Kirjoitukset avainsanalla matkustus

Cinque Terren viisi kuvankaunista kylää (Riomaggiore, Manarola, Corniglia, Vernazza ja Monterosso al Mare) jaksottuvat noin 12 kilometrin matkalle Ligurianmeren rannalle. Itse Cinque Terren kansallispuisto on suurempi, mutta tuosta saa ehkä hieman osviittaa kylien välimatkoista. Kylästä kylään voi kulkea esimerkiksi veneellä, junalla tai kävelemällä, ja näistä vaihtoehdoista me kokeilimme lomaviikon aikana jokaista. 

Koska La Spezia oli tukikohtamme, hyppäsimme laivaan kaupungin satamasta. Käytännössä vain kävelimme satamaan lauttojen lippuluukulle, ostimme liput haluamaamme kohteeseen ja kävelimme laivaan. Ennakkovarauksia ei tarvittu, lippuja oli aina saatavilla. Mereltä katsoen maisemat ovat hurjan kauniita, ja on helppo muodostaa kokonaiskuva viiden kylän maisemista. 

Tässä kuvassa Riomaggiore, joka oli mereltä katsottuna mielestäni kaunein. Talot näyttävät uskomattoman hienoilta, kuin värikkäältä vesiputoukselta joka valuu kohti merenrantaa. 

Koko Cinque Terren rannikkoa voi luonnehtia kallioiseksi, ja tasamaata on täältä suunnalta turha etsiä. Talot ja maanviljely on sovitettu rinteille, eikä luontoa ole pakotettu liikaa ihmisen tahtoon. Junaratakin kulkee suurilta osin tunneleissa.

Merimatkan aikana taloja näkyi aivan käsittämättömissä paikoissa, joissa kuulemma eletäänkin pääasiassa vain sadonkorjuun aikaan. Ehdin moneen kertaan miettiä, että millaisia mahtavat olla ylhäällä vuorenrinteillä sijainneiden talojen asukkaiden kauppamatkat, kun perille ei johda minkäänlaisia autoteitä :D

Ihailimme Riomaggiorea, Manarolaa ja Cornigliaa laivasta käsin, ja hyppäsimme kyydistä vasta Vernazzassa. Meillä oli aikeena patikoida Vernazzasta Monterossoon, mutta pidimme ensin lounas- ja uimatauon kuvankauniissa Vernazzassa. 

Vernazza

Pienessä kylässä on paljon ravintolatarjontaa sekä uintimahdollisuudet. Kuumana kesäpäivänä mikään ei ole yhtä ihanaa, kun pulahtaa mereen kesken päivän! Meillä oli aina simmarit ja pyyhkeet mukana repussa.

Ruokailusta sen verran, että suosittuna loma-aikana kuten heinä- ja elokuussa alueella liikuu paljon väkeä, joten kannattaa varautua siihen että isolla seurueella ravintolaan ei välttämättä mahdu. Meidän seitsemänhenkinen porukka oli selvästi lounasruuhkassa liian iso, joten välillä myös jakauduimme eri ravintoloihin. Toisinaan taas haimme eväät reppuun ja jatkoimme matkaa.

En voinut välttyä ajatukselta, että Cinque Terren alueella turistimäärän rajoittaminen olisi hyvä asia. Näin Unescon maailmanperintokohde säilyisi mahdollisimman alkuperäisenä.

Päivällä tunnelma Vernazzassa oli ajoittain lähes ahdistava, ja kaukana rauhaa huokuvasta Instagram-kuvien maailmasta. Koska kylissä ei ole juurikaan majapaikkoja, ne kuitenkin hiljenevät viimeisten lauttojen ja junien aikataulujen mukaan. Voisin kuvitella, että silloin paikalliset huokaisevat helpotuksesta, vaikka turismi tietysti on myös erittäin tärkeä elinkeino.   

Olin jotenkin onnistunut nappaamaan vain sellaisia kuvia joissa ihmistungos ei näy. Oikeiden hetkien odottelu on jo niin verissä, että vääristän itsekin maailmaa näillä valokuvilla.

Cinque Terren alueella rannat ovat pääasiassa kivisiä, joten pikkulapset saattavat tarvita aikuisen apua. Vernazzassa on kuitenkin pieni hiekkaranta torin kupeessa. Niemen toisella puolella on myös kiva ranta, jonne pääsee pujahtamaan kallioon muodostuneen tunnelin läpi. Kulku tälle rannalle on lähes keskellä kylää talojen lomasta. 

Patikointi Cinque Terren alueella on maksullista

Cinque Terren kylien väliä ei pääse kulkemaan ilman pääsylippua. Cinque Terre Trekking Card eli lippu esitetään tarkastuspisteillä kylien välissä. Lippuja voi ostaa netistä, kylien juna-asemilta ja käteisellä suoraan tarkastuspisteeltä. Meidän perheen yhden päivän perhelippu (2 aikuista, 1 lapsi) maksoi n. 20 euroa.

Aikuinen voisi periaatteessa patikoida koko 12 kilometrin reitin yhdessä päivässä, mutta meille riitti lasten kanssa Vernazzan ja Monterosson väli, johon kului 2,5 tuntia. Kannattaa tutustua reitteihin etukäteen, sillä osa kylien välisistä pääreiteistä saattaa olla myös suljettuna korjaustöiden vuoksi.

Patikointi näissä maisemissa on ihan kunnon liikuntaa, sillä portaita ja nousua riittää! Maisemat kuitenkin palkitsevat, sillä näköalat rannan puolella ovat huimaavia! Vernazzan ja Monterosson välillä saa kulkea välillä myös viiniköynnösten keskellä, jotka uhmaavat painovoimaa vuorenrinteillä. 

Yllä näkyvästä kuvasta poiketen polut ovat suurelta osin portaita ja välillä melko vaikeakulkuistakin kivimäkeä, mutta meidän 5-vuotias pystyi kuitenkin patikoimaan itse melkein koko matkan. Silloin tällöin matkaväsymys iski, ja vanhemmat kantoivat. Annia tosin harmitti eniten kuumuus, ei niinkään kävely.

Aikuisseurassa olisin ehdottomasti kävellyt useammankin kylän välin, sillä näissä maisemissa kannattaa patikoida mielummin enemmän kuin vähemmän. Me matkasimme tällä kertaa tietysti lapsen jaksamisen mukaan.

Huom! Korkeanpaikankammoiselle tämä reitti ei välttämättä ole maailman kivoin paikka, sillä polku kapeni välillä 30 senttiä kapeaksi eikä kaiteita ollut kuin parissa paikassa. 

Monterosso al Mare

Päiväretkemme määränpää ja samalla pohjoisin Cinque Terren kylistä, Monterosso al Mare, on alueen suurin kylä. Kylä on kaksiosainen, ja sen kahden eri puolen väliä kuljetaan tunnelin lävitse. Molemmilta puolilta löytyy kunnon rannat, joissa on saatavilla sekä maksullisia aurinkotuolipaikkoja että ilmaista rantaviivaa. Päivätaksa kahdelle lepotuolille ja varjolle on 35 euroa. 

Me otimme maksulliset paikat vain kahtena päivänä, ja muuten uimme maksuttomilla rannoilla. Ilmaiset alueet ovat tietysti pienehköjä, mutta se ei haittaa, jos käy vain pulahtamassa. 

Monterossossa riittää kauniita katuja ja kaupunkiviljelyksiä ihmeteltäväksi, joten kannattaa suunnata kulkua myös syvemmälle kylään. Kujilta löytyy lukematon määrä tunnelmallisia pieniä ravintoloita ja kahviloita, sekä paljon kivoja putiikkeja. Tämä kylä on ehkä kaupunkimaisin ja "tyylikkäin" kaikista alueen kylistä, mutta silti autenttista tunnelmaa on osattu säilyttää. On ainostaan positiivinen asia, että kansainväliset hotellijätit eivät yksinkertaisesti mahdu näille rannoille. 

Sananen junalla liikkumisesta Italiassa

Emme koskaan ostaneet junalippuja etukäteen, tai edes pahemmin tarkastaneet aikatauluja. Lähijunia liikkuu jatkuvasti, senkus kävelee asemalle ja ostaa automaatista lipun seuraavaan kyytiin. Junalippu täytyy muistaa leimata erillisessä leimauslaitteessa ennen junaan astumista, tai muuten voi saada käteensä sakkolapun. Yleensä näitä laitteita on heti lippuautomaattien vieressä sekä laiturille kulkiessa. 

Ps. Lippuautomaatit ovat jäätävän hitaita rakkineita, joten jos jonossa on muutamakin tyyppi ennen sinua, voit varautua siihen ettet ehdi seuraavaan junaan. Olen aika varma, että jos helvetti on olemassa ja joudun sinne, omalla kohdallani se tarkoittaa 24/7 seisomista italialaisella rautatieasemalla lippuautomaattijonossa, jossa jokainen mummeli yrittää hivuttautua jonossa eteen :D Jonotus on nimittäin paikallisille varsin lavea käsite - jos jätät edessä olevaan jonottajaan ihmisen mentävän raon, siinä on tietysti paikka vapaana. Ihan loogista, eikö?

Ajoittaisista ruuhkista ja italialaisesta jonotuksesta huolimatta Cinque Terre oli yksi upeimpia kohteita, joissa olen vieraillut. Tämä on se paikka, missä käsite postikorttimaisema on saattanut syntyä. Italialainen ruoka on ihanaa, ehkä jopa lempikeittiöni koko maailmassa. Kun lähtee matkaan ilman kireitä aikatauluja, reissulla on taatusti mukavaa. Cinque Terre on yhtä visuaalista tykitystä alusta loppuun. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Halina
1/2 | 

Kiitos kun teet aina näitä realistisia ja kivoja matkapostauksia! Monet hyvät vinkit saanut ja varsinkin ennen Skotlantiin matkustamista kuin kaikki sun aiheeseen liittyvät postaukset! Myös kaikki suomimatkailujutut on parasta. Meinattiin miehen kanssa varata nyt elokuussa sellainen läpinäkyvä teltta samalla kun käydään Yyterissä! Eli kiitos!! <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos katselee Instagramista Cinque Terre -hashtagilla ihmisten lomakuvia, silmissä vilisee eteerisiä kukkamekkokuvia lähes autioilta näyttävillä rannoilla ja maisemapaikoilla. Totuus kulissien takaa on kuitenkin se, että kuvaussessioita näkyi joka puolella ja ihmiset odottivat lopputtoman kauan hetkiä jolloin kuvaan saadaan luotua edes hetkeksi rauhallinen ympäristö yhtä ruutua varten. Kuvista rajataan pois tuhat turistia, jotka pällistelevät vieressä kuvaussessioita. 

Tuli todistettua "harmonista vuoristojoogaa" vaellusreitin varrella, jossa asanat katkesivat 10 sekunnin välein muiden vaeltajien vuoksi, "autiorantakuvia" biksuissa rantavedessä ja rinnuksille aseteltua hiekkaa 30 ihmisen ihmetellessä vieressä sekä "yksin auringonlaskussa märällä T-paidalla rantavedessä" -kuvia, vaikka ranta pullisteli ihmisiä. Monelle nuorelle olisi ihan terveellistä nähdä totuus kuvien takaa, sillä sosiaalinen media on mestari vääristelemään maailmaa täydelliseksi. 

Minun lomalookeistani oli elegantit kaukana, näytin enimmäkseen rantapummilta. Käytin lähes joka päivä tätä seuraavaa valkoista väljää paitaa, joka ehti onneksi kuivua aina yön aikana pesun jäljiltä. En siedä suoraa aurinkoa, joten väljä pellavapaita oli täydellinen lomavaate. Olin 24/7 hikinen, rantahiekassa ja hiukset merisuolassa :D

Yhdelle illalliselle "panostin" ja puin jotain muuta. Tässä Benettonin pitkä hame ja Supergan paksupohjaiset tennarit, jotka ostin loppualeista Firenzestä. 

Pellava tosiaan oli materiaalien ykkönen kuumassa Italiassa. Totesin loman lopuksi että lähes kaikki mukaan pakkaamani vaatteet olivat ihan turhia, olin jopa pakannut kaksi takkia :D Olisin pärjännyt kaksilla shortseilla, pellavamekolla ja pellavapaidalla koko viikon. 

Tässä viimeisessä kuvassa näkyvä Lavagnan satama oli täysin tyhjä meitä lukuunottamatta, siinä oli ihan aitoa rauhaa. Auringonlaskun katseleminen hyvien ystävien ja riemuitsevien lasten kanssa hyvän illallisen jälkeen oli mahtavaa. 

Kommentit (5)

JaKa
1/5 | 

Mistä tuo valkoinen pellavapaita on? Oon itsekin lähdössä etelänlomalle ja kaipailen vastaavaa..

Vierailija
2/5 | 

Hih oot kyllä ihan oikeassa kuvajutuissa! :D Itse matkustellessani kuvaan tosi paljon ja en edes yritä saada "rauhallista" kuvaa paikoissa, joissa sitä rauhaa ei ole. Itseasiassa parasta viihdettä on bongailla jälkikäteen kuvista mm. hölmöjä ilmeitä - parasta antia on ollut taustalla parittelevat kulkukissat (apua!) ja eräs nainen pyllistämässä ilman housuja (isäni otti minusta rannalla kuvaa ja taustalla nainen vaihtoi ilmeisesti biksujen ala-osaa pois) xD Näitä tapauksia vähän rajasin pois someen menevistä kuvista, mutta muuten ihmiset ei haittaa jos on jossain vilkkaissa kohteissa - ihmiset on tavallaan osa sitä kuvan fiilistä :D Sitten taas oikeasti rauhallisissa paikoista saa aitoja "olen yksin ja rauhassa"-kuvia (Skotlanti, Azorit, Portugali, Italian ne osat, joissa ei ole turisteja - vierailen yleensä niissä ei-massaturisti-paikoissa, koska ystäviäni eivät asu turistikaupungeissa). Minulle tuli ihan yllätyksenä ilmiö että ihmiset jopa jonottaa kuvausspoteille!! :o mm. Kaverini kertoi että jossain maissa missä on näitä riippukeinuja "missä istua rannalla" on oikeasti törkeät jonot ja porukka vuorotellen käy istuksimassa ja nappaamassa kuvan :D Mitä hemmettiä? Itsellä ainakin tarkoituksena valokuvaamisessa on dokumentoida matkan oikeita hetkiä ja muistoja (ja saada niistä visuaalisesti kauniita). Ei niinkään taltioida lavastettuja potrettikuvia, mitkä liittyy enemmän juhlakuvaamiseen (eli valitaan taustat jne) :D Nuorille tosiaan tekisi hyvää saada realistisia matkakuvauksia ja kuvia, sillä some on vähän kaikissa asioissa enemmän illuusiota (ja myös hyvällä tavalla, sillä itsekään en halua aina realistista sisältöä kaikissa kanavissa). Itse asumme nyt kauniissa "turistikaupungissa" Suomessa ja on niin hauskaa saada otettua helppoja ig-kuvia normi elämästämme :D Turistit kuvailee täällä itseään kauniissa meri ja rantamaisemissa eikä tarvitse edes odottaa yhtään/lavastaa taustoja! Eilenkin saatiin miehen kanssa kokonainen merenranta vain omaan käyttöön (ja kuvien takia pari tuttua luuli että ollaan ulkomailla, eli piti laittaa meidän kaupunki ja suomi hästägiksi) :D

Vivi Vinna
4/5 | 

Niin totta! Some-maailma on kyllä niin pinnallinen, että siksi ei kovin kiinnosta siellä roikkua. Paitsi tietenkin omassa Facessa. ;) Noh, toki minulla on nyt oma blogin Instagram, mutta eipä tulisi mieleenkään laittaa jotain valheellisia epäaitoja kuvia. Jos jossain paikassa on paljon ihmisiä, niin sitten on ja kuten joku aikaisemmassa kommentissa mainitsi, niin he tuovat fiilistä. :) Mukavaa kesän jatkoa! <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Reissun toisena päivänä satoi vettä. Se oli poikkeuksellinen päivä heinäkuisessa Italiassa, jolloin siellä suunnalla ei pahemmin satele. Ajattelimme ettei kepeä sade meitä suomalaisia pahemmin haittaa, ja läksimme tutustumaan Firenzeen. 

Firenzen kauneudesta puhutaan paljon, eikä puheet ole sinänsä yhtään liioiteltuja. Keskustaa ja Arno-jokea halkovat koristeelliset sillat sekä niiden päälle ja reunoille pystytetyt vanhat talot ovat upeita. Puhumattakaan tuomiokirkosta, joka on suorastaan ällistyttävä. Edellisen sanottuani, on rehellisyyden nimissä pakko tunnustaa että odotin enemmän. Ehkä hehkutuspuheet olivat saaneet odottamaan vähintään Atlantista tai sitten jäätävä turistimäärä vaikutti kokemukseen. Rakastuin typötyhjään La Spezian kaupunkiin tulisesti, sillä siellä mahtui olemaan. Objektiivisesti tarkastellen Firenze on kuitenkin kauniimpi.

Olen ihan varma, että off-seasonilla Firenzen koko upeus menisi perille asti.

Kun parkkeerasimme auton ZTL-alueen (historiallinen keskusta, jonne ei saa ajaa) ulkopuolelle ja kävelimme joenrantaan, tunnelma oli kuin viktoriaanisesta kauhufilmistä! Tänä yönä ei kannata kävellä Firenzen kaduilla... Aivan mahtavaa! Ukkosen uhka toimi historiallisissa maisemissa hienosti. 

Sadetta tuli välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta ei missään vaiheessa liikaa. Kävelimme joen reunaa pitkin Ponte Vecchion sillalle, joka on kuuluisin Arnoa halkova silta. Sillalle rakennetut talot näyttivät siltä, että kippaavat jokeen ihan justiinsa! Kun vielä miettii niiden ikää... (itse silta on keskiajalta, se on rakennettu vuosina 1335 - 1445). Ponte Vecchio on ainoa silta, jota saksalaiset eivät räjäyttäneet toisen maailmansodan aikana ja täten se on Firenzen vanhin. 

Silta on nähnyt paljon vuosisatojen aikana, mutta nykyään sillä pitävät majaa kultasepänliikkeet. Kerrotaan, että Mussolini antoi suurentaa sillan keskiosan huoneiston ikkunoita, että hänen vieraallaan Hitlerillä olisi paremmat näköalat Firenzen yli.

Ponte Vecchion lisäksi Arnon yli kulkee monta muutakin kaunista siltaa, joilta aukeaa huikeat näköalat joelle sekä kaupunkiin. Meidän tyttö kuvasi innoissaan omalla keltaisella kamerallaan koko Italian reissun, onnea on sen vedenkestävyys. Pienessä sateessakin Anni pystyi pitämään kameraa esillä, kun itse pakkasin kameraani vain syvemmälle reppuun. 

Silloilta on lyhyt matka kohti kohti Firenzen tuomiokirkkoa (Cattedrale di Santa Maria del Fiore), mutta matkalla kannattaa käydä vilkaisemassa myös Palazze Vecchio ja kaupungin keskusaukio, jossa on upea suihkulähde ja paljon patsaita. Tosin näitä tuntuu olevan Firenzessä joka nurkalla, ihan sama mihin suuntaan kävelee. 

Omasta mielestäni päivän hienointa antia oli umpimähkään kaduilla kävely ja sattumanvaraisesti pieneen ravintolaan astuminen, jossa söimme yhden reissun maittavimmista pasta-annoksista. Seurueeseemme kuului kolme alla kouluikäistä, ja myös heille ruoka maistui ällistyttävän hyvin. En edes aloita siitä ruokasäätämisen määrästä, jota meidän tyttö yrittää nykyään joka välissä. Kaikki uusi on yäk, vaikkei palaakaan ole edes maistettu :D Se on kuulemma varmuuden vuoksi yäk. 

Firenzen tuomiokirkko on valtava rakennusten kompleksi, joka on niin täynnä runsaita yksityiskohtia että niiden katselemiseen saisi aikaa kulumaan loputtomasti. Kiersimme kirkon pihalla vain ulkona, sillä sisälle oli erittäin pitkä jono. Jos Italiassa on johonkin panostettu, niin kirkot ovat selvästi prioriteettilistan kärjessä. Talot ovat sopivasti rapistuneita ja vähän siihen suuntaan, mutta kirkot aivan viimeisen päälle. 

Jos mahdollista, suosittelen välttämään tuomiokirkon aukion kahviloita ja etsimään espresson muualta. Kuten sanottu, sattumanvaraisesti pieneen ravintolaan astuminen jossain sivukatujen uumenissa saattaa olla todellinen lottovoitto. 

Ja se jäätelö, oi oi! En syö Suomessa mitenkään erityisen paljon jätskiä, mutta Italiassa voisin uida kirsikkajäätelössä! 

Firenzestä ei ehtinyt päivässä saada kuin pintaraapaisun. Tämä kaupunki vaatisi varmasti enemmän aikaa ja vähemmän vesisadetta. Jäi sellainen kutina, että sietäisi käydä uudelleen ajan kanssa jos joskus vielä Italiaan päätyy. Ja ajankohdaksi tosiaan joku muu kuin heinä-elokuu, jolloin koko Eurooppa on liikenteessä. 

Kommentit (2)

HeidiS
1/2 | 

Firenze on ihana! Itse kävin siellä vuosia sitten huhtikuussa ja se oli aivan nappi valinta ajankohdaksi. Ei juurikaan turisteja ja jos reissuviikolle ei olisi osunut useampaa sadepäivää niin kelitkin olisi olleet mitä ihanimmat lämpötilojen puolesta kaupunkilomalle. Suomalaisina tepasteltiin menemään nahkatakeissa kun sattui sadekuuro ja äkkiä takki pois kun sade hellitti. Paikaliset luonnollisesti kulkivat kevyttoppiksissansa vielä silloinkin kun me nautimme t-paidat päällä gelatojamme :D Firenze on aika kompakti kaupunki joten muutama päivä kaupungin koluamiseen riittää hyvin. <3

Alankomaalainen
2/2 | 

Ei huhtikuussakaan voi välttyä turisteilta. Olimme kerran juuri silloin siellä ja kaikki Italian koululaiset ja kaikki Eurooppaan tulleet japanilaiset olivat myös siellä. Eli on turha yrittää löytää rauhallista aikaa Firenzessä. Italialaisten kesäloma on elokuussa, joten vältä sitä. Toivon teille kuitenkin hauskaa aikaa siellä. Hieno kaupunki!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Cinque Terren eteläpuolella sijaitsee La Spezian satamakaupunki, jossa asuu vajaa 100 000 ihmistä. Se on oiva tukikohta Cinque Terren alueella, sillä kauniista kaupungista pääsee liikkumaan helposti kaikkialle. Satamasta lähtee lauttoja, bussit ja junat kulkevat sekä myös vuokra-auton saa parkkiin helposti. 

Olin etukäteen siinä käsityksessä, että La Speziassa ei ole mitään nähtävää, mutta tulipahan oltua väärässä oikein urakalla. Kaupunki on uskomattoman kaunis rantakatuineen ja vanhoine koristeellisine rakennuksineen. Tunnelmallisia ravintoloita löytyy joka nurkalta ja kaupungin korkeuserot tuovat mieleen melkein San Franciscon. 

Merkille pantavaa La Speziassa on myös se, että turistimassoja ei ole nähtävissä missään. Ne pakkautuvat Cinque Terren kyliin. Näin ollen La Speziassa saa nauttia kuumista kesäkaduista kaikessa rauhassa ja ravintolassa on aina tilaa. Voisin kuvitella, että osasyy tähän turistien vähyyteen on se, että kaupungissa on vain satama, mutta ei uimarantaa. Uimarantoja löytyy jo vartin lähijunamatkan päästä, joten en kokenut tätä ongelmaksi lainkaan. 

Kiinnostava fakta on myös se, että kaupungissa sijaitsee Italian sotavoimien tukikohta, mutta tämä seikka ei juuri katukuvassa näy. Lautalla liikkuessa ja mereltä käsin katsellessa sotilaskäytössä olevat tukikohdat taas huomaa heti. 

La Spezian kaduilla kannattaa siirtää katse myös ylöspäin, sillä katujen holvikaarikäytävien kattomaalaukset ovat hurmaavia ja kaikki keskenään erilaisia. 

Tässä kaupungissa tulee melkein kauneusähky, sillä kapeat kadut ja upeat rakennukset ovat toinen toistaan kauniimpia. Kameran voi suunnata minne tahansa ja siihen tallentuu aina jotain kiinnostavaa. Keskustan ottaa helposti haltuun kävellen. Oikeastaan paras taktiikka kaupungin tutkimiseen on vain kävellä ympäriinsä. 

La Speziasta löytyy myös suuri ostari sekä eläväinen ostoskatu, joissa hinnat ovat vain murto-osan turistien suosimien kylien hinnoista (sama paita La Speziassa 24 euroa ja Vernazzassa 89 euroa). Sama pätee ruokaan. Voisi ehkä olettaa, että tämän kaupungin hintataso on paikallisille ja turistihinnat vartin junamatkan päässä ovat sitten jotain ihan muuta. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2019
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat