Patikointi ei noin yleisesti ottaen ole meikäläisen heiniä. Lue: yhtään. Mutta kun täällä tuollainen Holyrood Parkin hieno nyppylä nimeltä Arthur`s Seat kerran on, niin ei auttanut muu kuin ottaa eräjorman asenne ja lähteä kiipeämään. Korkein huippu on 250 metrin korkeudessa, joten ei se niin pahalta kuulostanut. Vähän pieleen arvioitu. Etenkin kun eihän me luonnollisestikaan mitään merkattuja reittejä menty vaan ramboiltiin hernerokkasumussa jossain pusikoissa täysin eksyksissä ja noin. Perus :D

Mutta aloitetaan alusta. Ennen kiipeämistä juttelimme kaupungilla paikallisen armeijan veteraanin kanssa ja hän kertoili mielenkiintoisen elämäntarinansa lisäksi, että edellinen suomalaispariskunta mitä hän oli tavannut, oli myös ollut lähdössä kiipeämään Arthur`s Seatille. Ja sitten mies oli tyrkännyt vaimonsa jyrkänteeltä alas. Kröh mmmitä? Vanha herra toivotteli Sakulle perään (vapaa suomennos) että pidähän huolta tästä nuoresta naisesta! Tästä oli hyvä lähteä liikkeelle.

Ensimmäinen nyppylä ei näyttänyt maasta katsottuna lainkaan pahalta. Päälle johti kunnon kävelytie, joskin se oli erittäin kivikkoinen eli kunnon kengät olivat tarpeen.



Eilen oli todella sumuinen päivä, joten näköalat katosivat hernerokkasumuun jo parin kymmenen metrin jälkeen. Tästä johtuen rinnekään ei näyttänyt niin pahalta, kun yläosa katosi sumuun ja paljastui aina metri kerrallaan matkan edetessä :D

Ensimmäisen osuuden jälkeen kipiteltiin tasaisella ylämaalla ympäriinsä ja nautittiin kauniista ilmasta. Jännä kyllä eilen ei tuullut yhtään, ei edes ylhäällä huipulla. Se teki maailmasta todella hiljaisen.


Ellu-etana sano moi!




Koska meillä ei ollut aluekarttaa eikä sumun vuoksi näkyvyyttä kuin parikymmentä metriä suuntaansa, me emme myöskään tienneet että Salisbury Crags oli vasta alkuruokaa. Bongasin kauempana rinteessä keskellä pusikkoa pienet kiviportaat, jotka näyttivät jatkuvan ylöspäin jyrkkään rinteeseen ja katosivat sitten sankkaan sumuun. Vaihdettiin portaiden juurella pari väitöstä puolesta ja vastaan kiipeämään lähtemistä, kunnes sain taivuteltua herran matkaan. Saatoin ehkä pari kertaa katua hinkuani lähteä ylös, ainakin siinä vaiheessa kun portaat vaihtuivat lähes tikapuumaisiksi pystysuoraan rinteeseen. Oli jännää, mahtavaa ja upeaa sukeltaa aina vaan ylöspäin sakeaan sumuun.


Katsoin myöhemmin kartasta että portaat oivat aluksi merkatulla reitillä, josta oli mainittu että ei sovellu  korkean paikan kammoisille. (Ei todella, voin kertoa!) Mutta eipä siinä vielä mitään, portaat olivat iisi nakki verratuna tulevaan.

Kun viimeisillä voimillamme ryömimme Arthur`s Seatin ja Lion`s Haunchin välistä huipulle, sumu kietoutui jo niin sakeasti ympärille, että toista ei näkynyt 2 metrin päästä. Lisäksi ylhäällä ei, kuten aikaisemmin mainitsin, tuullut lainkaan, joten tunnelma oli mahtavan aavemainen. Jäin yhdessä vaiheessa hetkeksi istumaan keskelle aukeaa yksinäiselle kivelle, kun Saku kävi katsomassa mitä ympäriltä löytyy ja se oli se hetki, kun satukirjojen aikawarppi olisi tapahtunut. Siis todella :D tai aikamatkan lisäksi odotin vähintään että sumusta ilmestyy joku musta susi hitaasti hiipien. Minä ja mielikuvitukseni, me ollaan ystäviä.

En ottanut ylhäältä kuvia, koska niissä olisi näkynyt ainoastaan valkoista.

