Kirjoitukset avainsanalla Äitiys

Huh, nyt on meidän neitokainen saateltu 4-vuotiaaksi, ja olen aivan naatti :D perus synttäripöhinät eli leipomishässäkät, siivoamiset ja muu oheistoiminta on pitänyt liikkeessä tänään aamusta iltaan. Mutta oli kivaa, vauhdikasta, ja makeaa.

Annin ehdoton toive oli saada vaaleanpunaisia munkkeja synttäreille, joten eipä muuta kuin Arnoldsin tilausta menemään. Leivoin toki perinteisen mansikkakakun myös, vaikka kermakakku ei tosiaan kuulu leipomisbravuureihini. Tuoreilla mansikoilla ja kermavaahdolla ei onneksi kovin helpolla mene metsään toistaitoinenkaan. 

Annin syntymäpäivät ovat aina kamalan haikeita minulle, tuntuu siltä että aika valuu käsistä. Tätä on vaikea pukea sanoiksi, sillä toki synttärit ovat myös ihania, ja lasten riemua on mahtavaa seurata. Kun tänään tein tytölle lettikampausta jo vyötärömittaisiin hiuksiin, mietin samalla, että vastahan kampasin hentoja niskahaivenia, jotka eivät osuneet edes hartioihin. 

Tänään kuultiin myös leikkihuoneeseen kurkatessa sanat "äiti, ovi kiinni, ei saa häiritä meitä!". Lapsilla oli ihan omat leikit, joihin ei aikuisia enää kaivattu. 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

No on kyllä huuli pyöreenä täälläkin päässä, että miten tyttönne on jo neljä... :D
Kaunis mekko ja rusetti hänellä ollut :) Mitä tuo kiehtovan näköinen koristeröhnä donutsien päällä on?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tänään juhlitaan äitejä. Itselleni tämä on kolmas äitienpäivä äitinä (tyttärenä on kulunut hieman useampi vuosi). Tänä aamuna oma tyttäreni lauloi minulle sängyn vieressä vienolla ja suloisella äänellä paljon onnea äiti -laulun. Sydämeni pakahtui rakkaudesta. 

Kävin eilen oman äitini kanssa katsomassa Suomen komediateatterin näytelmän Kaikki äitini, kaikki tyttäreni. Näytelmän pohjana toimii Kodin kuvalehden lukijoiden kirjoittamat tarinat, joista on koottu hauska, viiltävä, surullinen ja ennen kaikkea aito esitys äideistä ja tyttäristä. 

Kipeätkin kertomukset äitien ja tyttärien suhteista avasivat taas hieman lisää silmiäni, kuinka monenlaisia tarinoita ja ihmissuhteita maailmaan mahtuu. Ei ole olemassa yhtä ainoaa tapaa olla äiti, tai tytär. Vaikka esitys oli toki dramatisoitu näyttämölle, tarinoissa oli totuuspohja. Äideillä on suuri vaikutus siihen, millaisia meistä tyttäristä kasvaa. 

Totesimme oman äitini kanssa kotimatkalla, että hänen tyttäristään, minusta ja siskostani, on kasvanut rohkeita ja vahvoja naisia, vaikka äiti luokitteleekin itse itsensä araksi. Hän ei kuitenkaan ymmärrä sitä piilevää rohkeutta, joka hänestä kaiken arkuuden alta aina tarvittaessa nousee. Äitini on tarvittaessa rohkea ja vahva. Kuten oli myös hänen äitinsä. Meidän suvun naiset.

Hyvää äitienpäivää!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Jos joku olisi kertonut vaikka viisi vuotta sitten, että menen vielä joku kaunis päivä vapaaehtoisesti HopLopiin ja nautin siitä, olisin nauranut itseni tärviölle. HopLop on ollut mielikuvissani se viimeinen paikka mihin ikinä suostuisin, heti perhosfarmin jälkeen.

Minä olin lapsena se pikkuvanha mimmi, joka ei suostunut mihinkään lastenhömpötyksiin vaan halusin olla rauhassa. Paheksuin syvästi huutavia ja meluavia "kersoja" vaikka olin kersa itsekin :D Muistan ikuisesti kun vaahtosammuttimen kokoisena pakoilin Tukholman reissulla laivan maskottia, joka yritti innostaa kaikkia paikalla olevia lapsia yhteisleikkeihin. En tosiaan ollut menossa. Edelleen, 35-vuotiaana, teen hidasta kuolemaa jos jokin tapahtuma vaatii "hauskoja tutustumisleikkejä", olen valmis karkaamaan tilanteesta heti kun mahdollista. Ujous on kyllä välillä harvinaisen ärsyttävä luonteenpiirre.

Se vaati yhden puolitoistavuotiaan tyttösen, että tämän naisen kelkka kääntyi ja maailmankuva avartui taas yhden pykälän. Turvallisilta tutuilta laduilta on yllättävän helppoa lähteä valloittamaan pomppulinnaa, kun oma lapsi kiskoo sormesta ja ohjaa päättäväisesti kohti linnan oviaukkoa. Näin minustakin tuli HopLop-mutsi.

Lapsen saaminen muuttaa elämää ja omaa suhtautumista asioihin niin paljon, että sitä on pakko pysähtyä välillä ihmettelemään. Suurin osa muutoksista tulee tietysti ihan luonnostaan, mutta en olisi villeimmissä unissanikaan kuvitellut että viettäisin kolme tuntia HopLopissa riekkumassa ja pohtisin välittömästi sen jälkeen, että koska ehdin sinne uudelleen. Rakastin sitä! 

Normaalisti en siedä kovin hyvin meteliä ja hälyä, mutta lapsen kanssa touhutessa millään tuollaisella sivuseikalla ei ollut mitään merkitystä. Saatoin hälistä itsekin, että kerrankos sitä villiksi heittäytyy :D

Olin sitä paitsi luullut, että HopLopin tyyliset paikat ovat sellaisia joissa vanhempien pitää istua reunalla ja seurata sivusta lasten touhuamista, joka sekin toki on mahdollista, mutta touhuihin saa mennä myös mukaan! Linnojen rakenteet olivat aikuisenkestäviä, ja kun tajusin tämän, aloin innostua ihan tosissani. Kun kiipeilee, laskee mäkeä ja loikkii trampoliinilla tuntikaupalla, ei takuulla muista työasioita, deadlineja, ylitse tulvivaa sähköpostia tai kuinka kipeästi vaatekaappi kaipaa järjestelijää. Kaikki maailman murheet unohtuvat heittäytyessä mukaan leikkeihin. Vannon.

Ja se muuten käy myös liikunnasta, minulla oli seuraavan päivänä jokainen lihas ihan muusina.

Tämä oma osallistuminen olisi ollut varmasti vähäisempää jos paikalla olisi paljon lapsia, sillä kukaan aikuinen ei varmastikaan halua vielä tramppavuoroja lapsilta. Mutta arkipäivänä keskellä päivää paikalla ei ollut tunkua, joten sai heittäytyä mukaan ihan vapaasti.

Päivän ainoana miinuksena oli meidän molempien perheen naisten sähköisenä rätisevät hiukset, ei uskaltanut koskea mihinkään kun räpsähti sormille välittömästi :D Sen siitä saa kun ulkona on pakkasta ja sisällä ollessa hieroo tukkaa jatkuvasti muoviin!

Lasten riemu on niin käsittämättömän tarttuvaa. Kun hyppii vedet silmissä nauraen pomppulinnassa ja trampoliineilla, leikkii pallomeressä parin suloisen tyttölapsen kanssa ja seuraa oman tyttärensä vilpitöntä iloa, se on parasta mitä olla voi. Takinkääntö on elämän suola, HopLop-kauhuni on täten taltutettu.

Kommentit (4)

Pömppö
3/4 | 

Mäkin riekuin joskus muutamia vuosia sitten HopLopissa siskon lasten kanssa ja pari seuraavaa päivää näytin ihan Quasimodolta kun koitin känkätä rappusia :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat