Kirjoitukset avainsanalla Olohuone

Punalakkinen pilkullinen kärpässieni on ymmärrettävästi monen lapsen suosikki jo pelkän ulkonäkönsä puolesta. Ruskeat metsäsienet ovat tylsiä kuin beige palttoo kärpässienen rinnalla. Toki meidät muksuna peloteltiin kärpässienen myrkyllisyyden suhteen siihen malliin, etten vieläkään koske siihen jos luonnossa törmään. Kolme asiaa tulee ensimmäisenä mieleen lapsuuden älä koske -listalla: kärpässieni, (kuolleet) linnut ja kielo

Olen ihaillut puisia pieniä kärpässienijakkaroita kirppiksillä ennenkin, mutta ne ovat yleensä hinnoissaan. Nyt vihdoin tuli viereisen kylän kirppiksellä järkihintainen kappale vastaan, joten se muutti meille. En tiedä miksi edes kuvittelin, että sienipenkki saisi nököttää nurkassaan rauhassa, sillä ...mörrimöykky se sateessa istuu kärpässienen alla!  Sienen alla pitää sadetta yleensä koko lelulaatikon sisältö pehmonalleista Frozen Elsaan.

Ikean Hemnes-lipasto on sekin käytettynä ostettu. Etsin pitkään kaunista antiikkilipastoa, mutta en löytänyt tarpeeksi suurta. Sitten bongasin kyseisen lipaston nettikirppiksellä ja totesin, että se on mittojensa ja tyylinsä (!) puolesta varsin sopiva. Sen piti päätyä yläkertaan vaatelipastoksi, mutta tuli tehtyä melkoinen virhearvio meidän kapean portaikon suhteen. 

Näppäränä naisena olin mitannut uuden makuuhuoneen seinustaa ja todennut lipaston olevan täydellinen juuri siihen, mutta sen jälkeen ei mennytkään enää kuin Strömssössä. Kun lipasto (painaa kuin synti!) kannettiin kokonaisena sisään ja juutuin sen alle portaikkoon siten, että sekä minä että lipasto ei enää hievahdettukaan.... oli aika eeppinen hetki. Pelkäsin että joudun sahaamaan portaikkoon pystyyn juuttuneen lipaston paloina irti :D onneksi ei lopulta tarvinnut tarttua sahaan.

Valmiiksi koottua Ikea-lipastoa ei välttämättä kannata yrittää purkaa, tai se ei siitä varmuudella enää tokene. Näin ollen Hemnes sai hetkellisen majapaikan olohuoneesta, johon se sopii yllättävän hyvin. Loppusijoitukseen se pääsee alakerran vierashuoneeseen, jossa onneksi tarvitaan säilytystilaa myös. Yläkertaan joudun ostamaan ison lipaston palasina ja kokoamaan sen vasta makuuhuoneessa. 

Takaisin alkuperäiseen aiheeseen, kärpässieniin. Siskoltani synttärilahjaksi saatu Ebba Masalinin kärpässienikoulutaulu koristaa nyt olohuoneen seinää, sillä kaikki tämä valkoisuus tarvitsee rinnalleen jotain tummaa. Olohuone on koko talon ainoa hempeä huone, eikä lisää maalaisromanttisuutta ole näköpiirissä.

Olen ehdottomasti enemmän tummien sävyjen ja voimakkaiden värien ystävä. Mutta mukaan mahtuu aina hieman pehmeyttäkin, tuomaan kontrastia. Tummat sohvat  (toisella puolella olohuonetta) tasapainottavat vaaleutta juuri sopivasti. Meidän talossa jokainen huone on erilainen, seinien värit vaihtelevat tummanpunaisesta kirjasto- ja vierashuoneesta ja tummanvihreästä makkarista olohuoneen vaaleansiniseen. Huoneilla on omat luonteensa.

Ps. Lapsuuden älä koske - listan jälkimaininkeina koen suurta epäluuloa kärpässienien lisäksi myös lintuja kohtaan :D Linnunpönttöjen ja ruokintapaikkojen puhdistus vaatii järeät työhanskat, jotka lentävät suoraan roskiin urakan jälkeen. Hyi olkoon! En tiedä onko tässä lintukammossa mitään todellista järkeä, mutta ei fobioilla pahemmin järjen kanssa tekoa olekaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (31)

Vierailija
1/31 | 

Vittu mitä paskaa tää sun blogis on nykyään...ihan pikkusen säälittävää kun miettii blogin loistoaikoja..lopettaisit jo jos et parempaan pysty!

MTT

Vähän luulen että tämän kommentoijan oma elämä on p*skaa entiseen verrattuna :D

Tää blogi on ihan huippu!

Vierailija
2/31 | 

Oon eri mieltä tuon ekan kommentin kanssa. Oon seurannut blogia jo pitkään, lähes alusta asti, eikä meno ole yhtään huonontunut. Monien blogien seuraamisen olen lopettanut, mutta sun blogista saan yhä inspiraatiota. Varsinkin nää sisustuspostaukset on hyviä, ja asupostaukset. Älä missään nimessä lopeta! :)

Jiiii
3/31 | 

En ymmärrä tuota ensimmäistä kommenttia ollenkaan :D

Niina, blogisi on alusta asti  (aloin seuraamaan muistaakseni vuonna 2008) ollut järjettömän kaunis ja inspiroiva, täynnä värejä ja elämää. Ja on yhä edelleen.  Pukeutumis- ja sisustamistyylisi ja ennen kaikkea asenteesi elämään ja koko persoonasi on upea! Seuraan sinua maailman loppuun saakka, olet inspiroinut minua valtavasti eri elämäntilanteissa, kiitos siitä :)

christa
4/31 | 

Höh, olipahan pöhkö tuo ensimmäinen kommentti! Minä olen seurannut blogiasi joku 8 vuotta tms, vaikkei tyylimme osu millään tavalla yhteen, ei sisustusmaku eikä elämäntilannekaan ole koskaan osunut. Taidan muutenkin olla sinua 10 vuotta nuorempi, mutta siltikin tämä on yhtiä lemppariblogejani! Varmaan on sitten niin koukuttavaa lukea täysin erityylistä elämää, mutta minusta blogisi on ihan huippu!

Vierailija
5/31 | 

V#ttu mitä paskaa on ensimmäinen kommentti! Jonkun muroihin on kustu ihan huolella 😂

-elina
6/31 | 

Kuinka huono ja katkera olo voi jollakin ihmisellä olla että pitää tulla blogin kommentteihin kiroilemaan ja haukkumaan... Huhheijjaa. :D
Olen myös seurannut blogiasi jo vuosia (ehkä se oli vuosi 2009? kun ekan kerran Nelliinan vaatehuoneen jostain bongasin) ja jäin heti koukkuun. Kirjoitustyylisi on niin kepeää ja elämäniloa pursuavaa että eihän siihen voi olla ihastumatta :) Olet inspiroinut minua pukeutumisen ja nykyään myös sisustamisen puolesta todella paljon, olet tyyli-idolieni ykkönen! Kiitos, että avasit housutytön silmät mekoille ja koroille, nyt niistä ei meinaa saada tarpeekseen! :)
 

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Ihanaa kuulla, että olen pystynyt säilyttämään kepeyttäkin, kun tuntuu että aikuiselämä on ottanut meikäläisestä niskaotteen ja syksystä asti jouduin työtilanteen vuoksi siirtymään kokoaikaiseksi duunariksi, mitä sekin oli ilman muuta pois blogilta. Mutta I will survive, kiitos kivasta kommentista :)

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

karkkinen
7/31 | 

Upea blogi, jota olen seurannut jo kymmenisen vuotta. Vuosien saatossa blogi on muuttunut ja kehittynyt, mutta silti sama vanha taika on tallella. Kiitos sinulle, että jaksat ilahduttaa meitä lukijoita vuodesta toiseen!

Halina
9/31 | 

Hauska kärpässieni ja kiva lipasto! :D itselläni myös samaa sarjaa ostettu yöpöytä käytettynä sekä sellainen korkeampi vaatelipasto, joka on ihana kun sinne mahtuu kaikki vaatteeni (ulkovaatteita ja "roikkuvaatteita") lukuunottamatta :) Sopii tosi erilaisiin tyyleihin nuo kalusteet. Ja muuten minullakin on mini kärpässieni (se on ehkä jakkara?), mutta tehty kankaasta ja pehmusteesta, eli on nikun pehmojakkara lapsille? En osaa selittää, mutta söpö se on ja toimii koristeena :D jos joskus on lapsia he varmasti ihatsuvat siihen! Nykyään joudun perustella aikuisille kavereilleni miksi omistan sen = no siksi kun se on niin söpö!

Ps. Musta sun blogi on ihan paras ja täällä sen vuoksi usein kommentoinkin. Kiitos siis inspiroivasta blogista!

Vierailija
10/31 | 

Olen erityisen ilahtunut, että joskus tulee näitä sisustusjuttujakin, kun Pätsiniemi -blogia ei enää ole.

Vierailija
11/31 | 

Kyllä niistä linnun jätöksistä voi saada salmonellaa, että pelko on ihan aiheellinen. 

Vierailija
12/31 | 

Kommentoija 1 ei ilmeisesti kuitenkaan kovin tarkkaan ole lukenut, sillä se vaatehuone-blogihan loppui jo ajat sitten. Eikö nämä jutut ole ihan alustalleen sopivia? Lue jotain muuta jos haluat lukea muotijuttuja tai nuorison juttuja. 

Vierailija
13/31 | 

Luonnonvaraisten lintujen kanssa työskentelevänä sanoisin tuohon lintujuttuun että huolellinen käsienpesu on ihan riittävä varotoimenpide, pönttöjen puhdistuksessa hanskat on ihan kiva lisä (lähinnä lintukirppujen välttämiseen). Lapsille älä koske -ohjeistus on silti hyvä, myös elävien lintujen kannalta! :)

Annamaarit
14/31 | 

Kiitos mielenkiintoisesta, luovuutta pursuavasta blogista! Blogi on mukavasti muuttunut elämänmuutosten myötä. Oma elämäntilanteeni ja tyylinikin on ihan erilainen, mutta sinun blogeja olen lukenut aina mielellään.

Uneel
15/31 | 

Olen seurannut sinua jo useamman vuoden, ehkä -09 tai -10 lähtien. Välillä enemmän, välillä vähemmän aktiivisesti. Mutta nykyään tämä blogi on ainoa jota seuraan, nimenomaan siksi että kirjoitat kaikesta mahdollisesta ja kirjoitustyylisi ja kuvasi ovat niin miellyttäviä. Myös tyylisi, niin pukeutumisessa ja sisustamisessa, on niin ihanan persoonallinen että siitä insipiroituu. Kiitos siis että jaksat edelleen kirjoittaa. 🙏🏻

Vierailija
16/31 | 

Kärpässienituoli on tosi sievä kapistus. Mutta myös lähes takuuvarma mustelmien tuottaja pienelle ihmiselle, ne on petollisen kiikkeriä. Muistin itse kaatuneeni kipeästi sellaisen kanssa vasta kun esikoiseni muksahti nurin mummolassa sen saman tuolin kera.

atomi
17/31 | 

Tykkään blogistasi edelleen, vaikka ensin pelkäsin, että tämä omakotitalo-lapsi-idylli syrjäyttää vaatejutut, joita eniten rakastan. Tykkäsin myös Pätsiniemestä ja liikunnanvihaajasta, vaikka - tai ehkä juuri siksi- että ne avasivat minulle ihan erilaisen maailman. Itse asustelen kerrostalossa vuokralla, lapseni ovat aikuisia ja vaikka rakastan vaatteita, tunnen suurta syyllisyyttä kun köyhyyksissäni tuen epäeettistä vaateteollisuutta. Kirjoitustyylisi on ihana, matkajuttusi aivan huippuja ja parhaita ovat asupostauksesi. Eniten kaipaan vaatehuoneen ajalta kommenttiboksiasi, jolloin ehdit/jaksoit/halusit vastata enemmän lukijoiden kysymyksiin, ja muutenkin kommentoida lukijapalautetta. Eli aivan olen eri mieltä ensimmäisen kommentoijan kanssa.

Vierailija
19/31 | 

Vastaan 8/27 kommentoijalle.
Tätä olen aina ihmetellyt. Miksi hitossa ihmiset lukee blogeja, jotka vaa ärsyttää? Menisivät muualle 😖

Vierailija
20/31 | 

Tykkään Nellliina blogistasi. Muistaakseni ensimmäinen blogi, jota rupesin seuraamaan oli Colour me - Juulian blogi ja siitä oli juttu Hesarissa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yleensä olen ostanut itselleni synttärilahjaksi jotkut hieman liian kalliit kengät, joita en millään muulla tekosyyllä ole raaskinut ostaa. Synttäripäivä on joka vuosi tarpeeksi hyvä syy tehdä jokin hemmotteluhankinta. Harkitsin tänä vuonna meneväni kylpylään tai kasvohoitoon, mutta sitten eteeni osui naapurikylän kirppiksellä seuraava asia. 

Pieni ja sievä keinutuoli! Olen halunnut ikuisuuden keinutuolia, mutta kaikki wanhat kiikut ovat olleet joko järkyttävän kalliita tai liian suuria. Tämä pieni pinnatuoli ei vie juuri enempää tilaa kuin tavallinen tuoli, sillä sen jalakset ovat kapeat ja lyhyet.

Vanha kiikku on hieman kolhuinen ja valkoisen maalin alta näkyy entisiä maalikerroksia, mutta ei haittaa yhtään. Se on vikoineen päivineen entistä hurmaavampi. Mutta enpä ole itsekään enää nuori siloposki, joten me sovitaan hyvin yhteen :D 

Keinutuolin hinta: 65 €

Kommentit (7)

~Marion~
1/7 | 

Ihana kiikku! 

Olen alkanut lukemaan blogeja muistaakseni vuonna 2007, ja sinun blogisi on noilta ajoilta ainoa joka on jäänyt matkaan mukaan. :) Kiitos kivasta blogista, tykkään tosi paljon inspiroivista kuvistasi, tyylistäsi kirjoittaa ja tavastasi tarkastella asioita! ... Ja tästä syystä minulla olisikin aihe toivepostaukseen. :)
 

Täytin itse nyt kesällä 36, ja yllätyksekseni olen alkanut potemaan jonkinlaista ikäkriisiä. Olen aina ajatellut, että ikä on vain numero, mutta kummasti hyvistä elämäntavoista huolimatta tulleet erilaiset krempat, kuivan ihon rypistyminen ja ajan vauhdikas kuluminen on alkanut vetää mieltä matalaksi, eikä peilikuvakaan aina niin innosta... Toivepostauksena toivoisinkin, voisitko kirjoitella oman näkökulmasi ikääntymiseen (kääk, mikä sana! :D ) ja siihen liittyviin asioihin, jotka koet itsellesi jollakin tapaa haasteellisiksi tai tärkeiksi? Tämän ei tarvitse liittyä ulkonäköön tai fyysiseen kuntoon kuten oma kriiseilyni, vaan ihan mihin tahansa asioihin joihin huomaa suhtautuvansa eri tavalla. Jotenkin ajattelisin, että loistava huumorintajusi ja tänne ruudun toiselle puolelle välittyvä elämänasenteesi voisi tuoda itselleni ja kenties jollekin toiselle pähkäilijälle uusia ajatuksia. :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Apua miten pitkään olet tullut blogin mukana, huippua! Sitä aina olettaa että kaikki lukijat ovat vaihtuneet moneen kertaan vuosien varrella :)

Me juuri siskon kanssa puhuttiin että minulla ei ole ollut ikäkriisejä sitten 2002, kun täytin 22 :D silloin olin sitä mieltä että traagista kun en ole enää vuosiltani onnenlukuni 21! Että sikäli oikein hyvä juttutoive, menee toteutukseen!

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Ninde
2/7 | 

Mieletön löytö! Kyllä tuo aina kengät ja hemmottelut voittaa, varsinkin kun se on vielä näppärän kokoinen! Kelpaisi minullekin! :) Paljon onnea näin jälkikäteen!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

- Postauksen korit saatu blogin kautta

Olemme niin onnekkaita, että talossamme on varaava takka. Takka on olohuoneen sydän, erityisesti talviaikaan kun kylmä hiipii lattianrajassa ja laittaa vetämään villasukkaa jalkaan. Meidän alakerran takka ei ole mikää upea vanha vintage-malli, mutta se on onneksi siro ja huomaamaton. Talon vintageosasto keskittyykin sitten yläkerran hurmaavaan pyöreään pönttöuuniin ja keittiön vanhaan puuhellaan. 

Olen laiminlyönyt takan ympäristön sisustuksellisesti jo muutaman vuoden, se on ollut osastoa kattellaan kun ehditään. Takkapuiden kantokoppa löytyi puuliiteristä ja on ajanut asiansa, vaikkei olekaan tyylillisesti ihan meitä. Pinkiksi maalattu puinen lehtikori taas on matkalla kukkalaatikoksi ulos, mutta se on toimittanut lehtikorin virkaa paremman puutteessa. 

Tässä edellä mainittu nykytilanne, ei ihan visuaalisesti kauneinta mahdollista:

Sain hetki sitten suomalaiselta sisustustuotteiden valmistaja Mifukolta lahjaksi kaksi eri kokoista Kiondo koria, jotka ratkaisivat takkaongelmani kertaheitolla. Selkeälinjaiset mustavalkoiset kestävät korit toimivat meidän takan parina paremmin kuin hyvin. On hienoa, että nykyään säilytysratkaisujenkin ulkonäköön kiinnitetään huomiota, nämä korit ovat visuaalisesti todella kauniita. 

Kantokahvallinen malli päätyi klapikoriksi ja pienempi kahvaton malli lehtikoriksi. Ei näitä raaskisi piiloon laittaakaan, joten takan eteen paraatipaikalle sitten vaan. Koreja voisi käyttää meillä myös lelujen säilytykseen tai vaikka pyykkikorina, mahdollisuuksia on monia.

Sen lisäksi, että kiondokorit ovat käytännöllisiä ja kauniita, tarina niiden valmistuksen takana on kerrassaan hieno. Mifuko teettää korit pienissä kylissä Keniassa, jossa punonta on paikallinen erikoistaito. Alueen naiset tekevät koreja puhdetöinä ja saavat näin perheilleen lisätuloja esimerkiksi kuivien kausien aikana. Näin myös ylläpidetään tärkeää perinnekäsityötaitoa. 

Korit valmistetaan reilun kaupan periaatteiden mukaisesti ja ne on punottu sisalkuidusta ja elintarvikemuovista. Näissä minun koreissani muovi on kierrätettyä. Mifukon Kiondo koreja saa myös raidallisina ja värikkäillä raidoilla, jos mustavalkoisuus ei kiehdo. 

Korit ovat hyvä jatkumo eteisen mustavalkoiselle lattialle, joka vilahtaa seuraavan kuvan vasemmassa alareunassa.

Samalla kun takan edustan korit saivat kyytiä, suoritin myös perinteisen kevätsiivouksen itse takalle näin aktiivikauden lopussa. Lasiluukut aina tuppaavat tummentumaan talven aikana, mutta tiukassa olevan jäljet saavat nopeasti kyytiä yhden tietyn tuotteen voimin.

Keraamisen lieden puhdistukseen tarkoitettu Mr. Muscle taklaa myös tummentuneet takkalasit. Tästä vinkiksi, jos olet tuskaillut tämän asian kanssa. 

Seuraavaksi pitäisi aloittaa ikkunanpesu-urakka... ei hyvänen aika miltä ikkunat näyttävät tämän lisääntyneen valon myötä. Meidän perhe on mitä ilmeisemmin täynnä tahmatassuja, ainakin sormenjäljistä päätellen!

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Takan luukut saa putsattua ihan ilman kemikaaleja sanomalehdellä ja tuhkalla :) Kastele sanomalehtimytty, rutista niin ettei valuta vettä, dippaa tuhkaan ja hinkkaa. Tadaa! 

Ronski
2/4 | 

Tuota samaa tuhka ja sanomalehti vinkkiä tulin antamaan. Sillä me aina putsataan, suosittelen!

Sara
3/4 | 

Heippa! Täytyy kyllä sanoa, että tätä blogia on ilo lukea. :) Ihana tunnelma, virheetön teksti ja kauniit kuvat - hyvän mielen paikka! Hyvää keväättä teille! :) - Sara

Kiara
4/4 | 

Upeat korit! Minkäkokoisia sinulla on? Netistä huomasin, että suurin osa koreista onkin loppuunmyytyjä!! Voi harmi. Olisi kiva saada korit harmaavalkoisina tai mustavalkoisina silitystä odottavia puhtaita pyykkejä varten. Toivottavasti niitä tulee lisää myöhemmin!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisustuksen suhteen olen varsinainen jämähtäjä, valitsen huonekalut rakkaudella ja pidän rakkaistani kiinni niin kauan kuin mahdollista. Yritän tässä miettiä, että onko meillä sänkyä lukuunottamatta yhtäkään uutena ostettua huonekalua koko talossa... kaikki on vintagea tai saatu ystäviltä tai ne ovat kulkeutuneet meille muuten vaan toisen käden kautta. Minusta on ihanaa, että huonekaluilla on historiaa ja tarina. Lisäksi tuunailen mielelläni vanhoja huonekaluja, joten tarvetta uudelle harvemmin tulee. 

Tämä pieni keltainen sohva on ollut meillä vuosia ilman omaa paikkaa, mutta ei ole tullut kysymykseenkään että olisin luopunut siitä. Nyt kun meille vapautui tilaa olohuoneeseen toisen ruokapöydän lähtiessä varastoon, totesin että sohvalla on viimein kysyntää. Annin leikkinurkkaus sai kaunistuksekseen pienen sohvakaunokaisen ja tyttö itse ihastui siihen ikihyviksi. Kokoluokaltaan se on muutenkin lapselle sopivampi kuin aikuiselle, ainakaan tällaiselle lipputangolle kuin minä :D

Kun Annin huone jossain vaiheessa valmistuu yläkertaan, pieni sohva taitaa lähteä tytön mukaan. Samaten tuo ystäväni tekemä vaaleanpunainen matto ja lelusäilönä toimiva vanha kehto, Anni on ominut molemmat. Näppärää kun on huonekalut jo valmiina, enää tapetit puuttuu. Meidän jyrkät ja korkeat kierreportaat ovat vielä vähän liikaa 2-vuotiaalle, että uskaltaisin antaa hänen ravata portaissa yksin, joten huoneprojektilla ei ole kiire.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011