Kirjoitukset avainsanalla kirppis

Ivana Helsinki on yksi kaikkien aikojen suosikeistani kotimaisen designin saralla. Paola Suhonen on aina ymmärtänyt olla riuhtomatta muotivirtausten mukana ja on näin säilyttänyt vaatteissa omintakeisen tyylin vuosien varrella. Tyyli on myös melko tunnistettava, sillä tietyt elementit säilyvät eri muodoissa mallistosta toiseen. Puhvihihat esimerkiksi ovat yksi tällainen ivanamainen asia, niitä on nähty usein.

Tämä sangen hyvin syyskuuhun sopiva Ivanan mekko on löytö bloggaajakollega Nooran nettikirppikseltä. 

Musta veska on Heidi Klumin ja Lidlin yhteistyömallistosta. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pakko antaa pisteet nykyajalle siitä, että kierrätys on siirtynyt itsepalvelukirppiksiltä myös kännykkään. Löysin tämän huikean vintagemekon Zadaa-sovelluksesta viidellä eurolla, enkä voi äkkiseltään täydellisempää syksymekkoa keksiä. Mekko on kuin mittatilaustyönä minulle tehty, ja kuten olen saattanut mainita, se ei tällä pituudella ole ihan perustilanne. 

Puhvihihat, upea leikkaus, miehustan napit ja tuo kuosi! Oi tuo kuosi! Olin ihan mykistynyt kun avasin paketin. Ettei mene ihan ylihehkutukseksi, lopetan hyvän sään aikana. Tuokoon kirppistuurini jatkossakin eteeni tällaisia löytöjä, kiitos. 

Kommentit (5)

Vierailija

Ihana! Mitä materiaalia? Joskus jää ostamatta hienot mekot kun ne on sitä kaameeta hikimateriaalia.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun huutokaupoille antaa pikkusormen, se näköjään vie koko käden. Ensimmäinen huutokauppakokemukseni oli Urjalassa, vanhan koulun tyhjennys sekin, ja seuraava Vesilahden Krääkkiössä. Siskoni ja minä jaamme yhteisen kiinnostuksen wanhaan tavaraan, joten seuraa kirppiksille ja huutokaupoille on aina tarjolla. Viime viikolla ajelimme Vesilahden Krääkkiöön kyläkoulun tyhjennyshuutokauppaan, huudattajana toimi oman kylän Piijuska.

Päivä oli helteinen ja aurinkoinen, joten huutokauppa järjestettiin ulkona. Autosta noustessa kimppuun hyökkäsi massiivinen paarmalauma, niin että tuli jo mietittyä mahtaako jäädä kohdallani lyhyeksi tämä huutokauppa :D mutta onneksi ne surisevat p*rkeleet jättivät ihmiset rauhaan heti parkkipaikan jälkeen. Melkoinen vastaanottokomitea silti, huh!

Myytävänä oli paljon erilaista v. 1900 rakennetun kyläkoulun irtaimistoa, koulutauluja ja kiehtovia talonpoikaistavaroita. Itse olin tietysti koulutaulujen perässä, joskin ihan yhtä paljon itse kokemuksen. En tiedä miksi nuo huutokauppatapahtumat ovat niin kiehtovia, mutta joku juttu niissä on. Siskoni sanoin: tuntuu kuin valmistautuisi urheilusuoritukseen, kun kiinnostavan kohteen myynti alkaa, pulssi nousee ja sydän hakkaa!

Paikalla oli tälläkin kertaa muonitusta jos jonkinlaista, päivän aikana pääsi nauttimaan niin muurinpohjalettuja, muikkuja kuin nokipannukahvia. Joten mikäs siellä kesäpäivää viettäessä. 

Näytön aikana tuli tehtyä päätökset niistä tauluista mitä käy huutamaan, ja ihan ilmeisten Ebba Masalinien lisäksi merkkasin ylös muutaman muunkin vaihtoehdon, yhden ihan erityisesti. Olin jo henkisesti varustautunut siihen, että Masalinien hinnat nousevat pilviin, kuten aina. 

Kokonaisuudessaan vietettiin paikalla nelisen tuntia, josta yli puolet istuttiin varjossa odottelemassa taulujen huutokaupan alkamista. Fiksu olisi ottanut hellehatun päähän, mutta onneksi minulla oli edes kevyt vaaleanpunainen loipaketakki, joka suojasi kalkkilaivan kapteenia palamiselta. 

