Kirjoitukset avainsanalla blogiyhteistyö

- Kaupallinen yhteistyö: Nivea -

Kun hetki sitten kävimme vanhalla kunnon aurinkolomalla, matkalaukkuni oli pakattu puoliksi täyteen hellevaatteita. Toinen puoli laukusta taas oli varattu aurinkovoiteille, hatuille ja huiveille. Huoleton lomafiilis alkaa näistä asioista. Kun kivijalka on kunnossa, ei tarvitse huolehtia.

Olen ollut aina kalpea ja herkkäihoinen, joten auringolta suojautuminen on minulle tuttua lapsesta asti. Saman varovaisuuden aion opettaa myös tyttärelleni, joka on perinyt täsmälleen saman ihotyypin. Kun meidät kaksi kalpeaa heitetään yhtäkkiä talvisesta Suomesta Kanarian aurinkoon, on ihan selvä, että auringolta suojautuminen kuuluu to do -listalle. 

Minun kohdallani erityisen tärkeää on kasvojen suojaus, sillä kasvot altistuvat auringolle eniten. Tässä iässä auringon aiheuttamat vauriot alkavat myös näkyä. Nivea lanseerasi vastikään markkinoille kaksi kasvotuotetta, Nivea Sun UV Face Shine Control ja Nivea Sun UV Face Anti-Age & Anti-Pigments, jotka sain molemmat reissuun mukaan. Testiympäristöhän oli mitä parhain. 

Nivea Shine control (SK 30) jättää iholle mattapinnan, tuntuu kevyeltä kasvoilla ja sen päälle voi huoletta laittaa myös meikkiä. Voide toimii meikin alla kuin mikä tahansa pätevä kosteusvoide. Koenstyymi Q10:tä sisältävä Anti-Age & Anti-Pigments (SK 30 / SK 50) taas on tarkoitettu hevimpään käyttöön, se suojaa ihoa auringon aiheuttamilta pigmenttiläiskiltä/maksaläiskiltä. 

Olen todella iloinen siitä, että kasvoille ja vartalolle on nykyään saatavilla eri tuotteet, ihan samaan tapaan kuin ihonhoidossa muutenkin. Kasvojen ja säärien iho on eri asia, joten miksei sitä huomioitaisi myös aurinkotuotteissa. Minä käytin koko loman ajan Shine Controllia (ehdoton suosikkini tästä tuoteperheestä) kasvoilla, pieni tuubi kulki näppärästi mukana käsilaukussa. 

Meidän huoleton 3-vuotias taas on ihan eri juttu kuin varovaisuuteen jo tottunut äitinsä. Totesin jo heti alkuunsa, että tytölle otetaan reissuun mukaan uikkariksi pitkähihainen uimapaita ja housut, joissa on suojakerroin. Sen lisäksi suojasin kasvot, kädet ja jalat huolellisesti joka päivä Nivea Sun Kids roll-on -aurinkovoiteella (SK 50). 

Tämä osoittautui reissussa ihan ykköseksi! Pieni ja kevyt kantaa, kuin dödöpurkki. Lisäksi roll-on tekee levityksestä helppoa. Meidän perheessä myös mies käytti pelkästään tätä tuotetta, koska koki sen niin näppäräksi.

Siinä missä meikä hifistelee kasvotuotteiden kanssa erittäin mielellään, Saku ja Anni taas arvostivat nopeutta. Että ehtii äkkiä takaisin aaltoihin! Koska siitähän lomassa on tietenkin kyse, kivoista jutuista eikä auringon pelkäämisestä.

Tuli testattua roll-on aika äärimmäisissä olosuhteissa, se kesti myös hiekkakuorinnan :D

Ihan viimeisenä vinkkinä vielä after sun -tuote, joka on tällaisen kalpeanaaman pelastus iltaisin. Olen aina käyttänyt viilentäviä ja kosteuttavia auringon jälkeen käytettäviä tuotteita, jotka auttavat välittömästi jos iho tuntuu yhtään "hehkuvalta". Tällä reissulla levitin iltasuihkun jälkeen aina Nivea After Sun Moisturea, joka viimeisteli päivän. Kun viettää yllättäen 12 tuntia suorassa auringopaisteessa joka päivä, se on melkoinen shokki luolasta kaivetulle suomalaiselle.

Oli myös hauska huomata, että aurinkoloman jälkeen atooppinen ihoni voi paremmin kuin kuukausiin, eli se selvästi kaipasi (vastuullista) aurinkoa! 

 

- Kaupallinen yhteistyö: Nivea -

 

Kommentit (4)

Halina

Itse en pala kovin helposti, mutta ulkomaille lähtiessä rasvaan pari ekaa päivää kunnes iho ns. tottuu ja kehittää oman suojan, enkä sen jälkeen enää pala. Olisi kyllä varmaan hyvä muutenkin suojata ihoa, mutta se vaan sitten aina unohtuu :D Mun lievästi atooppinen iho tykkää kans välimerenilmastosta ja siihen tuntuu vaikuttavan aurinko, ilmankosteus ja jopa merivesi (kunhan huuhtelee suolat pois iholta uinnin jälkeen) :)

avaruuskenguru

Heippa! Kiinnostavaa kuulla kasvoille soveltuvista aurinkosuojista. Voisitko vielä kertoa, millainen tuoksu kyseisissä voiteissa on? Nivean sivuilla ainakin tuon Shine Controlin ainesosaluetteloon on merkitty Parfum. Näin hajusteherkkänä tuoksu aina mietityttää. Oliko siis äärettömän tuoksuva vai suhteellisen neutraali perustuoksu? Kiitos, jos ehdit vastata! :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

- Kaupallinen yhteistyö - Crème Bonjour

Se vaati vain yhden Barcelonan reissun, että ihastuin pysyvästi pintxoihin eli leipien päälle koottuihin pieniin sormisyötäviin. Pintxoista voi tehdä niin taiteellisia ja kauniita kuin vain mielikuvitusta riittää, mutta toisaalta yksinkertaisuuskin toimii haukkapaloissa paremmin kuin hyvin. 

Näin kevään ja pääsiäisen kynnyksellä alkaa tehdä mieli talvisten pataruokien sijaan jotain värikästä ja raikasta. Näissä tunnelmissa toteutin minulle ja miehelleni kahta Crème Bonjourin uutuusmakua, Pekoni & Sipuli ja Oliivi & Yrtit, hyödyntäen sormisyötävän lounaan.

Maustetut täyteläiset tuorejuustot ovat oikotie onneen, jos aikaa ruoanlaittoon ei ole liikaa. 

Pintxot

Crème Bonjour Pekoni & Sipuli -tuorejuustoa

Maalaispatonkia siivutettuna

Sokerissa pyöritettyjä karpaloita

Silputtua ruohosipulia

Levitä reilu kerros tuorejuustoa leipien päälle. Koristele sokerissa pyöräytetyillä karpaloilla ja ruohosipulisilpulla. Leivät kannattaa täyttää juuri ennen tarjoilua. 

Maustettu tuorejuusto on niin hyvää ihan sellaisenaan, että leipien koristelut ovat lähinnä visuaalinen seikka. Joskin pari kirpeää karpaloa tuovat potkua pintxoon. Tämä pintxo oli erityisesti miehen suosikki, sillä hieman savuinen Pekoni & Sipuli -tuorejuusto toimii T-rexille takuuvarmasti. 

Kesäkurpitsarullat

Crème Bonjour Oliivi & Yrtit -tuorejuustoa

Kesäkurpitsa

Punainen paprika

Ruohosipulia

Suolaa

Halkaise kesäkurpitsa keskeltä poikki ja siivuta molemmat puoliskot pituussuunnassa ohuiksi viipaleiksi. Grillaa / paista siivuja sen verran, että ne hieman pehmenevät ja saavat väriä. Siirrä siivut jäähtymään. Pilko paprika ohuiksi suikaleiksi ja kuullota pannulla niin, että ne hieman pehmiävät. Lisää ripaus suolaa. Kannattaa jättää paprikoihin hieman napakkuutta, ettei sapuskasta tule vetistä. 

Voitele kesäkurpitsasiivut tuorejuustolla, laita juuston päälle paprikaa ja kääräise rullalle. Kiinnitä rulla cocktail-tikulla ja koristele rulla lopuksi parilla ruohosipulin korrella.


Edellä mainittujen sormisyötävien lisäksi siivutin pöytään hunajamelonin, pistelin tikkuihin fetaa ja kirsikkatomaatteja, ja tarjoilin yrteillä maustettuja vihreitä oliiveja. Juhlan tuntua ja ehtaa espanjalaista pintxo-baarin fiilistä puolestaan toi lasi kuohuvaa. Tässä tapauksessa alkoholitonta, sillä kyseessä oli arkipäivän lounas.

Ihanaa pääsiäisen ajan ruokajuhlaa kaikille, nauttikaa! Lisää reseptejä löytyy Créme Bonjourin kattavasta reseptipankista. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö: Gummerus


On olemassa yksi ammattiryhmä, jolle olen aidosti kateellinen: kustannustoimittajat, jotka saavat olla päivittäin tekemisissä käsikirjoitusten kanssa. Mutta en laita yhtään pahakseni myöskään sitä tammikuista hetkeä, kun sain Gummeruksen yhteistyön merkeissä luettavaksi Anniina Tarasovan esikoisteoksen Venäläiset Tilikirjani. Ennakkoon. Kirjatoukan unelma. 

Esikoisteoksen aloittaminen on aina yhtä jännittävää. Ei tiedä yhtään millaiseen tarinaan on sukeltamassa. Vanhojen suosikkikirjailijoiden kohdalla olo on kuin vanhaan lempivillapaitaan kääriytyminen, mutta esikoiskirja on aina hyppy tuntemattomaan. Ihanaa oli myös sukeltaa pikku hiljaa valmistuvan kirjastohuoneemme upottavaan sohvaan!

Kirjan päähenkilö, nuori nainen nimeltä Reija Wren, saa komennuksen Pietariin. Reija lähtee suorittamaan konsernin sisäistä tarkastusta venäläiseen tytäryhtiöön, joten on selvää, että hän ei venäläisten kollegoidensa suosikki. Kukapa kyylästä tykkäisi. Turkulaista Reijaa ei kuitenkaan nuiva suhtautuminen pahemmin liikuta, hänellä on duuni tehtävänä ja sen hän aikoo myös hoitaa. Ilmassa leijuu mahdollinen ylennys, joten mikään ei saa estää kunnianhimoista naista saattamasta tarkastusta päätökseen.

Reijalla on alusta asti aavistus, että tilikirjojen ja kuittien lisäksi jokin muukin on ZAO Katelinissa pielessä. Hänen työtään sabotoidaan tarkoituksella ja yrityksen juristi, Pavel, on hetki sitten kadonnut jäljettömiin. Kun Pavelin luksusauto naarataan joesta, Reija on vakuuttunut, että jotain todella hämärää on tekeillä. Reija päättää alkaa Neiti Etsiväksi oman toimensa ohella, ja selvittää mitä Pavelille on oikeasti tapahtunut. Fiksumpaa olisi jättää sivuhommat sikseen, sillä Pavelin jäljille lähteminen osoittautuu hengenvaaralliseksi. 

En muista lukeneeni pitkään aikaan Venäjälle sijoittuvaa kirjaa, joten Tarasovan kuvaus Pietarista ja pietarilaisista oli todella kiinnostava. Näin suomalaisittain paikallinen kulttuuri vaikuttaa kirjoittamattomien sääntöjen viidakolta, jonka oppii vain kokemalla. Anniina Tarasovalle venäläinen työelämä on selvästi tuttua, joten Reijan expattina olo oli luontevaa.

Jäin miettimään kirjan jälkeen, että miksi ihastuin päähenkilöön niin paljon. Pieni dekkarimaisuus viehättää aina, mutta isoimpana vaikuttajana oli varmasti Reijan epätäydellisyys. Yleensä päähenkilö pyritään kuvaamaan hyvänä tyyppinä, tai edes hyväntahtoisena tohelona. Tällä kertaa naispääsosan esittäjä oli kaukana pikkusievästä. Reija kiroilee, vetää firman juhlissa kännit ja hänellä on sutinaa exänsä, hurmaavan paha poika Konstantinin kanssa. Kotona Turussa Reijaa puolestaan odottaa avomies Veli-Pekka, joka on autuaan tietämätön kihlattunsa vauhdikkaasta elämästä itänaapurissa. 

Oli piristävää lukea pitkästä aikaa kirjaa, jossa nainen ei harkitse jokaista tekoaan vaan mokailee, morkkistelee ja unohtaa välillä aivonsa kotiin. Ei sillä että se olisi ihailtavaa, mutta sellaista ei kovin usein tule kirjoissa vastaan. Sisäistä tarkastusta suorittaessaan Reija on rautainen ammattilainen, mutta vapaa-ajalla lähtee laukalle, eikä nainen osaa jarruttaa ajoissa. 

"Kun tuntee viinin valuvan kaulaa pitkin siksi, ettei lasi kallistu suuhun nähden oikeassa kulmassa, on myönnettävä olevansa humalassa."

Tarasova käyttää kirjassaan niin elävää kieltä, että jouduin välillä päättelemään asiayhteyden perusteella mistä on kyse. Kuinka usein tulee vastaan kirja, johon on jätetty valikoima täysin keksittyjä sanoja, joita ei Kielitoimiston listoilta löydy. Ei usein. Tällaisena värikkään kielen ystävänä ja sanaston venyttelijänä olin aika ihastunut, mutta voisin kuvitella, että jokainen vanha kunnon pilkunviilaaja saa Tarasovan tyylistä näppylöitä. Voiko juomaa hörsiä tai käteen törpätä paperin? Tarasovan kirjassa voi. 

Venäläiset Tilikirjani  vauhdikas ja viihdyttävä lukupaketti, jota lukiessa alkaa tehdä mieli blinejä ja skumppaa. Reijan vertaaminen bisnesmaailman Bridget Jonesiin (ote takakannesta) on oikeastaan liian vaisua, sillä Reija on kunnianhimoinen, terävä-älyinen ja rohkea daami, jonka moraali nyt vain sattuu olemaan välillä hieman hukassa. 

"Sivusilmällä näin kuinka minut hetki sitten ohittanut mies kääntyi ja lähti kävelemään käytävää rivakasti takaisin. Jokin hänen olemuksessaan oli muuttunut. Hän vaikutti olevan tulossa juuri minua kohti. Jäykistyin sekunnissa ja katsoin hissien yläpuolella välkkyviä numeroita, lähin hissi oli kymmenen kerrosta liian kaukana. Miehellä oli päässään tumma lakki, joka esti minua näkemästä kasvonpiirteitä. Vilkuilin kelloani ja halusin näyttää siltä, ettei minulla ollut aikaa odottaa hissiä koko yötä. Vilkaisin  kelloa viimeisen kerran ja suuntasin sen jälkeen portaisiin, neljä kerrosta ylempänä sijaitsi hotellin kattobaari. Vauhditin itseni kaiteesta juoksuun ja vain hetkeä myöhemmin kuulin, kun minua selvästi nopeammat askeleet alkoivat naputella valkoisia kiviaskelmia ylöspäin."

 

Kommentit (4)

MiuMiu

"...jokainen vanha kunnon pilkunviilaaja saa Tarasovan tyylistä näppylöitä. Voiko juomaa hörsiä tai käteen törpätä paperin?" Ne jotka sais noista ilmauksista (ja muista samankaltaisista) näppylöitä on niitä, jotka eivät ymmärrä kieltä tai ole tutustuneet kieleen ja sen ilmiöihin tarkemmin. Miun mielestä ihan normaaleja ilmauksia ja sanoja. :D

MN

Olin juuri tulossa kommentoimaan samaa kuin MiuMiu. Kyllä kirjailija saa luoda omaa sanastoaan, sehän on vain virkistävää (eikä edes kovin epätavallista).

Tämä vaikuttaa tosi kiinnostavalta kirjalta, oli myös hyvin kirjoitettu esittely. Kiitos!

mai-

Kirjan kannen perusteella tuskin olisin kirjaan tarttunut, enkä kuvausta takaa lukenut. Mutta tämän luettua rupesi kiinnostamaan, ja ehkä taidan kirjastosta katsella lainaan

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

- Kaupallinen yhteistyö: Rajamäen -

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä ja 100-vuotiaan Suomen itsenäisyysjuhla on entistä lähempänä. Juhlamenun suunnittelu on meidän huushollissa jo pitkällä, sillä tänä vuonna aion taikoa pöydän täyteen huikeita makuelämyksiä.

Juomapuolella sain vähän apuja Rajamäeltä. Luit oikein ja kyllä, nyt puhutaan etikasta. Juhlavuoden kunniaksi Rajamäellä on kehitetty mustikkainen viinietikalla maustettu shrub-juoma, joka saa happaman ystävillä sukat pyörimään jaloissa. Sen pariksi keittelin juhlaillan juustopöytään vielä ihanan hillokkeen, josta löytyy balsamietikkaa, puolukoita ja punasipulia. 

Rajamäen väkiviinaetikka on meidän keittiössä tuttuakin tutumpaa, sillä totta puhuen voisin syödä vaikka tiskirättiä jos se olisi pikkelöity. Pikkelöidyt kasvikset ovat melkein parasta mitä tiedän. Ruoanlaiton ja säilönnän lisäksi vintageharrastajalla kuluu väkiviinaetikkaa pyykinkäsittelyyn, sillä mikään muu aine ei poista vanhasta vaatteesta ummehtunutta hajua niin tehokkaasti kuin se. Toimii myös vanhojen käsilaukkujen, kenkien ja jopa huonekalujen kanssa.

Siivouksesta säilönnän kautta ruoanlaittoon, ei ihan tavallinen tarina yhdellä tuotteella. Mutta ei ole ihan tavanomainen tuotekaan. En ollut ennen edes tajunnut, että Rajamäen etikat ovat vanhempia kuin Suomi! 125-vuotias tuotemerkki on selvinnyt kieltolaista, sodasta ja lamasta, joten se on tosiaan paikkansa suomalaisessa juhlapöydässä ansainnut. 

Tästä voi ottaa tärppiä juhlaillan juustopöytään. Happamanmakea lisuke kannattaa valmistaa jo edellisenä iltana, että hilloke ehtii yön aikana hyytyä. Puolukka-punasipulihilloke sopii hienosti myös esimerkiksi riistaruokien kylkeen. 

Puolukka-punasipulihilloke

200 g puolukoita

2 isoa punasipulia 

1 dl vettä

2 rkl Rajamäen vaaleaa balsamietikkaa

1,5 dl hillosokeria

Kuullota pieneksi kuutioitu punasipuli tilkassa öljyä, pari minuuttia riittää. Lisää kattilaan puolukat ja desi vettä. Keitä viitisen minuuttia ja kaada sekaan hillosokeri ja etikka. Keittele vielä noin 10 minuuttia miedolla lämmöllä ja lisää vettä jos alkaa saostua liikaa. Hilloke jähmettyy jäähtyessään vielä lisää. 

Annos riittää parille aterialle, mutta jos haluat säilöä hilloketta, tee reseptistä tupla-annos. Ja muista desinfioida hillopurkit keittämällä, jos aiot säilöä.

***

Myös Rajamäen mustikkajuomaa varten tarvittava shrub kannattaa tehdä edellisenä iltana. Itseasiassa hilloke ja mustikkatiiviste valmistuvat näppärästi samalla kertaa vierekkäisissä kattiloissa, tuli testattua.

Lukaise mustikkaisen kuohujuoman resepti Rajamäen sivuilta. Tämä on ihan ehdoton alkoholiton vaihtoehtojuoma GT:n ystäville! Sivuilta löytyy muutenkin kiitettävä reseptipankki, jos on hankaluuksia mieltää etikkaa muihin yhteyksiin kuin säilöntään.

Hillokkeen pariksi pöytään kannattaa kattaa muiden herkkujen lisäksi maalaispatonkia ja vuohenjuustoa, sillä vuohenjuuston kanssa se pääsee ihan erityisesti oikeuksiinsa. Ja kuten jo aiemmin mainitsin, ylimääräisen hillokkeen voi nauttia seuraavana päivänä esimerkiksi riistakäristyksen seurana. 

Ps. Jos postauksen tuotekuvat näyttävät erikoiselta, selityksenä on se, että Rajamäen perinteisten etikoiden pakkaukset uudistuvat parhaillaan, kun lasipullot vaihtuvat Suomessa valmistettuihin kierrätettäviin PET-pulloihin.

Kommentit (1)

Ei-Leen

Kuulostaa hyvältä ja täytyypä testata tuota juomaa. Olen samanlainen etikkafani, jonka on pakko myrkyttää kaikki ruoka joko tulisella tai happamalla. Olisi ihana löytää maistuva alkoholiton juoma, jossa olisi "sitä jotain" eikä aina makeita litkuja. Nuorena join usein ravintolassa pelkkää Hartwallin Russiania sellaisenaan, viime kesänä Pekingissä puolestaan usein puhdasta tonic-vettä janojuomaksi kuumalla. Mutta onhan niissäkin paljon sokeria.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat