Kirjoitukset avainsanalla kirppislöydöt

Olen viettänyt tänään päiväni maalipensseli kädessä, ja muutamaa pikku yksityiskohtaa lukuunottamatta kylppärin ja eteisen remppa alkaa olla kohta valmis. Mutta yksityiskohdat ovat ne tärkeimmät ja samalla hankalimmat. En esimerkiksi meinaa millään löytää mieleisiä pyyhenaulakoita ja vessapaperirullatelinettä! En suostu väliaikaisiin ratkaisuihin, vaan etsin mieleiset vaikka sieltä kuuluisasta kiven silmästä. 

WC:n ovikyltti löytyi onneksi jo monta kuukautta sitten kirppikseltä. Takorautainen vintage-kytltti tuo mieleen mummolan. Olen melko varma, että mummolassani on ollut jokin vastaava pissaava poika -aiheinen kyltti. Aihe on klassikko, ja tästä on varmasti tehty vuosikymmenten varrella monen monituista eri versiota. Yleisin kylttimalli lienee kuparia, mutta tämä meidän kylttimme on maalattua takorautaa. 

Kolhut ja kulumat sopivat ovilaattaan kauniisti. Vaikka pinnat ovat uutta, fiilis säilyy vanhana. 

Kommentit (5)

Vierailija
2/5 | 

En tiedä takemmin mitä etsit, mutta Domus Classican valikoima on ainakin vähän erillainen kuin perus rautakaupan.

Vierailija
4/5 | 

Entä onko Venuksenkylpy.fi tuttu jo? Myös Rakennusapteekista voisi löytyä jotain erilaista :)

Tosi suloinen tuo wc-kyltti, jännityksellä myös odotan lopputulosta :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mieheni on aina pitänyt kaikkein oudoimmistakin viritelmistä, mitä ylleni vedän. Tai sitten häntä ei vain kiinnosta asia pätkääkään :D Tästä hatusta sain kuitenkin pitkästä aikaa ihmettelevän kommentin: miksi sinulla on ratsastuskypärä päässä...?

Vitsissä oli kyllä hieman perää. En ollut ajatellut, että villakangaslippis tosiaan tuo mieleen hevosharrastuksen. Ironia on käsinkosketeltavaa, sillä pelkään hevosia kuin ruttoa. Haluaisin olla pelkäämättä, mutta itku tulee jos joudun liian lähelle. 

Kypärämäinen tai ei, kirppikseltä löydetty hattu on ihana!

 

Yllättävä lämpöaalto toi avokkaat hetkeksi takaisin, arjen pieniä iloja!

Kommentit (2)

Alma
1/2 | 

Hei ethän oo hylännyt aikomusta tehdä Dublinin vintagekaupoista postausta? Reissu olis suunnitteilla ensi vuodeksi joten olen odotellut innolla juttua! 😍

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Niin kauan kuin jaksan muistaa, olen aina bongaillut turuilta, toreilta ja kirppiksiltä kiinnostavia juttuja pikkusiskolleni. Minulla on kyky hahmottaa esimerkiksi vaatteiden mitoitus ja leikkaus ilman mittanauhaa ja sovitusta niin, että vain harvoin tulee tehtyä virhearvio. Tämä pätee muihinkin kuin itseeni, eli osaan ostaa siskolleni melkein minkä tahansa vaatteen ilman että hänen täytyy olla paikalla. Kun on ollut tyylifriikki pennusta lähtien ja ommellut paljon itse, silmä on ikäänkuin harjaantunut. 

En koskaan raahaa sovituskoppiin kymmentä vaatetta ja turhaudu siellä epäsopivien mitoitusten kanssa. Olen se, joka tietää jo kaupan puolella istuuko vaate vai ei. Joskus toki saatan sovittaa huvikseni tai optimistina: voisiko nämä UPEAT vintagehousut mitenkään mahtua?! Vaikka tiedän vastauksen jo etukäteen. No, aina kannattaa uskoa ihmeisiin. 

Ollaan ilmeisesti luuhattu kirppiksillä siskon kanssa tarpeeksi, että nyt myös hän on alkanut tehdä löytöjä minulle. Olen vielä todella kranttu tyyliasioissa, olen tiennyt jo lapsena mitä haluan käyttää mitä en missään tapauksessa käytä. Siskoni mukaan olen ylitarkka kermaperse tyyliasioissa, täysin mahdoton miellyttää. Mutta niin vaan siskoseni löysi minulle täydellisen vintagemekon! Jee! Ylitarkkaakin voi miellyttää, tässä todistuskappale: 

Jämäkän mekon juju löytyy valkoisista suurista napeista. Ilman niitä kyseessä olisi vain tavallinen musta mekko, mutta nappien kanssa fiilis on kuin vanhan ajan Mikki Hiirellä! Kiva pieni yksityiskohta muuttaa mekon ilmeen kokonaan.

 

Onko teillä tapana tehdä löytöjä ystävien tai perheen kesken? Meillä tämä toimii siskon kanssa vaatteiden lisäksi myös huonekaluissa. Kaveripiirissä minulle voi heittää minkä tahansa asian etsintälistalle (jokin harvinainen merkkivaate esimerkiksi) ja löydän sen varmasti. Erään vanhan ja harvinaisen Ivana Helsingin takin jäljitin ystäväni puolesta Romaniaan :D ja sieltä se toivetakki saapui Suomeen täsmälleen kuten piti. Tehtävä suoritettu. 

Kommentit (13)

Vierailija
2/13 | 

Luulisi että sinun olisi helppo ostaa mikä tahansa vaate, joka vain sattuu olemaan kivannäköinen. Olet niin hoikka, että vaatteet ovat joko sopivia tai mukavan oversize? Toki tämä voi olla vain kuvitelmaani, kun itse en ole hetkeen elänyt hoikan ihmisen elämää :D 

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Itseasiassa tämän pituuteni vuoksi se ei ole kovin helppoa, sillä vaatteet (ja etenkin vintagevaatteet) on mitoitettu paljon lyhyemmille ja yleensä myös kapeammille naisille. Yleisin mittavirhe tulee vyötärössä, eli valmisvaatteiden vyötärö ei osu yksiin omani kanssa vaan vyötärölle leikatun vaatteen poikkilinja on minulla lähes empire :D Ja vintagevaatteissa tulee usein vastaan myös hartiat/rinnanympärys, joka on tällaisella lähes 180-senttisellä vähän eri kuin sirolla 160-senttisellä heh...

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Vierailija
4/13 | 

Ei kirppislöytöjen tekeminen tuossa sinun koossa ole vaikeaa, mutta yritäpä etsiä joskus kokoa 40/42 tai suurempia! Se käy jo vähän työstä :D. Eipä sillä, rakastan kirppareilla kiertelyä ja ostelen myös kavereille ja erityisesti kavereiden lapsille kivoja vaatteita, jos löydän edullisesti..

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Mutta mähän olen kokoa 40 :D siis jos perus henkkamaukkakokoon verrataan. Ja siihen vielä tämä pituus, 179cm, niin johan alkaa mitoitusongelmat kasaantua oikein urakalla! Mutta se on totta että vintage-vaatteita on vaikea löytää koossa 40 ja ylöspäin, sillä entisaikojen naiset olivat paljon pienempiä ja sirompia keskimäärin. Omalla kohdalla tämä pituus on se todellinen "ongelma" vaatteiden suhteen, kun leikkaukset eivät osu lainkaan kohdilleen.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Essi
5/13 | 

Ihana mekko! Mielestäni taas hoikkuus ei ole tae istuvuudelle - onhan pienikokoisissakin vaatteissa mitoitus ja leikkaukset. Toki oversize on ”helppoa”, sen kun ei kuulukaan istua. :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Istuvaksi leikatuissa vaatteissa on tosiaan hyvinkin tarkkaa, mitkä mitat itsellä kropassa on. Jos vyötärö on väärässä kohdassa, siihen ei hoikkuus auta. Ja minulla tosiaan pituus on se pahin "ongelma" joka heittää leikkaukset täysin vääriin kohtiin. Normaalipainoisena on muuten suht iisiä löytää oikeita kokoja. 

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

9077
6/13 | 

Olen samaa mieltä kommentoija Essin kanssa siitä, ettei hoikkuus tai pienuus varsinaisesti helpota löytöjen tekemistä yhtään. Olen siinä mielessä hankalan mallinen, että vyötäröni on vähän yli 30 cm kapeampi kuin rinnan- ja lantionympärys. Suurin osa vintage-vaatteistakin on tästä syystä valitettavasti aina 1)isoja vyötäröltä tai 2)pieniä muualta vaikka ihmiset ennen vanhaan olivatkin reilusti nykyistä lyhyempiä ja pienempiä. Silloin tällöin onneksi aarteitakin löytyy enkä käytäkään moderneja vaatteita muuten kuin alusvaatteiden, sukkien ja sukkahousujen osalta. Kirppareita ja vintage-kauppoja on tullut kierreltyä niin paljon että vaatteen sopivuuden pystyy tosiaan arvioimaan jo silmämääräisesti hyvin pitkälle ja se on kyllä kätevää, eipähän tarvitse joka kerta sovittaa!

Halina
7/13 | 

Oi ihan mahtava kyky! :D Haaveilen joskus samanlaisesta ystävästä, joka vaan "stailaisi" tyylini toiveitani noudattaen, hih! Itse olen ihan tumpelo vaateasioissa!

Ja apua olen erimieltä, että pelkästään hoikkuus auttaisi sopivan vaatteen löytämisessä. Olen itse lyhyt, eli 152cm ja kokoa 36/S. Eikä kuulkaa ole helppoa kun monesti joku asia on pielessä!! Aargh!! :D kiva vaate voi tietty helpommin mahtua päälle jos hoikka, mutta se voi olla liiankin iso tai mitoitettu pidemmälle eikä leikkaukset toimi (esim hartiat liian iso, tissikohta jää tyhjäksi, selän pituus liian pitkä) ja vaikka valkkaisi oikeankin koon niin naiset on erimallisia eikä asu aina istu just lantiosta, pepusta tai rintakehästä :D kenkiä en ole koskaan löytänyt kirppareilta kun koko 35 ei ole ilmeisesti kauhean yleinen suomessa :D

Ihanan mekon on siskosi löytänyt!

Onnenkissa
8/13 | 

Siskot tuntevat kyllä maun niin vaatteiden kuin muidenkin härpäkkeiden kohdalla. Oma siskoni oli juuri Lontoossa ja toi tietenkin tuliaisiksi mm. Disney ja Harry Potter tavaroita ja vaatteita. Kämppikset olivat luulleet, että hänellä on joku 10-vuotias pikkusisko ja sisko oli nauranut, että ennemminkin löytyy 25-v. isosisko ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen melko maltillinen vintageharrastaja siinä mielessä, että etsin tiettyjä haluamiani asioita vuosikausia, enkä tyydy korvaaviin tuotteisiin. Kaikkea ei ole pakko saada hetinyt, vaikka kuinka mieli tekisi. Ehkä tuossa vanhan tavaran etsimisessä homman jujukin on enemmän metsästämisen ja löytämisen ilo, eikä niinkään prosessin nopeus. 

Vintagetakkien löytäminen on osoittautunut lähes mahdottomaksi. Minun tärkein työkaluni vanhan tavaran ostamisessa on näppituntuman lisäksi nenä. En osta (kuin äärimmäisessä poikkeustapauksessa) ummehtuneelle ja homeiselle tuoksuvia vaatteita, sillä kokemus on osoittanut, että hajun poisto on erittäin hankalaa sellaisten tuotteiden kohdalla mitä ei voi heittää korkeaan lämpötilaan pesukoneeseen. 

Kuitenkin ikuinen haaveeni on ollut siisti vintagejuhlatakki, eli hyvin säilynyt hienon rouvan talvitakki. Jokainen, joka on etsinyt tuoksutonta vintagetalvitakkia, tietää kyllä varmasti mikä on ydinongelma. Talvivaatteiden säilytys on ollut parhaimillaankin todella kehnoa. Lisäksi yhtä takkia on käytetty niin paljon, että harva niistä on selvinnyt todistamaan 2000-lukua. Näin ollen vanhoja takkeja minulta ei löydy, sillä ne haisevat usein kaikkein pahimmalle kosteilla vinteillä säilytyksen vuoksi. 

Herman Brown -nimisessä vintagekaupassa kävi kuitenkin munkkien munkki. Eräälle pöydälle oli aseteltu kauniisti hillitty vaaleasävyinen 60-luvun juhlava takki ja tyyliin sopiva mekko asusteineen. Oletin automaattisesti takin olevan aito turkki, ja olin aikeissa sivuuttaa sen kokonaan. Sitten hypistelin aikani kuluksi esillepanon mekkoa (joka oli upea sekin), ja tajusin siinä samalla, että takkihan on tekokarvaa! Mahtavaa!

Takin kangas on hauskasti liukuvärjätty vaaleasta hieman tummempaan beigeen ja tuo kuosi on varmaan lähinnä leopardia, tai jotain kissaeläintä joka tapauksessa. 

En ole eläissäni törmännyt näin laadukkaan oloiseen tekoturkkiin. Se on ensinnäkin selvinnyt siistinä jo vuosikymmeniä, joten sen voi olettaa säilyvän vielä saman verran lisää. Takki on täydellisen muotoinen ja pituinen, ja sen hihat päättyvät täsmälleen ranteeseen, että käyttäjän kauniit hansikkaat näkyvät edukseen. Maksoin tästä takista 65£ ja katsoin hinnan olevan laatuun ja ikään nähden todella kohtuullinen. Tuolla rahalla ei usein saa edes ketjukauppatakkia.

Tämä oli koko reissun paras löytö ja lisäsi rakkauttani Edinburghia kohtaan entisestään :D 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010