Kirjoitukset avainsanalla Edinburgh

Toivottavasti olen hehkuttanut tarpeeksi Edinburghin vintagekauppoja, sillä ne ovat ylistyksen arvoisia. Valikoima oli poikkeuksellisen laaja ja matkalaisen kannalta erityisen hienoa on se, että useampi putiikki sijaitsee saman kadun varrella. Grassmarket on varsinainen vintageputiikkien keskittymä!

Itse löysin Edinburghista aivan upean 60-luvulta peräisin olevan laadukkaan tekoturkin, ja siskoni taas bongasi Armstrongilta hopeanhohtoisen mekon 70-luvulta 18 punnalla. Me olemme molemmat melkein 180 cm pitkiä, joten vintagevaatteiden löytäminen ei tosiaan ole itsestäänselvää. Lisäksi siskoni on minua harteikkaampi ja rintavampi, joten hänelle homma on vielä astetta vaikeampaa. Mutta Edinburghissa kävi munkki molemmilla. 

Tämä himmeän hopeaisena hohtava mekko on todella pitkä, se ulottuu ilman korkkareita maahan asti. Harvinaista herkkua meille! Mekko on hieman liian väljä, pitää ottaa se käsittelyyn tuon yläosan tiimoilta ja tehdä muutama korjausompelu istuvuuden hienosäätämiseksi.  

Kelpaisi minullekin tuollainen mekko talvikauden rientoihin :) 70-luvun malleissa on usein todella kauniit leikkaukset ja pitkät helmat, siksi selaan aina seventies-rekit läpi jos sellaisia osuu tielle. Melkoinen muutos 60-luvun MOD-mekoista, joiden helma on lyhyttäkin lyhyempi! Lisäksi 70-luvun malleissa on usein pitkät hihat, josta myös paljon plussaa. Olen kyllästynyt käyttämään boleroita ja huiveja, on paljon mukavampaa pitää yllä yhtenäistä mekkoa ilman pakollisia lisäosia. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

atomi
2/3 | 

Sinulla on ollut kuvissa vaaleanvioletti huopahattu, jossa on muistaakseni tummemman violetti rusetti sivulla .Sellainen 20-luvun tyylinen hattu täydentäisi ihanasti systerisi mekkolookkia.  Mekko on hieno ja yläosan fixaus istuvammaksi tekee siitä upean! Hauskaa, että te molemmat siskokset olette niin sykähdyttäviä pukeutujia!

Vierailija
3/3 | 

Hei!
Onko korusta mitään tietoa? Itseltä löytyy samanlainen, ostin sen taannoin kirppikseltä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen melko maltillinen vintageharrastaja siinä mielessä, että etsin tiettyjä haluamiani asioita vuosikausia, enkä tyydy korvaaviin tuotteisiin. Kaikkea ei ole pakko saada hetinyt, vaikka kuinka mieli tekisi. Ehkä tuossa vanhan tavaran etsimisessä homman jujukin on enemmän metsästämisen ja löytämisen ilo, eikä niinkään prosessin nopeus. 

Vintagetakkien löytäminen on osoittautunut lähes mahdottomaksi. Minun tärkein työkaluni vanhan tavaran ostamisessa on näppituntuman lisäksi nenä. En osta (kuin äärimmäisessä poikkeustapauksessa) ummehtuneelle ja homeiselle tuoksuvia vaatteita, sillä kokemus on osoittanut, että hajun poisto on erittäin hankalaa sellaisten tuotteiden kohdalla mitä ei voi heittää korkeaan lämpötilaan pesukoneeseen. 

Kuitenkin ikuinen haaveeni on ollut siisti vintagejuhlatakki, eli hyvin säilynyt hienon rouvan talvitakki. Jokainen, joka on etsinyt tuoksutonta vintagetalvitakkia, tietää kyllä varmasti mikä on ydinongelma. Talvivaatteiden säilytys on ollut parhaimillaankin todella kehnoa. Lisäksi yhtä takkia on käytetty niin paljon, että harva niistä on selvinnyt todistamaan 2000-lukua. Näin ollen vanhoja takkeja minulta ei löydy, sillä ne haisevat usein kaikkein pahimmalle kosteilla vinteillä säilytyksen vuoksi. 

Herman Brown -nimisessä vintagekaupassa kävi kuitenkin munkkien munkki. Eräälle pöydälle oli aseteltu kauniisti hillitty vaaleasävyinen 60-luvun juhlava takki ja tyyliin sopiva mekko asusteineen. Oletin automaattisesti takin olevan aito turkki, ja olin aikeissa sivuuttaa sen kokonaan. Sitten hypistelin aikani kuluksi esillepanon mekkoa (joka oli upea sekin), ja tajusin siinä samalla, että takkihan on tekokarvaa! Mahtavaa!

Takin kangas on hauskasti liukuvärjätty vaaleasta hieman tummempaan beigeen ja tuo kuosi on varmaan lähinnä leopardia, tai jotain kissaeläintä joka tapauksessa. 

En ole eläissäni törmännyt näin laadukkaan oloiseen tekoturkkiin. Se on ensinnäkin selvinnyt siistinä jo vuosikymmeniä, joten sen voi olettaa säilyvän vielä saman verran lisää. Takki on täydellisen muotoinen ja pituinen, ja sen hihat päättyvät täsmälleen ranteeseen, että käyttäjän kauniit hansikkaat näkyvät edukseen. Maksoin tästä takista 65£ ja katsoin hinnan olevan laatuun ja ikään nähden todella kohtuullinen. Tuolla rahalla ei usein saa edes ketjukauppatakkia.

Tämä oli koko reissun paras löytö ja lisäsi rakkauttani Edinburghia kohtaan entisestään :D 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viimeinen matkapostaus uunista ulos! Ai että on ollut hauskaa kirjoittaa pitkästä aika matkapostauksia, nautin siitä melkein enemmän kuin mistään muusta bloggaamisen aihepiiristä :) Rakkauteni matkabloggausta kohtaan on niin syvä, että vaikka lopettaisin aktiivibloggauksen, pitäisin todennäköisesti silti aina reissupäiväkirjaa omaksi ilokseni jokaiselta matkalta. 

Yritin tällä reissulla välttää toistoa edellisen Edinburghin reissun aiheista, tai ainakin löytää uusia näkökulmia, jos kirjoitin samasta aiheesta. Tämä viimeinen tarina on todennäköisesti eniten kertausta vuosien takaiseen, mutta Greyfriars ansaitsee uuden postauksen uusilla valokuvilla. Minulla oli edellisellä kerralla mukana vain taskupokkari, ja kuvien laatu sen mukainen. Eivät nämäkään pilvisen päivän otokset ihan huippuluokkaa ole, mutta ainakin parempia kuin vanhat. 

Ihan Edinburghin keskustassa sijaitsee vanha hautausmaa, Greyfriars Kirkyard. Se on varmasti yksi Skotlannin kuuluisimpia kirkkomaita, sillä siihen liittyy sangen tunteisiin vetoava tarina uskollisesta koirasta, Bobbysta. Bobby vietti isäntänsä kuollessa koko loppuelämänsä päivystäen uskollisesti isäntänsä haudalla, ja lopulta myös se itse haudattiin samalle hautausmaalle. Bobbyn suloinen patsas on hautausmaan edessä kadulla, ja uskomus on, että sen nenää hieromalla saa matkaansa hyvän onnen. Virallisesti nenää ei kuitenkaan enää kannata hieroa, sillä patsas on alkanut kulua niin paljon, että sen pelätään menevän rikki. 

Hautausmaa on melko pieni, joten sen tutkimiseen ei mene kovin kauaa. Kannattaa kuitenkin nauttia rauhallisesta puistomaisemasta ja pihan upeista istutuksista. Kirkon kukkapenkkeihin on rakenneltu syötävien yrttien palstoja, siinä missä koristeistutuksiakin. 

Kauniissa puistossa kuljeskelun lisäksi kummitustarinoita arvostavien kannattaa tutustua hautausmaan historiaan, sillä se on yksi Skotlannin the most haunted - paikoista. 

Vanhojen hautakivien yksityiskohtia voisi tutkia ikuisuuksia! 

Kävelymatkalla Royal Milelta Greyfriarsille matkalle jää yksi ihan erityinen pieni kahvila. The Elephant House. Tämä kahvila on se paikka, jossa J.K. Rowling kirjoitti ensimmäistä Harry Potteria! Emme voineet vastustaa kiusausta piipahtaa sisään aamupalalle numero 2.

Itse kahvilassa sisällä ei ole merkkiäkään Harry Potter -maniasta, ja järjestelyt fanien pyhiinvaelluspaikkaan on muutenkin hoidettu fiksusti. Take away -tiski on ovella, eikä sisään ole menemistä, jollet erikseen pyydä pöytää ja kahvittele paikan päällä. Olisi kahvilan asiakkaiden kannalta kurjaa, jos sadat turistit tunkisivat sisään vain ihmettelemään ja valokuvaamaan. Joten jos mielit kunnolla sisään, valmistaudu juomaan vähintään espresso pöydässä.

Todellinen Harry Potter -pyhättö löytyykin sitten kahvilan vessasta. Se on täynnä tuhansien fanien jättämiä seinäkirjoituksia. On todella hienoa, että kahvila on antanut tälle mahdollisuuden, eikä ole maalauttanut kirjoituksia piiloon. Jatkuvasti muuttuva "taideteos" on kiehtova katsaus fiktiivisen kirjan aiheuttamaan ilmiöön. 

Ei liene sattumaa, että the Elephant Housen vieressä, Greyfriarsin hautausmaalla, on 200 vuotta vanha hautakivi, jossa lukee Thomas Riddell. Jokainen potteristi tietää täsmälleen mitä tarkoitan. 

Greyfriarsin ja Elephant Housen jälkeen on helppo yhdistää samaan päivään myös kulman takana olevat vintageputiikit ja Edinburghin linna. Hyvä marssijärjestys kunnon päiväohjelmalle voisi olla seuraava: 

klo 9:00 aamiainen the Elephant Housessa

klo 10:00 tutustuminen Greyfriars Kirkyard

klo 11:30 Grassmarketille vintagekaupoille ja/tai lounaalle (paljon ravintoloita)

klo 15:00 nousu Edinburghin linnaan

Kaikki edellä mainitut paikat ovat ihan kivenheiton päässä toisistaan, joten kävelymatkaa ei kerry liikaa. Edinburghin linnasta en kirjoita tällä kertaa sen enempää, mutta tässä pari kännykällä otettua fiiliskuvaa painottamaan, että sinne kannattaa ehdottomasti mennä vierailulle (lippu 17£).

Kommentit (5)

Halina
1/5 | 

Me kävimme ilmaisella Harry Potter kierroksella, joka lähti tuolta hautausmaalta! :) Tuli Bobbykin tutuksi sitten samalla :D Tykkäsin kanssa tosi paljon Elephabt Housesta (norsuteemasta !!) Ja musta oli niin kiva, ettei se muistuttanut yhtään Harry Potter fanikohdetta vaan oli selkeästi oma kahvilansa :D Vessat oli kyllä superhauskat! Itseäni kiinnosti erityisesti kahvila sen vuoksi, että katsoin monia vuosia sitten yl3n dokumentin J.K Rowlingista kun hän oli kirjoittanut neljä kirjaa ja juuri noussut suosioon. Hän kertoi niin paljon tuosta kahviosta, köyhyydestä, masennuksesta jne. Että oi mielenkiintoista käydä tapahtuma paikalla sekä kuulla miksi hän oli juuri edinburghissa kun kirjoitti ensinmäistä kirjaa :) Vaikka en itse mikään superfani olekaan, niin on hauska nähdä mistä paikoista kirjailijat saavat ideansa ja tarinat alkunsa :)

Miija
2/5 | 

tämä potteristi ei kyllä juurikaan ymmärrä mitään tuon Thomas Riddellin päälle, mutta Thomas Riddle on hyvinkin tuttu ;)

Vierailija
3/5 | 

Skotlanti ja Edinburgh juttuja voisin lukea enemmänkin. Kaksi kertaa käyny, ei riitä 😀 Skotlanti ja Uusi-Seelanti, suosikki maani 😊 Skotlantiin menoon ei onneksi tarvi niin isoa matkakassaa ja aikaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mekot, kengät ja hatut, tämän blogin kestoaiheet. Seuraavissa kuvissa vilahtelee paljon vanhoja suosikkeja, mutta myös pari matkalta löydettyä juttua. Tässä tulee pieni kooste reissun matka-asuista. Yllättävän moni googlaa pakkaamiseen liittyviä asioita myös täältä blogistani, joten ihan hyvä aihe sinänsä. 

Yksi paras juttu mitä ymmärsin reissulle otta mukaan, on kuvissa vilahteleva musta siisti nahkareppu. Kyseinen reppu toimii arkisin läppärilaukkunani, mutta matkalla se toimitti käsilaukun virkaa. Paras puoli repussa on, että kädet jäävät kokonaan vapaaksi! En enää koskaan reissaa ilman city-reppua. Vielä jos sen jaksaa laittaa selkään kunnolla, se säästää hartioita painon jakautuessa tasaisemmin. Yllättävän hyvät nuo naruolkaimetkin ovat, kunhan reppu ei ole liian painava. Kiitos reppumuodin, vaihtoehtoja on kaupat pullollaan. Itse päädyin tähän eleettömään nahkareppuun.

Otin onneksi mukaan nahkarotsin toppatakin sijaan, sillä keli oli poikkeuksellisen lämmin ja usein jopa aurinkoinen. Illalla oli kuitenkin jo aidosti kylmä, jolloin käärin kaulahuivia kaulaan ihan suosilla. Nuo liehuvat kukkahousut ovat Lindexin vanhaa mallistoa, hattu KN Collection ja huivi joku vanha, en muista mistä. 

Pakkasin matkalle mukaan muutaman sifonkimekon, sillä ne menevät pieneen tilaan eivätkä rypisty matkalaukussa. Tämä seuraava Zaran tummasävyinen kukkamekko on ihan täydellinen reissumekko juuri edellä mainituista syistä. Iso rusetti tukassa on ostettu Edinburghista, sillä kuvittelin sen pelastavan edes hieman kostean ilman aiheuttamaa hattivattikarvatukkaa :D en tiedä onnistuinko. 

Ylämaiden reissumme ei ollut vaellus vaan bussimatka, joten heitin ylle rennon folkhenkisen mekon, jonka löysin New Lookin loppualeista 8 eurolla! Se on vielä tall-mallistoa, eli tarkoitettu pitkälle. Tarpeen tullen kiskoin päivän aikana trenssiä ylleni, joka blokkasi hyvin myös tuulta. Vihreä tekokarvahattu on KN Collection, saatu blogin kautta. 

Rento mekko on mielestäni mitä parhain matka-asu, sillä se ei purista, hierrä, ahdista tai valu jalasta. 

Tämä pinkki H&M:n tuulipurje nousi jatkuvasti puuskien nostamana korviin, joten solmin sen helman pakon sanelemana. Sen jälkeen mekko pullisteli tynnyrinä, mutta ainakin se oli siveellinen. Tästä syystä pidemmät takit ovat pop, jos helmat karkaavat tuulen mukaan! Note to self: iso halkio mekossa ei toimi tuulisessa kaupungissa.  

Tämä asu näkyikin jo jossain vaiheessa, mutta laitan sen silti osaksi kokoelmaa. Keltaisen hameen sain siskoltani juuri ennen matkalle lähtöä ja nakkasin sen matkalaukkuun mukaan. Useammassakin kuvassa näkyvät ruskeat nilkkurit olivat löytö paikallisesta outletista pikkurahalla. Ne istuvat jalkaani kuin hansikas ja niiden kanssa se 17 kilometriä ei tuntunut lainkaan tuskaiselta.

Em. chelsea bootsien lisäksi kävelin reissussa paljon myös 10 vuotta vanhoilla Vagabondin klassikkoprätkäsaappailla, jotka korjautin luottosuutarilla ennen matkalle lähtöä. Akaan suutarin näppärä henkilökunta sai pelastettua saappaat uuden veroisiksi roskiskunnosta: niissä oli sisäpohja ihan murskana pinkopahveja myöten ja kengillä ei voinut kävellä askeltakaan. Nyt voi, ja olen niin iloinen että kengät saivat vielä lisäaikaa. 

Arthur's seatin luonnossa liikkumista varten minulla oli matkalaukussa mukana tuulihousut ja gore-tex kengät, mutta noin muuten pakkaan reissuun aikalailla sitä ominta tyyliäni. Mekkoja, trenssejä ja hattuja. Tilanteen ja reissun luonteen huomioon ottaen toki. Laukun saa pidettyä suht tyhjänä nimenomaan sifonkimekkojen avulla, joita suosin joka matkalla.

Korkkarit jää aina kotiin, sillä päkiäkuolemaa ei reissulla halua. Siskoni sporttikello kertoi meille päiväkävelyksi jopa 17 kilometriä! Joten korot ovat täysin no-no. 

Ps. huomenna luvassa viimeinen matkajuttu, sitten lupaan lopettaa :D

 

Kommentit (8)

Hultsu
1/8 | 

Melkein sanat loppuvat kun ihastelen matkatyyliäsi. Hurjan kauniita ja upeansävyisiä vaatteita! Olet ollut valtavan tyylikäs reissussa. Kyllä syksy on ihanaa pukeutumisaikaa. Kiitos näistä kuvista!

Halina
2/8 | 

Ihanat matkavaatteet ja sopii jotenkin superhyvin ympäristöön kuvissa! :D Me mentiin skotlantiin käsimatkaravaroilla ja rinkassa oli vaan pari sporttista vaatekerrastoa ja yksi mekko, joten oli vähän tylsät asut mukana :D ensi kerralle mietin tosissani sadevaatekerrastoa, coretexeja ja sitten kaupunkivaatteita mikäli otan matkalaukun erikseen mukaan :) Ihanat noi sun asu valinnat, joten näistä saa inspiraatiota! :)

P
3/8 | 

Voisitkohan joskus enemmänkin kertoa suutariasioista. Ei ole tullut mieleenkään, että tuollaisenkin kenkäongelman saisi korjattua, vaan suosikkinahkanilkkurit olen heittänyt pois. Muutenkin kiinnostaa mitä taikoja saavat aikaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010