Siskon kanssa tuli myös pientä keskustelua yhteisistä mielenkiinnonkohteista, että kumpi niitä saa huutaa ettei päädytä kilpailemaan keskenämme :D Vaikka pääasiassa meillä on ihan eri intressit, jotain yhteistäkin aina väkisin löytyy. Mietimme jo yhden taulun kohdalla yhteisomistajuuttakin. 

Piijuskan väki vetää huutokauppaa mukavalla temmolla, eikä viivyttele turhia. Siitä pisteet, sillä nämä tilaisuudet ovat pitkiä muutenkin. Masalinien hinnat nousivat keskimäärin satasen tienoille, joten annoin niiden mennä. Terottelin kynsiäni erästä ihan tiettyä taulua kohtaan, joka oli kiinnittänyt huomioni ihan ensimmäisenä. Uskon aina ns. perstuntumaan ja ensifiiliksiin näissä asioissa. Se on osoittautunut kaikkein parhaimmaksi taktiikaksi. Ostan tavaroita vain käyttöön, en jälleenmyyntiin, joten siksi sydän on mukana kaupoilla. 

Taulu jolle menetin sydämeni, oli kuva Venetsiasta 1900-luvun alusta. En tiedä mikä tässä taulussa oli, mutta se nousi satojen taulujen joukosta esiin kuin aurinko. Tuijottelin kuvaa näytössä silmät pyöreinä ihastuksesta ja lukitsin sen itselleni. Kun taulu lopulta tuli myyntiin, sen kanssa niputettiin taulu Alankomaista. Yleensä nippukauppaan päätyy "vähänpätöisempiä" tauluja, joille meklari ei ajattele olevan kovin paljon kysyntää. Se lupasi hyvää minulle. Pari ihmistä lähti huutamaan tauluparia, mutta olin päättänyt että minulle se tulee, oli tilanne mikä tahansa. Ja tulikin! Kauppahinta: 25€.

Koulutaululle on paikka valmiina yläkerran eteisessä, mintunvihreässä huoneessa. Se sopii sinne kuin nenä päähän rikkomaan perinteistä suomalaista rintamamiestalomiljöötä. Vanha ja hieman käpristynyt pahvitaulu sopii kuitenkin tyyliltään taloon, vaikka aihe onkin hieman eksoottisempi. 

Siskoni lähti kisaamaan ihmisen anatomia-aiheisista tauluista ja nappasi kaksi todella upeaa. Taitaa olla sairaanhoitajan ammattitauti hankkia seinälleen vähän sisuskaluja :D

Paluumatkalla Vesilahden vertaansa vailla olevissa maalaismaisemissa osui vielä kohdalle kirkkaankeltaisena hohtava rypsipelto, jossa seisoi suloinen pieni peura. Tuli vain yksi ajatus mieleen, Disneyn Bambihan se siinä. 

Kommentit (6)

Vierailija

Hieno taulusaalis! Ja sitten asiasta kukkaruukkuun (tää ei liity mitenkään merkinnän aiheeseen, sorry :) ). Jos meet/te Porin suuntaan, niin ehdottomasti kannattaa käydä syömässä Blind Burger -nimisessä paikassa http://blindburger.fi/ Olipa todella namit hampparit!

Mea^^

Noi Piijuskan huutokaupat on ihan parhaita, muutaman muun huudoissa kans käyny mut tuo vie kirkkaasti voiton! Olin ite kans tuol Krääkkiössä ja olin aluksi iskeny silmät horsma-tauluun, mut sen hinta läks heti nousemaan ni jättäydyin heti kilvasta :)

Vierailija

Näistä on vähän epämiellyttävä fiilis, ovatko homekouluja kaikki... Kyllä silti itsekin uskaltaisin koulutaulun ostaa tuolta, tuskin sitä hometta niin merkittävästi on.

MariaO

Voi että kun harmittaa! Ikaalisissa oli kesän alussa "huutokauppa" puretun sisäilmaongelmaisen koulun irtaimistosta. Tyyliin varmasti ei jää ostaminen hinnasta kiinni. Tavan koulutauluista minä maksoin 2€/kpl (kaksiosainen luurankotaulu ja taulu Hämeenlinnasta kummeilleni tuliaisiksi, kun sattuvat siellä asumaan), mutta Masalinin koulutauluihin oli taidettu pistää hinnaksi jopa huikeat 30€/kpl. Harmittaa siksi, kun en tajunnut vinkata asiaa sinulle vaikka tiesin, että noita mustapohjaisia metsästät. Täytyy selvittää, että menivätkö myymättä jääneet Masalinitkin roskalavalle vai vieläkö ne jostain löytyisi..

Elina j.

Olen lukenut blogiasi jokusen vuoden ja ihan mahtavaa, että ostit koulutaulun tuolta Krääkkiöstä. Olen siellä aikanaan käynyt koulua. Harmi ettei "törmätty" tuolla huutokaupassa, olisin kiittänyt mielenkiintoisista jutuistasi :)

Onsku

Ah, ihania tauluja! Vähän ärsyttää vaan ettet laittanut kuvia saaliistasi, oisko sellainen sisustuspostaus mitään missä esittelisit kaikki huutokauppataulusi? :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Yleensä olen ostanut itselleni synttärilahjaksi jotkut hieman liian kalliit kengät, joita en millään muulla tekosyyllä ole raaskinut ostaa. Synttäripäivä on joka vuosi tarpeeksi hyvä syy tehdä jokin hemmotteluhankinta. Harkitsin tänä vuonna meneväni kylpylään tai kasvohoitoon, mutta sitten eteeni osui naapurikylän kirppiksellä seuraava asia. 

Pieni ja sievä keinutuoli! Olen halunnut ikuisuuden keinutuolia, mutta kaikki wanhat kiikut ovat olleet joko järkyttävän kalliita tai liian suuria. Tämä pieni pinnatuoli ei vie juuri enempää tilaa kuin tavallinen tuoli, sillä sen jalakset ovat kapeat ja lyhyet.

Vanha kiikku on hieman kolhuinen ja valkoisen maalin alta näkyy entisiä maalikerroksia, mutta ei haittaa yhtään. Se on vikoineen päivineen entistä hurmaavampi. Mutta enpä ole itsekään enää nuori siloposki, joten me sovitaan hyvin yhteen :D 

Keinutuolin hinta: 65 €

Kommentit (7)

~Marion~

Ihana kiikku! 

Olen alkanut lukemaan blogeja muistaakseni vuonna 2007, ja sinun blogisi on noilta ajoilta ainoa joka on jäänyt matkaan mukaan. :) Kiitos kivasta blogista, tykkään tosi paljon inspiroivista kuvistasi, tyylistäsi kirjoittaa ja tavastasi tarkastella asioita! ... Ja tästä syystä minulla olisikin aihe toivepostaukseen. :)
 

Täytin itse nyt kesällä 36, ja yllätyksekseni olen alkanut potemaan jonkinlaista ikäkriisiä. Olen aina ajatellut, että ikä on vain numero, mutta kummasti hyvistä elämäntavoista huolimatta tulleet erilaiset krempat, kuivan ihon rypistyminen ja ajan vauhdikas kuluminen on alkanut vetää mieltä matalaksi, eikä peilikuvakaan aina niin innosta... Toivepostauksena toivoisinkin, voisitko kirjoitella oman näkökulmasi ikääntymiseen (kääk, mikä sana! :D ) ja siihen liittyviin asioihin, jotka koet itsellesi jollakin tapaa haasteellisiksi tai tärkeiksi? Tämän ei tarvitse liittyä ulkonäköön tai fyysiseen kuntoon kuten oma kriiseilyni, vaan ihan mihin tahansa asioihin joihin huomaa suhtautuvansa eri tavalla. Jotenkin ajattelisin, että loistava huumorintajusi ja tänne ruudun toiselle puolelle välittyvä elämänasenteesi voisi tuoda itselleni ja kenties jollekin toiselle pähkäilijälle uusia ajatuksia. :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Apua miten pitkään olet tullut blogin mukana, huippua! Sitä aina olettaa että kaikki lukijat ovat vaihtuneet moneen kertaan vuosien varrella :)

Me juuri siskon kanssa puhuttiin että minulla ei ole ollut ikäkriisejä sitten 2002, kun täytin 22 :D silloin olin sitä mieltä että traagista kun en ole enää vuosiltani onnenlukuni 21! Että sikäli oikein hyvä juttutoive, menee toteutukseen!

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Ninde

Mieletön löytö! Kyllä tuo aina kengät ja hemmottelut voittaa, varsinkin kun se on vielä näppärän kokoinen! Kelpaisi minullekin! :) Paljon onnea näin jälkikäteen!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram