Kirjoitukset avainsanalla Kirppislöytöjä

Tällä hetkellä muotilehdet ovat pullollaan inspiraatiota ihanan syystyylin luomiseksi. Imen surutta vaikutteita lehtien ja katalogien sivuilta sekä netistä. Esimerkiksi Paco Rabanne ready-to-wear fall 2019 tarjoaa loputonta inspiraatiota. (Linkki vie Voguen kuviin).

Kun on ensin tarpeeksi uinut inspiraatiomateriaalissa, on aika siirtyä etsimään omasta vaatekaapista tyyliin sopivia vaatteita ja asusteita. Usein sopivia yksittäisiä vaatekappaleita ja asusteita löytyy kotoa, kun siivilöi vaatekaappiaan tietty inspistyyli kirkkaana mielessä. 

Jos nyt kuvitellaan, että musta-valko-minimalisti olisi yllättäen ihastunut Rabannen kukkamekkoon, kannattaa suunnata ensin kirppikselle. Kun on mielessä tietty tyyli, myös kirppiksilla metsästäminen on helpompaa. Yleensä itsepalvelukirppikset ovat halvempia kuin nettikirppikset, joten voi olla mielekästä katsastaa ensin ne. 

Tämä syystyylini on luotu 100% kirppislöydöistä. Näyttää ajankohtaiselta, vaikka mukana on vintagea, modernia sekä merkkivaatteeksi luokiteltava villakangastakki (Armani Jeans - 10 euroa paikallisella kirppiksellä).

Hieman huonommassakin kunnossa olevat kotimaiset vintage-saappaat voi yrittää pelastaa suutarilla. Nämä konjakin väriset saappaat maksoivat kirppiksellä pari euroa ja olivat hintansa mukaisessa kunnossa. Totesin kuitenkin, että luottosuutarini on ennenkin kyennyt ihmeisiin. Huolto maksoi pari kymppiä ja sen jälkeen saappaat ovat olleet aktiivikäytössä jo vuosia! 

Kun ostaa vanhaa suomalaista kenkäosaamista, voi olla melko varma korkeasta laadusta sekä korjausmahdollisuudesta. Ennen vanhaan kengät tehtiin korjattavaksi eikä kertakäyttöisiksi. Sama väite pätee vintage-vaatteisiin. 

Tämä Soya Conceptin mallikappalemekko löytyi Radiokirppikseltä Tampereelta. Sen hinta oli kirppisvaatteeksi todella suolainen (30 e), mutta kyseessä oli käyttämätön mekko jossa laput kiinni. Totesin, että tällä kertaa teen myönnytyksen hinnassa sillä enempää tuskin voi näköiseni mekko ollakaan. 

Käytetyt mekot maksavat kirppiksellä pääasiassa alle 10 euroa, paitsi jos niihin on leivottu merkkilisää. Minulle vaatteen niskalappu on ihan yhdentekevä, etsin omaa tyyliäni merkkien sijaan. 

Ylipitkä vintage-kaulakoru maksoi muistaakseni 0,50 euroa. Vanhat korut ovat kirppiksillä suorastaan naurettavan halpoja, joten ihan erityisesti kannattaa penkoa epämääräiset tilpehöörikasat. Käsiin saattaa osua kauniita vanhoja rintaneuloja, rannekoruja ja kaulakoruja eurolla kahdella. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Riikkainen
1/6 | 

Osaisitkohan vaateasiantuntijana kertoa vinkkejä mistä tunnistaa hyvälaatuisen, kestävän vaatteen? Ehkä vaatemerkkejä joihin luotat tai jos törmää merkittömään/tuntemattomaan merkkiin niin mitä vaatteessa kannattaa katsoa jotta voisi päätellä kuinka se kestää käyttöä? Mitkä materiaalit pysyvät nyppyyntymättöminä? Miksi jotkut vaatteet menettävät muotonsa tai värinsä heti muutamassa pesussa ja voiko sitä ennustaa jo ostovaiheessa? Ostan vaatteita harvoin mutta pidän sitäkin kauemmin, jos vaate vain kestää, mutta kun ei tunnu nykyään kestävän! Voi olla että olet aiheesta jo kirjoittanutkin tai ainakin sitä joskus sivunnut, mutta jos vain jaksaisit koostaa vinkkejä niin olisin kiitollinen. Näinä ilmastoahdistus-aikoina tuntuu rikolliselta ostaa tai suosia mitään ns. kertakäyttöistä.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Kirppisvaatteissa on se hyvä puoli, että ne on yleensä pesty edellisen käyttäjän toimesta jo useampaan kertaan. Tällöin on helpompi luottaa siihen, että vaate kestää pesua ylipäätään. Täysin pakasta vedetyn vaatteen tunnistaa ihan silmämääräisesti, ja tällöinhän toki ei voi tietää pesukoneen vaikutusta. 

Olen itse opetellut tunnistamaan silkin, villan, nahan, pellavan ja laadukkaan trikoon näppituntumalla. Jos esimerkiksi selaa UFFilla mustien vaatteiden rekkiä, teen esikarsintaa ihan puhtaasti hypistelemällä. Kun käteen osuu selkeä silkkivaate, nappaan henkarin tarkempaan tarkasteluun. Tämä metodi toimii älyttömän hyvin ja säästää aikaa. 

Vintage-vaatteet ovat vielä ihan oma lukunsa, eli ne ovat kestäneet pesua ja käyttöä jopa vuosikymmeniä. Niiden kohdalla vaatteen pitkäikäisyyteen voi yleensä luottaa. Esimerkiksi vintage Marimekko on aivan huikeaa laatua, samoin monet muut kotimaiset vintage-vaatteet. 

Vaatteiden ostaminen käytettynä on nimenomaan siksikin fiksua, että jos moneen kertaan pesty vaate olisi nyppyyntyvää, se olisi nyppyyntynyt jo. Ts. laatutestin on tehnyt jo edellinen omistaja :)

Sain tästä valtavan kirjoitusinspiksen, kiitos! Teen aiheesta kunnon postauksen. 

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Marjo
2/6 | 

Ihanaa lukea (ja katsoa kuvia) inspiraatiosta ja sen toteutumisesta omalla vaatekaapilla ja kirppiksillä - tuli itsellekin vallan inspiroitunut olo! Siispä omalle vaatekaapille ja kirpulle mars! Ja tuo takki on täydellinen...

Vierailija
3/6 | 

Kaunis asu ja aivan ihana kuulla että kaikki käytettynä ostettu! Tykkään ja kannatan!

Ikilukija
4/6 | 

Jee, tässä oli sellaista alkuaikojen Nelliinan vaatehuone-tunnelmaa! Kirppisfiilistelyjä toivoisi useamminkin!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen hillonnut tätä puuvillakankaista hametta kangasvarastossa arviolta kymmenen vuotta. Kangas ei ole riittävän suuri mekkoon, jota siitä alunperin haikailin. Tiedän myös, että hameena tälle ei olisi ollut käyttöä. Vyötärö on noin XS-kokoa, joten minun olisi täytynyt tehdä koko vyötäröosio uudelleen ja tehdä nilkkapituisesta hameesta polvimittainen. Harkitsin myös toppia, mutta en keksinyt sille riittävän montaa alaosavaihtoehtoa. 

Kangas itsessään on kuitenkin hurmaava, joten siitä piti ehdottomasti tehdä jotain. Jolle olisi myös käyttöä. Lopulta päädyin tekemään hatun, ja sen jälkeen kangasta jäi vielä sen verran yli että teen joko kangaskassin tai Annille liivimekon. 

Vanhan (itse tehdyn) kirppishameen uusi elämä kesähattuna: 

Nyt siirsin kesähattukaavat ompelupöydältä veks eli säilöön. Muuten joudun perustamaan pienen hattuputiikin :D

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Postissa saapui kuluneella viikolla kirjekuori, jonka sisältä löytyi upea sydänkuosinen silkkihuivi. Ehdin hetken aikaa miettiä, että hetkinen, onko tämä se dementian ensimmäinen aste, ettei enää muista mitä on huutanut esimerkiksi huutonetistä :D Mutta huivin sisältä tipahti lyhyt kirje, jossa Maija niminen henkilö kirjoitti seuraavaa: 

Huivi on ehdottomasti silkkiä ja se on todellakin minun tyyliseni. Tämä on juuri se sydänkuvio, jollaisia asioita (tarjottimia, kuppeja, purkkeja, kankaita jne.) kerään.

Mutta päivän kysymys kuuluu, etät kuka on mystinen lähettäjä? 

Kiitos Maija ihanasta huivista, toivottavasti bongaat kiitoksen täältä :) Olettaisin, että kaksi Maija nimistä ystävääni olisivat antaneet huivin face-to-face, joten heistä ei varmaankaan ole tässä tapauksessa kyse. 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kävi aivan käsittämättömän hyvä munkki nettikirppiksellä, ja onnistuin nappaamaan Marimekon Linjaviitan omassa koossani! Tämä Linjaviitta-mekko on repro, joita tehtiin rajattu erä vuonna 2017. Alkuperäinen Linjaviitta on vuodelta 1966, ja sen on suunnitellut Annika Rimala. Mustavalkoinen Galleria-kuosi taas on Vuokko Nurmesniemen käsialaa.

Minulle Linjaviitta ja Vuokon voimakas kuosi edustaa täydellistä 60-luvun designia, jossa mustavalkoisuus kohtaa kiinnostavan, mutta silti yksinkertaisen, leikkauksen. Nurmesniemen kuosit (sekä vaatteet) ovat ylipäätään lemppareitani kotimaisen designin osalta. 

Mekon malli on väljä, eikä sitä ole suuremmin muotoonleikattu. Lyhyemmällä käyttäjällä mekko saattaisi olla maahan asti, mutta minulle häntä osuu melkein nilkkoihin.

Vintage-harrastajana olisin tietysti toivonut löytäväni 60-luvun Linjaviitan, mutta tämä reprokin on 101-prosenttisen mieleinen <3 

Kommentit (3)

Siiri-i
1/3 | 

Onpa muuten poikkeuksellisen kaunis mekko! Itse olen mustien farkkujen kannattaja lähes joka tilanteessa, mutta näin kesällä mekot alkaa kummasti houkuttaa. Tuollaista mekkoa voisin ilomielin käyttää itsekin :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2019
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat