Kirjoitukset avainsanalla puutarha

Jatketaan vielä hetki puutarhajuttujen merkeissä. Meidät maalla asuvat on kautta aikain opetettu siihen, että perunat lyödään multiin tiettyyn aikaan vuodesta ja uusia perunoita ahmitaan juhannuksena. Meidän huolettomien puutarhurien kevät oli tänä vuonna hitusen venyvä käsite, joten meillä nautitaan uusia perunoita vasta nyt!

Puutarhan satokausikalenterista on jo yliviivattu viinimarjat ja karviaiset, mutta uusia perunoita riittää. Tästä sitten suoraan loikka omppujen ja luumujen pariin.

Oli kuppikastiketta eli voita sulatellessa olo kuin rikollisella, niin sitkeään tuo alkukesän perunavillitys on minuun juurrutettu :D tiukassa ovat tavat ja tekemiset. 

Onneksi perinteitä voi ihan huoletta rikkoa, se on ihan piristävää arkirutiinien keskellä. Ehkä nyt en kävisi viettelemään joulua helmikuussa, mutta tällaisilla pienemmillä jutuilla voi rikkoa kaavaa ilman suurempaa tuskaa. Ainoa tuska on omien tapojensa tuulettaminen.

Elokuinen perunasato omalla tavallaan pitkitti kesän makua. Nam. Ehkä pitää ensi vuonnakin istuttaa osa perunoista reilusti myöhemmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

atomi
1/2 | 

Heh pohjoisessa perunat ei ikinä valmistu juhannukseksi eli aina saatiin uusia pottuja vasta elokuussa. Mutta nykyilmastossa taitavat lapin potutkin valmistua etuajassa...,,,

Vierailija
2/2 | 

Ei meilläkään koskaan istutettu perunoita kun vasta sitten kun maa oli lämmin. Olen aina ollut siinä luulossa että juhannuksen uudet potut on kaupallinen juoni jonka mahdollistaa harsot ja hirveä vaivannäkö. Sanoohan sen jo se, että potut on juhannuksena ihan jäätävän hintaisia! En koskaan osta uutta perunaa juhannukseksi, vaan herkuttelen oman maan perunoilla sitten kun ne on kasvaneet tarpeeksi isoiksi. Eli just näitä aikoja :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaikka elokuu onkin vielä kesän jatkeena lämmin, syksy etenee vaatekaappini lisäksi puutarhassa hurjaa vauhtia! Omenat ja aroniat kypsyvät, ja lehdet vaihtavat väriä vihreästä punaiseen. Paras aika vuodesta.

En tiedä kumpaa rakastan enemmän, ruusujen aikaa vai tätä alkusyksyn mausteista vahvaa tuoksua. Molempi parempi. 

Koska olen syksyihminen, olen istuttanut pihaan erityisesti syksyllä kukkivia kukkia. Daaliani ovat vielä kasvuvaiheessa (jätin aavistuksen liian myöhään istutuksen), mutta pienestä kirppikseltä ostetusta kultapiiskun taimesta on kasvanut vuodessa upea keltainen pöheikkö. Yksi 30 cm korkea taimi on valloittanut sille tehdyn kukkapenkin kokonaan, koko on noin 1 x 1,5 metriä. Tästä vinkiksi, jos haluaa näyttävää ja nopeasti!

Kultapiisku edustaa minulle mummolaperennojen äitiä, siitä tulee niin nostalgiset fiilikset. Olen aika varma, että mummolan puutarhassa on ollut kultapiiskuja. 

Syysleimu on yksi elokuisen puutarhan nähtävyyksistä. Meillä nämä runsaasti kukkivat valkoiset kaunottaret kasvavat yli metrin korkuisiksi! Syysleimu myös tuoksuu upeasti, minulla kesti hetken huomata lähes parfyymimäinen haju. Ihmettelin sitä aina pihalle mennessä.

Istuttaisin näitä mielelläni lisääkin, täytynee hankkia muitakin värejä kuin valkoista. Syysleimu näyttää tavallaan hieman hortensialta, sillä pallomaisesti asettuvat kukat ovat samankaltaisia myös kokonsa puolesta.

Syksyn perennoja tuntuu yhdistävän valtava koko, ainakin meidän pihassa. Melkein jokainen parhaillaan kukkiva kasvi yltää yli metriin! Vaaleanpunainen malva kurottelee leukaani, joten sillä on korkeutta jo yli puolitoista metriä. 

Ja sitten tämä kaikkien aikojen lempparini eli kultapallo. Kultapallo kukkii koko vartensa matkalla noin puolesta metristä yli kahteen metriin. Meillä kultapallon paikka on saunan nurkalla ja ylimmät kukinnot hipovat räystästä. Paitsi että kultapallo kukkii pitkään ja hartaasti, se säilyy leikkokukkana sisällä helposti jopa 2 viikkoa hyvänä. 

Nämä pallot ovat olleet maljakossa jo 1,5 viikkoa ja edelleen ne näyttävät ihan kivalta. Lakastuminen iskeekin ensin lehtiin, eikä kukintoon. 

Ihanaa lämmintä elokuuta <3

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Hmmm.. Malva näyttäisi mielestäni harmaamalvikilta, ja kuvailemasi pituudenkin mukaan siltä vaikuttaisi. Itseltäni löytyy pihasta ihana harmaamalvikkipuska, joka on paaaaaljon korkeampi kuin minä. :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tein syksyllä pientä kuolemaa sen seikan kanssa, että pihan putkiremontin tieltä piti poistaa osa puutarhamme upeista ruusuistutuksista. Onneksi pihaan jäi kuitenkin kauneimmat, eli omat suosikkini. En olisi antanut kaivaa tätä kaunotarta pois, vaikka olisi pitänyt vetää 50 metriä putkea kiertotietä!

Vaaleanpunainen pensasruusu kasvaa jo reilusti yli 2 metrin korkeuteen! Olen melko varma, että prinsessa Ruususen linnaa on peittänyt juuri tämä samainen sadunomainen kerrannaisruusu. Tuoksu on tainnuttavan upea, nyt kun kukkia on poikkeuksellisen paljon. 

Pienen puuvajan kyljessä ruusu on päässyt vasta alkuun, ja on vielä melko matala. 

Valkoiset juhannusruusut ovat tänä vuonna täysin villiintyneet, kukkia on kymmenkertainen määrä normaaliin verrattuna. Ne ovat myös ajoissa, sillä pääasiassa nämä pensaat kukkivat nimensä mukaisesti juhannuksena. 

Yksi lempiperennoistani on puolen metrin korkeuteen kurkottava jättiläismäinen kanadanvalkovuokko. Suurena kasvustona saunan päädyssä se tulee edukseen, ja kesäiltoina hennot nuokkuvat kukat ovat kuin keijuja niityllä. Ylisanoja, mutta harvinaisen totta. 

En ennen tiennyt pitäväni akileijoista, mutta kun nämä alkoivat vallata tilaa kukkapenkistä monessa eri sävyssä... se oli siinä. Akileija on samaan aikaan sekä vaatimaton että näyttävä. Yksittäin kukka ei vielä näytä miltään, mutta yllä näkyvän kuvan rivistössä on jo voimaa. 

Akileija risteytyy itsekseen muiden akileijojen kanssa, ja kaikenlaisia uusia värimuunnelmia on ilmestynyt esiin vuosien varrella. Tätä risteytysjumppaa on hauska seurata.  

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 | 

Ihania kukkia! Olisi kiinnostavaa nähdä teidän pihasta laajempaakin kuvaa, niin hahmottaisi vähän miten sijoittelu ym. menee. :)

Paulii
2/14 | 

Teidän puutarha on upea! Rakastan ruusuja ja hieman villiintymään pääseviä kukkapenkkejä ja puskia. <3 Olen aina viihtynyt kerrostaloasujana, mutta viime kesinä olen alkanut haaveilla omasta puutarhasta.

Halina
3/14 | 

Ihanaa kun on kaunis ja vanha(?) puutarha! Ainakin muistelisin että teidän entiaet asukkaat oli puutarhureita tms ja olette jättäneet noita vanhoja istutuksia uusien kanssa? :) Varmaan myös mehiläiset yms. Tykkää? Nykyään näkee hirveästi sellaisia moderneja ja pelkistettyjä pihoja, mutta itsestä olisi ihana sellainen vanha puutarha, jossa olisi siilejä, ötököitä, lintuja ja kaikkia eläimiä! :D Eli sellainen luontopuutarha :) Teillä näyttää tosi kivalta, joten sellainen laajempi kuva pihasta ois ihana :D

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Kyllä, meillä on kiittäminen vanhoja asukkaita ja sitä huikeaa taitoa miten puutarha on vuosikymmenten aikana rakentunut <3 Mehiläisiä on ihan valtavasti, kun meillä Akaassa on kaupunkimehiläistarhoja joka puolella. Ja siilinpesäkin meiltä pihasta löytyy, hauska tuhina kuuluu kesäiltaisin kun tyyppi lähtee liikkeelle :D

Pitää ottaa laajempiakin kuvia. Meillä tosin toinen puoli tontista on ihan hunningolla viime syksyn putkirempan jäljiltä, en ole vielä saanut visiota mitä sille osalle tontista tekisi. 

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

ida ihana
4/14 | 

Onpa kauniita kukkia!<3 Käytiin siskon kanssa viime viikonloppuna Haagan alppiruusupuistossa ihastelemassa ruusuja :) Meillä ei omaa puutarhaa ole, mutta olen nyt tässä viimeisen vuoden aikana huomannut, kuinka luonnossa liikkuminen, luonnon kauneuden ihailu ja vaikkapa viherkasvit kotonakin tuovat niin paljon lämmintä mieltä ja voimaantumista. Ehkäpä lähestyn sitä keski-ikäää ;) No, hyvä niin.

Kiitos postauksesta ja mukavaa viikonloppua!

Ida

http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

Vierailija
8/14 | 

Kannattaa olla tarkkana ettei ruusut ala leviämään.. Kaikki pienet alut parasta kaivaa lapiolla ylös ja jatkoa juuret. Muuten talosta todellakin tulee Ruususen linna.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun on hyttysten ykkösherkkua kuten minä, on pakko keksiä luovia ratkaisuja puutarhaan jos mielii istua ulkona iltaisin. IKEAn SOLIG-verkko oli melkoinen heureka, kun sen ensimmäistä kertaa näin. Mittailin sen mahduttavan alleen ainakin paviljongin pienen pöydän ja mahdollisesti parikin tuolia, ja oikeassa olin. Niin kauan kuin hyttyskausi jatkuu tällaisena, SOLIG saa olla ripustettuna ulos. 

Verkon voi halutessaan myös sulkea kokonaan, jos haluaa täydellisen suojan. Päiväaikaa puoliavoinna pidettynä se näyttää sopivan boheemilta runsaan puutarhan ympäröimänä. Valokin siivilöityy kauniisti verkon läpi.

   

Tuo meidän musta kiekurainen pavijonki on muutamia vuosia vanha löytö Clas Ohlsonilta. Siihen on kätevää ripustaa amppelimansikoita, lyhtyjä ja hyttysverkkoja. Rakennelma ei kuitenkaan hallitse maisemaa, sillä musta väri maastoutuu kauniisti käppyräisten omenapuiden sekaan. 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010