Jeez mikä viikko, on kyllä melkoista kun päivä on aikataulutettu aamu kahdeksasta ilta kymmeneen joka päivä max puolen tunnin siirtymäajoilla. Huomaa että kesälomat on lusittu ja duunit aloitettu. Mutta oikeastaan tämä on ihan hauskaa pitkästä aikaa, saa aivot hereille oikein kunnolla. Yritän joka vuosi tähän aikaan opetella käyttämään kalenteria, mutta se yleensä unohtuu noin kuukauden päästä. Saapa nähdä koska se päivä koittaa, että unohdan jonkun tärkeän menon. En tajua miten tälläinen uuno joka ei muista edes omaa nimeään, jostain syystä muistaa 3 kuukautta päivittäisiä menoja ja dead-lineja ulkoa.


Vanha punainen Zaran villakangashame kuuluu syksyyn yhtä varmasti kuin keltaiset vaahteranlehdet.


No niin, tämä on näköjään postaus missä minulla ei ole muuta järkevää sanottavaa kuin että jep, minulla on punainen hame ja gauhia kiire :D Bloggaajien helmasyntejä. Anteeksi. Mutta hame on tosi kiva kuitenkin. Ja onneksi tämä viikko on pian ohi ja voi taas hengittää ja nukkua (ja pienentää alati kasvavia silmäpusseja!).

Kommentit (10)

Minä unohdin viime viikolla kotikatuni nimen. Mahtavaa. Enkä tod pärjäisi päivää pidemmälle ilman kalenteriani :D

Etsin silmälaseja kiireellä hakeakseni eskarilaisen kotiin. En löytänyt mistään, kunnes tajusin että ne ovat olleet koko ajan kädessäni. Aamusta iltaan matalalentoa on täälläkin, ja töitä varten ei sentään tarvitse poistua kotona, kiitos etäyömahdollisuuden.

Mulla tuli Niinalle yksi kyssäri mieleen, onhan tätä voitu jossain käsitelläkin, että kuka vaan on tervetullut vastaamaan: miten ihmeessä nuo kutrit ovat joka kuvassa niin nätisti taivutettuina? Millä värkillä onnistuu (etenkin kiireessä)?

Joko Tampereella on ollu tarvetta sukkahousuille? Määki mielellään jo alkaisin käyttää kaikkia kivoja sukkahousuja ynnä muuta, mutta ei jaksa ku tulee muuten kuuma! Oon vaan muutenki tylsäilly menemään josain urheilu-capreissa ja topissa ja lenkkareissa, jossain, jotka saa äkkiä pois päältä ja työvaatteet päälle. Töissä sitte saaki hikoilla koko päivän, tai illan. Kiva kun voi edes täältä tulla katsoon nättejä asuja, kun ei niitä näköjään itsensä päällä tuu enää nähtyä (käytännöllisyys plääh...).

Mä opin vasta viime vuonna käyttämään kalenteria ihan koko vuoden! :D Kyllä se olikin työn ja tuskan takana, mutta kun halusin oppia. Muistin samalla tavalla kaikki menoni kyllä ulkoa, mutta mietin vaan koko ajan että jotenkin uskottavampaa käyttää kalenteria. No, nyt osaan käyttää sitä kalenteria ja en tulisi toimeen mitenkään päin ilman sitä. Menetin sen hyvän muistini, mutta ainakin mulla on tosi hieno kalenteri...

Asp

Vähän samat fiilikset ton kiireen suhteen, onneksi on perjantai ja viikonloppu helpottaa edes hetkellisesti tätä menemistä. Aloitin tällä viikolla uudessa työssäkin (samassa duunipaikassa Sakun kanssa, sain tänään huomata :D) ja miten voikaan ihminen väsyä ihan vaan uusien asioiden oppimisesta!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat