Kirjoitukset avainsanalla Lapset

Tunsin piston sydämessäni, kun luin Ylen Puoli Seitsemän tekemää raporttia aiheesta Nolottavatko lapsen vaatevalinnat. Tutkimuksen mukaan isillä ei ole sananvaltaa lapsen pukeutumisasioissa, ja äitejä enimmäkseen hävettää lasten / isien tekemät vaatevalinnat. 

Joudun myöntämään, että pyörittelen välillä silmiäni hakiessani tyttöämme päikystä. Arkiaamuista kun vastaa mieheni yhdessä lapsen kanssa, ja tällöin vaatevalinnat noudattavat linjaa: My Little Pony -sukat, MLP-housut, MLP- paita ja MLP-reppu. Tyttäreni on onnellinen, kunhan kaikki vaatteet ovat My Little Ponya. 

Jos olisi vain minusta kiinni, vaatekaapissa ei olisi yhtä ainutta My Little Pony -vaatetta. Siellä olisi yhteensopivia neutraaleja värejä, jotka korostaisivat tyttäreni omia vaaleita sävyjä. Mutta makuasiat ovat jokaisen oma asia, ja näin ollen minä saan pyöritellä silmiäni ihan keskenäni. 

Niinä harvoina aamuina kun vien itse tytön päikkyyn, yritän ujuttaa asuun mukaan edes jonkun (minun mielestäni) nätin vaatteen. Että niillekin tulee edes vähän käyttöä. Tämä perustelu ei kuitenkaan tehoa lapseen, joka ei voi käsittää miksi joku pukisi kanervan värisen paidan pinkkiglitterhärpäkkeiden sijaan. Äidin mieliksi on myös täysin epärelevantti asia lapselle. 

Toissa vuonna Anni vietti jouluaaton lelukaupan övereimmässä Frozen Elsa -rooliasussa. Perhealbumin valokuvat tytön ensimmäisestä joulupukin tapaamisesta ovat täten maustettu Elsa-mekolla. Minulla ei vaan ollut sydäntä kieltää lasta pukemasta mekkoa ylleen, vaikka henkarissa roikkui varta vasten hankittu uusi joulujuhlamekkokin. Joulun jälkeen aloin kuitenkin tehdä selkeää pesäeroa käyttö- ja leikkivaatteiden välille.

Toinen hyvä esimerkki aiheesta on se, että arkisin lapsi vaatii saada käyttää pesussa kutistunutta vanhaa piporeuhkaa, jonka ei-kutistunut vuori pursuaa reunan alta. Vaihtoehtona on Gugguun kaunis musta tuplatupsupipo. Mutta koska reuhkassa on häivähdys pinkkiä, se on parempi. 

Tässä piilee juuri se valtava ironia, että toivoisin kaikkien ihmisten pukeutuvan persoonallisesti ja muiden mielipiteistä välittämättä. Joten vaikka välillä tekisi mieli nakata kaikki MLP-paidat UFF:n laatikkoon, en tee niin. Se on lopultakin tyttäreni oma asia ja hänen arkiaamujensa ilo, että saa pukea mitä huvittaa. Ulkovaatteet pois lukien, sillä ne valitaan sään perusteella. Tosin talvihaalarinsakin neiti valitsi itse. Vaikka kuinka yritin vihjaista, että kokeiltaisiko pinkin sijaan jotain muuta, ei kokeiltu. 

On siinä mielessä hyvä asia, että mieheni toimii aamujen tirehtöörinä, ja että hänelle vaate on vain vaate. Ehkä tämä sitten lisää lapsemme luovuutta, kun äiti eli minä en ole vaikuttamassa asiaan. 

Terveisiä omalle äidilleni, joka varmasti kauhun sekaisin tuntein seurasi tyttärensä erinäisiä vaatekokeiluja. Kiitos, että annoit kokeilla ja jopa autoit vaatteiden ompelemisessa.

Lapset, pysykää pukeutumiskapinallisina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (11)

Sukke
1/11 | 

Täältä löytyy myös kokeilevan tyttösen äiti.. Kyllä useinkin saa kuulla kommenttia, että onpas mielenkiintoinen asuyhdistelmä tytöllä :D mutta jos se on hänen mielestään kiva ja tuntee olonsa mukavaksi niin antaa mennä vain. En minä aikuistenkaan ihmisten melko kauheitakaan asuja ala kommentoimaan suoraan, miksi siis niin pitäisi tehdä lapselle? Lapsi vasta kuitenkin kokeilee ja oppii kokeiluistaan. Ja se on hänen tyylinsä, ei minun.

Halina
2/11 | 

Mä en taas ymmärrä tätä äitien laatenvaate/muotihysteriaa. Meidän oma mutsi on lastentarhanopettaja ja vaatteet on valikoitunut käytännöllisyyden ja lapsen (eli meidän) oman toiveen perusteella. Ihan sama onko "oikeaa kuosia", sopiiko yhteen jne. Itse kun olin tarhassa töissä ni meni hermot "trendivanhempiin" kun tuli itkua ja parkua jos lapsen jotkut kalliit gugguun legginsit oli pihassa hajonneet tai pissat tullut farkkuihin kun 2v ei niitä osannut itse tarpeeksi nopeasti avata. Ihan hyvä että monesta paikasta on kielletty merkkivaatteet ja ns. Liian vaikeat vaatteet (kuten farkut ja vyöt) kun jaksa kuunnella aikuisten ulinaa. Sen sijaan vanhemmat voisi hommata ne laadukkaat ulkovaatteet ja nimikoida vaatteet sekä jopa mielellään laittaa päikkyyn just ne my little ponyt, että lapsi tunnistaa omat vaatteensa helposti.

Meidän omat parhaat vaatemuistot liittyy esim. siihen kun sisko ei suostunu käyttmään kun ballerinahametta. Kun talvi tuli ja se ei mahtunut haalarin alle niin äiti ratkaisi ongelman pukemalla sen haalarin pääälle :D Ai saakeli kun nauretaan edelleen niille kuville, mutta sisko oli iloinen ja se oli pääasia. Itse vihasin lapsena kaikkea pinkkiä ja hörselöä ja sain pukeutua poikien vaatteisiin (ja mua monesti luultiinkiin pojaksi, koska VAATTEET? Huom. Näytin muuten niin tytöltä kuin olla ja voi, mutta ehkä lippis hämäs :D). Saatiin myös ihan rauhassa käyttäää vaikka mitä Disney vaatteita (ja käytän niitä edelleen, tosin yökkärinä haha :D).

Musta tää lasten pukeutumisen kyttääminen on taas niin first world problem kun olla ja voi. Ymmärrän ainoastaan jos haluaa kiinnittää huomiota ekologisuuteen tai eettisyyteen eli tuotteiden vastuullisuuteen, mutta muuten musta lapset saa edelleen näyttää lapsilta ja siltä miltä he ite haluaa :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Itse olen elänyt sellaisena aikana lapsuuteni, kun kaikki vaatteet olivat vanhempien serkkujen kierrätysvaatteita ja niiden yhteensopivuus oli aivan yhdentekevää. Mutta se oli oikeastaan ihan jeppis, sillä kaikilla lapsilla oli silloin sama tilanne eikä kukaan erottunut merkkivaatteilla.

Minä olen aina ollut äärimmäisen tarkka omasta tyylistäni (ehkä tämä blogikin viittaa siihen :D) ja serkkujen vaatteiden lisäksi sain onneksi tehdä äidille toivomuksia millaisia vaatteita hän voisi minulle ommella. Ne vaatteet olivat kuin aarteita! Olen ollut siskosi kaltainen tyllihametyttö :D :D

Olen ostanut Annille nimenomaan noita ekologisesti tuottuja kotimaisia vaatteita, mutta niistä ei ole pahemmin hyötyä kun tytön mielestä ne eivät ole hienoja. Joten ehkä meidän ekologisuus on sitten ne pinkkiöverit kirppiseltä löydetyt MLP-asut, jotka tyttö tuntuu löytävän ihan mystisen tarkasti kirppispöytien uumenista :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Vierailija
3/11 | 

Juu meillä ekaluokkalainen on lähdössä kouluun: korallissa paidassa, kirkkaan oransseissa housuissa joissa on isoja keltaisia kukkia ja punaisissa sukissa. Onnellisena huokaisi peilin edessä "ah, ihanaa, tarpeeksi väriä". Joopasejoo :D Silmiä särkee vaan siinähän menee sitten.

3v protestoi kun äiti ei ole ehtinyt pestä mekkoja samaa tahtia kuin niitä kuluu ja tänään pitää laittaa housut. Ei auta vaikka yritän selittää kaikista vastuullisista ja tosi kivoista Nosh-housuista, sillä harmittaa kun kaikki mekot on pesussa. Ja vannotti että "sä nyt lupaat, illalla sä peset mun kaikki mekot". Joo joooooooo.

Jep
4/11 | 

Ihanaa, antakaa lasten pukeutua. Meillä äiti halusi määrätä ja varata seuraavan päivän kouluvaatteet vielä yläasteellakin, ettei olisi hävettänyt. Ei, itseasiassa juuri tänä vuonna yhteisellä lomalla kommentoi mun housuja että noissako meinaat mennä. Olen 38..... Jotkut ei opi koskaan. Olkaa kiitollisia normaaleista vanhemmistanne.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Ei äidit ehkä koskaan pääse eroon omista mielytmyksistään, mutta täytyy vain yrittää olla tuputtamatta niitä lapsille. Oma äitinihän tokaisi minulle tuossa kerran että tuo tyllihamee tekee sinusta paksumman näköisen kuin oikeasti olet, miksi ihmeessä käytät sitä. Ja siitä sitten päästiin aiheeseen: nykynainen ei pidä pukeutumisen ohjenuoranaan sitä, että näyttää mahdollisimman hoikalta :D tai minä en ainakaan pidä. Jos haluan muumimekon, laitan muumimekon. 

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

KM
5/11 | 

Oma aitini puki minut paasta varpaisiin vaaleanpunaiseen lapsena aina siihen asti kunnes aloin itse kiinnostua vaatteista. Sen jalkeen en ole omistanutkaan yhtaan pinkkia vaatetta, taisi jaada pienet traumat :D

Oma tyttareni on vasta parin kuukauden ikainen joten han ei viela taistele aidin vaatemakua vastaan, olen tietoisesti valttanyt vaaleanpunaisten vaatteiden ostoa koska mummot ja muut sukulaistadit eivat tunnu muuta varia tunnustavan tyttojen vaatteissa! Oman makuni mukaan neutraalit varit ja raidat/pilkut/hillityt elain tai kukkakuviot on parhaita ja niilla on menty meidan tyton vaatetuksessa, saa nahda mita tytto itse valitsee sitten kun on vanhempi :D

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Koko vaateteollisuus tunnustaa tyttölapsille pääasiassa pinkin eri sävyjä :/ Kun Anni oli vielä vauva, ostin nimenomaan neutraaleja sävyjä jotka pukevat pieniä lapsia sukupuoleen katsomatta. Valitettavasti päiviksen aloituksen jälkeen meillä alkoi tytöllä tuo "pakko olla tyttövaatteet, pinkkiä, pinkkiä!", mikä on ihan kiinnostavaa sinänsä. Silloin myös leikit vaihtuivat "tyttöleikkeihin", vaikka aiemmin Annia kiinnosti enimmäkseen autot ja eläimet. Välillä mietin, että jos hän olisi ollut kotihoidossa kouluun asti, olisiko pukeutumis/leikkitilanne tällä hetkellä jotain ihan muuta ja mitä. 

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Matkustamisen suhteen helppoutta arvostava puoleni on tullut esiin siinä, että lykkäsin lapsen kanssa ensimmäiselle ulkomaanreissulle lähtemistä näin pitkään. Tyttö täyttää kohta 4 vuotta. Olin jotenkin saanut päähäni, että lapsen kanssa reissaaminen on kauheaa tumpulointia ja tavaroiden raahaamista (vaunut, turvaistuimet, x, y ja z). On se toki hieman sitäkin, mutta tämä reissu osoitti, että tumpulointi oli oikeastaan aika minimissä. Tai sitten olemme virallisesti tumpulointi-iästä ohi, sillä vajaa 4-vuotias on jo todella omatoiminen. Tai sitten tumpulointi oli ylipäätään vain omassa päässäni. 

Annin vaatteet ja tarvikkeet mahtuivat kaikki samaan matkalaukkuun minun tavaroideni kanssa, joten sen suhteen ei tullut lisää kapsäkkejä. Ainoa mikä touhukkaan lapsen kanssa matkustaessa oli ihan must, oli rattaat. Kun väsy iskee kilometrien päässä hotellilta, 15-kiloisen kantaminen käy tosissaan työstä vaikka habaa löytyykin.

Ostin heti Annin syntymän jälkeen kevyet mutta vakaat Mountain Buggy Nano -matkarattaat, joista myyjä kertoi, että malli on erityisesti suunniteltu sen kokoiseksi, että ne saa mukaan lentokoneen käsimatkatavaroihin (mukana tuli myös suojapussi). Rattaat taitetaan yhdellä napsautuksella lyttyyn ja niissä on tukeva kantokahva. Rattaat saa kasattua takaisin käyttöön yhdellä kädellä, vapauttamalla yhden klipsun joka lukitsee rungon kasaan. Varsin helppokäyttöiset siispä.

Näiden kanssa lapsi sai olla lentokentälläkin portille asti rattaissa, jos halusi. Ja jos ei halunnut, kärryillä oli helppo kuljettaa reppuja ja muita käsimatkatavaroita. Tavarakori alaosastossa on sekin tilava, sinne voi tunkea kaikki juomapulloista rantapyyhkeisiin. 

Yllä olevassa kuvassa koon hahmottamiseksi aurinkohattuni. 

Maksoin silloin muutama vuosi sitten rattaista n. 300 euroa, ja ne ovat olleet vuosien saatossa joka pennin arvoiset. Hetken mietin kassalla, että kannattaako matkarattaista pulittaa näin paljon ja haksahdinko vain hyvään myyntipuheeseen. Mutta kannatti, se on tullut todettua jo monta kertaa. Vaikka ostin nämä alunperin matkustus mielessäni, ne ovat olleet vaunuiän jälkeen jatkuvassa käytössä pidemmillä kauppareissuilla, kävelyillä ja rantsussa. Kulkevat nimittäin helposti mukana auton peräkontissa.

Selkänojaa voi säätää portaattomasti istuvasta puolimakaavaan asentoon, niin että unen tullessa kesken matkan, lapsi saa paremman asennon. Anni ei enää nuku päikkyjä kuin satunnaisesti, mutta uintirupeamien ja rannalla juoksenteluiden lomassa silmät painuivat välillä kiinni. 

Ainoa huomautettava asia rattaista on se, että niiden oman aurinkolipan takaosa on verkkoa. Se tuntuu oudolta, sillä jos selkänojaa laskee, aurinko paistaa suoraan lapsen päähän verkon läpi. Tätä ei selvästi ole mietitty ihan loppuun asti, tai sitten verkon funktio ei ihan aukea minulle. 

Varsin pätevä lisäosa rattaisiin on erillinen aurinkolippa. Myyjä vakuutti silloin, että tämän ostoa en tule katumaan. Meikäläinen noviisina uskoi kaiken mitä sanottiin, mutta myyjä selvästi osasi hommansa. Brio Shade Me -aurinkosuoja taittuu pieneen tilaan ja on näin ollen helppo ottaa mukaan vaikka käsilaukkuun. Sen avulla lapsen saa kokonaan suojaan auringolta. Lipan suojakerroin on 50. 

Näiden apuvälineiden kanssa reissaaminen helpottui huomattavasti ja teki bussilla matkustamisesta, lentokentistä ja kaupunkikävelyistä iisiä. Eikä tarvinnut pelätä, että kesävaatteilla kulkeva lapsi käräyttää ihonsa nukahtaessaan rattaisiin. Lippa antoi extrasuojaa aurinkovoiteiden lisäksi. 

Vajaa 4v lapsen kanssa rattaat ja lippa olivat ainoat lisäkilkkeet mitä reissussa tarvitsi. Vuokra-auton turvaistuimen sai lisäpalveluna vuokraamosta ja jopa taksista löytyi koroke, sen ainoan kerran kun taksia tarvittiin. 

Kommentit (8)

Reissuliisa
1/8 | 

Me, keski-ikäinen pariskunta, matkustetaan paljon lähellä ja kaukana. Ollaan huomattu että myös lapsiperheet matkustavat paljon ja hyvinkin pienten lasten kanssa. Viimeksi pääsiäisenä Thaimaassa samassa hotellissa oli mm. ruotsalainen kolmelapsinen perhe, nuorimmainen 3 kk. Kysyttiin altaalla äidiltä vauvan ikää kun oli niin pienen näköinen. Itseäni siellä kiusasivat hyttyset kovastikin joten lapsia niiltä joutuu suojaamaan. Kaikkiahan hyttyset eivät kiusaa, valitettavasti kuulun itse niiden lempiruokiin :)

Halina
2/8 | 

Ainakin just pakettilomilla näkee pari kuukautisiakin vauveleita reissussa (oisko et vauvalle ei tarvii maksaa lentolippua yhtenä syynä?), joten ilmeisesti porukka matkustelee aika paljon pienten lasten kanssa? Mutta lapsettomana kiinnostaisi tietää, että paljon lapsen kanssa matkustelusta tulee lisäkustannuksia vai tuleeko ollenkaan? Varmaan matkan suunnittelussa myös tekee erivalintoja kuin yksin/aikuisporukan kanssa reissatessa? :) Olen miettinyt, että jos joskus on lapsi niin haluaako ns. maksaa pienen lapsen matkasta kovin paljoa varsinkin jos on useampi lapsi ja pitää maksaa lentoliput, passit, ruokailut jne? Vai onko yhtiöillä/hotelleilla ns. Perhepaketteja tai muuta vastaavaa? Kiinnostaisi tietää vähän budjettipuolesta ja onko vinkkejä miten voi säästää :) Omat matkasäästöt on usein sellaisia, et ne ei sopisi pienten lasten kanssa (esim. Vaihtolennot, 12h matkuatuspäivät, motellit jne).

Salvia

Mä voin ainakin omasta puolesta vastata, että syksyllä pikkaisen alle 2-vuotiaan kanssa matkustaessa lapsesta ei tullut lisähintaa oikeastaan mistään :) Lentokoneessa tuli lisämaksua kai joku 30 e, kun tosiaan omaa istumapaikkaakaan ei ollut, vaan lapsi istui meidän vanhempien sylissä. Sama hotellissa, ei lisäkustannuksia, samanlainen huone otettiin, kuin oltaisiin otettu kahdestaankin :) Ilmainen lisävuode. Ruoka oli meidän matkakohteessamme halpaa ja lapsi pieniruokainen, yleensä pyydettiin vain ylimääräinen lautanen, jolta lapsi söi samaa kuin me. Meillä ei ollut rattaita mukana, vaan lapsi kulki kätevästi kantoliinassa joka paikkaan. Passi oli siis ainoa varsinainen lisäkustannus. Sanoisin, että ainakin pienen lapsen kanssa matkustaminen on kivaa, helppoa ja halpaa - isommasta lapsesta varmaan tuleekin jo vähän enemmän kustannuksia, ja myös viihtymistä joutuu enemmän miettimään. Meillä lapsi nukkui liinassa kun kierreltiin kaupunkia.

Niin ja vielä tuohon säästämiseen: me säästettiin juuri sillä, että otettiin lento yli 10 tunnin vaihdolla, ja mentiin yöksi (=muutamaksi tunniksi) halpaan hostelliin. Hyvin se toimi lapsenkin kanssa, nukkui koneessa hyvin. Kyllä pientenkin kanssa voi vaikka reppureissata, siinä ne kulkevat mukana ja nauttivat erilaisista asioista :)

PerheReissaa
3/8 | 

Kiitos suosituksesta! Just ollaan heinäkuussa lähdössä Ranskan rannikolle vähän alle 1-vuotiaan kanssa, ja matkaratasasia on mietityttänyt kovasti. Täytyypä heittää nämä heti listan kärkeen ja katsoa mihin lopulta päädytään. :)

Vierailija

Rattaita voi myös vuokrata, kannattaa selvitellä löytyykö matkakohteesta vuokraamoa. Tällä on itse pärjätty; lentokentillä kantoliinan kanssa, kohteesta rattaat vuokralle.

Vierailija

Jos lapsi yhtään on kannettavana viihtyvää tyyppiä, niin helpommalla pääsee Manducan ja/tai kantoliinan kanssa. Rattaiden kanssa ei pääse hiekalla, ei portaita, ei polkuja eikä minnekään muuallekaan, missä esteettömyyttä ei ole ajateltu. Me on reissattu aina ilman rattaita juuri siksi, että silloin lapsen kanssa pääsee ihan kaikkialle minne ilmankin. Viiden vanhakin uskaltaa helposti lähteä patikkaretkelle kun tietää, että jos voimat loppuu, niin pääsee loppumatkaksi kyytiin.

Kaikkein helpointa ja halvinta on minun kokemuksen mukaan reissata alle vuoden ikäisen kanssa. Sitten semmoinen parivuotias on aika työläs reissukaveri, josta tulee jo kulujakin. Sen jälkeen taas sinne pitkälle kouluikään saakka on helppoa, kunnes jossakin kohtaa teineillä alkaa kuulemma olla omia mielipiteitä kohteista ja tylsää. Meillä seuraavalla reissulla on mukana kaksi kouluikäistä ja yksi vauva ja todennäköisesti tuolla porukalla tosi kivaa ja helppoa.

Tipu
4/8 | 

Pakko kommentoida näin viiveellä tuohon Mountain Buggy-asiaan :) meidän rattaissa on ainakin takaosassa kangas eli kun laittaa selkänojan alas siellä on kunnon kangas, aurinko ei siis paista päähän. Siinä on kyllä ns nepparit eli kankaan saa rullattua ylös halutessaan. Onkohan teillä kangas rullattuna ylös? :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meillä on nyt aloitettu päiväkoti. Ensimmäisenä aamuna tyttö oli intoa täynnä, olihan tutustumispäivänä päikyn kaikki lelut ja leikkipaikat olleet sangen mieleisiä. Aamulla äitiä hoputettiin, että mennään jo. Pihalla tyttö juoksi intoa täynnä ovelle ja vei reppunsa omaan nimikkolokeroonsa. Mutta sitten iski todellisuus, tännehän pitää ihan oikeasti jäädä yksin! Itkuhan siinä tuli pikkuiselta, joka on tottunut olemaan vain kotihoidossa.

Itku tuli myös minulta, mutta vasta kun olin laittanut päiväkodin oven kiinni takanani. Se tuntuu niin haikealta, että pieni tyttömme on jo 3-vuotias ja päiviksessä, vastahan hän syntyi! Miksi kukaan ei varoittanut, että vanhemmuus on yhtä tunnemyrskyä kerta toisensa perään huh!

Mutta töitä meidän tavallisten veronmaksajien on tehtävä, no can do ja lapsi selvästi kaipaa jo ikäistään leikkiseuraa. 

Olin ensimmäisen viikon itse kesälomalla, että siirtymä sujuisi helpommin. Pidettiin päivät lyhyempinä ja olin raivannut illat täysin tyhjäksi, että lapsi saa olla rauhassa kotona päivistuntien jälkeen. Joka ilta tyttö on vannonut, että ei suostu enää menemään päivikseen ja aamulla murjottaa ja itkee, kun on lähdön aika. Tämä on nyt siis toinen viikko vasta, vaikka ajanjaksona tuntuukin kokonaiselta vuodelta, jos minulta kysytään!  

Joudun jatkuvasti pinnistelemään ja puhumaan itselleni järkeä, etten juokse hakemaan tyttöä heti kotiin ja vanno siinä samalla, että et joudu koskaan enää hoitoon, kouluun tai olemaan sekuntiakaan poissa sylistäni, ikinä. Tämä varmaan kuvaa hyvin sitä tunnemyllyä, mitä itse käyn läpi parhaillaan :D Kuitenkin minun ja mieheni pitää yrittää parhaan taitomme mukaan olla innostavia ja suhtautua päiväkotiin kannustavan positiivisesti, eikä puhua sinne joutumisesta tai olla jatkuvasti tippa linssissä. Ei ole ihan helppoa, kun sydän murskataan joka aamu itkevän lapsen syyttävien silmien edessä.

Suurena apuna tässä prosessissa on onneksi Annin ryhmän työntekijät, joista tuli heti sellainen tunne, että voin luottaa lapseni päiväksi heille. He ovat ammattilaisia ja osaavat käsitellä sekä meitä hulluja itkusilmävanhempia että ryhmänsä lapsia.

Terveiset päiviksen henkilökunnalta ovat olleet, että päivät sujuvat hyvin vaikka vähän on välillä ikävä äitiä. Ruoka maistuu ja päiväunet nukutaan. Ystäväni nauroi, että lapset ovat todellisia kettuja ”haistamaan veren” eli osaavat täsmäiskeä vanhempiinsa jos havaitsevat vähänkin heikkoutta, ja usein itku lakkaa täsmälleen sillä hetkellä kun ovi menee kiinni äidin selän takana. Pitää takuulla osittain paikkansa, yhtään väheksymättä sitä valtavaa muutosta, jonka päikyn aloittaminen pienelle lapselle eittämättä on. Kaikki me kipuillaan muutosmyllerryksissä, myös aikuisena. Etenkin aikuisina, lapsethan ovat yleensä paljon sopeutuvaisempia.

Voisin kuvitella että sama tunnekaaos on käynnissä myös niillä vanhemmilla, joiden lapsi aloittaa koulun tänään. Jännittävää ja haikeaa, ja miljoona eri ajatusta pyörii mielessä: saako lapseni ystäviä, pärjääkö hän varmasti, miten siitä ehti kasvaa noin iso, kiusataanko häntä, mitä jos lapseni onkin kiusaaja ja niin edelleen.

Olisin todella iloinen jos teillä on jakaa vertaiskokemuksia päiväkodin/perhepäivähoidon aloittamisesta, miten sujui ja miten käsittelitte sekä lapsen että omat tunteenne. Kaikki ystävät ja läheiset vannovat, että kyllä se siitä lutviutuu, mitä en lainkaan epäile, mutta ei se tästä silti yhtään helpompaa tee. 

Kommentit (20)

heidiaa
1/20 | 

Itsellä tyttö (melkein 4 v.) ja poika (2v.) aloitti päiväkodin elokuun alussa. Molemmat olleet kotihoidossa ja tytär viime vuoden kaksi kertaa viikossa kerhossa (3 h/pvä). Voi että on ollut tuskaa aloittaa päiväkoti. Itse olin kolmena Ekana päivänä mukana enemmän tai vähemmän toiminnassa. Tämän jälkeen lapset aamupäivän hoidossa ja nyt ns normipäivän.
Joka aamu lapsia viedessä tytär itkee ja takertuu äitiin tai isään, kumpi nyt sattuukaan viemään lapset.
Kirjoituksesi oli meille niin ajankohtainen ja kuvasi myös omia tuntoja hyvin.
Kamalaa tämä on itselle ja lapsille, mutta kaikki ovat sanoneet että helpottaa pian.
Jännää sinällään että tytär ei myöskään haettaessa päiväkodista haluaisi lähteä vielä kotiin. Siellä on niin kivaa ja kavereitakin jo tullut.
Poika vastaavasti ei alkuitkujen jälkeen enää itke, mutta lähtee haettaessa heti ovelle ja kotiin.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Meillä myös tyttö on ihan ok lähdön hetkellä, lähtee kyllä mielellään kotiin mutta ei ole kiire. Mutta aamut on kyllä raskaita huhhuh.

Ei meidän auta kuin uskoa että lopulta sosiaalisuus ja ystävät vie voiton, ja elämä kantaa eteenpäin.

Tsemppiä meille vanhemmille(kin) :D jatkuva syyllisyyden tunne taitaa olla pysyvä osa äitien ja isien elämää.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

ElinaM
2/20 | 

Isompi lapsi aloitti aikanaan 3-vuotiaana päiväkodissa 2 pv/viikko samalla, kun olin vauvan kanssa kotona. Se ei sujunut... Poika ei oikein päässyt ryhmään "sisälle" ja sinne meno oli aina kiukuttelua. Sitten siirryttiin puolikkaisiin päiviin, jolloin poika alkoi paremmin viihtyä. Nuorimmainen puolestaan aloitti päiväkotielämän vuosi sitten ollessaan vähän alle 3v. Itku silmässä se pikkuinen aina sinne jäi tädin syliin ja välillä oli kesken päivän tullut ikävä äitiä ja pienet itkut. Mutta parissa kolmessa viikossa alkoi reipastuminen ja alkoi sujua mukavasti. Nyt kesäloman jälkeen oikein odotti päiväkotiin menoa ja mietti niitä kavereita ja leikkejä :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Voin hyvin uskoa, että tuo 2pvää vko on lapselle hankala, kun muu ryhmä tutustuu toisiinsa ihan eri tasolla. Ja ryhmäytyminen ja kuuluvuuden tunne on usein tärkeintä. Uskon ja luotan että meilläkin menee tämä alkutakkuilu muutamassa viikossa ohi kun arki tasaantuu ja arki saa tietynlaista jatkuvuutta.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Kiitos paljon linkistä, se oli juuri sitä mitä minun tarvitsi tässä tilanteessa lukea ja yrittää myös siirtää käytäntöön. Olen kova kyselemään mutta pelkään, että jyrään kuitenkin lapsen pelot noilla tottakai äiti rakastaa sinua itsestäänselvyyksillä.

Toivotan teille tunnerikasta päiviksen aloitusta ja tsemppiä alkuhälinän taklaukseen!

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Vierailija
4/20 | 

Hei,

meidän nuorimmaisemme joka täyttää syksyllä 3v on jo kokenut päiväkotikonkari kahden vuoden taipaleen jälkeen. Hän on ollut erittäin äidissä kiinni oleva lapsi, ja sopeutumisvaihe kesti jonkin aikaa. Tein pitkään osittaista työaikaa joka auttoi, ja olemme aina pystyneet myös pitämään hoitopäivät maltillisina molempien joustavien työaikojen ansiosta. Vaikka aina sanotaan, että lapsi pitää "heittää" päiväkotiin, niin aina se ei kuitenkaan toimi. Lasta kuunnellen, ja tämä lapsi vaati hieman pidemmät hyvästit pitkään.

 Tarhoissa on varmasti erilaisia käytöntöjä, meillä säästöt näkyvät juuri varhaisaamusta ja vastaavasti iltapäivän  myöhäisissa tunneissa. Sanoo laki mitä hyvänsä, niin  nuo ovat ne ajat, jolloin ryhmäkoot ja laskennalliset ohjaajat ja mitä näitä nyt onkaan, ylittyvät ja reippaasti. Olin siis onnekas, työni jousti ja pystyin varmistamaan että tätejä on paikalla aina kaksi ennenkuin jätin lapsen tarhaan. Meillä tätejä on siis paikalla vain yksi aina aamukahdeksaan saakka. Kun lapsi tottui ryhmään, saatoin jättää jo hieman aiemminkin tarhaan. Onnekkaasti olemme tähän saakka erilaisilla järjestelyillä (lue; palkaton vapaa tai hoitovapaa) välttäneet sijaishoidot ja päivystystarhat kahtena ensimmäisenä vuonna. Ensi jouluna ja kesänä tämä voi olla edessä, mutta lapsi on jo reipas ja kovasti odottaa tarhaan menoa huomenna. Meillä vaihtuu ryhmä isompien lasten ryhmään, mutta alkujännitys on ohi ja nyt tämä tuntuu olevan vain kivaa bonusta.

Nuorimmaiseni on siis aloittanut hoidon 11kk iässä, yksi lapsistani 1v9kk ja kaksi noin vuoden iässä. Alku on ollut äidille hankalaa kaikkien kohdalla, ja nuorin vaati pitkän pehmeän laskun - mutta koskaan meillä ei ole tarvinnut alun jälkeen vääntää tarhaan menosta. Sinne on jopa vaadittu päästä :). Eli tsemppiä, kohta saat itkeskellä sitä, kun lapsi haluaa tarhaan ja kavereiden seuraan eikä äidin syliin!

Sanna

Shuwi
5/20 | 

Kamalaa se on, siitä ei pääse mihinkään! Meillä esikoinen aloitti vuosi sitten, 2-vuotiaana. Koko vuoden on aamulla itku tullut, kun on päikkyyn jätetty, mutta itku lakkaa samantien kun vanhempi lähtee. Se lohduttaa mua edes jonkun verran. :D ja päivät menee hyvin, on kavereita ja kivaa tekemistä eikä kaipaile vanhempia. Nyt oli pitkä kesäloma, mutta toistaiseksi on jäänyt tosi hyvällä mielellä taas hoitoon.

En voi sanoa muuta kuin että kyllä se siitä! <3 :) Rankkaa se on, mutta varmasti siellä mukavat tädit pitävät huolen pikkuisestasi ja hänkin tottuu uuteen arkeen.

Katrinsessa
6/20 | 

Meillä esikoinen oli 11kk-1v10kk iässä hoidossa ja nyt olen kotona kahden kanssa, juniori 4kk myös siis remmissä mukana. Meidän poika meni Pph:lle ja minä märisin kaksi ensimmäistä viikkoa viedessäni lasta...Se oli kamalinta tunnemyrskyä ikinä :D Mulla alkoi vielä uusi työ, johon piti panostaa ja se syyllisyys ihan kaikesta oli kauheaa.. Mutta Pph oli aivan ihana, ja ymmärsi täysin vollotustani , joka ei aina tosiaankaan tapahtunut vasta oven takana :D Laitteli tekstareita/whatsappia päivien aikana erityisesti alussa ja se helpotti itseä tosi paljon! Ja meidän poika sopeutui nopeasti ja oppi uusia taitoja myös kovalla tahdilla. Se aika piti vaan hammasta purren taivaltaan läpi ja rauhoittaa illat , meillä minimoitiin pitkäksi aikaa illat jotka muutenkin on niin lyhyet hoitopäivän jälkeen.

Lotta
8/20 | 

Oma lapseni on varmaan poikkeustapaus. Kolme päiväkotipäivää takana eikä tietoakaan itkuista ja äidin ikävästä! Hyvä toki näin :) neiti on kyllä sosiaalinen höpöttäjä, joka ei ole tämän reilun parin vuoden elinaikansa aikana vierastanutkaan ketään. Luonnekysymys varmaan osittain :) ja tokihan ne itkut voi alkaa vielä tässä syksyn mittaan, kun päikystä tuleekin todella arkea.

heiskav
9/20 | 

Mun 3,5-vuotias aloitti päiväkodin, kun oli 2 v 3 kk. Ekan kuukauden tein opparia kotona, niin päivät oli lyhyempiä. Kyllä silti monet kerrat itku silmässä lähdin pk:sta. Tuntui niin kamalalle jättää lapsi yksin vieraiden hoidettavaksi, vaikka järki kyllä puolsi päätöstä. Alkoi työtkin ja tuon ikäisenä ainokainen osasi jo kaivata tekemistä, oman ikäistä seuraa ja vauhtia päivään enemmän kuin minä ehdin toteuttaa. Muutama viikko siihen meni, että sujui moitteetta. Tiedän, että alku voi olla pitempäänkin hankalaa. Onneksi tieto siitä, että päiväkodissa on ihanat aikuiset hoitamassa lapsia helpottaa itseä. Meillä auttoi lasta se, että iltaisin kerrottiin onko seuraavana päivänä päiväkotipäivä vai vapaapäivä ja että kumpi vanhemmista vie ja kumpi hakee. Ja se, että lapsi tiesi, että välipalan jälkeen ehtii aina leikkiä sisällä vähän aikaa ja ulkona vähän aikaa, niin sitten tullaan hakemaan.

Nyt ikää on jo sen verran, että omat kaverit ja hoitajat on tärkeitä. Kesälomaltakin alkoi olla jo päiväkotia ikävä. Anna ajan kulua ja tehkää kivoja, tavallisia asioita iltaisin. Jos se vaan teille on sopiva tapa. Jokaisella omansa.:)

Vierailija
10/20 | 

Itse jätin 3v ja 4v lapset päiväkotiin. Taisi meillä äidillä olla vaikein se aloitus :D 3v häipyi leikkimään ja 4v jäi huuli väpättäen vilkuttamaan, mutta molemmat viihtyivät päivät hyvin. Ja tuo huulten väpätyskin jäi ensimmäiseen viikkoon :) 

Nyt toisena vuonna saamme jo keskustella kotiin lähdöstä, mutta sekin sujuu kun pidämme saman linjan puolisoni kanssa :) Ei pelleillä ja kotiin lähdetään yhtä reippaasti kun aamulla päiväkotiin tullaan.

Mutta äitinä se alkuikävä ja työpäivänä miettiminen jatkui monta kuukautta ennenkuin itse tottui ja uskoi että lapset hyvässä hoidossa.

Sukk3
11/20 | 

Asutaan Espanjassa ja täällä (esi)koulu alkaa jo kolmivuotiaana eli joulukuussa syntynyt tyttäremme aloitti viime syksynä alle kolmivuotiaana jo koulun. Oli ollut kotihoidossa siihen asti ja minua itseäni pelotti todella paljon koulun aloitus.. Oli todella innoissaan, siirtymävaihe oli kaksi viikkoa eli ekana päivänä vain tunnin verran ja sitten vietiin aina puolisen tuntia aiemmin ja lopulta oli jo täyden päivän eli 5 tuntia. Vuoden aikana on ollut ehkä 10 päivää ettei olisi halunnut mennä kouluun ja itki koulun portilla. Mutta muuten on reippaasti mennyt aina ja iloisilla mielin :)

Koulussahan kun ollaan niin tietysti vaippa pitää jo olla pois ja se onnistuikin helposti alkukesänä, yhdet pissat tuli vuoden aikana housuun kun ei ihan ehtinyt vessaan asti.

Nyt on ollut kesälomalla, koulu alkaa syyskuun alussa ja on jo ihan tylsistynyt olemaan vanhempiensa ja isoäidin kanssa kotona :D

PiiaS
12/20 | 

Oma Anni-tyttäreni täytti tänään 4v ja aloittaa päiväkodissa maanantaina. Hänkin oli kotihoidossa ja kävi kerhossa kevääseen asti, mutta nyt on tarve päivähoidolle. Vielä toistaiseksi en tunne suurta haikeutta, mutta katsotaas ensi viikolla ;) Ja kyllä, tunnemyrskyissä on rypenyt tämäkin äiti eikä vähiten siksi, että esikoinen pääsi juuri ripille! Lasten kasvu on uskomatonta!

Halina
13/20 | 

Mulla on kokemusta vaan työntekijänä olosta niin päiväkodista kuin lastenkerhoista ja se on just se sama, että itku lakkaa samantien ku vanhemmat poistuu kuvioista :D En tiedä tuleeko oma tunnereaktio olemaan millainen omien lasten kohdalla, mutta ainakin tieto siitä mitä prosessissa tapahtuu, ehkä helpottaa lapsen jättämistä hoitoon? Tai sitten aivoissa naksahtaa jotain ja se onkin traagista, enpä osaa sanoa etukäteen :D joskus ollaan töissä huomattu, että toisinaan toi 3v on hankala ikä aloittaa päiväkoti ja helpommin saaattaa sujua nuoremman tai vanhemman lapsen kohdalla. Liittyy ilmeisesti jotenkin lapsen kehitysvaiheeseen siinä iässä. Ja varmaan luonteeseen myös. Eniten töissä miettii ja huolettaa 9kuukautiset vauvat ja jatkuva resurssipula työntekijöistä. 3-vuotiaat ovat jo siinä iässä, että kaipaavatkin jo sosiaalisiasuhteita ja kavereita. Tsemppiä päikyn alkuun! :)

vvjp
14/20 | 

Feel ya. <3

Tuttuja tunteita täälläkin, käyty läpi moneen kertaan. Oma vauvani aloitti tänään yläasteen ja tämä äiti on sydän murskana miettimässä mitensepärjääuittaakonesenpäätävessanpöntössä. Kai se vaan kuuluu vanhemmuuteen, huolissaan oleminen ja luopumisen tuska, vaikka alusta asti on ollut tiedossa, että lapsi syntyi lähteäkseen pesästä eikä jäädäkseen sinne ikiajoiksi. Ehkä se helpottaa sitten kun viimeinen repäisy, muutto kotoa, on tehty. Tai sitten ei. :D

