Kirjoitukset avainsanalla italia

Cinque Terren viisi kuvankaunista kylää (Riomaggiore, Manarola, Corniglia, Vernazza ja Monterosso al Mare) jaksottuvat noin 12 kilometrin matkalle Ligurianmeren rannalle. Itse Cinque Terren kansallispuisto on suurempi, mutta tuosta saa ehkä hieman osviittaa kylien välimatkoista. Kylästä kylään voi kulkea esimerkiksi veneellä, junalla tai kävelemällä, ja näistä vaihtoehdoista me kokeilimme lomaviikon aikana jokaista. 

Koska La Spezia oli tukikohtamme, hyppäsimme laivaan kaupungin satamasta. Käytännössä vain kävelimme satamaan lauttojen lippuluukulle, ostimme liput haluamaamme kohteeseen ja kävelimme laivaan. Ennakkovarauksia ei tarvittu, lippuja oli aina saatavilla. Mereltä katsoen maisemat ovat hurjan kauniita, ja on helppo muodostaa kokonaiskuva viiden kylän maisemista. 

Tässä kuvassa Riomaggiore, joka oli mereltä katsottuna mielestäni kaunein. Talot näyttävät uskomattoman hienoilta, kuin värikkäältä vesiputoukselta joka valuu kohti merenrantaa. 

Koko Cinque Terren rannikkoa voi luonnehtia kallioiseksi, ja tasamaata on täältä suunnalta turha etsiä. Talot ja maanviljely on sovitettu rinteille, eikä luontoa ole pakotettu liikaa ihmisen tahtoon. Junaratakin kulkee suurilta osin tunneleissa.

Merimatkan aikana taloja näkyi aivan käsittämättömissä paikoissa, joissa kuulemma eletäänkin pääasiassa vain sadonkorjuun aikaan. Ehdin moneen kertaan miettiä, että millaisia mahtavat olla ylhäällä vuorenrinteillä sijainneiden talojen asukkaiden kauppamatkat, kun perille ei johda minkäänlaisia autoteitä :D

Ihailimme Riomaggiorea, Manarolaa ja Cornigliaa laivasta käsin, ja hyppäsimme kyydistä vasta Vernazzassa. Meillä oli aikeena patikoida Vernazzasta Monterossoon, mutta pidimme ensin lounas- ja uimatauon kuvankauniissa Vernazzassa. 

Vernazza

Pienessä kylässä on paljon ravintolatarjontaa sekä uintimahdollisuudet. Kuumana kesäpäivänä mikään ei ole yhtä ihanaa, kun pulahtaa mereen kesken päivän! Meillä oli aina simmarit ja pyyhkeet mukana repussa.

Ruokailusta sen verran, että suosittuna loma-aikana kuten heinä- ja elokuussa alueella liikuu paljon väkeä, joten kannattaa varautua siihen että isolla seurueella ravintolaan ei välttämättä mahdu. Meidän seitsemänhenkinen porukka oli selvästi lounasruuhkassa liian iso, joten välillä myös jakauduimme eri ravintoloihin. Toisinaan taas haimme eväät reppuun ja jatkoimme matkaa.

En voinut välttyä ajatukselta, että Cinque Terren alueella turistimäärän rajoittaminen olisi hyvä asia. Näin Unescon maailmanperintokohde säilyisi mahdollisimman alkuperäisenä.

Päivällä tunnelma Vernazzassa oli ajoittain lähes ahdistava, ja kaukana rauhaa huokuvasta Instagram-kuvien maailmasta. Koska kylissä ei ole juurikaan majapaikkoja, ne kuitenkin hiljenevät viimeisten lauttojen ja junien aikataulujen mukaan. Voisin kuvitella, että silloin paikalliset huokaisevat helpotuksesta, vaikka turismi tietysti on myös erittäin tärkeä elinkeino.   

Olin jotenkin onnistunut nappaamaan vain sellaisia kuvia joissa ihmistungos ei näy. Oikeiden hetkien odottelu on jo niin verissä, että vääristän itsekin maailmaa näillä valokuvilla.

Cinque Terren alueella rannat ovat pääasiassa kivisiä, joten pikkulapset saattavat tarvita aikuisen apua. Vernazzassa on kuitenkin pieni hiekkaranta torin kupeessa. Niemen toisella puolella on myös kiva ranta, jonne pääsee pujahtamaan kallioon muodostuneen tunnelin läpi. Kulku tälle rannalle on lähes keskellä kylää talojen lomasta. 

Patikointi Cinque Terren alueella on maksullista

Cinque Terren kylien väliä ei pääse kulkemaan ilman pääsylippua. Cinque Terre Trekking Card eli lippu esitetään tarkastuspisteillä kylien välissä. Lippuja voi ostaa netistä, kylien juna-asemilta ja käteisellä suoraan tarkastuspisteeltä. Meidän perheen yhden päivän perhelippu (2 aikuista, 1 lapsi) maksoi n. 20 euroa.

Aikuinen voisi periaatteessa patikoida koko 12 kilometrin reitin yhdessä päivässä, mutta meille riitti lasten kanssa Vernazzan ja Monterosson väli, johon kului 2,5 tuntia. Kannattaa tutustua reitteihin etukäteen, sillä osa kylien välisistä pääreiteistä saattaa olla myös suljettuna korjaustöiden vuoksi.

Patikointi näissä maisemissa on ihan kunnon liikuntaa, sillä portaita ja nousua riittää! Maisemat kuitenkin palkitsevat, sillä näköalat rannan puolella ovat huimaavia! Vernazzan ja Monterosson välillä saa kulkea välillä myös viiniköynnösten keskellä, jotka uhmaavat painovoimaa vuorenrinteillä. 

Yllä näkyvästä kuvasta poiketen polut ovat suurelta osin portaita ja välillä melko vaikeakulkuistakin kivimäkeä, mutta meidän 5-vuotias pystyi kuitenkin patikoimaan itse melkein koko matkan. Silloin tällöin matkaväsymys iski, ja vanhemmat kantoivat. Annia tosin harmitti eniten kuumuus, ei niinkään kävely.

Aikuisseurassa olisin ehdottomasti kävellyt useammankin kylän välin, sillä näissä maisemissa kannattaa patikoida mielummin enemmän kuin vähemmän. Me matkasimme tällä kertaa tietysti lapsen jaksamisen mukaan.

Huom! Korkeanpaikankammoiselle tämä reitti ei välttämättä ole maailman kivoin paikka, sillä polku kapeni välillä 30 senttiä kapeaksi eikä kaiteita ollut kuin parissa paikassa. 

Monterosso al Mare

Päiväretkemme määränpää ja samalla pohjoisin Cinque Terren kylistä, Monterosso al Mare, on alueen suurin kylä. Kylä on kaksiosainen, ja sen kahden eri puolen väliä kuljetaan tunnelin lävitse. Molemmilta puolilta löytyy kunnon rannat, joissa on saatavilla sekä maksullisia aurinkotuolipaikkoja että ilmaista rantaviivaa. Päivätaksa kahdelle lepotuolille ja varjolle on 35 euroa. 

Me otimme maksulliset paikat vain kahtena päivänä, ja muuten uimme maksuttomilla rannoilla. Ilmaiset alueet ovat tietysti pienehköjä, mutta se ei haittaa, jos käy vain pulahtamassa. 

Monterossossa riittää kauniita katuja ja kaupunkiviljelyksiä ihmeteltäväksi, joten kannattaa suunnata kulkua myös syvemmälle kylään. Kujilta löytyy lukematon määrä tunnelmallisia pieniä ravintoloita ja kahviloita, sekä paljon kivoja putiikkeja. Tämä kylä on ehkä kaupunkimaisin ja "tyylikkäin" kaikista alueen kylistä, mutta silti autenttista tunnelmaa on osattu säilyttää. On ainostaan positiivinen asia, että kansainväliset hotellijätit eivät yksinkertaisesti mahdu näille rannoille. 

Sananen junalla liikkumisesta Italiassa

Emme koskaan ostaneet junalippuja etukäteen, tai edes pahemmin tarkastaneet aikatauluja. Lähijunia liikkuu jatkuvasti, senkus kävelee asemalle ja ostaa automaatista lipun seuraavaan kyytiin. Junalippu täytyy muistaa leimata erillisessä leimauslaitteessa ennen junaan astumista, tai muuten voi saada käteensä sakkolapun. Yleensä näitä laitteita on heti lippuautomaattien vieressä sekä laiturille kulkiessa. 

Ps. Lippuautomaatit ovat jäätävän hitaita rakkineita, joten jos jonossa on muutamakin tyyppi ennen sinua, voit varautua siihen ettet ehdi seuraavaan junaan. Olen aika varma, että jos helvetti on olemassa ja joudun sinne, omalla kohdallani se tarkoittaa 24/7 seisomista italialaisella rautatieasemalla lippuautomaattijonossa, jossa jokainen mummeli yrittää hivuttautua jonossa eteen :D Jonotus on nimittäin paikallisille varsin lavea käsite - jos jätät edessä olevaan jonottajaan ihmisen mentävän raon, siinä on tietysti paikka vapaana. Ihan loogista, eikö?

Ajoittaisista ruuhkista ja italialaisesta jonotuksesta huolimatta Cinque Terre oli yksi upeimpia kohteita, joissa olen vieraillut. Tämä on se paikka, missä käsite postikorttimaisema on saattanut syntyä. Italialainen ruoka on ihanaa, ehkä jopa lempikeittiöni koko maailmassa. Kun lähtee matkaan ilman kireitä aikatauluja, reissulla on taatusti mukavaa. Cinque Terre on yhtä visuaalista tykitystä alusta loppuun. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Halina
1/2 | 

Kiitos kun teet aina näitä realistisia ja kivoja matkapostauksia! Monet hyvät vinkit saanut ja varsinkin ennen Skotlantiin matkustamista kuin kaikki sun aiheeseen liittyvät postaukset! Myös kaikki suomimatkailujutut on parasta. Meinattiin miehen kanssa varata nyt elokuussa sellainen läpinäkyvä teltta samalla kun käydään Yyterissä! Eli kiitos!! <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

En halunnut pilata eilistä Portoveneren postausta ikävämmällä sattumalla, joka valitettavasti kävi samalla reissulla. Pääsin kokemaan ihan korkeimman omakätisesti, miltä tuntuu kun meduusa halailee takamusta. Sitä seurannut tuska ei tosiaan ollut loman parasta antia. Ajattelin, että kirjoitan aiheesta omakohtaiset kokemukset, sillä epäilemättä joku vielä joskus joutuu samaan tilanteeseen Italian rannoilla uidessaan. 

Portoveneren vieressä sijaitsee Palmarian saari, jota kuvaillaan upeaksi luontoelämykseksi ja jonka rannoilla viihtyy vaikka koko päivän. Saarelle pääsee pienellä vesitaksilla Portoveneren satamasta ja matka kestää noin 5 minuuttia. Sama taksi kulkee koko päivän saaren ja sataman väliä pari kertaa tunnissa. 

Lähdimme koko porukka viimeisenä reissupäivänä saarelle viettämään upeaa kesäpäivää. Puitteet vaikuttivat täydelliseltä! Saimme aurinkotuolit ihan rannasta ja olin ajatellut, että lähden virkistävän uinnin jälkeen tutustumaan saareen jalkaisin. 

Meduusa päätti toisin. 

Rantaviiva muodostuu pitkälti pienistä pyöreistä kivistä, joita pitkin veteen kulkeminen on hieman hankalampaa kuin hiekkarannalla. Otin Annin syliin ja laskettelin kiviä pitkin veteen. Hetken kuluttua takareittäni ja toista puolta takamuksestani alkoi kirvellä, ja ajattelin että olin varmaan raapinut itseni johonkin sattunnaiseen terävään kiveen. Jatkoin uimista, mutta kipu alkoi yltyä (suolavesi auts). Jätin tyttäremme isälleen ja nousin vedestä tarkistamaan ihoni kuntoa. Siinä vaiheessa iho oli reilun kämmenen kokoiselta alueelta vereslihalla ja mietin, että miten ihmeessä tuollainen vamma saattoi syntyä täysin sileiltä tuntuvista kivistä. Siirryin rantatuoliin taputtelemaan kirvelevää merivettä ihosta pois. 

Kipu ja polte yltyivät siihen malliin, että tuli nopeasti selväksi ettei kyseessä tosiaan ole mikään naarmu. Tässä vaiheessa otin kännykällä kuvan reidestä (alla) ja kysyin ystäviltäni, että näkyykö takamuksessani jotain. Jeps, näkyi. 

Tässä vaiheessa paukamia alkoi muodostua oikein urakalla ja aloin hitusen panikoida. Kuinka myrkyllisiä Italian meduusat ovat?!! Ystäväni kipaisi kysymässä neuvoa paikallisilta ja rantabaarista hänelle annettiin kloorilta tuoksuvaan litkuun kasteltu nenäliina, ja käskettiin asettaa se hauteeksi polttamien päälle. Yllä näkyvän kuvan tilanteesta paukamat etenivät vielä kunnon vesikelloiksi ja kipu paheni noin tunnin ajan. Valkoinen putu iholla on nenäliinasta tarttunutta nukkaa.

Raivokas googlaaminen antoi ymmärtää, että Italian meduusat eivät ole hengenvaarallisia, vaan ainoastaan kivuliaita. Samaa sanoivat rantabaarin työntekijät. Täten uskaltauduin jäämään rantatuoliini kärsimään, enkä kipittänyt venetaksitolpalle ja lähtenyt mantereen puolelle lääkäriin. 

Tunnin kärsimisen jälkeen ihoalue alkoi puutua, ja jäin miettimään että olikohan baarista annettu litku puuduttavaa ainetta. Sen jälkeen kipu alkoi pikku hiljaa laantua, joskin palovammat ja vesikellukat iholla tuntuivat tasan siltä kuin voi olettaa - palovammoilta ja verestäviltä rakoilta. Mietin siinä istuessani, että onneksi meduusa osui minuun eikä kehenkään lapsista!

Juuri ennen lähtöä Palmarian saarelta ystäväni astui vielä merisiiliin, joka oikeastaan sinetöi "tämä paratiisisaari täytyy kokea omakohtaisesti" -reissun. Koimme saaren varsin omakohtaisesti, kirjaimellisesti :D 

Eli minulla ei ole harmainta aavistusta millainen saari Palmaria oikeastaan on, matkamuistoksi jäi vain arpia ja Jarille lääkärireissu to do -listalle merisiilin piikkien poistamiseksi. Että heippa vaan Palmaria, joka näkyy tässä kuvassa jo takanapäin:

Uimme eri rannoilla melkein joka päivä useaankin otteeseen, ilman mitään ongelmia. Olettaisin, että minulla kävi vain tosi huono tuuri yksittäisen uiskentelijan kanssa. Tulipahan koettua, toivottavasti ei tarvitse koskaan enää ottaa uusintaa.

Saa nähdä parantuvatko arvet ikinä, sen verran loisteliaat ja ärhäkän punaiset seittimäiset jäljet takamusta ja reittä edelleen koristaa. Nyt kahden viikon jälkeen iho ei ole enää kipeä, onneksi. 

Kommentit (5)

Lukija
1/5 | 

Voi ei auts! Jos nuo arvet mietityttää niin kannattaa laittaa sitkeästi vaan perus bepanthenia. Toinen mikä vaalentaa monesti arpia on rasvapesu, eli vähän jotain perus rasvaa ennen suihkun alle astumista ja sitten vaan huuhtoo kohdasta rasvat siellä pois:)

Vierailija
2/5 | 

Voi harmi mikä kokemus! Mua kans medusa polttanut thaikuissa, ja opin että siihen auttaa parhaiten viinietikalla painelu. Sen jälkeen kulki rantakassissa mukana aina pikkupullo etikkaa. Tosin ei tullut kyllä läheskään noin pahaa jälkeä, vesikelloja tms. Itsellä oireet jäi punotukseen ja kihelmöivään kuumotukseen.

Halina
3/5 | 

Auts! Itseä ei ole meduusa onneksi polttanut, mutta lievemmän polttaman hoitoon suositeltiin etikkaa, hydrokortisonia ja puuduttavaa voidetta. Ilmeisesti arpi voi jäädä pysyvästikin näkyviin, tapauksesta riippuen. Googlettelin myös meduusailmiötä välimerellä ja ilmeisesti se on aika iso ongelma (esim. Italiassa on jotain saaria/rantoja, missä ei uskalla uida suurimmaksi osaksi vuodesta ollenkaan). Aika tavallinen ongelma siis paikallisille. Syynä meduusojen lisääntymiseen on meriveden lämpeneminen ja saastuminen sekä ihmisten harjoittama liikakalastus (esim. meduusoja syövät kalat ja kilpikonnalajit vähentyvät). Meduusaongelma on siirtymässä myös muihin meriin niiden lämmentyessä ja rehevöityessä. Täytynee siis jatkossa muistaa pitää välimeren maissa mukana etikkaa ja hydrokortisonia jos ui merivedessä! Merisiilitkin on vissiin aika tyypillisiä, tai ainakin nähnyt että paikalliset pitää aina kunnon kenkiä/uimatossuja rannalla? Tosin voi ne piikit mennä kengästäkin läpi :/ Toivottavasti meduusan pistokohta paranee hyvin ja apteekista voi aina kysyä neuvoa arven hoitamiseen oikeilla tuotteilla!

paulii
4/5 | 

Auuu, hyi kamala. Itse olen ottanut useamman kerran osumaa medusasta, pahimmillaan seitsemän medusaa samalla uintireissulla joista yksi osui naamaani! Onneksi koskaan ei ole noin pahoja jälkiä tullut, nokkosta vastaava polttelu joka on seuraavaan päivään mennessä helpottanut ja rakkulat ovat laskeneet eivätkä muuttuneet vesikelloiksi. Osumakohtaanhan ei saisi koskea, ei ainakaan hangata, se pahentaa!

Miestäni kerran poltti meduusa mahaan oikein kunnon ärhäkänpunaisen palohaavan joka kesti viikkoja parantua, mutta parani lopulta kokonaan pois, viime reissulla taas törmäsimme (tai meihin törmäsi) sellaisia pään kokoisia violetteja meduusoja, jotka onneksi polttelivat hyvin lievästi mutta olivat kammottavan suuria!

N-
5/5 | 

Etikka on tosiaan paras ensiapu meduusan polttamaan. Eteläisellä pallonpuoliskolla, esim. Australiassa ja Thaimaassa, on ollut lisääntyvästi jopa tappavan myrkyllisiä meduusoja rantavesissäkin. Ilmeisesti Portugalissakin nämä ovat lisääntyneet, jos en väärin muista. Surullista, että uimassakin joutuu olla varuillaan. Ja kuten yllä todettiin, on tämä seurausta merivesien lämpenemisestå ja vesistöjen rehevöitymisestä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Onneksi ystäväni pakkasi meidät viimeisenä lomapäivänä veneeseen kohti Portovenereä, sillä tästä kylästä tuli yksi suosikeistani. Mielestäni Portovenere pärjäsi vertailussa ikonisemman maineen saavuttaneelle Portofinolle. Portofino on selvästi ökympi, siinä missä Portovenere saa pisteitä sympaattisuudestaan. 

Portovenere sijaitsee La Speziaan nähden niemen toisella puolella, ja siitä on helppo jatkaa lautalla matkaa kohti Cinque Terren kyliä. La Speziasta Portovenereen pääsee joko lautalla tai bussilla. Me kuljimme lautalla, koska merimatkan maisemat voittavat bussin ikkunanäkymät mennen, tullen ja palatessa. 

Vanha kalastajakylä noudattaa sitä samaa linjaa, kuin muutkin Ligurian rannikon kylät. Kauniita vanhoja ja värikkäitä taloja vierivieressä, vailla mitään sääntöjä. Talot näyttävät siltä kuin olisivat lähes kippaamassa mereen! 

Kylän taustalla näkyy harmaa Dorian linna, jonne voi myös tehdä kävelyretken. Me ihastelimme linnaa mereltä käsin lauttamatkalla La Speziasta Vernazzaan. 

Portoveneren hintataso on todella kohtuullinen verrattuna esimerkiksi juuri Portofinoon, joka oli suoranaista ryöstöä. Myös Cinque Terren maineikkaammat kylät ovat selkeästi kalliimpia. Söin koko reissun parhaan aterian juuri täällä, ja ravintolatarjontaa oli joka lähtöön.

Muistaisin lukeneeni tahi kuulleeni, että alueella viljellään, mutta vähintään pyydystetään, simpukoita, joten tämä on se paikka missä kannattaa simpukoita ravintolassa tilata. Itse en ole simpukoiden ylin ystävä, mutta kaverini tilasi kulhollisen ja oli kuulemma hyvää.

Myöhemmin postauksessa näkyy kuva jossa meressä kelluu poijuja, jotka ovat juuri näitä simpukkaverkkojen merkkejä. 

Portoveneren kapeat kadut nousevat rannalta ylöspäin ja kadut ovat täynnä pieniä ruokakojuja, vaate- ja asusteputiikkeja sekä viinikauppoja. Ostimme pikkuruisesta viinimyymälästä maistiaisiksi pullon paikallista viiniä, jota tehdään vain 3000 pulloa vuodessa. 

Portovenere ei ole mikään varsinainen rantakohde, mutta kyllä lapset sielläkin uimaan pääsivät. Pikkuruinen ranta löytyy heti venevalkamasta, jossa on loiva hiekkapohja. 

Lapsista puheen ollen, tämä meidän 5-vuotias kuvasi omalla keltaisella kamerallaan koko reissun ja kuvat ovat ihan mahtavia! Tunnelma on paljon aidompi kuin minun ottamissani :D Olen tosi iloinen, että tytär rakastaa valokuvausta. Se on hieno harrastus ja toivon, että innostus säilyy. 

Liguriaa voisi oikeastaan luonnehtia sanoilla häikäisevän sininen. Rakennuspuolta taas kuvaa parhaiten hienovarainen värikkyys, sillä mitään riemunkirjavaa tuolla ei varsinaisesti ole, vaan värit ovat hieman haaleita ja sointuvat kauniisti yhteen. 

Päiväretkeä suunnitellessa kannattaa huomioida, että viimeinen lautta takaisin La Speziaan lähtee jo klo 18:15.

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Reissun toisena päivänä satoi vettä. Se oli poikkeuksellinen päivä heinäkuisessa Italiassa, jolloin siellä suunnalla ei pahemmin satele. Ajattelimme ettei kepeä sade meitä suomalaisia pahemmin haittaa, ja läksimme tutustumaan Firenzeen. 

Firenzen kauneudesta puhutaan paljon, eikä puheet ole sinänsä yhtään liioiteltuja. Keskustaa ja Arno-jokea halkovat koristeelliset sillat sekä niiden päälle ja reunoille pystytetyt vanhat talot ovat upeita. Puhumattakaan tuomiokirkosta, joka on suorastaan ällistyttävä. Edellisen sanottuani, on rehellisyyden nimissä pakko tunnustaa että odotin enemmän. Ehkä hehkutuspuheet olivat saaneet odottamaan vähintään Atlantista tai sitten jäätävä turistimäärä vaikutti kokemukseen. Rakastuin typötyhjään La Spezian kaupunkiin tulisesti, sillä siellä mahtui olemaan. Objektiivisesti tarkastellen Firenze on kuitenkin kauniimpi.

Olen ihan varma, että off-seasonilla Firenzen koko upeus menisi perille asti.

Kun parkkeerasimme auton ZTL-alueen (historiallinen keskusta, jonne ei saa ajaa) ulkopuolelle ja kävelimme joenrantaan, tunnelma oli kuin viktoriaanisesta kauhufilmistä! Tänä yönä ei kannata kävellä Firenzen kaduilla... Aivan mahtavaa! Ukkosen uhka toimi historiallisissa maisemissa hienosti. 

Sadetta tuli välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta ei missään vaiheessa liikaa. Kävelimme joen reunaa pitkin Ponte Vecchion sillalle, joka on kuuluisin Arnoa halkova silta. Sillalle rakennetut talot näyttivät siltä, että kippaavat jokeen ihan justiinsa! Kun vielä miettii niiden ikää... (itse silta on keskiajalta, se on rakennettu vuosina 1335 - 1445). Ponte Vecchio on ainoa silta, jota saksalaiset eivät räjäyttäneet toisen maailmansodan aikana ja täten se on Firenzen vanhin. 

Silta on nähnyt paljon vuosisatojen aikana, mutta nykyään sillä pitävät majaa kultasepänliikkeet. Kerrotaan, että Mussolini antoi suurentaa sillan keskiosan huoneiston ikkunoita, että hänen vieraallaan Hitlerillä olisi paremmat näköalat Firenzen yli.

Ponte Vecchion lisäksi Arnon yli kulkee monta muutakin kaunista siltaa, joilta aukeaa huikeat näköalat joelle sekä kaupunkiin. Meidän tyttö kuvasi innoissaan omalla keltaisella kamerallaan koko Italian reissun, onnea on sen vedenkestävyys. Pienessä sateessakin Anni pystyi pitämään kameraa esillä, kun itse pakkasin kameraani vain syvemmälle reppuun. 

Silloilta on lyhyt matka kohti kohti Firenzen tuomiokirkkoa (Cattedrale di Santa Maria del Fiore), mutta matkalla kannattaa käydä vilkaisemassa myös Palazze Vecchio ja kaupungin keskusaukio, jossa on upea suihkulähde ja paljon patsaita. Tosin näitä tuntuu olevan Firenzessä joka nurkalla, ihan sama mihin suuntaan kävelee. 

Omasta mielestäni päivän hienointa antia oli umpimähkään kaduilla kävely ja sattumanvaraisesti pieneen ravintolaan astuminen, jossa söimme yhden reissun maittavimmista pasta-annoksista. Seurueeseemme kuului kolme alla kouluikäistä, ja myös heille ruoka maistui ällistyttävän hyvin. En edes aloita siitä ruokasäätämisen määrästä, jota meidän tyttö yrittää nykyään joka välissä. Kaikki uusi on yäk, vaikkei palaakaan ole edes maistettu :D Se on kuulemma varmuuden vuoksi yäk. 

Firenzen tuomiokirkko on valtava rakennusten kompleksi, joka on niin täynnä runsaita yksityiskohtia että niiden katselemiseen saisi aikaa kulumaan loputtomasti. Kiersimme kirkon pihalla vain ulkona, sillä sisälle oli erittäin pitkä jono. Jos Italiassa on johonkin panostettu, niin kirkot ovat selvästi prioriteettilistan kärjessä. Talot ovat sopivasti rapistuneita ja vähän siihen suuntaan, mutta kirkot aivan viimeisen päälle. 

Jos mahdollista, suosittelen välttämään tuomiokirkon aukion kahviloita ja etsimään espresson muualta. Kuten sanottu, sattumanvaraisesti pieneen ravintolaan astuminen jossain sivukatujen uumenissa saattaa olla todellinen lottovoitto. 

Ja se jäätelö, oi oi! En syö Suomessa mitenkään erityisen paljon jätskiä, mutta Italiassa voisin uida kirsikkajäätelössä! 

Firenzestä ei ehtinyt päivässä saada kuin pintaraapaisun. Tämä kaupunki vaatisi varmasti enemmän aikaa ja vähemmän vesisadetta. Jäi sellainen kutina, että sietäisi käydä uudelleen ajan kanssa jos joskus vielä Italiaan päätyy. Ja ajankohdaksi tosiaan joku muu kuin heinä-elokuu, jolloin koko Eurooppa on liikenteessä. 

Kommentit (2)

HeidiS
1/2 | 

Firenze on ihana! Itse kävin siellä vuosia sitten huhtikuussa ja se oli aivan nappi valinta ajankohdaksi. Ei juurikaan turisteja ja jos reissuviikolle ei olisi osunut useampaa sadepäivää niin kelitkin olisi olleet mitä ihanimmat lämpötilojen puolesta kaupunkilomalle. Suomalaisina tepasteltiin menemään nahkatakeissa kun sattui sadekuuro ja äkkiä takki pois kun sade hellitti. Paikaliset luonnollisesti kulkivat kevyttoppiksissansa vielä silloinkin kun me nautimme t-paidat päällä gelatojamme :D Firenze on aika kompakti kaupunki joten muutama päivä kaupungin koluamiseen riittää hyvin. <3

Alankomaalainen
2/2 | 

Ei huhtikuussakaan voi välttyä turisteilta. Olimme kerran juuri silloin siellä ja kaikki Italian koululaiset ja kaikki Eurooppaan tulleet japanilaiset olivat myös siellä. Eli on turha yrittää löytää rauhallista aikaa Firenzessä. Italialaisten kesäloma on elokuussa, joten vältä sitä. Toivon teille kuitenkin hauskaa aikaa siellä. Hieno kaupunki!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2019
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat