Suomessa järjestetään lähes joka kuukausi antiikki- ja keräilytapahtumia. Suurimmassa osassa on mukana myös vintage, joka useimmiteen mielletään pukeutumiseen liittyväksi. Minulla on tapana pyörähtää näissä tapahtumissa, jos ne ovat lähellä ja aikataulu sattuu olemaan sopiva. 

Hämeenlinnan tapahtumassa viime viikonloppuna tuli pohdittua useita syitä, miksi tapahtumiin kannattaa lähteä. Vaikka ei olisi lainkaan ostohousut jalassa, näistä tapahtumista saa usein roppakaupalla uusia ideoita. Miten tuunata vanhaa ja millaisia lopputuloksia muut ovat saaneet aikaan.

Kaikki eivät halua/osaa tuunata huonekaluja, tai edes halua "vanhaa" kotiinsa. Sitä varten on made by Anu-Riina + Annan kaltaiset verhoomot ja käsityöläisyritykset, joissa kunnostetaan design-klassikoita. Tapahtumat ovat hyvä paikka tutustua alan toimijoihin.

Ihan puhdasta silmäkarkkia & nostalgiaa vanhan designin ystäville. Nostalgia on aina hyvä syy viettää muutama tunti messuilla. Millaisia esineitä suomalaisessa kodissa oli 50 vuotta sitten?

Uniikit sisustushankinnat. Tai ainakin taatusti uniikimmat kuin Ikeaan marssimalla. Nuo seuraavan kuvan vanhat naulakot ovat hurmaavia! Ja jos järeän naulakon hinta on esimerkiksi 35 euroa, vastaavaa laatua on turha kuvitella löytävänsä kaupasta samaan hintaan. 

Tältä osastolta olisi löytynyt pöytälamppu jos toinenkin, väreittäin lajiteltuna: 

Keräilyklassikot eli lasitavara ja posliini on messuilla usein vahvasti edustettuna. Turha kuvitella löytävänsä haluttua Arabiaa pikkurahalla, mutta täältä jos mistä on mahdollisuus löytää omaan kokoelmaansa se puuttuva kannu. Tinkivaraa usein on, mutta ammattimyyjät tietävät kyllä tavaroiden markkinahinnat. Näkisin, että setelit kannattaa silti laskea pöytään, jos kyseessä on keräilyharviaisuus ja jonka todella haluaa. Esimerkiksi juuri Arabian kannut ovat niin haluttuja, että halvan kirppislöydön mahdollisuus on äärimmäisen pieni. 

Omituisten hilavitkuttimien tutkiminen on minulle suuri ilo, ja samalla saattaa törmätä oman kotikylän historiaan. Tämä kaunis pieni työkalu on Toijalan Kaidetehtaalta (yritys perustettu 1800-luvulla). Ei aavistustakaan mihin sitä kuuluisi käyttää!

Vintage-osasto on tietenkin se pääasia, miksi tapahtumapaikalle lähden. Kaikki muu on extraa. 

Jos on edes pieni mahdollisuus löytää uniikki ja persoonallinen vaate tai asuste, käännän kortin. Vintagen kanssa voi tosin aina varustautua siihen, ettei löydä mitään itselleen sopivaa, mutta se kuuluu asiaan. Pääosa vaatteista on väärän kokoisia, mutta löydön mahdollisuus kuitenkin aina on.

Tässä tapahtumassa oli paikalla useampi vintagen myyjä ja aivan valtavan paljon vaatteita. Sama juttu kuin lasin kanssa pätee myös vintageen: halvalla kirppishinnalla löytäminen ei ole jutun ydin, uniikkius ja laatu sen sijaan on. Ja toisaalta, jos mekko on kestänyt käytössä 50 vuotta ja sen ostaa itselleen 50 tai vaikka sadallakin eurolla, lienee perusteltua olettaa, että vaate kestää käyttöä vielä vuosia. Ennen laatu oli tottavie toinen ja vaatteet tehtiin kestämään. Silloin hintakaan ei enää tunnu kovalta.

Pääasiassa vintage-vaatteiden hinnat ovat 20 - 60 euron luokkaa, paitsi jos kyseessä on jokin huikea juhlaluomus. Jos kävelet sisään ketjukauppaan, et taatusti saa vastaavaa laatua samaan hintaan.