Kaupallinen yhteistyö: Gummerus


On olemassa yksi ammattiryhmä, jolle olen aidosti kateellinen: kustannustoimittajat, jotka saavat olla päivittäin tekemisissä käsikirjoitusten kanssa. Mutta en laita yhtään pahakseni myöskään sitä tammikuista hetkeä, kun sain Gummeruksen yhteistyön merkeissä luettavaksi Anniina Tarasovan esikoisteoksen Venäläiset Tilikirjani. Ennakkoon. Kirjatoukan unelma. 

Esikoisteoksen aloittaminen on aina yhtä jännittävää. Ei tiedä yhtään millaiseen tarinaan on sukeltamassa. Vanhojen suosikkikirjailijoiden kohdalla olo on kuin vanhaan lempivillapaitaan kääriytyminen, mutta esikoiskirja on aina hyppy tuntemattomaan. Ihanaa oli myös sukeltaa pikku hiljaa valmistuvan kirjastohuoneemme upottavaan sohvaan!

Kirjan päähenkilö, nuori nainen nimeltä Reija Wren, saa komennuksen Pietariin. Reija lähtee suorittamaan konsernin sisäistä tarkastusta venäläiseen tytäryhtiöön, joten on selvää, että hän ei venäläisten kollegoidensa suosikki. Kukapa kyylästä tykkäisi. Turkulaista Reijaa ei kuitenkaan nuiva suhtautuminen pahemmin liikuta, hänellä on duuni tehtävänä ja sen hän aikoo myös hoitaa. Ilmassa leijuu mahdollinen ylennys, joten mikään ei saa estää kunnianhimoista naista saattamasta tarkastusta päätökseen.

Reijalla on alusta asti aavistus, että tilikirjojen ja kuittien lisäksi jokin muukin on ZAO Katelinissa pielessä. Hänen työtään sabotoidaan tarkoituksella ja yrityksen juristi, Pavel, on hetki sitten kadonnut jäljettömiin. Kun Pavelin luksusauto naarataan joesta, Reija on vakuuttunut, että jotain todella hämärää on tekeillä. Reija päättää alkaa Neiti Etsiväksi oman toimensa ohella, ja selvittää mitä Pavelille on oikeasti tapahtunut. Fiksumpaa olisi jättää sivuhommat sikseen, sillä Pavelin jäljille lähteminen osoittautuu hengenvaaralliseksi. 

En muista lukeneeni pitkään aikaan Venäjälle sijoittuvaa kirjaa, joten Tarasovan kuvaus Pietarista ja pietarilaisista oli todella kiinnostava. Näin suomalaisittain paikallinen kulttuuri vaikuttaa kirjoittamattomien sääntöjen viidakolta, jonka oppii vain kokemalla. Anniina Tarasovalle venäläinen työelämä on selvästi tuttua, joten Reijan expattina olo oli luontevaa.

Jäin miettimään kirjan jälkeen, että miksi ihastuin päähenkilöön niin paljon. Pieni dekkarimaisuus viehättää aina, mutta isoimpana vaikuttajana oli varmasti Reijan epätäydellisyys. Yleensä päähenkilö pyritään kuvaamaan hyvänä tyyppinä, tai edes hyväntahtoisena tohelona. Tällä kertaa naispääsosan esittäjä oli kaukana pikkusievästä. Reija kiroilee, vetää firman juhlissa kännit ja hänellä on sutinaa exänsä, hurmaavan paha poika Konstantinin kanssa. Kotona Turussa Reijaa puolestaan odottaa avomies Veli-Pekka, joka on autuaan tietämätön kihlattunsa vauhdikkaasta elämästä itänaapurissa. 

Oli piristävää lukea pitkästä aikaa kirjaa, jossa nainen ei harkitse jokaista tekoaan vaan mokailee, morkkistelee ja unohtaa välillä aivonsa kotiin. Ei sillä että se olisi ihailtavaa, mutta sellaista ei kovin usein tule kirjoissa vastaan. Sisäistä tarkastusta suorittaessaan Reija on rautainen ammattilainen, mutta vapaa-ajalla lähtee laukalle, eikä nainen osaa jarruttaa ajoissa. 

"Kun tuntee viinin valuvan kaulaa pitkin siksi, ettei lasi kallistu suuhun nähden oikeassa kulmassa, on myönnettävä olevansa humalassa."

Tarasova käyttää kirjassaan niin elävää kieltä, että jouduin välillä päättelemään asiayhteyden perusteella mistä on kyse. Kuinka usein tulee vastaan kirja, johon on jätetty valikoima täysin keksittyjä sanoja, joita ei Kielitoimiston listoilta löydy. Ei usein. Tällaisena värikkään kielen ystävänä ja sanaston venyttelijänä olin aika ihastunut, mutta voisin kuvitella, että jokainen vanha kunnon pilkunviilaaja saa Tarasovan tyylistä näppylöitä. Voiko juomaa hörsiä tai käteen törpätä paperin? Tarasovan kirjassa voi. 

Venäläiset Tilikirjani  vauhdikas ja viihdyttävä lukupaketti, jota lukiessa alkaa tehdä mieli blinejä ja skumppaa. Reijan vertaaminen bisnesmaailman Bridget Jonesiin (ote takakannesta) on oikeastaan liian vaisua, sillä Reija on kunnianhimoinen, terävä-älyinen ja rohkea daami, jonka moraali nyt vain sattuu olemaan välillä hieman hukassa. 

"Sivusilmällä näin kuinka minut hetki sitten ohittanut mies kääntyi ja lähti kävelemään käytävää rivakasti takaisin. Jokin hänen olemuksessaan oli muuttunut. Hän vaikutti olevan tulossa juuri minua kohti. Jäykistyin sekunnissa ja katsoin hissien yläpuolella välkkyviä numeroita, lähin hissi oli kymmenen kerrosta liian kaukana. Miehellä oli päässään tumma lakki, joka esti minua näkemästä kasvonpiirteitä. Vilkuilin kelloani ja halusin näyttää siltä, ettei minulla ollut aikaa odottaa hissiä koko yötä. Vilkaisin  kelloa viimeisen kerran ja suuntasin sen jälkeen portaisiin, neljä kerrosta ylempänä sijaitsi hotellin kattobaari. Vauhditin itseni kaiteesta juoksuun ja vain hetkeä myöhemmin kuulin, kun minua selvästi nopeammat askeleet alkoivat naputella valkoisia kiviaskelmia ylöspäin."

 

Kommentit (4)

MiuMiu

"...jokainen vanha kunnon pilkunviilaaja saa Tarasovan tyylistä näppylöitä. Voiko juomaa hörsiä tai käteen törpätä paperin?" Ne jotka sais noista ilmauksista (ja muista samankaltaisista) näppylöitä on niitä, jotka eivät ymmärrä kieltä tai ole tutustuneet kieleen ja sen ilmiöihin tarkemmin. Miun mielestä ihan normaaleja ilmauksia ja sanoja. :D

MN

Olin juuri tulossa kommentoimaan samaa kuin MiuMiu. Kyllä kirjailija saa luoda omaa sanastoaan, sehän on vain virkistävää (eikä edes kovin epätavallista).

Tämä vaikuttaa tosi kiinnostavalta kirjalta, oli myös hyvin kirjoitettu esittely. Kiitos!

mai-

Kirjan kannen perusteella tuskin olisin kirjaan tarttunut, enkä kuvausta takaa lukenut. Mutta tämän luettua rupesi kiinnostamaan, ja ehkä taidan kirjastosta katsella lainaan

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat