Kirjoitukset avainsanalla vanhemmuus

Alkusanat: pyysin miestäni Sakua kirjoittamaan kokemuksistaan koti-isäksi jäämisestä. Tässä on yhden miehen tarina.

Saku:

Syksyllä 2015 jäin kotiin hoitamaan silloin hieman yli vuoden ikäistä tytärtämme Annia. Alunperin 6 kuukauden mittaiseksi laskettu pesti venyikin yli vuodeksi, yhteisellä päätöksellä. Harvalla isällä on mahdollisuutta olla näin kauan kotona lapsen kanssa, mutta onneksi saimme tämän onnistumaan. Kokemuksena koti-isyys oli tyystin korvaamaton. Ilman vaimon raadantaa töissä aamusta iltaan tämä tosin ei olisi ollut mahdollista, Niina joutui vuoden aikana tekemään töitä enemmän kuin koskaan.

Kun vaimo joskus raskausaikana kyseli olisinko valmis jäämään koti-isäksi vähän pidemmäksi aikaa, vastasin heti, että totta kai. Mikä sen parempaa kuin nähdä lapsen kasvavan ja saada samalla pieni breikki hektiseen työelämään. Miesten jääminen pidemmälle hoitovapaalle näyttäisi olevan lehtijuttujen perusteella edelleen harvinaisempaa ja ihmetyksen aihe, ainakin osalle kansasta. En tiedä ketä nämä hahmot sitten ovat, kun omassa tuttavapiirissä monikin mies on pidellyt pidempiä hoitovapaita ja kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia. Toki minultakin kyseltiin silloin tällöin että “miltä nyt tuntuu?”. Tosin ainoastaan positiivisessa hengessä, pilke silmäkulmassa. Minkäänlaista negatiivistä ilmapiiriä en ole rekisteröinyt tämän projektin osalta missään tilanteessa. Pieniä epäilyksiä on kohdistunut ainoastaan kokkaustaitoihini.

Millaista se koti-isänä olo sitten tarkkaan ottaen oli? Aivan mahtavaa, tietysti. Anni oli 1v 2kk kun jäin kotiin ja 2,5v palatessani töihin. Eli oikein kivassa iässä, kun osasi jo kävellä ja puhekin kehittyi isoin harppauksin. Meillä on oma piha missä puuhastella kaikenlaista ja leikkipuisto nurkan takana. Tekemisen puutteesta ei ollut tietoakaan. Työelämä unohtui hyvin nopeasti. Ei sillä, että hoitovapaa mitään lomaa olisi. Tietyllä tapaa duunissa on huomattavasti leppoisampaa kun on tauot ja lakisääteiset ruokatunnit, heh. Kyllä se 12h kukkuu/maatila/poni/muumeilla leikkiminen toisinaan saattoi kunnon työltä tuntua ja kotityöt vielä siihen päälle. Mutta on se toki silti “hieman” eri asia. Plus oman lapsen hymy saa väsyneenkin isin taas virkoamaan alta aikayksikön.

Pihalla ja Toijalan puistoissa oleskelun lisäksi teimme Annin kanssa reissuja katsomaan eläimiä Ilolan maatilalle, hypittiin Ideaparkin HopLopissa, moikattiin äitiä lounaalla Tampereella ja sen jälkeen heiluttiin Pikku Kakkosen puistossa. Kesällä vierailtiin Helsingin Sea Lifessa, mitä Anni vieläkin muistelee, kun näki mureenan ja meriahvenkin vaan tuijotti. Viime syksystä lähtien ollaan oltu harva se lauantai-aamu Valkeakosken Nappulaliigan futistreeneissä ja sunnuntai-aamuisin meillä on Toijalassa oma Hyppytassuiksi ristitty liikuntasalivuoro, jossa tuttujen ja muksujen kanssa käydään heilumassa.

Nyt töihin palanneena voin todeta, että se on surkeaa miten vähän lapsen kanssa ehtii arkisin olemaan. Se tuntuu ihan hullulta ja vähän surulliseltakin, kun juuri puolitoista vuotta hengattiin tytön kanssa tiiviisti yhdessä 24/7. Mutta sitä se tavallisen ihmisen arki on ja onhan se selvää, että lapselle tekee hyvä olla vähän erossa vanhemmistakin. Tällä hetkellä Niinan äiti eli mummu auttelee Annin hoitamisessa ja päiväkotiin mennään 3v iässä ensi syksynä. Annia päivikseen meno jännittää ja riemastuttaa, vaikkei tyttö edes tiedä mitä se konkreettisesti tarkoittaa. 

Hoitovapaa oli huikean hieno kokemus ja lähensi minua ja Annia entisestään. Suosittelen kaikille iseille jos vain elämäntilanne antaa siihen mahdollisuuden. Taloudellisesti tilanteeseen kannattaa yrittää varautua tietenkin jo etukäteen, sillä koti-isänä tai äitinä tulot tippuvat melkein nollaan. Pihistely on kuitenkin pieni paha sen rinnalla, millainen ainutlaatuinen kokemus hoitovapaasta käteen jää. 

Niina: Loppusanat.

Minulle oli ihan selvää alusta lähtien, että jos Saku itse haluaa koti-isäksi jäädä, hänellä on siihen yhtälailla oikeus kuin minullakin. Olin valmis menemään töihin vauvavuoden jälkeen, jos tarpeen. Se oli oikeastaan ilon ja toisaalta myös haikeuden päivä, kun tehtiin vahdinvaihto. Olin ollut ihanan Annin kanssa sylikkäin yli vuoden, ja siitä irtautuminen kävi aluksi tunteisiin. 

Mutta järkinaisena ja tasa-arvon kannattajana en asiaa märssynnyt sen enempää vaan aloitin työt uutta intoa puhkuen. Oli kummallista palata aikuisten maailmaan ja syödä lounas rauhassa istuen, niin että ruoka oli lämmintä! Kotona oli tottunut tekemään kaiken vasemmalla kädellä, vauva sylissä. Pääsin nopeasti kiinni uuteen arkirytmiini, joskin tein aivan älyttömästi töitä. Pidin silti kiinni siitä, että töistä tullessani Annin nukkumaan menoon asti olin tytön oma, ja jatkoin koneen naputtelua vasta sen jälkeen yön pikku tunneille. Sitä jaksaa ihmeen paljon, kun asennoituu projektiin oikein. 

Oli upeaa nähdä miten miehen ja tyttären suhde kehittyi reilun vuoden aikana, eikä äitiäkään onneksi unohdettu. Saku klaarasi huushollin arkirutiinit omalla boheemilla otteellaan ja minä yritin olla puuttumatta niihin vaikka siisteysstandardit ovatkin meillä vähän erilaiset :D Mies opetteli myös tekemään ruokaa alusta asti itse, ja taitaa nykyään jo vaikka kuinka monta eri safkaa! 

Sakusta on myös kehkeytynyt varsinainen kaikkien lasten kaveri, ystäväpiirimme lapset riekkuvat miehen perässä aina kun kokoonnutaan yhteen. Sakusta ei tunnu loppuvan virta ikinä, vaan hän jaksaa väsymättä toistaa kukkuu-leikkejä lasten kanssa. Se on taito, jolle nostan hattua. 

Kommentit (6)

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015
2/6 | 

Olipas ihana postaus <3 Meidänkin isäntä oli lasten kanssa hoitovapaalla: esikoisen kanssa vuoden ja kuopuksen kanssa puoli vuotta. Myös hänestä tuli näin tasavertainen hoitaja - sekä lasten että kodin suhteen. (Kun mentiin molemmat töihin ja lapset hoitoon, molempien siisteyskäsitykset ovat kummasti lähentyneet ;-) 

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Nemeth
3/6 | 

Hyvä juttu teidän perheelle!
Meillä jäin minä lasten kanssa aikoinaan koti-äidiksi ja mies meni heti töihin lasten synnyttyä.
Läheiset välit pysyneet lapsiin tämänkin vuoksi. Oppi tuntemaan omat lapsensa.
Hienoa näinkin päin teillä!

Viidalumia
4/6 | 

On kyllä upea tilanne että isä voi ja haluaa jäädä lapsen kanssa kotiin, peukku Sakulle! :) Mun mies oli työttömänä esikoisen syntymän aikaan ja moneen kertaan todettiin että onni onnettomuudessa. Saatiin viettää ihan mahtavaa aikaa koko perhe ja tutustua naperoon rauhassa. Korvaamatonta <3

Vierailija
5/6 | 

Ihana Saku, ihana Anni, ihana Niina, ihana teidän perhe <3

Kiitos Sakulle isänäkökulmasta, olisipa kaikilla yhtä fiksut vanhemmat kuin Annilla on!

perhoneito
6/6 | 

Meillä lasten iskä oli ekan kanssa kotona 1,5 vuotta ja tokan kans 2vuotta ja se oli ehdottomasti kaikkien kannalta ihan super hyvä ratkaisu. Edelleen mua ärsyttää kuitenkin se, että kun nainen jää kotiin hoitovapaalle ni se ei herätä mitään suuria kommentteja mut kun mies jää kotiin ni heti sanotaan, että "onhan se hienoo jos on mahdollisuus". Ihan sama mahdollisuus on sekä naisilla että miehillä!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaikka kansainvälinen naistenpäivä ei tarkoitakaan kukkia ja suklaata, haluan siitä huolimatta toivottaa kaikille hyvää naistenpäivää tulppaanien kera. Naistenpäivänä on kukitusten lisäksi hyvä hetki miettiä mitä tasa-arvo meille naisille tarkoittaa ja miten naisten oikeudet näkyvät meille Suomessa asuville naisille joka päivä. Toteutuuko tasa-arvo kotona, työelämässä, perhevapailla ja harrastuksissa. 

Meillä täällä pohjoisessa on asiat verrattain hyvin, mutta aina on vara parantaa. Haluaisin itse nostaa päivän aiheeksi työn ja perhevapaat. Tuttavapiirissäni on ollut viime vuosina ikävän monta tapausta, jossa nainen on töihin palatessaan huomannut työtehtävänsä kadonneen. Sijainen on vakinaistettu, tehtäväkenttä on muuttunut tai pilkottu, jolloin töihin paluu on ollut melkein vihamielistä. Olet ylimääräinen, mitäs läksit äitiyslomalle! Laki toki velvoittaa varmistamaan perhevapaalta palaajalle vastaavan työtehtävän, mutta se ei aina toteudu käytännössä.

Maailma muuttuu Eskoseni, ja nykyään vieläpä jatkuvasti kiihtyvää tahtia. Työpaikkoja ja rooleja tulee ja menee, perhevapaista huolimatta. Vastaako laki enää nykyajan työelämää? Onko odotuksena se, että meidän vain hyväksyä jatkuva epävarmuus.

Mitä äitiyslomalta palaava voi tehdä säilyttääkseen työpaikkansa? Moni opiskelee vauvavuoden aikana ylläpitääkseen taitojaan ja kehittää osaamistaan systemaattisesti. Se ei kuitenkaan vielä takaa mitään. Competence development on aina hyvä asia, mutta onko oikein, että tuore äiti joutuu pelkäämään työpaikkansa puolesta.

Sama asia pätee myös pidempiä perhevapaita pitäviin miehiin. Jos olet vuoden lapsen kanssa kotona, tiedätkö mihin palaat ja kohdellaanko sinua reilusti. 

Omalla kohdallani perhevapaan aikana vaihtunut uusi esimieheni ymmärsi palatessani kysyä, että mitä ylipäätään haluan tehdä ja missä olen parhaimmillani, ja työtehtäviäni muokattiin pikkuhiljaa sen perusteella. Sillä tiellä olen edelleen ja motivaatio on huipussaan. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minulla on olo, että teen täsmälleen oikeita asioita sekä yrityksen että itseni hyväksi. Hetkellinen etäisyys töistä teki pelkästään hyvää. Ehkä tästäkin syystä ystävieni tarinat tuntuvat äärimmäisen epäreiluilta, kun omalla kohdallani lopputulos oli suorastaan ihanteellinen. 

Onko teillä mietteitä asian tiimoilta, oletko itse saanut palata omiin töihisi perhevapaan jälkeen vai oletko huomannut olevasi ylimääräinen. Rasite, jolle pitää keksiä jotain tekemistä? 

Kommentit (24)

sanniiiiis
1/24 | 

BBC:llä alkoi pari viikkoa sitten minisarja joka ehkä tulee jossain vaiheessa YLE:llekin, nimeltä The Replacement. Vaikka kyseessä on trilleri jossa on muitakin teemoja niin pääaiheena on just tämä että nainen tulee raskaaksi, saa sijaisen, alkaa melkein paranoidiksi pelon takia vaikka se onkin ehkä ihan aiheellista. Mielestäni tosi hyvä ja aihe todella tärkeä

Halina
2/24 | 

Omalla kohdallani ei ehkä vielä ajankohtainen tilanne, koska minulla ei ole lapsia, mutta ollaan monesti mietitty lastensaannin ajankohtaa suhteessa opiskeluun ja työelämään. Aihe on puhututtanut varsinkin kun eräs luokkakaverini tuli raskaaksi kesken opintojen. Taloudellisesti ajatellen olemme pohtineet, että kannattaa ylipäätään olla vakituinen työpaikka tullessaan raskaaksi, sillä silloin voi palata äitiysloman jälkeen samaan työpaikkaan ja (ymmärtääkseni?) äitiysraha on parempi (voin olla väärässä). Tunnen lähinnä ihmisiä, jotka on olleet äippälomalla lähihoitajan, sairaanhoitajan, lastentarhanopettajan, opettajan, lääkärin jne. töissä ja heillä mitä ilmeisimmin hommat jatkuneet samoilla linjoilla kuin ennen äippälomaa. Johtunee työnluonteesta :D Joku saanut hyviä muutoksia lapsiarkeen esim. sopimalla pomon kanssa kolmivuorotyön kaksivuoroiseen. Paluu on siis ollut ymmärtääkseni melko mutkatonta. Yritysmaailmasta en puolestaan ole kuullut esimerkkejä :)

hheidi

Tähän täytyy kommentoida, sillä sain lapseni AMK-opintojen toisen vuoden puolivälissä. Olin ennen opiskelua ollut kokopäivätyössä, joten sain parempaa tukea kuin pelkästään opiskelijatulojen perusteella. Jäin kevääksi äitiyslomalle, jatkoin opintoja syksyllä muutama kurssi kerrallaan (mieheni oli koulutuntien ajan
kotona) ja kun lapsi oli vuoden, siirryin tekemään loput tutkinnosta täysin etänä. Koska aloitin opinnot päiväopiskelijana, sain opintotukea vaikka opiskelin etänä, mutta sain samalla kotihoidontukea, koska lapsi ei ollut hoidossa. Sain opinnot valmiiksi, kun lapsi oli 2 v 3 kk, jolloin hän aloitti päiväkodin ja minä työt. Nyt saan aloitella työelämää, mutta minulla on jo lapsi, joten niitä kysymyksiä ei tarvitse miettiä. Tuo ajankohta oli juuri meille kaikkein paras!:)

Halina

Okei kiva kuulla! :) opiskelukaverini oli ollut myös töissä ennen opintoja, joten hän opiskelee myös paremmalla tuella pari ensimmäistä vuotta! :) tosin nyt jäädessä äitiyslomalle, hän sai ilmeisesti katkaistua tämän tuen opiskeluun ja jatkaa sitä sitten kun tulee takaisin ja on nyt äitiyspäivörahalla. Ainakin näin ymmärsin! :) moni muukin koulussamme on palannut äitiyslomalta opintojen pariin /jäämässä äitiyslomalle, joten uskon että raha-asiat ja opinnot saa aina järjestymään! :) Ajattelimme lähinnä optimaalisinta aikaa (jos sellaista on olemassakaan?) että lapset voisi hankkia sitten kun siirtyy työelämään, mutta lähipiirin vauvelit eivät ole paljoa kyselleet kun ovat olleet syntyäkseen, ja ehkä hyvä niin hihi! :D

ssssonja

Rahalliset avustukset perhevapaiden aikana ovat tosiaan melkoinen byrokratiaviidakko. Vakituisella työsuhteella ei sinällään rahan kannalta ole väliä, vanhemmalle maksetaan äitiysrahoja viimeisimpien verotuksessa vahvistettujen tulojen mukaan TAI jos tulotaso on kasvanut merkittävästi (20% tai enemmän) niin äitiyslomaa edeltävien 6kk tulojen mukaan. Eli jos olisin ollut työssä vuonna 2016 ja tienannut 30 000e niin jos nyt jäisin 2018 äitiyslomalle, saisin rahat tuon summan mukaan vaikka olisin ollut koko vuoden 2017 työtön. Vastaavasti jos olisin nyt ollut pari vuotta työtön ja menisin töihin vaikka määräaikaiseksi 8kk projektiin niin jos jäisin sen jälkeen äitiyslomalle niin saisin rahan tuon projektin palkkatulojen mukaan.

Lisäksi jos jää vakituisesta työstä vanhempainrahakauden jälkeen hoitovapaalle, summa liikkuu kunnasta riippuen jossain 300 - 500 euron välillä / kk. Sen sijaan jos jää vanhempainrahakauden jälkeen työttömäksi työnhakijaksi ja kuuluu työttömyyskassaan, ansiosidonnainen jota saa lapsen kanssa kotona ollessa / työtä etsiessä, on yleensä huomattavasti suurempi summa.

Itse olen ns. lapsentekoiässä ja määräaikaisessa työssä, enkä usko että odottelen vakinaistamista ennen kun alamme yrittämään perheen perustamista. Tässä maailmassa saattaisin joutua odottamaan 10 vuotta jolloin olisi jo liian myöhäistä saada lapsia... Toivoisin siis että määräaikaisuuksien välissä pidettyihin vanhempainavapaisiin suhtauduttaisiin uutta työtä hakiessa asiallisesti eikä se olisi este työllistyä uuteen paikkaan.

Vierailija
3/24 | 

Olen valmistumiseni 2010 jälkeen hakenut vakituista työtä, josta voisi sitten lähteä äityisvapaille. Työtä ei ole tullut. Työnantajat kyllä välttelee kuin ruttoa ottaa töihin nuorta naista. Nyt ei voi enää siirtää lastenhankintaa, joten tehdään lapsi työttömänä ollessani ja katotaan sitten sitä työtä.

Nemeth
4/24 | 

Hello! Hyvää Naistenpäivää kaikille!!

Itselleni kävi niin, etten uskaltanut juuri edes jännittää paluuta ( kaupan alalle), kun mielelläni halusin hoitaa lapset kotona useankin vuoden.
No, firma ehti muuttua toiseen alaisuuteen ,ja eipä ollut enää työtä.
Tosin -väitän, että osittain huonoa tuuria, mutta on lähtökohtaisesti väärin, ettei uskalla jäädä lasten kanssa kotiin kuin hetkeksi.
Kaikilla ei ole myöskään toimivaa lähiverkostoa, joka hankaloittaa pikkulapsiajan sairastelua.
Töissä harvoin tätä ymmärretään TODELLA.
Moni on katunut, ettei voinut olla lasten kanssa enemmän heidän ollessaan pieniä.

JaanaD
5/24 | 

Sain pitää työni oltuani esikoisen kanssa kotona 3 vuotta. Olen saanut hoitovapaan jälkeen ylennyksen ja nyt kuukausi sitten uudestaan äitiyslomalle jäädessäni sain palkankorotuksen - haluavat siis että palaan.

Vierailija
6/24 | 

Mä oon tähän mennessä ollu perhevapaalla vain määräaikasesta työsuhteesta, jota jätin jatkamatta omasta halustani. Nyt on vakkarityöpaikka ja toinen äitiysvapaa just startannut, uskon että hommia kyllä löytyy vapaiden jälkeenkin mutta ite ehkä kiinnostais taas vaihtaa. Toisaalta nykysestä firmasta varmasti löytyis joustoa ja osa-aikasuusmahdollisuuksia. IT-alalla konsulttihommissa oon tällä hetkellä.

Hannanna
7/24 | 

Itse asun Englannissa ja homma toimii ehka vahan erilailla, kun Suomessa, mutta taallakin firman pitaisi tarjota tyopaikka takaisin samoilla ehdoilla, kun lahtiessa, mutta aitiyslomalta pitaa palata vuoden paasta. Omalla kohdallani en pystynyt palaamaan takaisin vanhaan duuniini, koska tyomatka oli liian pitka, eika tyonantaja suostunut tarjoamaan osapaivatyota, minka sinansa ymmarran, koska alallani osa-aikatyon tekeminen on todella hankalaa ja laatu nakyy helposti asiakkaalle asti. 

toinen asia, mita piti huomioida, kun lasta suunniteltiin oli koeaika. Mietin tyopaikan vaihtamista, mutta koska tiesin, etta lasta aletaan yrittaa piakkoin, en uskaltanut vaihtaa tyota silta varalta, etten vaikka lapaisisi koeaikaa uudessa paikassa ja jaisi sitten tyottomasti raskaana ollessani. Raskauden takia diskriminointi on tietty kiellettya, mutta ei se siina vaihessa tyonantajaa kiinnosta. Kaverini tuli raskaaksi koeaikansa aikana ja pomonsa paatti pidentaa koeaikaa pelkastaan tasta syysta, vaikka mitaan muita perusteita talle ei ollut. 

Jellonatar
8/24 | 

Palasin 4 kk sitten töihin, kun esikoinen oli 9 kk vanha. Olen tutkija, teknisellä ja miesvaltaisella alalla. Perhevapaisiin suhtaudutaan meillä hyvin, kaikki on mennyt hyvin. Toki en heti palannut projektipäällikön hommiin, vaikka sitä tein ennen vapaata. Mutta hyvä niin, sillä kesti nuutama kuukausi orientoitua takaisiin napakkaan työotteeseen. Nyt hommat jatkuu kuten ennenkin. En koe että vuoden vapaa olisi vaikuttanut juurikaan urakehitykseeni, ainakaan negatiivisesti. Uskon, että olen nyt parempi työntekijä, äitiysvapaa toi uudenlaista perspektiiviä.

Vierailija
9/24 | 

Ekan raskauden aikana olin määräaikaisessa työssä. Jatkosopimusta ei tietenkään tullut, vaikka ennen raskauden selviämistä oli kyllä ollut puhetta jatkosta. Tokan raskauden aikana olin myös määräaikaisena, mutta vähän ennen äitiysloman alkua sain vakipaikan. Nyt on kiva keskittyä vauva-arkeen, kun ei tarvitse stressata työnhausta.

Helena
10/24 | 

Valmustumiseni jälkeen (2011) en ole saanut vakituista työpaikkaa. Olin aina ajatellut, että vasta vakituisesta työpaikasta uskaltaa jäädä äitiyslomalle, mutta uskaltauduimme vauvahaaveen pariin määräaikaisen työsuhteeni aikana. Työsuhde päättyi äitiysloman aikana, ja minulle luvattiin että pääsen takaisin, mutta lukuisista yhteydenottoyrityksistä huolimatta lopulta tyydyin siihen että en pääse takaisin. Tyhjän päällä olin kuten olin aina pelännytkin :(
Nyt olen saanut 0h sopimuksen toiseen työpaikkaan, mikä ei ole ihanteellisin mutta parempi kuin ei mitään. Tällä mennään.
En ole katkera mutta kun taas asiaa ajattelen, pistää vihaksi ymmärtää että en saa kunnon työpaikkaa kuin vasta sitten kun minut luokitellaan jo niin vanhaksi ettei pelkoa raskautumisesta ole. Se on yllättävän monen naisen tilanne tällä hetkellä :( pätkätyötä toisen perään.

Minusta on ihanaa kuulla että joillakin muilla naisilla tilanne on hyvä, eikä tarvitse pelätä tulevaisuuden tai talouden puolesta, mutta ollapa tilanne jossa kaikilla naisilla olisi yhtä hyvä tilanne...!

Tärkeää pohdintaa naistenpäivänä. <3 Toivon että omakin tilanteeni tästä vielä muuttuu paremmaksi.

Pojun äiti
11/24 | 

Olen tällä hetkellä perhevapailla vakituisesta työstäni ja kyllä nyt jo töihin paluu askarruttaa ja vähän jännittää. Tilalleni ei palkattu sijaista, vaan työtehtäväni hajautettiin kahdelle muulle henkilölle. Itse yritykseen menin aikoinaan töihin äitiysloman sijaisuutta tekemään. Sijaistettava oli poissa kolme vuotta (siinä välissä yrityksessä oli yt) ja palatessaan minut oli vakinaistettu ja alkuperäinen työnkuva muuttunut. Hänelle kyllä tarjottiin toiselta osastolta töitä ota-tai-jätä -asenteella. On siis pieni pelko että itselleni sattuisi käymään samoin tai työnkuvani tulisi olemaan suppeampi mitä lähtiessä.
Miehelleni olen puhellut että hänkin voisi ihan hyvin hyödyntää tätä perhevapaalle pääsyä, mutta hänellä myös samanlaisia epäilyjä ettei hänen työpaikallaan, miesvaltaisessa yrityksessä ymmärretä isän kotiin jääntiä ja pelko, että hänet korvattaisiin täysin poissaollessaan. Sinänsä meillä naisilla ei ole tätä vaihtoehtoa... jos tahdot äidiksi, sinun on pakko olla poissa töistä.
Itselläni oli myös ajatuksena että lapsia koetetaan saada jahka on vakituinen työ tai jonkinlainen "ura" taustalla. Mutta olen kyllä huomannut ettei nykyaikana vakkari sopimus takaa että sinulla työpaikka on niin kauan kun vain itse sitä tahdot. Myös ajattelumalli että koetetaan saada lapsia kunnes taloudellinen tilanne on hyvä, se ei välttämättä koskaan tule tuntumaan siltä. Mitä suuremmat tulot, myös menotkin kasvavat. Sekin, että koskaan ei voi tietää kuinka kauan lapsen saannissa menee aikaa ehkäisyn pois jättämisen jälkeen. Jos satut olemaan sellaisessa työpaikassa, joka ei enää tunnu omalta jutulta tai koet ettei siellä ole sinulle etenemis mahdollisuuksia, mutta samaan aikaan koetat tulla raskaaksi. Kynnys etsiä ja hakea muita töitä on korkeampi kun tuleva on epävarmaa. Silloin saattaa mennä paljon aikaa "paikallaan junnaamiseen" jos kumpikaan ei tuota tulosta.
Onneksi on kuitenki suunnitteilla muutoksia ja tasa-arvoisempaa perhevapaiden hyödyntämistä molemmille vanhemmille. :)

Anonyymi
12/24 | 

Julkisella puolella työtä tekevänä ei ollut ongelmia: sain äitiyslomalta palatessani jopa valita, kumman kahdesta ehdolla olleesta tehtävästä valitsisin, vanhan vai erään toisen. Palasin vanhaan.

Se oli kuitenkin ikävää, että vaikka tehtävänkuva oli muuttunut selkeästi äitiyslomani aikana vaativammaksi, palasin äitiysloman jälkeen tehtävään vanhalla palkalla. Jos olisin ollut koko ajan töissä, olisi ollut helpommat eväät neuvotella palkantarkistuksesta. Edelleen, kolme vuotta myöhemmin, teen yhä vaativampia ja vaativampia tehtäviä samalla palkalla. Se, jos mikä, korpeaa.

Olen kuullut kollegoilta vastaavia juttuja: sijaisen palkkaa on tarkistettu äitiysloman aikana tehtävien muuttuessa, mutta äitiysvapaalla ollut joutuu palaamaan tehtävään vanhalla palkalla.

Vierailija
13/24 | 

Sain pitää äitiys/vanhempainvapaan jälkeen, poissa olin reilun puolitoista vuotta. Sen sijaan vähän pidemmältä sairaslomalta palattuani sain potkut. Konsultit ei saa olla kipeitä. 

MW
14/24 | 

Ensimmäiseltä vanhempainvapaalta palasin vanhaan työhöni ihan onnistuneesti, mutta samassa työssä olleella kollegalla oli aiemmin enemmänkin ongelmia: sijainen oli poissaolon aikana vakinaistettu ja kollega joutui työskentelemään projektityöntekijän tittelillä huomattavasti epämääräisemmällä toimenkuvalla. Koska olen ärsyttävä ihminen, huomautin nätisti esimiehelleni jo ennen omaa äitiyslomaani etten tule nielemään samaa kuviota ihan suosiolla. Mutta mun osaltani homma toimikin paremmin sillä ainakin sillä kerralla. No, nyt on alkanut toinen vanhempainvapaa ja vähän suoraan sanottuna pelottaa, koska töissä on päällä isoja organisaatiomuutoksia enkä tiedä, mitä se tarkoittaa työni kannalta kun palailen vuoden vaihteessa työelämään.

Positiivisena puolena: myös mieheni piti jo ensimmäisen lapsen aikana puolen vuoden vapaan ja suunnitelmissa olisi tehdä sama homma nyt toisellakin kierroksella. Miehen työnantaja on suhtautunut hommaan todella hyvin eikä missään vaiheessa ole ollut mitään ongelmia miehen vapaiden suhteen.

Vierailija
15/24 | 

Haluan laittaa lapsettoman kommentin tähän aiheeseen. Olen ollut kahdesti tilanteessa, jossa työpaikassani vähennettiin yksi työntekijä, ja raskaana oleva on saanut pelkästään raskauden tai äitiysloman takia pitää paikkansa. Molemmilla kerroilla minua pidettiin sopivampana henkilönä (koulutus sama), mutta raskaana/äitiyslomalla oleva oli tilansa takia suojatussa asemassa. Molemmat kerrat ovat olleet aikamoinen isku vasten kasvoja. Ensimmäisellä kerralla oli lapsettomuushoidot käynnissä ja toisella kerralla olin kokenut myöhäisen keskenmenon paria kuukautta aikaisemmin. Tätä tuskaa on vaikea selittää ulkopuolisille. En tiedä, onko meidän liitto vaan erityisen tarkka näissä, vai onko muillakin aloilla samanlainen tilanne.

Vierailija
16/24 | 

Voi mennä hieman ohi aiheen, mutta haluaisin kuitenkin muistuttaa siitä, että työelämässä koko ajan tilanteet muuttuvat. Jos on ollut esim. kolme vuotta äitiys-, hoito-, tai vanhempainvapaalla ja sitten ihmettelee miksi ei saakaan enää palattuaan täsmälleen samaa tehtävää, kannattanee myös huomioida se, että työpaikalla on muutenkin saattanut kyseisenä aikana tilanteet muuttua.

Itse olen ollut nyt viisi vuotta saman yrityksen palveluksessa, samalla tehtävänimikkeellä, mutta tämän päivän työnkuvani on täysin toinen kuin aloittaessani ja matkan varrelle on ehtinyt mahtua useita isojakin muutoksia, organisaatiossa, tiimeissä, IT-järjestelmissä, tilajärjestelyissä, yrityksen toiminnassa jne. Ei ole aina kyse asiattomasta kohtelusta, jos ei saakaan palata täysin identtiseen asemaan kuin äitiyslomalle lähtiessä. Sitä ei ehkä ole enää olemassakaan.

Ria Hafren
Liittynyt17.8.2015
17/24 | 

"Huh-HUH!", ajattelin luettuani blogin ja runsaat :0) kommentit. - "Eipä ole paljon asiat muuttuneet 30 vuodessa!"
Sain tyttäreni vuonna 1977. Silloin äitiysvapaa oli 6 kk ( ei ollut Perhevapaata ollenkaan). Kun palasin töihin noin lyhyen ajan jälkeen KAIKKI oli muuttunut: 1. Esimies oli vaihtunut, 2. Työnkuvani oli muuttunut täysin (vaikka tarve tehtävilleni ei ollut muuttunut!), 3. Minulla ei enää ollut vakituista työpöytääni, Jne. Onneksi oli ihania työtovereita, jotka olivat ihana tuki.
Sain silti uutta intoa hakea Unelmatyöpaikkaani. Halusin töihin mainostoimistoon. Sain sellaisen 6 kk kuluttua :0)!

Stressiä.
18/24 | 

Työpaikalleni tuli YT:t äitiyslomani loppuvaiheilla. Koko yksikkö sai lähteä, samoin kävi 4 muulle yhtiön omistamalle yksikölle lähialueella. Päätin siltä istumalta jäädä vielä 1.5vuodeksi hoitovapaalle, se pitää minut turvassa ja "työllistettynä" vielä hetken. Työttömyystilastot puhuvat puolestaan, eikä kovasti innosta mennä jonoon mukaan.
Töihin paluu stressaa älyttömästi. Yhtiön on tarjottava minulle paikkaa, mikäli työnimikkeelläni on paikka vapaana, mutta työpaikka voi olla Kajaanissa, itse asun Espoossa. Mikäli kieltäydyn työstä, on se lopputili ja heipat.

Vielä olisi vuosi kotona oloa, tässä pähkäilen alanko opiskelemaan kokonaan uutta ammattia, koska nykyiseen ammattiini palkataan huonosti, eikä kylläkään ole unelmatyöni. mutta tuet ja tulot opiskelussa ovat mitä ovat. Pitäisi sitä jotenkin elää.
Toisesta lapsestakin on ollut puhetta, samaan konkurssiin sekin menisi kuin 1 lapsi. Mutta onko järkeä, koska työhön minun on pakko vielä palata. Missä se ikinä sitten onkaan.
Mahdollisuuksia on kyllä monia, opiskelemaan, vai uudelle paikkakunnalle, vai lisää lapsia.. vai lottovoitto?

Vierailija
19/24 | 

Ikävä kyllä kokemusta on kuntasektorilta (eräs suuri kaupunki). Aiemmin kunnassa oli tarkkaa, saadaanko uutta henkilöä palkata ja toimenkuvia varten oli ns. vakanssit. Vakanssit lakkautettiin ja tadaa, sijaiseni vakinaistettiin. Esimies ei "ehtinyt" järjestää palaveria mitä vaikutuksia tällä on työnkuviin, mutta käytännössä sijainen jatkaa hommia ja itse istun välillä tumput suorana. Jo siaista palkattaessa oli tiedossa, ettei hommia riitä kaikille, jo nyt oli vajaakäyntiä. Nyt sijainen sitten pyörii kyselemässä neuvoja kuinka tehdä niitä mun aiempia hommia! En ihmettele vauvakatoa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Oli tarkoitus kirjoittaa jotain kivoista syysvaatteista, mutta kaukolaukaisijan automaatti tallensi kameran muistikortille jotain paljon tärkeämpää.

Olen tehnyt viime aikoina pitkää päivää töissä ja koen siitä huonoa omaatuntoa suunnilleen joka hetki. Ehdinkö olla tarpeeksi läsnä Annille. Onneksi tyttö juoksee riemulla syliini aina kun tulen kotiin, se vähän helpottaa. Mutta toisaalta hän myös osaa sanoa että äiti hommia, heti kun puen eteisessä takkia päälle. 

En tiedä mitään ihanampaa, kuin pihatiellä vastaan juokseva tyttö joka huutaa äitin syliiiiiiiin! Sydän sulaa joka kerta.

Mitäs muuta... ostin uudet nilkkurit, kun vanhat levisivät kirjaimellisesti jalkoihin. Mustien perusnilkkureiden ostaminen on jokseenkin tympeää, koska ostaisin mielummin punaisia röyhelökenkiä mahdottomalla korolla, mutta pakollista. Arjen perusnilkkurit, jotka käyvät kaikkien vaatteiden kanssa, helpottavat kiireisiä aamuja. 

En omista yksiäkään Eccon kenkiä ennen näitä nilkkureita. Uskoisitteko näitä Eccoiksi? Minä en. Eccoista tulee ensimmäisenä mieleen mummomaiset rumat&järkevät kengät, ei todellakaan mustat upeat suomumaiset nahkanilkkurit. Nämä ovat niin hyvät kävellä, että voin viettää näillä helposti 12 tuntiset Helsingin työpäivät. Jalat kiittävät ja silmä lepää :D

 

Tyylini on muuten aika mummo, joten kenkien ei tarvitse olla. Näitä kuvia katsoessa tuli väkisin mieleen, että taidanpa laittaa huomenna ylleni jotain vähän vähemmän mummoa, vaikka farkut ja T-paidan :D vaihtelun vuoksi. 

 

Kommentit (7)

-mökö
1/7 | 

Jos tuo olemus on mummo, niin onpa teillä päin elegantteja ja onnellisen oloisia mummoja ;)! 

Vierailija
4/7 | 

Vau, todella upeat kengät! Itse pidän vaatteista, jotka muodoltaan ja väriltään ovat melko perus, mutta joiden pintamateriaali tai kuviointi on vähän erikoinen. Erityisen viehättynyt olen tuosta suomukuviosta ja omien tekonahkanilkkureiden takaosa on juuri tuollainen. Ellei taloudellinen tilanne olis nyt vähän heikko, saattaisin kantaa roponi eccolle minäkin :)

Vierailija
5/7 | 

Eccot on parhaita! Ostan niitä myös meidän 3-vuotiaalle, nyt jo menossa kolmannet Eccon talvisaappaat :)

Karkkinen
6/7 | 

Mä mietin noiden nilkkureiden ja hieman korkeamman version välillä.. valitsin korkeammat korot :D kummatkin älyttömän hyviä jalassa –enkä olisi uskonut eccon kengiksi!

Viliina
7/7 | 

Aivan jumalaiset nuo kengät! Itsekin tykkään jännistä pintamateriaaleista yksivärisellä pohjalla. ^_^

Ihan älytöntä näin ulkopuolisena muuten seurata Annin kasvua, kun jotenkin tuntuu, että neitihän venähtää joka kuvan välissä aivan valtavasti!

Oli myös mukava vaihtaa pikaisesti kuulumisia Stockmannilla! :D Kiva että moikkasit, kun itse kuljin niin tärppilistaani kerraten tavarataivaassa, että hyvä jos vastaantulevia edes huomasin. :p

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämä on toinen äitienpäiväni. Tyttäreni on hieman alle 2-vuotias tehopakkaus. Anni on kujeileva humoristi ja tyttö, jolla on oma tahto. Määrätietoisuus on ominaisuus joka on näkynyt alusta asti, taitaa olla perintöä minulta ja isältäni, Annin papalta. Anni kuuntelee ja arvioi, välillä melkein hämmästyn miten harkitsevainen tyttö on. Hän miettii tarkkaan mitä tekee, ja kun tekeminen lopulta alkaa, periksi ei anneta.

Olen joka päivä kiitollinen Annista ja siitä, mitä olen itse päässyt äitiyden kautta kokemaan. Mikään ei ole koskaan avartanut maailmankuvaani niin paljon kertarytinällä, kuin äidiksi tuleminen. Olen oppinut lempeyttä ja kärsivällisyyttä. Kokenut ehdotonta rakkautta ja äärimmäistä iloa.

Toisaalta elämääni on astunut jatkuva huoli. Kätilö totesi sairaalassa että huolehtimisen osalta ensimmäinen 40 vuotta on äidille pahinta, sen jälkeen alkaa hieman helpottaa. Huumoriheitossa taisi kuitenkin olla pala totuutta. Huolehdin Annista unissanikin, joskin onneksi ensimmäisen vuoden uniongelmani ovat nyt taakse jäänyttä elämää. Huolehtiminen on varmasti yksi iso ja haikea osa äitiyttä, kaikkeen kun ei vain voi itse vaikuttaa.

Oma äitini on takuulla saanut oman osansa huolesta minun kanssani, vaikka toivonkin että ihan kaikki nuoruuden velmuilut eivät ole hänen korviaan tavoittaneet. Minulle tyttärenä äitisuhde on erittäin tärkeä ja olen onnekas, että äitini asuu ihan lähellä. Olen tosin jo alkanut kutsua äitiäni mummuksi, tai mummaksi kuten Anni sanoo.

Tänä aamuna mieheni kielsi minua nousemasta sängystä samaan aikaan heidän kanssaan, ja lähti keittiöön rapistelemaan salaisia asioita. Ei kulunut kuin viitisen minuuttia kun makuuhuoneen ovi aukesi hiljaa, tyttö kiipesi varovasti sänkyyn ja hetken päästä pienet kasvot tuijottivat minua herkeämättä. "Äiti?" Yritin pitää pokkani ihan viimeiseen asti mutta en kerta kaikkiaan pystynyt. Lapsen riemu oli melkoinen kun kaappasin pimun syliini ja peiton alle.

Ihanaa äitienpäivää äideille ja mummuille :)

 

Kommentit (5)

J
3/5 | 

Ihana teksti ja kaikki niin totta <3 Äitiys on mielestäni rankinta, mutta ihaninta mitä tiedän. Vastuu ja työn määrä yllätti täysin, ei siihen vaan osaa etukäteen varautua. Mutta se rakkauden määrä, siksihän kaiken mahdollisen jaksaa <3 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011