Matkan hauskin osuus alkoi etsiessämme tietä alas. Kieltäydyin palaamasta samaa reittiä äkkijyrkkiä portaita, joten lähdimme umpimähkään toiseen suuntaan. Seikkailumatkat Ry kiittää kaikkia matkustajiaan, jotka ilmesesti kaipaavat vaaratilanteita elämäänsä. Parhaimmillaan (pahimmillaan) rinnetta alas vievä mutainen kinttupolku nimittäin kapeni n. 20cm leveäksi, ja jalan vierestä lähti pystysuora jyrkänne alas. Luojan kiitos en ole korkean paikan kammoinen, tuosta ei olisi muuten selvinnyt järjissään. Eikä siinä vielä kaikki, polulla oli hazardisti kaninkoloja ovelasti piilotettuna. Eli jollet muuten lipsahda polulta rotkoon, puput voivat vähän avittaa.


Etsi kuvasta sinua tarkkailevat silmät. (Kanit varmaan pitävät tukkimiehen kirjaa kaikista niistä, kenen nilkan onnistuvat koloillaan katkaisemaan...).


Noista poluista ei myöskään ole kuvia, hyvä kun uskalsin hengittää, puhumattakaan että olisin alkanut kaivamaan kameraa.

Jälkikäteen tiirasin alueen karttaa läpi ja tuo meidän reittimme ei tosiaan ollut mikään virallinen reitti, ei edes vaikeaksi luokiteltava reitti, vaan se oli kertakaikkiaan tappavan pelottava reitti joka on jätetty turistioppaista pois. Ja syystä. Päädyimme lopulta (oh sweet asfaltti pusipusi) lähelle Loch Duddingstonia ja siitä eteenpäin sitten turvallisesti tietä pitkin takaisin kaupunkiin.


 

Nyt tuntuu täysin epätodelliselta tuo eilinen vaellus, ja ihan mahtavaa että lähdettiin (kokemus to the max), mutta pliis ottakaa te tulevat vaeltajat joku kartan puolikas mukaan ja katsokaa suunnilleen mihin aiotte mennä. Merkatut reitit ovat varmasti ihan turvallisia, eikä sinne Seatille asti ole pakko edes mennä, matalammallakin riittää nähtävää. Jännä juttu on, että itse luonnossa ei noita reittimerkintöjä tai tienviittoja ole lainkaan, eli ne polut pitää tietää etukäteen.

Niin, ja vesipullo mukana olis kans kiva. Oliko meillä? No eihän me nyt tuollaiselle lyhyelle reissulle mitään vesipulloa tarvita... ehei. Tosirambo puristaa nesteensä hikisestä pipostaan vai miten se ny oli ;D

Kommentit (27)

Liina

Haha, itsenhän oon myös käynyt Edinburgissa (<3), ja luulin että vaelsin Arthurin istuimelle mutta näköjään en sitten, kun käveltiin siihen tasaiselle alueelle josta oli hienot näköalat ja jonne pääsi pitkin isompaa polkua. Ei sillä, tuo kävely riitti ihan hyvin, oli ihanaa. Mutta siis tuo toinen osahan näyttää istuimelta paljon enemmän, kun on sellainen tasainen! Noh kuitenkin, mahtavan kuuloinen reissu teillä ollut!

Kaikkea hyvää!

Mairajal
Liittynyt25.9.2013

Ilman vesipulloa (se pitää AINA olla mukana!!), hernerokkasumussa tuntematonta reittiä pitkin alaspäin jyrkänteillä??!! Tiette kaikki mahdolliset mokat :D OIkeasti, todella riskiä touhua nääs.

Meri

Hulvaton kuvaus! Näiden matkakertomustesi ja upeiden kuvien jälkeen hinkuni matkustaa Skotlantiin on syventynyt entisestään. Ja vaikka jotkut typeryydestä soimasivatkin, niin ei se ole reissu eikä mikään, jos ei ole jotakin kuumottavan, jännittävän, kauhistuttavan ja naurattavan sekaista kommellusta muisteltavana jälkeenpäin. Vähän seikkailua pitää olla!

Sain kunnon naurut sun reissukuvauksesta! Arthur's Seatilla on mun sydämessä erityispaikka: sinne kiivettiin nykyisen miehen kanssa ensitreffeillä ikuisuus sitten :-)

Mulle tuli ahdistus tekstiä lukiessa ja korkeanpaikankammo syveni kuvia katsoessa. Respectit teille, ei voi muuta sanoa!! :O

Agatha

Mitä 'respectin' arvoista on siinä, että lähtee tuntemattomaan paikkaan kukkuloille, jossa ei ole juurikaan näkyvyyttä, ilman karttaa, ilman vesipulloa ja haahuilee minne sattuu? Se on kyllä ihan vaan tyhmää, mutta mistä kukakin kicksinsä saa.

mju

Mikä kamera sulla on mukana matkalla? Se normijärkkärikö? Haaveilen jo mikrojärkkäristä, jottei tarvitsisi aina raahata niin montaa kiloa mukana, mutta markkinoille on tupsahtanut jo niin monta mallia, että ei oikein tiedä, mistä alkaa vertailla...

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

melkein kaikki kuvat on otettu 80euron minipokkarilla, Canon Powershot 2200, joka on ihan HELMI! Järkkärikin on mukana, mutta olen raahannut sitä vain pariin paikkaan. Tuossa canonissani on paljon järkkärin säätöjä, eli iso-arvoista valkotasapainoon kaikki on säädettävissä itse <3

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Tosirambo, repesin xD Ihan niin kuin joku sanoikin, Beatrix Potterin sadut tulivat mieleen. Ihana!

Eläinten kuvat kirvoittivat suustani "aww"'n (: Etenkin etana - olen heikkona kaikennäköisiin matelijoihin sun muihin!

Katjuska

En kyllä tunnistanut kuvaustasi kiipeämisestä lainkaan. Itse olen kiivennyt Arthur's Seatille balleriinoissa. Ja siis todellakin juurikin sinne huipulle. Silloin oli aurinkoinen ilma ja näköalat olivat mahtavat. Karttaa ei meilläkään mieheni kanssa ollut, mutta ei sitä mielestäni tarvittukaan. Me lähdettiin kiipeämään ihan randomilla sieltä kauempaa, ei siis Holyroodin puolelta. Mä ajattelin, että kiipeäminen olisi rankempaa, mutta musta se olikin ihan iisi homma. Hassua, miten eri lailla voi saman kukkulan kokea.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

siinä se vitsi onkin, että sinne voi mennä joko helposti, tai sitten jäätävän vaikeasti :D te ootte menneet tod näk sitä lyhyintä ja iiseintä reittiä jos aloituspaikka ei ole ollut se perus (sieltä takaa menee se lyhyin merkitty polku). Me mentiin reittejä mitä ei ole reittioppaissa lainkaan, eli ns. random maastoa vailla oikeita polkuja, täynnä pystysuoria jyrkänteenreunoja. Not smart.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

beep

Hah! Varovasti niiden kivipaasien ja -kehien kanssa ettei käy niin että löydät itsesi kohta jostain ihan muualta... tai muulloin ;D

Ai että, tätä oli kyllä hauska lukea, kun olemme siippani kanssa myös parhaillaan Edinburghissa ja kapusimme tuolla samaiselle Arthur's Seatille asti eilen. Sumua ei perjantaina ollut, mutta voin sanoa ettei hyyyyyvin pitkän matkan päässä häämöttävän huipun tuijottelu hien valuessa selkää pitkin sekään kauheasti helpottanut jaksamista. :D Tänään on vastapainona luvassa kauppakiertelyä ja sisätiloja, mutta huomenna koittaa jo kotiinpaluu, nyyh (siis JOS en onnistu suostuttelemaan miestäni ostamaan meille Donaldson's Collegea, jonka huomasimme olevan myynnissä matkalla lentokentältä hotellille, [ http://www.edinphoto.org.uk/0_b/0_buildings_-_donaldsons_school_029054.jpg ] tai jotain kivaa linnaa).

Ai että, tätä oli kyllä hauska lukea, kun olemme siippani kanssa myös parhaillaan Edinburghissa ja kapusimme tuolla samaiselle Arthur's Seatille asti eilen. Sumua ei perjantaina ollut, mutta voin sanoa ettei hyyyyyvin pitkän matkan päässä häämöttävän huipun tuijottelu hien valuessa selkää pitkin sekään kauheasti helpottanut jaksamista. :D Tänään on vastapainona luvassa kauppakiertelyä ja sisätiloja, mutta huomenna koittaa jo kotiinpaluu, nyyh (siis JOS en onnistu suostuttelemaan miestäni ostamaan meille Donaldson's Collegea, jonka huomasimme olevan myynnissä matkalla lentokentältä hotellille tai jotain kivaa linnaa).

Hauskasti kuvitettu ja kerrottu tarina, melko seikkailu! :D Mutta yhdyn kyllä pieneen kauhistlijoiden kuoroon minäkin, pahimmassa tapauksessa tuollainen on hengenvaarallista. Ilman kunnon varusteita, karttaa ja vettä oudossa paikassa ei todellakaan ole erityisen viisasta. Mutta hyvä että selvisitte ehjin nahoin ja yhtä tarinaa rikkaampina! :) Toivottavasti vaellusharrastus ei jää tähän, Suomestakin löytyy todella mageita paikkoja seikkailtavaksi! Ja maailma niitä vasta onkin pullollaan ;)

Ps. en oo IKINÄ näyttänyt noin jäätävän hyvältä vaellusretkilläni, vähän olen ehkä kateellinen.. ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012