Periaatteen nainen jo pienestä
15/20 | 

Ääks, mun on pakko kertoa oma tarina vaikka ei ehkä autakaan.. :'D aloitin itse perhepäivähoidossa alle 1-vuotiaana ja kuulemma itkin joka aamu että en halua jäädä hoitoon ja joka ilta että en halua lähteä kotiin. Noin 4-/5-vuotiaaksi asti.. parasta tässä on että itsellä on vain hyviä muistoja hoitotädistä ja näen häntä edelleenkin! Hän on niin ihana ihminen ja hoidossa oli aina aivan ihanaa, muistan vieläkin hyvin kirkkaasti monia hetkiä sieltä. Vähän jännittää miten oman kanssa lähtee sujumaan, jospa itkuja tarvitsisi kuunnella vain viikkoja, ei vuosia..

Heidiliini
16/20 | 

Meidän nyt 2v10kk tyttö oli vuoden pph:lla ja nyt siirtyi pieneen yksityiseen päiväkotiin. Ensimmäisen viikon jälkeen ihmettelin miten helposti kaikki on mennyt. Olin mukana hoidossa ekat 4 pv enemmän ja vähemmän ja tyttö oli ihan innoissaan. Halusi jo ekana päivänä jäädä hoitoon päikkäreille, vaikka oli ollut tarkoitus nukkua ne kotona. Ei itkenyt yhtään, vilkutti vain iloisena jos lähdin välillä käymään asioilla. Tällä viikolla tuli sitten kunnolla takapakkia kun mun piti palata töihin ja tyttö ilmeisesti ymmärsi että hoitoon pitääkin mennä joka päivä. Isä vie tytön aina aamuisin, jotta itse ehdin sitten ajoissa hakemaan. Kaksi ekana päivää meni hyvin, vain hetkellistä itkua isän lähtiessä. Kolme viimeistä päivää takertunut isään kiinni, haluaa haleja, pusuja, syliin yms. ja itkee loputtomasti. Itku jatkunut vielä isän lähdön jälkeenkin parina päivänä. Vaikuttanut selvästi öihinkin, jotka nyt pari päivää olleet levottomia. Mutta kaipa tämä tästä jossain vaiheessa taas helpottaa. Sama oli silloin kun meni pph:lle eli alku meni helposti, sitten tuli takapakkia, mutta ei itkenyt kyllä noin paljoa. Ehkä tämä liittyy jotenkin ikään. Onneksi isä vie tytön aamuisin, itse en varmaan pystyisi lähtemään itkevän lapsen luota pois. :(

Vierailija
17/20 | 

Kiitos että puhut päiväkodin henkilökunnasta. <3 Meitä on siellä iso moniammatillinen työporukka, joista kaikki ammattiryhmät ovat tärkeitä.

Toinen kiitos siitä, että avaat päiväkodin aloittamisen tunteita vanhemman näkökulmasta. Välillä vanhempi unohtuu hoidon aloittamisen tohinassa ja tulee mietittyä vain lapsen kokemusmaailmaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viime viikolla juhlittiin Annin 3v. synttäreitä useampaankin otteeseen, mutta pääjuhla oli lauantaina. Kesäiset viikonloput ovat vähän huono aika järkätä synttäreitä ylipäätään, kun ystäväpiiri on hajallaan lomareissuilla, ja näin ollen meillä kävi vieraita pitkin viikkoa. Se tosin ei Annia haitannut, kun synttärit oli joka päivä :D Viime viikolla meillä oli myös kesälapsi viettämässä kesälomaansa, kummityttöni. Joten hutinaa riitti koko viikon. 

Lauantaille osui aivan upea kesäpäivä, mutta katoin siitä huolimatta herkkupöydän sisään ettei tarvinnut huolehtia kärpäsistä kakussa. Anni oli ihan ihastuksesta soikeana kun virittelin juhlaviirejä huoneisiin, olivat kuulemma niiiiin kauniita. 

Meidän juhlissa on aina muffineja, se on ihan vakio. Lapset rakastavat tuote tuorejuustokuorrutetta, sen suosio on aina taattu! Tein näitä kummipoikanikin synttäreille ja reseptiä kysyttiin heti. Noin muuten en liikaa stressannut tarjoiluista, helppo nakukakku, pullapitko (joka ei ihan asettunut muotoonsa... oli ainakin persoonallisen näköinen) ja sen sellaista. Lisäksi popcorn-tarjoilu on aina paikallaan.

Juhlat jatkuivat ulkosalla kun Annin kummitäti, ilmapallomestari, ilahdutti pieniä ilmapalloeläimillä ja valtikoilla. Myös tramppa oli kovassa suosiossa. 

Paljon onnea meidän 3-vuotiaalle!

Kommentit (2)

Vierailija
2/2 | 

Tää on vähän hassu kysymys, mutta eikö teidän tarjoiluissa ole enempää suolaista kuin nuo popparit? :D eikö aikuiset kaipaa suolaista tarjoilua? Ihanan värikkäät koristeet ja tarjoilut muuten, lapsi on varmana ollu onnesta soikeana!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2019
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011