ajattelin laittaa, että juu todellakin, aina oon kiirehtimässä muitten alta ja väistelen yms. Mutta näitä kommentteja lukiessa tulee kyllä aika outo olo, miten tuo kiire on kaikkein tärkeintä ja miksi muista ihmisistä pitää niin ärsyyntyä? Peace and love näin kliseisesti ja jos ihmishenkiä ei menetetä, ei varmaan mitään hätää ole...

AI

Lapsia ei ole, mutta muuten kuulostaa tutulta. =) T. maailman hitain pakkaaja.. Muiden kassalla säätäminen ei häiritse tippaakaan, mutta oma "hitaus"... =/ Sen olen kassajonossa tosin huomannut, että jos pidän "poikittaisliikennettä" varten kulkuväylän auki eli hiukan etäisyyttä edelläjonottavaan, melkein aina joku sankari olettaa, että siihen saa kiilata väliin. *huoh*

Muissa ärsyttää ehkä eniten kielletyissä paikoissa ja ruuhkassa tupakoivat. Koko ajan saa pelätä, että tökätään palava tupakka takinhihaan tms. En haluaisi myöskään keuhkoihini sitä katkua.

En aina jaksa myöskään ymmärtää, miksi pienten lasten kanssa on "ihan pakko" päästä pahimpaan ruuhka-aikaan esim. Hulluille Päiville tms. tapahtumaan, jossa on tungosta muutenkin. Sitten parkkeerataan johonkin "avaraan kohtaan" (=kulkuväylälle) juttelemaan tutuille ja lapsi kitisee kuumaa ja väsymystä. Auta armias, jos menet nätisti pyytämään, että pääsisi ohi - mulkoillaan kuin lapsivihaajaa tai pedofiiliä.. Ei tietenkään koske kaikkia äitejä, mutta liian moniin tuollaisiin olen törmännyt kun ovat jääneet mieleen..

P.S. jos ns. kevyenliikenteen väylällä ei ole erikseen rajattu pyöräily- ja kävelypuolta niin kävelijä saa ihan itse valita kumpaa reunaa menee ja siihen saa pyöräilijät huudella ihan mitä huvittaa. Ainiin ja tasa-arvon vuoksi pyöräilijät voisivat myös pysyä pois kävelijöiden puolelta ja kävelyteiltä - unohtuu melko monelta ainakin Hgin keskustassa.. enkä suosittele kostolähiohituksia. Jos sattuu vahinko niin voi tulla kallis lasku, eikä välttämättä sille kävelijälle.. =) Peace.

liinanen

mulla on sama juttu noiden pyöräteillä kävelijöiden kanssa. yleensä ongelmia ei ole, kun tietä ei ole rajattu viivalla vaan kaikki kävelee/pyöräilee vasenta reunaa ja ohittaa vasemmalta, mutta annas olla kun tie on jaettu viivalla pyörille ja kävilijöille erikseen. oikeasti, se viiva ei ole siinä ihan huvikseen!

Ankeli

Myös Suomen Lidleissä oli aluksi saksalaiset kassat, joissa on tarkoitus heivata kaikki ostokset liukuhihnalta takaisin kärryyn ja pakata sitten sivummalla omiin kauppakasseihin/muovipusseihin. Tämä olisi varmaankin vauhtihirmujen pakkaajien unelma? Riemuitsin kun tajusivat vaihtaa kassat suomalaisiksi myös Lidlissä.

Minusta minulla on oikeus pakkailla kamani rauhassa liukuhihnan päässä, toki kohtuullisella nopeudella, en halua itsekään hidastella. Siksihän siinä on kaksi ja joskus jopa kolme eri lokeroa ostoksille. :)

Hitaita henkilöitä enemmän minua ärsyttävät ne ihmiset, jotka hengittävät niskaan liukuhihnan alkupäässä. Se, että tunkee omia ostoksiaan minun ostosteni kanssa yhtäaikaa (minun hekilökohtaisessa tilassani!) kieli vyön alla liukuhihnalle, ei vaikuta kassahenkilön piippailunopeuteen. Puhumattakaan siitä, ettei kukaan koskaan ikinä pahoittele sitä, että tökkii minua korilla/kärryillä kassajonossa kun on niin kova kiire.

Tämä aihehan tuntuu herättävän tunteita!

Ankeli

Tuo saattaa osittain johtua siitä, että ihmiset eivät osaa käyttäytyä oviaukoissa. Ensin pitäisi päästää kaikki ulos haluavat rauhassa ulos ja sitten vasta mennä itse sisään. Ei ne asemalle jätä. Tähän samaan ongelmaan kirjaimellisesti törmää aika usein myös hississä.

janski

Mun kokemuksen mukaan etenkin nuoret äidit eivät piittaa piirun vertaa siitä pääseekö muut ohi vai eivät. Olen monesti ihmetellyt tätä ilmiötä, kun lastenrattailla jyrätään vain päin ja eteen ja ajatellaan, että heillä on joka tilanteessa ikään kuin etuajo-oikeus. Pahinta on esim. Särkänniemessä tai muissa paikoissa joissa on paljon lapsia, myös lastenvaunuämmät ovat röyhkeimmillään.

Marion

Hahah, ajattelin ensin, että kaikenlaisia hassuja ajatuskoukkuja sitä ihmisiltä löytyykin ja että _itselläni ei kyllä tällaista vastaavaa ole_... Kunnes iltapäivällä huomasin kiireneuroilevani suojatietä ylittäessä ja tajusin, että teen aina niin! :D
... Että niin kolahti omiin, soreleiden verhoamiin nilkkoihin tämä! :D

nanadas

Samasta junasta tuli mieleen, että sama toistuu myös itelläni niissä. Minua ahistaa aina ihan hulluna se ku pittää lähteä pois junasta, ja on sikana kasseja ja hankalaa suurta tavaraa mukana. Sitte saa jännittää selviytyykö niiden kanssa pihalle ettei jää mihinkään jumiin, kun sitte jumiuttaa muut ihmiset jotka tahtoo ulos ja on niiden tiellä. :')

baya

Tuleekohan näille kiirepakkaajille sitten jotenkin huono fiilis, kun ei olekkaan ns ehtinyt muiden tieltä kun on vaikka sillä kertaa enemmän ostoksia ja kassatätinä piippaan jo seuraavien pienempiä ostokia ja pakkaan ne siinä samalla mahdollisesti pussiin enkä edes laita menemään liukuhihnalla eteenpäin? Aatteleeko nämä sillon olevansa vielä hirveämpi vaiva ja tukoksena? :D

S

Samanlaista käyttäytymistä on havaittavissa myös täällä :D Se juontaa juurensa kuitenkin siihen, että en voi sietää tupeksivia ihmisiä!! Kuka luulee että on okei parkkeerata nämä ostoskärryt poikittain tähän väylälle ja esittää ettei huomaa kun joku yrittää ohi, häh?! Kaiken maailman oviaukoissa, liukuportaissa ja jonoissa höntyilevät tyypit nostavat verenpaineen samantien taivaisiin :D Siksi yritänkin omalta osaltani helpottaa muiden elämää just raivopakkaamalla ostokset ja antamalla tietä muille.

Joku mainitsikin tuolla aiemmin pyörätiellä löntystelevät ihmiset. Yksi sana: AAAAAAAAAAARGHHH!!! Itse paljon pyöräilevänä MUN KAISTALLA maleksivat kansalaiset joutuvat saman tien tulilinjalle! Kuka muu harrastaa provosoivia ohituksia? Siis niin, että ajat aivan TÄYSIÄ siitä kävelijän ohi, väistät ihan viime tipassa, mielellään pyöränsarvi vähän hipaisee tyyppiä? Kun vilkaiset olan yli, henkilö on hyvällä säkällä tajunnut virheensä ja siirtynyt omalle puolelleen :DDD

Sini

Todellakin, kaupan kassalla täytyy pakata nopeasti. Kaikkien suomalaisten pitäisi tehdä matka Saksaan ja kauppaan kuten LIdl tai Aldi (myös muissa kaupoissa mahdollista) ja nähdä kuinka nopeasti kassarouvat (ja -herrat) tykittävät niitä tavaroita siitä kassan läpi ja siinä ei ole mitään mitään pitkää/isoa tilaa missä pakata, vain pieni pöydän osanen kassan jälkeen ja siinä sitten koitetaan pakata niin nopeasti kuin mahdollista. Ensimmäisen kerran tultuani Saksaan olin ihan paniikissa, mutta nyt menee jo suht rutiinilla. Eli kassi/kärrit/pahvilaatikko siinä sitten heti valmiina, kun kassa alkaa tykittämään. Suomessa tylsistyn kassajonoissa, kun kassatädit tekevät niin hitaasti (anteeksi nyt vain kassatädeille) ;)

Titu

Huh mikä optinen vaikutelma kun tuota viimeistä kuvaa katsoo :D kiva kuvaustausta :D silmissä vilisee.

Mua niin ärsyttää sellaiset ihmiset jotka pakkaa ilman huolenhäivää, tutkii kuittia siinä muiden tiellä, eikä edes pakkaa, viivyttelee maksutilanteessa ja ei huomioi toisia yhtään (jonossa olisi aikaa vaikka etsiä se lompakko.....).
Joten pyrin myös itse toimimaan ripeästi kassalla :D

Mä sanoisin tuota ennemmin kohteliaisuudeksi :) On ihanaa kun joku ajattelee muitakin ihmisiä asioidessaan ulkona. Esim. ravintolassa mulla ei ole mitään lapsiasiakkaita vastaan (työskentelen tarjoilijana), sen sijaan vanhemmat käyttäytyvät usein ääliömäisesti.. Juuri siksi on mahtavaa että näissäkin kommenteissa ajatellaan kanssaihmisiä.

Nöyrä saa olla, mutta nöyristellä ei tarvitse :)

Kivaa syksynjatkoa!

Olen niin samassa junassa tuon asian kanssa! Vaikka olen tehnyt monta vuotta kesätyönä kassahommia ja siinä aina mietin, että ottakaa ihmiset aikanne ja olkaa ihan rauhassa niin sitten kun itse pitäisi toimia samalla tavalla asiakkaana niin ei onnistu. Äkkiä tavarat kassiin, postimerkkejäkään ei aina uskalla kassalta pyytää kun sehän viivästyttää seuraavan asiakkaan toimintoja :D Hui hirveetä, ehkä tähän auttais siedätyshoito.

Mä olen ihan samanlainen ja sama juttu tuon kauppakassin kanssa! Yritän aina olla mahdollisimman vähän ihmisten tiellä. En ole ikinä ajatellut tän olevan neuroosi :D

piupali

Ahahahah, sama neuroosi! Ja tähän kuuluu myös se, että pitää aina kävellä kadun tai jalkakäytävän ihan oikeaa reunaa. Ja sitten ahdistaa kun mies kävelee leveästi, ja sitten sitä ahdistaa kun minä koko ajan huomautan että "tuu reunaan niin ei vallata koko tietä". Vaikka kyllähän meidän ohi pääsee, mutta silti ahdistaa jos viedään liikaa tilaa. Ajatella jos samaan aikaan joku tulee vastaan ja toinen haluaisi päästä takaa ohi, joku joutuisi odottamaan! :D Mua itseä kyllä ei yhtään haittaa väistellä kadulla, väistellä toisten vaunuja ravintolassa tai jos aikaisempi asiakas ei ehdi kaupassa pakata kamojaan jne.

Kyllä vaan! Aivan samat neuroosit. Pakkaaminen tuhatta ja sataa ja äkkiä pois kassalta, että seuraava mahtuu. Ravintolassa juuri tuo sata kertaa vaunujen siirtoa milli eestaas, että ei varmasti ole kulkureitillä ja että rouva nyt mahtuu siitä ja herra tuolta ja anteeksi anteeksi :D :D.

Reetta

Minusta on jotenkin surkeeta, jos pitää olla huolissaan ihmisten tiellä olosta vauvan kanssa. Oma "vauva" on jo iso, mutta minusta ainakin on ihanaa nähdä vauvoja ja lapsia kaupungilla enkä koe että he olisivat jotenkin tiellä, tai lasten äänistä olisi jotain haittaa, päinvastoin. Kaiken ikäisethän kuuluu tähän yhteiskuntaan eikä se ole vaan isoja, kiireisiä ja "tärkeitä" ihmisiä varten. Ottakaa äidit ja isät oma ja lastenne vaatima tila rohkeasti. Kohteliaisuus sinänsä on tietenkin aina valttia ihan jokaiselle.

No et jää, mulla on ihan sama neuroosi! Varsinkin isojen ostosten pakkaaminen ruokakaupassa on hirveää, kun ei ehdi pakkaamaan omaa puoliskoaan linjasta ennen kuin jo seuraava olisi tulossa. :D Ja esim. taskuparkkeeraaminenhan on ihan kamalaa, kun pitää takanaolevan antaa odotottaa. Samaa esiintyy myös liikennevaloissa jonottaessa jos ei heti vihreillä ole kärppänä alta pois.

Pauliina

Mää niin tunnistan itseni tästä! Pahinta oli mennä turvakaukalon ja pienen vauvan kanssa Masuun syömään illallisaikaan. Yritin kaikin keinoin pitää pikkuisen tyytyväisenä (hiljaa) ja kaukalokin oli koko ajan tiellä. Se siitä aasialaisen ruoan nautinnosta. Never again ;)

Kaijju

Semmoinen tahallinen tupeksiminen esimerkiksi liukuportaiden lopussa tai ovien edessä on tosi ärsyttävää, mutta liiasta nöyristelystä kannattaa mielestäni pyrkiä eroon. Nykyään kun liikun tuplarattaiden kanssa joutuu vain, välillä vähän röyhkeästikin, ottamaan oman tilansa koska muuten ei ikinä pääsisi liikkumaan. Jos jotain ärsyttää minun vaununi ja niiden vaatima tila, en näe miksi se olisi minun ongelmani.

jemi

Minulta löytyy myös kohteliaisuusneuroosi. eikä se rajotu pelkästään kaupan kassalle, vaan koskee ylipäätään elämää. Eli kävellään kävelytien oikeassa reunassa, että vasemmalta pääsee ohi muut jne. helpottaa omaa ja muiden elämää, harmi vaan kun kaikki ei näitä noudata :D

JohannaW

Et ole ainut tämän neuroosin kanssa. Minua ärsyttää todella paljon, kun muut ihmiset ovat tiellä tarpeettomasti. Seisotaan mm. keskellä kaupan käytäviä estäen normaalia kulkua. Itse sitten neuroottisesti vältän olemasta tiellä. :D Mut hei, jos meidän kaltaisia ihmisiä olisi enemmän, maailma olisi varmaan vähän parempi paikka! (Ainakin esteetön.) :DD

Tunnistan itseni ainakin tuosta kauppakassien pakkaamisesta! Miehellä menee minuun välillä ihan hermot, kun alan panikoimaan ja pakkaan ostoskassit ihan miten sattuu. :D Saas nähdä miten alan käyttäytyä kun nuo vaunut tuosta eteisestä tulee käyttöön... Itseäni ainakin ärsyttää jos ihmiset ovat jossain markkinoilla liikenteessä esim. koiran tai pyörän kanssa ja tulevan niiden kanssa minun eteen. Lastenvaunut vielä ymmärrän näissä tilanteissa. ;)

ella

Minua ei naurata tippaakaan, jos en korjaa luitani tarpeeksi nopeasti toisten tieltä. Paniikkia on lisännyt kanssaihmisten "suora" kommentointi mm. yhteisellä kävely- ja pyörätiellä. Reippaasti karjaistu "Väärä puoli, saatana!" palauttaa kyllä maanpinnalle luulemasta, että täällä miten tahansa mahtuisi olemaan :D

Olen aika herkkä ja pyrin olemaan aiheuttamatta mielipahaa toisille, mutta toimin näin myös siksi, että omakin päiväni pysyisi hyvänä. Kassoilla siirryn yksittäisten hankalanmuotoisten ostosten kanssa tyhjään kassapäätyyn asettelemaan tavaroitani, mutta esim. jugurtteja pussittaessa ei pelasta mikään. Pahaa silmää tulee, mutta ilmeisesti kassatädin läsnäolo estää useimpia huutamasta mielipidettään hitaudestani.

Samassa junassa siis ollaan, mutta siirryin kauemmas seisomaan, kun sulla on noi vaunutkin, että mahdut... ;D

Halina

Tunnistan itseni siltä osilta etten halua olla kenenkään tiellä/tahallaan hidastella, mutta toisaalta en ahdistu jos minulla menee toisinaan enemmän aikaa pakkaamiseen tai asioimiseen nyyjän, tarjoilijan yms. Kanssa, sillä asiat ottavat oman aikansa.

Itse en ahdistu myöskään hitaista, vanhoista tai vammaisista henkilöistä, koska hekin ottavat oman aikansa tekemiselleen. Lähihoitajana olen oppinut, että pelkän paidan pukemiseen voi mennä 10 minuuttia, ellei enemmänkin, ihmiseltä. On asenne kysymys turhautuuko, rupeaako kärsimättömäksi ja kiukkuiseksi vai vaihtoehtoisesti ottaa itse rauhallisesti, antaa omaa aikaa ja tilaa toiselle tai mahdollisesti tarjoaa apua :)

Ps. Poikaystäväni isä kärsii tästä neuroosista ja mm. hyppää Pois maitohyllyn edestä ottamatta tarvitsemaansa jos joku tulee hänen taaksensa odottamaan omaa vuoroaan:D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013