Kun katsoo Kanariaa stereotypialasien läpi, ajatukset kulkevat helposti rantaloman ja massaturismin suuntaan. On pakko myöntää, että tämä oli myös oma mielikuvani saarista. Onneksi olen kuitenkin takinkääntäjä numero yksi ja aina valmis muuttamaan mielipidettäni, jos omani vääräksi todistetaan. Maailma on täynnä mahdollisuuksia, eikä auta olla niin mustavalkoinen, että antaisi ennakkoluulojensa estää seikkailut. 

Jos yhtä asiaa voin Gran Canarialla suositella, niin auton vuokraamista. Saari on helposti hanskattavissa pienen kokonsa puitteissa ja tiet ovat todella hyvässä kunnossa. Autovuokraamoja näkyi vähän joka suunnalla, ja Aurinkomatkoilla auton vuokraus oli tehty todella helpoksi. Kertoi vain oppaalle toiveensa päivästä ja kellonajasta, ja auto tuli suoraan hotellin eteen lisävarusteineen (lastenistuin). Vuorokauden vuokra-ajalle hintaa tuli lastenistuimen kanssa n. 80e + bensat 20e. Hinta riippuu toki autosta, pienemmän kipon saa halvemmalla.

En ensin meinannut ymmärtää hyödyntää pakettimatkalaisen palveluja, olen niin tottunut omatoimimatkaaja. Onneksi opas sattui säkällä hotellille juuri silloin kun olin menossa jututtamaan respaa aikeissa kysyä suosituksia hyvästä vuokraamosta. Oppaalta sai myös suosituksen hyvästä ajoreitistä.

Tältä näyttää Gran Canaria road trip 2018:

Yllä näkyvästä kartassa on yksi reittisuositus jos lähtöpisteenä on Playa del Inglés / Maspalomas. Reitin varrelle osuu huimia maisemia, kauniita kyliä (Fataga, Tejeda, San Mateo) ja Roque Nublo, yksi Gran Canarian maamerkeistä, joka kohoaa lähes 2000 metriin. Paluumatka Ingenion ja Agüimesin kylien kautta kulkee kiemuraista idyllistä vanhaa tietä, moottoritien suhistaessa samansuuntaisesti lähempänä rantaa.

Aikaa tähän kierrokseen kuluu noin klo 9-17, jos ei pidä kiirettä ja tekee 1,5 h vaelluksen Roque Nublolle. Tämä aika-arvio osviittana suunnittelulle, mutta varmasti maisemia ihastellessa saa aikaa kulumaan enemmänkin jos vain haluaa.

Oli melkein hämmästyttävää miten nopeasti maisema vaihtui rantahiekasta jylhään vuoristoon. Vain 20 minuuttia Inglesistä kohti saaren keskiosia ja tuntui jo siltä, kuin olisi Skotlannin ylämailla. Kapea asfalttitie kiemurteli rinteillä mielivaltaisen tuntuisesti ja jokaisen mutkan takaa paljastui aina vaan kauniimpia laaksoja. Se on pakko mainita, että korkean paikan kammo ja road trip Kanarialla ei välttämättä ole hyvä yhdistelmä, sillä tie kulkee pääasiassa aivan rotkon reunalla ja äkkijyrkän erottaa vain matala mitätön kaide. Jopa minulla alkoi välillä puntti tutista auton ikkunasta alas vilkaistessa, enkä ole pätkääkään akrofobinen.

Oli laaksoa ja kukkulaa, ja pilvet olivat välillä samalla tasolla auton kanssa, Roque Nublolla jopa meidän alapuolella.

Edellisessä kuvassa näkyy Fatagan vuoristokylä, joka on yksi alueen kauneimmista. Kannattaa pysähtyä kahville.

Ennen meidän reissua Kanarialla oli kuulemma satanut poikkeuksellisen paljon, mistä johtuen saaren keskiosien rinteet olivat vehreitä ja täydessä kukassa. Luontobongarille löytyi valtava tyräkkien, kaktusten ja kukkien kirjo, jota ihastella. Normaalitila näissä maisemissa on hieman vähemmän värikäs, jopa luonnossa elävä kauniisti laulava kanarialintu on väritykseltään harmaanvihertävä kuten rinteiden kasvillisuus. Häkkilintujen hehkuvat värit ovat jalostuksen ansiota. 

Yksi saaren kuuluisimmista nähtävyyksistä on jo aiemmin mainittu Roque Nublo. Tuliperäinen kivipaasi kohoaa 1813 metriä merenpinnan yläpuolella ja itse paasi on 80 metriä korkea. Autolla on mahdollista päästä 1,5 kilometrin päähän huipusta, jonka jälkeen reitti vaihtuu patikkaretkeksi.

Joten jos mielii päästä koskettamaan kyseistä maamerkkiä, kannattaa lähteä matkaan tennareilla ja varustautua myös siihen, että sää vaihtuu hetkessä aurinkoisesta 14 asteen lämmöstä sumuiseen ja kylmään, pilvimassojen vyöryessä hetkessä ympärille. Todistimme tällaista tapahtumaa viereisen huipun osalta, kun aluksi täysin näkyvissä ollut laki kääriytyi viidessä minuutissa paksuun pilvimassaan. 

Vaellusreitti huipulle on melko helppoa maastoa, vain parissa kohdassa saa kavuta kunnolla. Myös nuoremmat lapset selviävät hyvissä sääolosuhteissa huipulle. 3-vuotiaalle hieman väsyneelle tytölle reitti oli kuitenkin liikaa, ja vain osa meidän porukasta jatkoi huipulle asti. Alakouluikäisiä näkyi huipulla energiat aivan tapissa, joten uskallan suositella kävelyä sen ikäisille ja nuoremmillekin, varsinkin jos ovat tottuneet reippailuun eikä vanhempia hirvitä kaiteeton, välillä kapeaksikin tiivistyvä polku osittain jyrkänteen reunalla. 

Tässä kuva perusosuudesta, ei paha:

Kilometrin nousun jälkeen maisemat alkavat jo olla todella huikeita, ei käynyt enää pienessä mielessäkään että tässä sitä ollaan Kanarian rantalomalla. Tämä oli jotain ihan muuta. Meille osui vielä todella upea kirkas ja aurinkoinen sää, joten näkyvyys oli joka suuntaan täydellinen aina Atlantille asti.  

Viimeisen puolen kilometrin jälkeen kivipaasi siinsi jo edessä, eikä sen kokoa meinannut kauempaa edes ymmärtää. Onhan tuo tulivuoren purkauksessa miljoonia vuosia sitten syntynut 80 metrinen kivijärkäle aikamoinen. Ei ihme, että muinaiset saarella asuneet ovat pitäneet paikkaa pyhänä. 

Alla kuvassa näkyy turisteja muurahaisen kokoisena kiven ympärillä, siitä on helppo hahmottaa mittasuhteita.

Itse olen todistettavasti kiivennyt huipulle Minna Parikoissa :D En ihan osannut varautua patikkaretkeen, kun pakkasin vaatteita ja kenkiä tälle reissulle... mutta kuten sanottu, Roque Nubloa ympäröi melko helppo maasto jos pysyy merkityllä reitillä, jolloin tavalliset tennarit on ok. 

Ajoreitin varrella näkyi myös useampi leirintäalue telttoineen, joten tänne voisi tulla viettämään myös ehtaa patikointilomaa. Autolla ajelu ja pysähtely antaa sekin hienon läpileikkauksen saaresta, vaikkei se ehkä niin autenttista olekaan kuin luonnossa yöpyminen ja vaeltaminen. Alueen leirintäpaikkoja leimasi niiden sulautuminen osaksi luontoa, kyseessä ei ollut perinteiset karavaanarialueet mukavuuksineen. Kivistä rakennetut nuotiopaikat ja teltat huomaamattomasti puiden välissä oli selvästi paikallinen tapa.  

Mainittakoon vielä, että vaikka saarella ajelu oli helppoa ja Googlen navigaattori toimi ihan ylintä huippua lukuunottamatta moitteettomasti, kannattaa varautua yllättäviin tiesulkuihin. On ihan normaalia, että ajat ensin 10 kilometriä (sitä ainoaa alueen halki kulkevaa) vuoristotietä kunnes edessä siintää betoniporsaat keskellä tietä vailla minkäänlaisia ennakkovaroituksia tietöistä. Näissä tapauksissa ei auta kuin kääntyä takaisin ja palata se sama 10 kilometriä ja etsiä toinen reitti. 

Seikkailumieltä!

Kommentit (2)

Vierailija

Me kun ajettiin noita samoja reittejä joulukuussa, niin ei ollut kyllä mitään tiesulkuja. Olisko ne nyt liittyneet niihin tulviin, kun oli satanut niin paljon että siellä varmaan maata ja kiviä vyöryi alas rinteitä?

Lotta-Maria

Gran Canarian-saaren kierroksen tehneenä todellakin karisee turismiloma pois ajatuksista. Jollen väärin muista, taisi tulla kierroksella fakta esiin, jotta Gran Canariassa on luonto mailman toiseksi monimuotoisin Havaijin jälkeen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat