Ei liity blogin aiheeseen mitenkään, mutta koska tällä tavoittaa aika ison määrän silmäpareja, kysynkin nyt seuraavaa. Onko teille kenellekään tehty spinaalipuudutusta? Koska mitä enemmän asiaa mietin ja googlettelen, sen sekopäisemmäksi tulen. Minulla on ihan kauhea piikkipelko, olen pyörtynyt jopa verikokeessa. Piikki ei satu, mutta se on silti ihan ylivoimaista minulle. Niin että miltä spinaalipuudutus tuntuu, selviääkö siitä tälläinen stressierkkikin pysymällä aloillaan? Maalailen nimittäin jo sellaisia kauhukuvia että oksat pois, ja aiheutan itselleni tajuttomuuden jo nyt, kaksi viikkoa ENNEN leikkausta! Että ei se leikkaus mitään, mutta puudutus.

Voi vide tätä ihmislapsen liian vilkasta mielikuvitusta puuh.

Kommentit (63)

Mariia

Moi! Sain synnytyksen yhteydessä spinaalin. Pistäminen ei tuntunut miltään, neulan paikalleen vieminen toi paineen tuntua. Eikä siis mitenkään pahasti, vähän niin kuin joku olisi painanut selkää kovasti sormella :) Oikean kohdan löytäminen oli ikävintä, siitä säteili toiseen jalkaan ikäänkuin suonenvetoja. Mutta luulen, että jos samaan aikaan ei olisi tullut supistuksia, niin oikea kohta olisi löytynyt paljon nopeammin ja helpommin. Vinkkinä sanon, että älä vahingossakaan katso sitä neulaa! Piikkikammoiselle miehelleni pahimpana kohtana synnytyksestä on jäänyt mieleen spinaalin laitto (ja voin kertoa, ettei se sitä todellakaan ollut :D). Sitä kauhua muistellaan yhä noin kerran viikossa, vaikka synnytyksestä onkin jo vuosi! ;) Tsemppiä leikkaukseen, hyvin se menee!

iina

Jos jännität noin paljon niin pyydä nukutus! Sä et halua kuulla mitä siellä salissa tapahtuu:s

Teija

Älä pelkää, täällä on toinen hysteerinen piikkikammoinen! Jopa niin kammoinen että kun oma nilkkaleikkaus oli alkamassa ja kävelin sairaalan ovesta sisään, aloin itkeä hysteerisesti. Hoitaja rauhoitteli ja pyysin rauhoittavaa, jota hän itsekkin oli tarjoamassa jo. Kanyylin laittoon sain kämmenselkään puuduttavaa voidetta, mutta ei se kivalta silti tunnu, älä katso sitä laittoa vaan käännä pääsi pois ja pure hammasta- kyllä sekin menee! Itse puudutus oli PALJON helpompaa kuin luulin! Et näe piikkiä, et osaa sitä odottaa, joten tee niinkuin lääkäri sanoo, köyristä selkää mahdollisimman paljon ja paina leuka rintaan ja se on siinä! Olin niin paniikissa ja sekaisin rauhoittavasta, että lääkärin lupaama "hyttysenpiston" tunne piti paikkaansa! Se pisti hiukan ehkä sekunnin, sitten se oli ohi ja mä rentouduin! Mulla on tosi alhainen kipukynnys, kaikki sattuu ja tuo puudutus ei oikeasti sattunut!! Tsemppiä sulle, hyvin se menee! Kerro lääkärille/hoitajille että sua pelottaa ja kamottaa niin ne osaa suhtautua tilanteeseen ja antaa tosiaan sitä esilääkitystä. Piikki sujahti mulla ainakin selkään tosi nopeasti ja kesti vain hetken. Sä kestät kyllä, jos mäkin kestin :) nimim. hysteerikko joka pelkää helvestisti kaikkea mikä sattuu ja ajattelee aina että kaikki sattuu niin helvetisti :)

Kipsu

Hyvin se menee! Se on siis tosi paskamaista, sitä en kiellä, mutta koska se tapahtuu selän takana ei sitä näe, ja loppujen lopuksi se ei kestä niiin kamalan kauan. Ja kuten moni muukin on täällä vinkannut, niin ota ihmeessä se esilääkitys!
Toivottavasti tämä ei kuulosta miltään new age hömpältä, mutta minua auttoi puudutuksen laittamisessa se että hyräilin samalla lempibiisiäni. Siitä oli parikin etua; mieli pysyy rauhallisena ja levollisena (valitsin hidastempoisen biisin), ja väkisinkin muistaa hengittää. Ja kun keskittyy hyräilyyn ei ehdi niin tarkkailla mitä siellä selän takana duunataan.

Mari

Ite en ole piikkikammoinen, mutta ajatus neulasta selkään kauhistutti. Mulle tehtiin polven tähy ja siihen sain spinaalipuudutuksen.
Ja voin sanoa, että tuntui ainoastaan pienen pieni neulanpisto, siis todella pieni. Neula on nimittäin hirmusen ohut eikä se sattunut todellakaan.
Onnea leikkaukseen, kyl se hyvin menee!

sokeri

Mulle anestesialääkäri suositteli polvileikkaukseen nukutusta, kun ei siihen mitään terveydellistä estettäkään ole. Kuulemma nukuttaa mieluummin, jos ei ole mitään syytä olla nukuttamatta. Herätessä oli vähän huono olo, mutta vastaavanlainen on tullut myös isosta paikallispuudutuksesta ja en tiedä johtuuko se huono olo nukutuksesta vai muista lääkkeistä (rauhoittavat ja kipulääkkeet) ja syömättömyydestä. Parin tunnin huilimisen ja pahoinvointilääkkeiden jälkeen pääsin syömään ja sen jälkeen omin jaloin (no, avustettuna) illaksi kotiin. Olen ollut yhden leikkauksen hereillä ja en erityisemmin nauttinut siitä kokemuksesta, vaikka olikin hyvin lääkitty.

Ja ei kannata googlata. :) Se anestesialääkäri tulee juttelemaan sun kanssa ennen leikkausta, jolloin voit kysellä tarkemmin ja päättää miten sut hoidetaan tiedottomaksi. Itse olisin varmaan valinnut nukutuksen joka tapauksessa.

HeliJ

Kaksi epiduraalia synnytysten takia. Ei sattunut kummallakaan kerralla - vain paineen tunne, kun neula painettiin läpi. Minulla kävi samalla tavalla kuin jollain toisella eli kamala tärinä alkoi, kun vaikutus alkoi loppua. Mutta siitä selvittiin lämpöpeitolla :)
Voi olla, että olen väärä tyyppi tätä kommentoimaan, koska piikkikammoa ei ole, nimim. Säännöllinen verenluovuttaja ja oman verikokeen katsoja :) Enivei - hurjasti tsemppiä leikkaukseen!! Hyvin se menee :)

janina

Olin polvileikkauksessa 2kk sitten ja pelkään jo verikoetta niin paljon etten monestakaan ole selvinnyt pyörtymättä, mutta epiduraali ei sattunut yhtään eikä ollu muutenkaan epämiellyttävä! Asiaan toki vaikuttaa se, että ennen epiduraalia sut on jo pumpattu täyteen rauhottavia ja morfiinia! :D eli siinä ei ole mitään pelättävää!

On laitettu mulle, ja ei ollu paha mitenkään. Tietysti jos pelkää niin eihän tää tieto nyt mitään hyödytä. Mutta en ees muistaakseni tuntenu koko piikkiä, eikös ne puuduta sen jotenki jollai aineella? Kannattaa varmaan ainaki kertoa siellä että pelkää ja kysyä jos jotain kysyttävää on. Mulle on laitettu synnytyksen yhteydessä. Helpommin sanottu ku tehty, mut se on sen ajan murhe etkä hyödy mitään stressaamalla etukäteen, mut tosiaan helpommin sanottu ku tehty. Tsemppiä!

Vierailija

Aivan eri asia ja eri tilanne. Been there, done that. Meinaan molemmat. Synnytys on kaikenkaikkiaan kivulias kokemus, mutta spinaali ei tunnu missään. Spinaali tehty kerran Pikonlinnassa ja kerran Taysissa, eikä tuntunut kummallakaan kerralla missään.

Terkuin, ReetaJohanna

Vuokko

Mulle laitettiin spinaali, kun esikoinen syntyi sektiolla. Pistäminen onnistui, vaikka en saanut selkää pyöreäksi ja hyvä jos paikallani pysyin aivan järkyttävien supistusten vuoksi. Ei kai se tosiaan kipeää käynyt. Jälkeenpäin sain kauhean tärinän, mutta siihen annettiin lääkettä heräämössä ja se vaikutti saman tien. Jalkojan pystyi liikuttamaan aika pian, mutta leikkaushaavan vuoksi en päässyt liikkeelle kuin vasta seuraavana päivänä. Mitään kammoa ei kyllä jäänyt ja sen jälkeen on epiduraali laitettu, synnytyksessä kun tilanne on päällä, siinä ei paljon puudutuksia ehdi pelkäämään :D

Zia

Polveni on operoitu kaksi kertaa spinaalipuudutuksessa ja muusta syystä minut on kerran nukutettu. Kaikki sujuneet ok ilman kipuja. Lämpöpeittoa olen tarvinnut tärinään spinaalin jälkeen. Muistaakseni sain siihen viimeksi jotakin lääkettä, joka auttoi nopeasti. (Tärinäkään ei ollut mielestäni kauheaa.) Itse olen kohdannut ystävällisiä, huolehtivia lääkäreitä ja hoitajia niin yksityisellä kuin kaupungin palveluissa. Positiivinen asenne itsellä auttanee myös - luulen, että sinulta sitä löytyy operaation lähetessä :)

Mulle on tehty polvileikkauksessa ja mulla on kans aivan järkyttävä piikkikammo. Mä kerroin mun piikkikammosta niin sain ennen spinaalia rauhottavia ja selvisin siitä ihan hyvin, ilman rauhottavia ei ois tullut mitään. Mulle on laitettu myös kaksi epiduraalia ja kyllä noista jokainen on sattunut, mutta rauhottavien avulla onnistuu :)

Ellu

Mulla operoitiin jalan jänne spinaalipuudutuksessa. Piikki oli kuin hyttysen pisto. Sitä ei tarvi jännittää:) Olen kuullut että joitakin on alkanut ahdistaa siinä vaiheessa kun jaloista on mennyt tunto. Siihen on neuvo: älä edes yritä liikuttaa jalkoja. Se ei onnistu. Joten kun ei yritä liikuttaa edes eikä ajattele asiaa niin tuskin tulee ahdistustakaan.

Niina

Mulle on laitettu synnytyksessä epiduraali. Se piikki oli _aivan_järkyttävä_, ja se sattui _aivan_helvetisti_ (asiaa ei kamalasti auttanut se, ettei lääkäri meinannut löytää sopivaa pistokohtaa millään ja mun selkää runnottiin niin, että se oli kaksi viikkoa aivan tajuttoman kipeä). Mutta siitä selviää! Sitä halusin sanoa. Että vaikka se sattuu, sitä pelkää, ja se piikki on kammottava, niin siitä selviää hengissä. Ja varmasti leikkaus on miellyttävämpi kokemus kuin ilman sitä.

Itselläni ei ole kokemusta spinaalista,mutta olen töissä päiväkirurgiassa ja hoitanut lukuisia potilaita joille tämä tehty ja pääasiassa potilaat ovat todella tyytyväisiä puudutukseen, koska silloin ei tule samalla lailla huono olo kuin nukutuksen jälkeen voi tulla ja pää on muutenkin selkeämpi. Komplikaatioitakin on todella harvoin, eivätkä komplikaatiot joita olen kohdannut ole koskaan olleet vakavia. Hyvällä ja luottavaisella mielellä sinne vaa :)

p.marie

Sairaanhoitajan näkökulmasta voin sanoa, että spinaali on ehdottomasti mukavampi kokemus kuin nukutus. Leikkauksen jälkeen olo on huomattavasti mukavampi, et ole tokkurassa nukutusaineista ja olet tietoinen leikkauksen kulusta. Spinaalin laitto tuntuu todellakin enemmän paineen tunteelta kuin kivulta, ja se on nopeasti ohi. Muista kuitenkin ehdottomasti sanoa jännityksestä etukäteen, se otetaan kyllä salissa huomioon ja saat mahdollisesti rauhoittavan esilääkkeen :)

Nukkumaija

Minut on nukutettu (tosin ko. leikkausta ei muuten olisi voitu oikein tehdäkään, että sikäli olen vähän huono neuvomaan) ja se oli hyvin positiivinen kokemus juuri siksi, että en tajunnut leikkauksesta mitään (koska jos jotain olisi tapahtunut. mitä muuta olisin voinut tehdä kuin panikoida?) ja aika kului hujauksessa. Heräämössä olo oli heti tosi hyvä, ei ollut pahoinvointia, ei kurkkukipua hengitysputkesta, ei kylmä, ei mitään. Kaikki ne kauhujutut horkassa oksentelusta ja muusta eivät pitäneet yhtään paikkaansa minun kohdallani. - Tämä siis vain rohkaisuksi kaikille niille, jotka joutuvat nukutukseen tai harkitsevat puudutuksen ja nukutuksen välillä ja jännittävät nukutusta, kuten itsekin jännitin. Että ei se välttämättä ole yhtään kamalaa. Kuten ei varmasti spinaalikaan. :)

S

Ensimmäinen kysymys on, että tehdäänkö sun leikkaukset tähystyksellä vai avoleikkauksella? Jos tehdään tähystyksellä, vaadi hyvä ihminen paikallispuudutusessa tehtäväksi! Jos on avoleikkous, se tuskin on vaihtoehto ja silloin spinaali lienee hyvä (paras?) vaihtoehto.

Mulla on tehty kaksi polven tähystysleikkausta: ensimmäinen spinaalissa, toinen paikallispuuduktuksessa. Toisen leikkauksen teki urheilulääkäreiden guru, joka oli vähän kauhuissaan että miksi ihmeessä se eka leikkaus tehtiin niin vanhanaikaisesti, että laitettiin spinaalipuudutus, kun olisi voitu tehdä pelkällä paikallispuudutuksella.

Paikallispuudutuksessa tehdyn tähystyksen (ulkokierukan operaatio) jälkeen kävelin leikkaussalista ulos. Spinaalin jälkeen (sama operaatio) makasin yli vuorokauden alavartalo puutuneena.

Mutta siis ei ole tarkoitus pelotella: itseasiassa spinaalipuudutus tuntui mielestäni jopa vähemmän kuin paikallispuudutus. Tosin olin spinaalila annettaessa jossain diapameissa. Mutta niin kuin muutkin ovat kommentoineet, tuntui lähinnä painetta. Mielestäni ei ollut sen pahempaa kuin verikokeen ottaminenkaan. Ja varmasti antavat rauhoittavia ennen leikkausta. Mikäs siinä sitten köllötellessä leikkauspöydällä.

Spinaalipuudutus laitetaan niin että olet selkä kyyryssä "sikiöasennossa", jolloin nikamavälit suurenevat ja pistokselle on hyvin "tilaa". Sitä en pelkäisi, et näe tilanteessa mitään. Inhottavinta spinaalipuudutuksessa on ehdottomasti mielestäni tunne, että koko alavartalo on puutuneena. Ja se, että puudutus kestää kauan. Näin jälkeenpäin ajateltuna pahinta oli puudutuksen lakkaamisen odottaminen - ei niinkään pistoksen anto.

Jos haluat kuulla lisää, laita toki mailia. :) Ja tsemppiä! Kannattaa muistaa että siellä on kuitenkin ammattilaiset, jotka tietävät mitä tekevät, hoitamassa sinua!

Chatte

Kannattaa pyytää esilääkityksessä rauhoittavia, jos jännittää liikaa! Koska ei kannata mennä nukutukseen, jos pelkällä paikallispuudutuksella selviää! Lyhyttä leikkausta varten tehdään luultavasti kevyt nukutus (humausnukutus), joka ei todella tunnu mukavalta (kuulemma tuntuu siltä, kuin tukehtuisi, jos naamarin kautta hengitetään aineet sisään). Ja vaikka tehtäisiin tavallinenkin nukutus, niin toipuminen siitä kestää kauemmin, kuin puudutuksesta. Lisäksi hyvin usein herätessä on paha olo (minulla oli, kun kuukausi sitten leikattiin leuat), ja ei ole mukava heräämössä olla ja oksentaa. Lisäksi nukutuksissa on aina riskinsä, jotka ovat huomattavasti suuremmat, kuin paikallispuudutuksessa...

Eli tsemppaat vaan, etkä lue kauhutarinoita puudutuksesta! :D

Jumska

Minulle tehtiin kolmas polvileikkaus viime kesänä ja tällä kertaa spinaalipuudutuksella. Pelkään piikkejä enemmän kuin mitään maailmassa ja tein sen hyvin selväksi hoitohenkilökunnalle. Pyysin myös puudutusaineen kämmenselkään ettei kanyylin laittaminen tuntuisi niin pahalta.

Sain niin hyvät mömmöt (kannattaa oikeasti pyytää) etten pystynyt itse edes kävelemään leikkaussaliin.
Syke nousi kyllä 160 kun alkoivat pistelemään, mutta ei sitä oikeasti tuntenut ollenkaan. Ehkä sellainen pienen pieni nipistys tuntui, mutta ei sen enempää.

Jos minä kestin sen niin kestät sinäkin! :D

S

Lisäys edelliseen: ÄLÄ GOOGLETTELE! :D Juttele mielummin vaikka hoitohenkilökunnan kanssa epäilyksistäsi. :)

päntsä

Spinaali on tosi epämiellyttävä ajatus, mut ei se kauheesti tunnu, eikä ainakaan satu. Pyydä rauhottavaa lääkettä, niin selviät. Mulle on laitettu kaksi kertaa sektion takia kummallakaan kerralka en syntyvän vauvan takia voitu rauhottavaa antaa, vaikka sitä todellakin olisin tarvinnut.

Tillis

Kahdessa synnytyksessä on spinaali tuikattu, tepsii. Laitto on ainakin siinä synnytyskivuissa pyöriskellessä pikkuinen nippaisu vain ja puudutetaanhan se pistoaluekin. Viimeisimmässä spinaalissa tuli vain sivuoireena ihan helvetillinen kutina ja siihen sain Ataraxia. Kutina oli siis ihan hillitöntä, makoilin vain sängyssä ja raavin itseäni jokapaikasta ja haaveilin että olisipa mulla rautaharava jolla raaputella :D Että niinkin voi siis näköjään käydä.

Vieras

Hyvin se menee. Parasta on koittaa saada selkä mahdollisimman kaarelle, ja sitten rennoksi, ettei lihakset kangota nikamia mitenkään. Itse en edes huomannut neulaa, vaan voimakkain tuntemus oli se vilpoinen desinfiointi-spray, jota ruikkastiin ennen neulaa :-)

Sarah

Minulle oli tarkoitus tehdä polvileikkaus spinaalipuudutuksella, mutta positiivisena yllärinä nukutuslääkäri antoikin haastattelun jälkeen minun itse päättää haluan spinaalin vai nukutuksen. Nukutuksenhan minä valitsin. Ajatuskin leikkauksessa hereillä olemisesta karmaisi..
Eli ainakin minun tapauksessani kun kyseessä oli perusterve 25-v nainen jolla ei ole mitään lääkityksiä niin lääkäri antoi valita. Toivottavasti sullekin annetaan valinnan mahdollisuus! :)

Terhi

NIlkka leikattu kahdesti spinaalipuudutuksessa.
Pyydät vaan rauhoittavaa ennen, niin ei jännitys tunnu etkä turhaan hermoile. Sillä minäkin siitä selvisin loistokkaasti, vaikka äärettömän neulakammoinen olen.
Mua ei nukuttamaan alettu, koska olen astmaatikko. Ilmeisesti haluavat sitä välttää.
Yksityisellä leikattiin molemmilla kerroilla ja loistavasti meni. Hassuinta on se, kun puudutus alkaa hälvenemään ja et vielä tunne, mutta kun ajattelee liikuttavansa jalkaa niin se liikkuu about viiden minuutin päästä :D :D

Pesunalle

Itse en osaa tähän asiaan oikeastaan sanoa mitään. Mutta isältäni on leikattu nenästä se sierainten välinen levy (olen ylpeä tästä termien tietämyksestä) ja hän oli koko operaation ajan hereillä. :D Voi vain kuvitella millaista se oli... Oli kuulemma niin hyvät lääkkeet, että ihan sama mitä olisivat tehneet, kaikki oli mukavaa ja hymyilytti. :D Eli kannattaa mainita pelosta, kyllä ne varmasti oikeanlaisia troppeja sen mukaan antavat! :)

Jup

Niinkun täällä moni on sanonut, pieni rauhoittava esilääkitys vie pahimmat pelot. Piikki ei tunnu pahalta ja tosiaan tapahtuu sin selkäsi takana joten ei hätiä. Mulle tuli kans toi kutitusreaktio jälkikäteen mutta siitäkin selviää, puudutukset jokatapauksessa parempia kun nukutus!

Poppy

Mulle tehtiin spinaalipuudutus synnytyksessä, eikäse ainakaan siinä vaiheessa tuntunut yhtään miltään. Mullakin sitä oikeaa kohtaa etsittiin niin, että selkä oli reikiä täynnä, mutta siinä supistusten aikana en tuntenut piikkejä ollenkaan. Varpaita pystyin heiluttelemaan heti, kun pääsin heräämöön (n. 15 min leikkauksen jälkeen) ja jo tunnin päästä pystyin heiluttelemaan jalkoja. Noin 9h unien jälkeen olin jo jalkeilla. Ainoa ikävä asia, minkä tuosta spinaalista keksin, oli se ikävä tärinä heräämössä. Älä pelkää, hyvin se menee!

Elisa

Huijui. Olen itse piikkikammoinen, ja en pystynyt edes lukemaan näitä vastauksia vaikka en ole itse menossa mihinkään toimenpiteeseen. Heikkoa alkaa tehdä kun ajatteleekaan neuloja. Että mitään älykästä en osaa sanoa, kuin että tsemppiterveiset toiselta piikkikammoiselta!

mimmama

Minulla ei ole kokemusta puudutuksen ottajana vaan tekijänä. Toimenpide on tosiaan samanlainen kuin selkäydinnäytteen ottaminen, ohut neula viedään selkäydinkanavaan, johon puudutus lasketaan. Vaikeinta on löytää oikea paikka, sitä joudutaan mahdollisesti etsimäänkin. Älä siis pelästy jos neulaa joudutaan liikuttelemaan! Pisto ei tunnu kuin hyttysenpistolta, oikean paikan kaivelu voi tuntua epämielyttävältä, mutta ei pitäisi sattua. Ja pyydä rohkeasti esilääkettä, niinkuin täällä on jo moneen kertaan mainittu!

mimmama

Nukutuksen jälkeen olo on yleensä pökkärä ja voi olla huono olo, spinaalipuudutus ei myöskään ole välttämättä täysin jälkioireeton. Selkäydinkanavaan tehdystä reiästä voi tihkua selkäydinnestettä, mikä voi aiheuttaa ns. "postspinaali päänsäryn", mutta se menee yleensä itsekseen ohi muutamassa päivässä ja kova kahvinjuonti auttaa siihen ;))

Ronja

Paljon onkin jo tullut kommentteja, kerrompa siis minäkin omat kokemukset.
Katkaisin nilkkani onnettomuudessa ja se leikattiin Hatanpään opetussairaalassa. Mulla on hirmuinen neulakammo ja muutenkin onnettomuus toi oman lisänsä jännitykseen. Mun nikamavälit oli ilmeisen kireet ja parina kertana neula töksähti vahingossa luuhun. No aina uusi neula kehiin ja uusi yritys. Yks hoitsu piteli mua kädestä ja toinen kipristi jalkoja ns sikiöasentoon. Aika ikävältähän se tökkiminen tuntui, mut onneksi ei tarvinut itse kattella neulaa. Leikkaussaliin nukahdin melko pian toimenpiteen alettua. Heräilin kun jalkaa kursittiin kokoon. Heräämössä kun tunto alkoi palautua oli koko ajan tosi kylmä jaloissa. Sain senmosen huikeen avaruuspeiton ylleni ja sinbe puhallettiin lämmintä ilmaa. Jossain kohtaa alkoi leikattu jalka nykiä ja hytkyä ihan omia aikojaan ja se kyllä pisti naurattaan ku mitää ei voinu hallita. Samoin tutisin hirveesti. Sain kahdesti jotain tärinää vähentävää lääkettä ja pikkuhiljaa ne alkoi vaikuttaa. Kun tärinä oli reilun tunnin päästä kokonaan pois sain voileipää ja suklaata.
Tokan kerran sama jalka leikattiin vuoden päästä. Sillon mua jännitti se spinaali niin paljon että meinasin vaatia nukutuksen. Mutta mainittiani anestesia lääkärille jännityksestäni suinä odotustilassa hän järkkäs mulle heti tipan laiton yhteyteen jotain humausta. Ja sit vaan rallattelin iloisesti ku hilpeessä nousuhumalassa. Ja spinaali saatiin laitettua heti ekalla kertaa.
Ja ekan kerran huono kokemus jäi taakse, ottaisin vastaavassa tilanteessa ehdottomasti uudelleen. Kunhan saan sen ennakkolääkkeen :)
Eli juttele rohkeesti anestesille pelostasi. Hän tietää parhaan ratkaisun! Tsemppiä toimenpiteeseen ja toipumiseen! Muista pelon hetkellä että se toimenpide on toooosi lyhyt hetki verrattuna loppuelämään paremmilla polvilla :)

Mulle on laitettu piikki selkäydintilaan (epiduraali) pari kertaa. Ei juuri tuntunut missään. Vähän hankalaahan se on kun pitää yrittää olla sikiöasennossa selkä mahdollisimman pyöreänä ja toinen painaa vastaan etsiessään oikeaa kohtaa. Mutta itse piikki ei tuntunut juuri miltään. Kanyyli tuntuu ikävämmältä.

Helen

Terkkuja taas mieheltäni, joka on ollut 4 krt polvileikattavana ja 4 krt spinaalipuudutuksessa, ja joka on aivan jäätävän piikkikammoinen ja pyörtyilee verikokeissa. Joka kerta leikkaukseen mennessä on jännittänyt puudutusta aivan sairaasti. Kannattaa heti aluksi sanoa, että jännittää, niin saat jotain rauhoittavaa. Koskaan ko. toimenpide ei ole sattunut, sitä ei melkein edes ole huomannut. Tilanteessa kannattaa olla mahdollisimman rento; lääkärit kyllä osaavat asiansa (kokemusta niin Hatanpäältä kuin TAYSista, yksityisellä puolella varmasti myös hyvät lääkärit).

Tuosta humautuksesta vielä; joku sanoi täällä että se on ihan kauheaa. No, omasta ja miehen kokemuksesta voin sanoa ettei ole. Kun sain mömmöjä suoneen, kauheinta oli se kun hetken aikaa huimasi aivan tajuttomasti, mutta sitten jo taju lähtikin ja löysin itseni heräämöstä operaation jälkeen. Vähänhän siinä on pöppänä fiilis, mutta mä vetelin aamupalaa melkein heti heräämisen jälkeen. Miehellä ei edes ollut tuota huippaustuntemusta, vaan filmi meni heti poikki ja mies heräsi kanssa vasta heräämössä.

Varmasti jännittää aivan sikana, mutta koita ottaa rauhallisesti. Itsellä sappileikkauksen jälkeen oli vähän oksettava olo (inhoan oksentamista), mutta siitäkin selvisi kun sanoin siitä heti ja sain sitten lisähappea, joka auttoi. Yleensäkin kannattaa kertoa ihan kaikesta, niin pelosta kuin tuntemuksistakin ennen/jälkeen hoitohenkilökunnalle. He ovat siellä sinua varten.

riikss

Moikka! Multa on kolmesti polvileikattu. Kaks kertaa spinaalilla ja kerran nukutettu. Eka puudutus jätti pienen trauman. Selkäydin jäi pistokohdalta tihkumaan selkäydin nestettä ja tämä aiheutti kovat pääkivut. Toisella kerralla vaadin nukutuksen mutta ei se ollut sen helpompaa piikkikammoiselle kuin puudutuskaan. Pikkiähän siinäkin käteen tungetaan. Sitten lisäksi kaikki stressaukset siitä heräänkö nukutuksesta jne :D kolmannella kerralla annoin taas periksi ja päätin kokeilla uudelleen puudutusta. Pyysin kaikista ohuinta neulaa jotta reikä selkäytimessä olisi mahdollisimman pieni eikä jäisi tihkumaan ja aiheuttaisi taas pääkipuja. Ja kolmas kerta toden sanoi. Kaikki meni todella hyvin. En tuntenut puudutteen laittoa ollenkaan ja oli mukava kun oli leikkauksen jälkeen virkeä olo, toisin kuin nukutuksen jälkeen. Rauhoittavia sain kaikilla leikkaus kerroilla esilääkkeenä kun kerroin että pelko on melkoinen. Kokemusten perusteella suosittelen siis kaikesta huolimatta puudutusta :)

Kati

Ehdottomasti mielummin spinaali kun nukutus. Spinaalin laitossa ei tuntunut kipua vain painetta. Nukutuksen jälkeen olin pitkään ihan pöhnäinen ja hieman huonovointinen.

Saikku

Juuri pari viikkoa sitten synnytyksessä sain spinaalipuudutuksen, eikä kyllä siinä hötäkässä tuntunut yhtään pahalta. Tuntui se jonkin verran, mutta ei mielestäni sattunut. Hyvä puoli on siinä, että et näe mitä selän takana tapahtuu. Se on onneksi vaan pieni hetki, ei sitä kannata turhaan pelätä.

Mude

Spinaali. Pakko rakastaa. Ei tosin kokemusta leikkauksen yhteydessä, mutta synnyttäessä kylläkin. Luita murtaneena voin kertoa, että mikään ei koske niin hirveästi kuin synnytys ja spinaali vei totaalisesti kaikki kivut. Spinaalin laitto ei tuntunut miltään. Eli sitä on turha edes miettiä :) Viileä desinfiointiainesipaisu tuntui enemmän.

Kerttu

Mulla on useampi lapsi ja joka synnytyksesdä ollut epiduraali. Voin kertoo että ennen lapsia mulle tuli tuskanhiki kun aattelinkin moisia toimenpiteitä. Mutta synnytyksessä se ei sitten pahemmin jännittänytkään, toimenpide oli nopea ja ei musta tuntunut mitenkään ihmeelliseltä, ei siis oikeesti ollut paha. Joten hyvin se menee!!

OO

On laitettu, sekä spinaali että epiduraali. Ei tuntunut ja jos ja kun Tampereen seudulle meet operoitavaksi, niin mulla oli ainakin ihana anestesialääkäri. Mies. Mua hirveästi nauratti ja ilostutti se koko mies tai sen naama kai. Tähän tosin saattoi olla syynä ilokaasu mitä sain. (Synnytyksessä). :)

Hollamäki

Ei oo paha nakki. Et edes näe piikkiä ja kun kerrot etukäteen että on kauhea paniikki, niin mukavat hoitsut antaa rauhottavia ennen saliin menoa ja salissakin saa mömmöjä. Sitten oletkin niin mömmöissä että alat miettiä kaikenlaista... (esimerkiksi että olikos se bikiniraja siistitty? Miksi on pakko hikoilla niin paljon että reeneistä tullessa oli täysin uitettu sika? ymsyms..)

Mulle on kanssa tehty tuo - luulisin. Mun nilkkaa leikeltiin ja ainakaan mua ei nukutettu, joten epäilisinpä, että kyseessä oli spinaalipuudutus. Syy tähän muistamattomuuteen on se, että kun minut pistettiin pötköttelemään tuohon leikkauspöydälle sain mahdottoman itkupaniikkikohtauksen ja ne tuuppasivat mut täyteen rauhottavia. Sen jälkeen ei enää haitannut mikään. Eli jos kauheasti pelottaa, niin ei hätää, siihenkin on konstit!

Marion

Spinaalipuudutuksesta ei ole kokemusta, mutta multa on otettu näyte selkäydinnesteestä. Joidenkin mukaan se olisi "samantyylinen" kuin spinaali, mutta itse siis en siltä kannalta osaa arvioida.

Itselleni kokemus oli ok, näytteenottaja oli kokenut ja osasi hommansa. Itse näytteenotto ei sattunut, mutta kyllä sen neulan liikeen tunsi. Vähän vaikea selittää, mutta kipua se ei siis ollut. Olin kyljelläni selkä pyöreänä sängyllä ja neula siis työnnettiin nikamien välistä "kohteeseen".

Itse olen myös toimenpidejännittäjä ja olen todennut, että jos jännittää niin se kannattaa vastaanotolla sanoa. Tarvittaessa saa jotakin rauhoittavaa lääkettä, mutta itse en sellaista ottanut. Ainoa ongelma mikä minulle toimenpiteestä tuli, oli useamman päivän kestävä selkäjäykkyys, enkä meinnanut pystyä kävelemään. En tiedä tosin johtuiko tämä siitä megalomaanisesta jännittämisestä vai itse toimenpiteestä... :)

ellu

Mulla leikattiin polvi viime kevänä tähystämällä. Ei se piikki tunnu. Mutta mä mm luovutan säännöllisesti verta, että piikkikammo on vieras käsite.

Lott*

Itse työskentelen leikkaussalissa sairaanhoitajana ja on minulle itsellenikin spinaalipuudutus kerran polvileikkausta varten laitettu. Neula jolla puudutus selkääsi laitetaan on todella todella ohut ja itselleni se ei ainakaan tehnyt kipeää. Lähinnä tuntui hieman epämukavalta. Ja koska kaikki tapahtuu selkäsi takana sinun ei edes tarvitse nähdä sitä neulaa.

Ja luultavasti käteesi laitetaan ensimmäisenä tippakanyyli (ikävä kyllä sitä laittaessa joudutaan myös pistämään neulalla). Ja kun kerrot jännittäväsi kovasti puudutusta niin saat varmasti kanyylin kautta rauhoittavaa lääkettä, joka tekee olosi mukavaksi.

Ja jos et halua kuulla ja tietää kaikkea mitä salissa leikkauksesi aikana tapahtuu niin kerro siitä rohkeasti niin saat varmasti lääkettä jolla voit torkkua toimenpiteen ajan.

Tulipas epäselvä vastaus, mutta ehkä siitä jotain tajuaa :D

Santsu

Mulle on tehty epiduraalipuudutus nilkkaleikkauksessa ja ei jäänyt mitään kammoa siitä, oli sen verran hyvät esilääkkeet. Ja henkilökunnalla oli kans iso merkitys, he olivat tosi rauhoittavia ja ammattitaitoisia, en ees ehtinyt jännittää. Tsemppiä, hyvin se menee! :)

nitahannele

Kun mun polvet tähystettiin, tein selväksi että mut täytyy nukuttaa. En niinkään pelkää piikkejä vaikkakin se (jättimäinen) spinaali kauhistutti mutta pelkäsin että menen paniikkiin jos olen 'tajuissani'. Tosin leikkaus tehtiin yksityisellä puolella, nukuttaminenhan vaan toi lisää tuloja yritykselle (mitäs siitä potilaan turvallisuudesta :D).

vieras28

Pistovaiheessa tuntuu kuin joku painaisi lujasti selkään sormella, paineen tunne ennemmin, ei kipu. Epämiellyttävä ehkä, mutta ei paha. Olen itse neulakammoinen ja jännitin pistoa kovasti mutta jälkikäteen totesin että turhaan jännitin NIIN paljon. Minua jouduttiin tosin pistämään kolmesti, 2 ekaa meni väärään paikkaan.. :/

Katja

Minä sain esilääkitykseksi jonkun pillerin..pisti polvet notkeaksi jo sekin :) Sen lisäksi jännityksen takia sain lyhytaikaisen nukutuksen, piikin laiton ajaksi. Puhuivat jostain "humautuksesta". Toimi tosi hyvin..ei mitään käryä et mitään olisi edes pistetty. :D

Elaaa

Multa on otettu luuydinnäyte ja olin ihan paniikissa miten selviän sen jättiläispiikin kanssa. Pienen esilääkkeen ansiosta meni hymyillen koko operation :DD suosittelen sellaisen käyttöä jos mahdollista!

Petra

Mulle ei oo laitettu spinaalipuudutusta, mutta selkäydinnäyte on otettu. Minulla myös piikkipelko, verikoekin on aivan kamalaa.

Pelkäsin tuota piikkiä enenmmän kun mitään muuta, pyysin jopa rauhoittavia mutten saanut. Ja yllätyksekseni tämä ei ollutkaan niin paha! Pistäminen meni melko kivuttomasti, vaikka pelkkä ajatukskin selkärangan läpi pistämisestä kauhistutti! Oikean paikan etsiminen oli yhtä tuskaa kun jännitin piikkiä.

Kipeintä ottikin tuo oikean paikan etsiminen koska mua ällötti niin kovaa etten kestänyt kosketustakaan. Sitten lääkäri käänsi lopussa neulaa kun näytettä tuli niin hitaasti, liian hitaasti. Se otti kipeää. Ja kun tuo selkäydin ei ole kovin juoksevaa ainetta, joutuu se piikki selässä oleman aika kauan, se ällötti ja otti kipeää.

Veikkaan, että spinaalipuudutus ei ole niin kauhea! Tuo näytekin oli yllättävän iisi homma, jos en olisi jännittänyt. Myönnän että tirautin muutaman kyyneleen.

Multa leikattiin jalkapöytä muutama vuosi sitten. Leikkaus ei olisi ollut ehdottoman pakollinen vaan pikemminkin ehkäisemään tulevaisuuden ongelmia, joten en varmasti olisi suostunut edes harkitsemaan leikkausta ilman nukutusta. Kannattaa kuitenkin lukea tarina loppuun huonosta alusta huolimatta :)

Leikkaukseen oli kaksi vuorokautta, kun heräsin aamulla siihen, että joku oli tunkenut kaktuksia kurkun täyteen. Sama idiootti oli nuijinut lihakset kipeiksi ja korvannut aivot limalla. Soitin tietenkin heti sairaalan neuvontaan ja anestesialääkäri soitti sitten tunnin kuluttua takaisin. Leikkaus olisi mahdollinen kunhan kuumetta ei nousisi ja lepäisin kunnolla ennen. Nukuttaminen ei kuitenkaan olisi turvallista, kun limaa olisi niin paljon.

Oli siis kaksi vaihtoehtoa. Yksityissairaalassa leikkausajan sai valita itse, joten leikkausta voitaisiin lykätä. Silloin en olisi kuitenkaan ehtinyt toipumaan riittävästi ennen joululoman loppua ja olisin joutunut olemaan 3 viikkoa opiskeluista poissa. Toisena vaihtoehtona olisi siirtää leikkaus seuraavaan kesään, jolloin koko kesä olisi ollut pilalla...

Tai sitte, jos vain uskaltaisin, leikkaus voitaisiin tehdä suunniteltuun aikaan spinaalipuudutuksella. Pääsisin jatkamaan opintoja suunnitellusti, kesä olisi pelastettu ja kaikki hyvin. Hmm... Anestesialääkäri vakuutti, että se olisi paljon helpompaa kuin nukutus - jopa ihmiselle, joka pelkää hurjasti piikkejä. Ja hän antaisi varmasti riittävästi rauhoittavaa. Ja käskipä vielä valita hyvän levyn, jota voisin kuullokkeilla kuunnella leikkauksen aikana!

Leikkausaamuna en panikoinut jalkaani enkä toipumista - pelkästään spinaalai. Tärisin yhä, kun hoitaja käski pukea kaavun päälle. Onneksi hoitaja oli kuitenkin tosi taitava ja kyseli lähinnä, millä perusteella valitsin levyni ja kuinka kamalat potilasasun sukat ovat.

Saliin mennessä kättelin kaikkia hoitajia ja anestesialääkärikin tuli katselemaan, olenko riittävän terveenä leikkausta varten. Leikkausluvan jälkeen sain käteeni saman kanyylin, jonka olisin saanut nukutuksessakin. Seuraavaksi anestesialääkäri pääsi sitten vauhtiin... Sain suoraan suoneen kuulemma jotain rauhoittavaa - itse kuvaisin sitä nestemäiseksi onneksi! He olisivat voineet sen jälkeen leikata jalkani vaikka ilman spinaalia tai tökkiä spinaalipuudutusta vaikka kaksi tuntia paikoilleen ja olisin vain naureskellut. Muistan vain kuinka hoitajat pitivät minua hyvässä asennossa kyljellään spinaalia varten, ja joku nipisti selästä. Sitten piti pyysä hetki kyljellään jonka jälkeen varmistettiin, etten tunne mitään ja varsinainen leikkaus pääsi alkamaan.

Spinaalissa oli kuitenkin itselleni yksi huono puoli: kun se hiljalleen leikkauksen jälkeen lakkasi vaikuttamasta, sain kauhean tärinän. Johtuu kuulemma siitä, että kylmää aistivat hermosolut "heräävät" ennen lämmintä aistivia. Jotkut ihmiset sitten reagoivat niin, että tulee hurja tärinä. Siihenkin sai sitten paljon lämpimiä peittoja niin helpotti nopeasti. Ja näin kylmänherkälle ihmiselle se ei ole edes mitään uutta :)

Hurjan pitkä kirjoitus, mutta tiivistettynä: Menisinkö nyt uusiksi spinaaliipuudutuksella? Ehdottomasti! Nukutusten jälkeen olo on ollut hurjasti sekavampi ja voin yleensä pahoin. Nyt sai syötyä ja pää oli terävänä melkein heti leikkauksen jälkeen (rauhoittavien vaikutuksen lakattua). Selässäkään ei tuntunut mitään aristusta tms.

Kristiina

Joo, on tehty ja ekalla kerralla mullakin oireena hirvittävä kutina. Ja nämä tehty siis synnytyksissä eli siinä ei kipua kyllä tuntenut. Hiukan epämiellyttävä kokemushan se kieltämättä on, jos ihan rehellisiä ollaan, mutta empä olisi ilman niitäkään tainnut selvitä ts. helpommalla pääsin kun otin ne ja kuten joku jo totesikin, siitä kyllä selviää. Ei kannata liikoja miettiä saati googletella! Muista, että jokainen meistä kokee asiat erilailla eli se mikä toiselle on ihan kauheeta ja sattuu kamalasti ei toisella tunnu missään. Onnea matkaan!:)

piu

Mulle on laitettu epiduraali synnytyksessä. Toki ei ole sama asia, mutta mulla oli myös jäätävä piikkikammo. Olen mm. alkanut itkeä verikokeessa 24-vuotiaana (pieni hiljainen hetki tälle). Mutta! Se piikki ei sattunut ollenkaan! Aloin ihmetellä ääneen että millos se piikki tulee, niin sain kuulla että lääkäri laitto jo ja ehti poistua paikaltaki :)

Epiduraalia on tökitty ekassa synnytyksessa tunti ilman että saatiin onnistumaan. Se tökkiminen ei sattunut, koska pistospaikka kai puudutetaan ensin. Sama pätee kai spinaalissa.

Spinaali laitettaneen hieman eri tekniikalla ja eri paikkaan kuin epiduraali, onnistuu kuulema paljon helpommin ja kätevämmin (jopa synnytyksessä jossa pistettävä voi töin tuskin olla paikallaan...). Neulakin taisi olla paaljon ohuempi!

Spinaalista voi seurata ankaraa päänsärkyä, mutta muuten en sitä hermoilisi:) Pääsin ti synnäriltä kotiin ja huonekaverille oli tehty juuri sektio spinaalissa, ei mitään ongelmaa ja hänellekin oli kiireisenä leikkaus tehty.

Rohkiasti vaan, et sinä sitä piikkiä kumminkaan näe;)
http://mamainprogess.blogspot.fi/

Elina

Mulla on leikattu polvi viimeisen vuoden sisällä kahdesti, eka kerralla nukutus, toisella spinaali. Jälkimmäinen on EHDOTTOMASTI parempi vaihtoehto ja itselläni ei piikin laitto tuntunut yhtään, vaikka myös panikoin sitä vähintään yhtä paljon kuin sinä! Viime kuussa kävin myös synnyttämässä ja epiduraalinkaan laittoa en edes huomannut.. Että yritä olla pelkäämättä sitä piikkiä, vaikka vaikeaa se onkin :)

Kirppu

Mulle on polventähystys tehty puudutuksessa, puudutuksen aikana pysyt vaan oikeesti paikallaan, niin homma hoituu suht helposti. Olen hurjan veri- ja piikkikammoinen, joten ei ollut ihan helppoa mutta selvisin. Tosin paljon pahempaa oli tiedossa, tähystyksen jälkeen kärsin massiivisesta päänsärystä, joka ei laantunut ilman veripaikkaa. Se kipu oli jotain aivan eri sfääreissä mihinkään kokemaani verrattuna...

Puudutuksen jälkeisen päänsäryn riskiryhmässä muistaakseni on laihat tupakoimattomat naiset. Tuosta todennäköisyydestä keskustelisin itse ennen operaatiota. Se oli kaamea kokemus!

Täällä kans yksi piikkikammoinen! Omasta mielestäni leikkauksissa on pahinta ollut nimenomaan kanyylin laitto ja pito, hyi sentään.

Kun olin huhtikuussa leikkauksessa, niin sain kuulla vasta saliin mennessä, että minulle laitettaisiin sittenkin spinaalipuudutus. Hyvin taktikoitu, sillä olisin varmaan juossut karkuun, mutta aiemmin annetun diapamin myötä en olisi päässyt edes kävelemään suoraan. :P Olen kiinnostunut lääketieteestä ja näin ollen hyvin tietoinen anestesiaan liittyvistä riskeistä, mutta silti ajatus tuosta puudutuksesta oli ja on edelleen aika karmaiseva.

Itse puudutus ei kuitenkaan ollut paha juttu. En oikeastaan edes muista, miltä se tuntui, eli ei ainakaan pahasti sattunut. Pientä epämukavuutta taisi olla, mutta yritin olla hirveästi keskittymättä asiaan, jotta en pahentaisi tilannetta mielikuvittelemalla neulaa tunkeutumassa selkääni, brrr. Soittele vaikka päässäsi tuota mainitsemaasi Bonzo-laulua. x)

Lyhyesti: Homma oli nopeasti ohi, eikä ollenkaan niin kauheaa kuin olin luullut. :) En tosin maksustakaan suostuisi esim. katsomaan sitä neulaa.

Risukas

Hei! Oma polveni rustovaurio operoitiin 2kk sitten tähystämällä ja sain spinaalipuudutuksen. En tarvinnut rauhoittavaa vaan olin ihan "hereillä" toimenpiteen ajan. Puudutuksen laitto ei satu, kummallisinta oli vain sen nopea teho ja täydellinen tunnottomuus. Katselin leikkausta näytöltä ja yllätyin miten hienoa polven sisällä on! Luut ovat valkoistakin valkoisempia sileitä kumpuja, eturistiside helmiäinen! Vaurioitunut kohta oli tummempi ja karhea, kuin kiven pinta.
Puudutus häipyi pian leikkauksen jälkeen ja jo muutaman tunnin kuluttua kävelin keppeineni ulos sairaalasta.

Luota osaavaan henkilökuntaan :)
Tsemppiä!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011