Kirjoitukset avainsanalla Highgate Cemetery

Monen sattuman kautta päädyimme kuukausi takaperin kapuamaan siskoni kanssa Highgate Hillin päälle. Oli synkkä ja myrskyinen yö... iltapäivä, ja tunnelma oli oikeastaan mitä parhain viktoriaanisen hautausmaan tutkimiselle. Ikimuistoisesta vierailustamme voit lukea enemmän täältä jos et tiedä mistä parhaillaan kirjoitan, sillä tämä postaus on jatko-osa. 

Syy miksi palaan aiheeseen on kirja. Sain joululahjaksi Audrey Niffeneggerin Hänen varjonsa tarinan. Niffeneggerin esikoisteos Aikamatkustajan vaimo saattaa olla tuttu laajemmalle yleisölle, myös elokuvan muodossa. Hänen varjonsa tarina kietoutuu upeasti Highgaten hautausmaan ympärille, joten on ehkä ymmärrettävää miksi tämä kirja oli minulle must read.

Kirjan päähenkilöt asuvat aivan hautausmaan kyljessä, ja ovat vahvasti tekemisissä Highgate Cemeteryn kanssa muutenkin, toimimalla esimerkisi oppaina. Oli melkein hämmentävää lukea kirjaa joka sijoittuu niin suoraan juuri sinne, missä itse vasta vieraili.

Highgate on alueena ihan toisesta maailmasta kuin hektinen Lontoon ydinkeskusta, vaikka se sijaitseekin vain puolen tunnin matkan päässä Oxford Streetiltä. Aluetta leimaa erittäin korkea mäki, Highgate Hill, joka on jalankulkijoille melkoinen urakka mutta näköalat palkitsevat kyllä. Highgaten hautausmaa on osittain juuri tämän näköalan vuoksi ollut viktoriaanisen ajan muodikkain vaihtoehto. 1800-luvun lopulla kaupallisten hautausmaiden piti kilpailla suosiosta ja yli Lontoon aukeava maisema oli taatusti hyvä kilpailuetu.

Alueen arkkitehtuuri ja yleinen tunnelma on arvokas ja vanhahtava, mutta sympaattisella tavalla. Keskeltä katua voi löytää esimerkiksi englantilaisista kansantaruista tutun kissan patsaan. Whittington's Cat partioi Archway-metroaseman lähellä.

Jos suunnittelette vierailua Highgaten hautausmaalla, suosittelen kävelyretkeä metroasemalta ylös mäelle. Matkan varrella on pieniä kauppoja, pubeja, puistoalue ja varsin mukavasti nähtävää myös talojen suhteen. Muutama tönö oli kuin suoraan satukirjan sivuilta, ne mystiset synkät kallellaan olevat talot joissa noitien väitetään asuvan.

Hänen varjonsa tarina –kirja sijoittuu edellä kuvattuun Highgateen. Kun lapseton Elspeth-täti kuolee, hän testamenttaa omaisuutensa kaksoissiskonsa kaksostyttärille, Amerikassa asuville Julia ja Valentina Poolelle. Ehtona omaisuuden siirtymiselle on se, että tytöt muuttavat tätinsä asuntoon Highgaten hautausmaan reunalle vuodeksi.

Seikkailusta innostuneet tytöt eivät kuitenkaan muuta täysin tyhjään asuntoon, sillä heidän seurassaan on Elspeth-tädin haamu ja lisämausteen soppaan tuo tädin entinen kumppani, Highgate Cemeteryn opas Robert, joka asuu alakerran asunnossa. Elspeth ei ymmärrä miksi hän on asuntonsa vankina jonkinlaisessa välitilassa, kykenemättä kommunikoimaan siskontyttöjensä kanssa. Pikkuhiljaa hän keksii keinoja viestittää tytöille, että he eivät ole asunnossa kaksin.

Kirja on yli puolen välin todella mielenkiintoista luettavaa, ja siinä olisi ollut ainekset täydelliseen kummitustarinaan. Ihan erityisesti tunnelmoin kuvauksia Highgaten hautausmaasta ja sen monista tarinoista, ainakin Niffenegger on tutustunut aiheeseen kunnolla. Moni näistä kertomuksista oli jäänyt mieleen myös opastetulta kiertokävelyltä, joten kirjaa lukiessa pystyin siirtymään käytännössä suoraan tapahtumapaikalle.

En tiedä onko kirjailijalle tullut liian kiire kirjoittaa Hänen varjonsa tarina loppuun, sillä viimeinen kolmannes alkaa mennä plörinäksi. Ensinnäkin lopputulema on ennalta-arvattava, ja kun sen tajuaa, se alkaa häiritä lukemista. Hyvässä kirjassa tunnelma tiivistyy loppua kohden siihen malliin, ettei lukija malta laskea teosta näpeistään, mutta tässä tapauksessa teki mieli jättää kirja lopullisesti kesken heti kun tajusi mistä on kyse. Liian monta dramaattista juonenkäännettä ahdettuna liian pieneen sivumäärään tekee hommasta sekavan ja loppu lässähtää kuin pannukakku.

Tämä ei silti estä suosittelemasta Hänen varjonsa tarinaa, erityisesti jos olet käynyt tai suunnittelet käyntiä Highgaten hautausmaalla. Jos olet menossa Lontooseen, suosittelen lämpimästi Highgatea.

Kommentit (2)

Mgi
1/2 | 

Highgate hautausmaan vinkki oli hyytävän hyvä, kiitos!! Kävin siellä jokunen viikko sitten suosituksestasi :) Olen asunut Lontoossa useamman vuoden, mutta jotenkin onnistunut olemaan täysin tietämätön Highgatesta.. Kaikkea sitä oppiikin vielä :D Kirjoitin myös kirjan nimen ylös, lässähtävä loppu tai ei, mielenkiinto kuitenkin heräsi :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Raflaavan otsikon myötä sukelletaan minulle ihan uuteen paikkaan Lontoossa. Tämän kohteen bongasin reilu vuosi sitten vahingossa, kun näin ihan sattumalta valokuvan Highgate Cemeterysta (hautausmaalta). Otin asiasta selvää ja ilo oli suuri kun tajusin, että paikka on ihan oikeasti olemassa ja sinne pääsee myös vierailulle. Valokuva oli kuin suoraan jonkin vanhan fantasiaelokuvan lavasteista, se ei näyttänyt kuuluvan nykyaikaan lainkaan. Siksi aluksi epäilin, että valokuvan maisema ei ole todellinen.



Lontoon ydinkeskustan ulkopuolella sijaitsevalle 1839 avatulle Highgaten hautausmaalle ei ole haudattu kovin montaa suurta nimeä, mutta löytyy sieltä kuitenkin esimerkiksi Karl Marx. Syy miksi itse kierrän vanhoja hautausmaita aina kun mahdollista, ei ole julkkisten haudat vaan ikivanha arkkitehtuuri. Yleensä hautausmaihin liittyy myös paljon kansantarinoita ja legendaarisia kummitusjuttuja. Uskoi niihin tai ei, tarinoissa vilisee yleensä paljon paikallista historiaa.

Tämän kauniin mutta villiintyneen viktoriaanisen ajan haustausmaan puitteet ovat sellaiset, että ymmärrän hyvin miksi tarinoita on syntynyt. Kun seisoimme korkeiden puiden alla haustausmaan vanhimman haudan edessä myrskytuulen ravistellessa puita holtittomasti ja varisten kraakkuessa muuten hiljaisella hautausmaalla, niskavillani jäivät pysyvästi koholle.



Highgaten kuuluisin tarina kertoo vampyyrista. Highgaten vampyyri alkoi ilmestyä ihmisten puheisiin 60-luvulla, kun muutama silminnäkijä oli kohdannut hautausmaan poikki oikaistessaan pitkän mustiin pukeutuneen miehen hahmon, jolla oli musta hattu ja punaiset hohtavat silmät. Tarinoiden mukaan hahmo tuntui leijuvan maanpinnasta irti ja ilma kylmeni aina kun sen kanssa osui samalle polulle. Mies nimeltä David Farrant on yksi kuuluisimmista Highgaten vampyyrin metsästäjistä. Aiheesta kirjankin kirjoittanut mies oli sitä mieltä, että vampyyrin arkku on ehdottomasti löydettävä, että pahasta päästään eroon. Luonnollisesti iskemällä seiväs rintaan. Hautausmaatalla on vampyyrien lisäksi nähty myös mystisesti kuolleita kettuja ja harmaahiuksisen naisen aave. Klassikkokamaa siispä.



Highgaten hautausmaa on jaettu kahteen osaan, itäiseen ja läntiseen puoleen. Karl Marxin hauta löytyy itäiseltä puolelta ja sinne sisäänpääsy on 4 puntaa. Kannattaa tutkia ennen visiittiä aukioloajat tarkkaan, ettei käy niin että jää portin ulkopuolelle. Itäisellä puolella saa liikkua sisäänpääsymaksun jälkeen vapaasti, ilman opasta. Läntiselle puolelle taas ei pääse ilman 12 punnan lippua opastetulle kierrokselle, joka kestää noin tunnin. Tällä lipulla pääsee myös itäiselle puolelle. Arkisin kierros alkaa n. 13:45 iltapäivällä ja liput on varattava etukäteen, kun taas viikonloppuisin ennakkovarauksia ei voi tehdä vaan kierrokset starttaavat noin puolen tunnin välein klo 11-15 välillä. Arkipäivien liput tulevat myyntiin noin kuukautta etukäteen.

Suosittelen todella tuota maksettua kierrosta, sillä läntinen puoli on se osa hautausmaata joka kannattaa nähdä. Läntisellä puolella sijaitsevat katakombit, 1839 vuonna rakennettu kappeli ja esimerkiksi Egyptian Avenue.





Meidän oppaan nimi oli David. David oli hurmaavalla brittiaksentilla varustettu harmaahapsinen mies, joka tunsi historiallisen paikan tarinat kuin omat taskunsa. Hän kertoi, että melko villiintyneessä tilassa oleva hautausmaa oli ollut ennen 1960-lukua puuton, ja sieltä oli upeat näkymät yli Lontoon. Highgate sijaitsee nimensä mukaan erittäin korkealla, sinne oli melkoinen nousu kun kävelimme perille metroasemalta. Puut ja köynnökset pääsivät valtaan muutama vuosikymmen takaperin, kun hautausmaan ylläpito lopetettiin useaksi vuodeksi. Luonto otti ylivallan ja kietoi juurensa hautojen yli ja lävitse. Läntisellä puolella on nykyään niin paljon puunjuurien rikkomia hautoja, että siellä ei saa poiketa polulta ettei käy köpelösti. Syviin juurten paljastamiin hautakuoppiin ei varmasti kukaan halua pudota.






Pääsimme oppaan kanssa myös katakombeihin. Se oli jokseenkin erikoinen kokemus. Se on selvää, että puoliksi lahonneiden arkkujen läsnäolo oli kunnioitusta herättävää, puhumattakaan itse ympäristöstä. Luola oli säkkipimeä ja kosteus oli käsinkosketeltavaa. Pienistä kattoikkunoista siivilöityi vain aavistus valoa keskikäytävälle, jolloin ikivanhojen arkkujen ääriviivat erottuivat ympärillä. Paikassa ei saanut valokuvata, kunnioituksesta vainajia kohtaan.



1800-luvun nyrkkeilijälegenda Thomas Sayersin haudalle tehty koirapatsas kuvaa miehen omaa koiraa. David kertoi, että koira nimeltä Lion oli mukana miehen surusaattueessakin, se istui omassa kärryssään heti arkusta seuraavana.


Kirjailija Beryl Bainbridgen haudalla seisova pienen tytön patsas on tuotu hänen omasta puutarhastaan, se ei ole osa oikeaa hautakiveä.


Haustausmaalle on haudattu myös Charles Dickensin vaimo ja tytär, mutta ei itse kirjailijaa. Mies olisi halunnut tulla haudatuksi perheensä kanssa samaan paikkaan, mutta itse kuningatar määräsi hautapaikaksi Westminster Abbeyn.



Highgaten hautausmaa on yksi vaikuttavin kohde missä olen koskaan käynyt. Lähes luonnontilassa olevalla hautausmaalla lepää yli 170 000 vainajaa ja lisää tulee koko ajan. Iso osa haudoista on hukkunut köynnösten alle polveileviin rinteisiin, mutta nykyään tätä historiallista kohdetta kuitenkin ylläpidetään. Oppaina toimii ryhmä vapaaehtoisia, heille paikan säilyttäminen jälkipolville on sydämen asia.

Highgate Cemetery
Swain's Lane
N6 6PJ London

Lähin metropysäkki: Archway (Northern line --> Highgate Hill exit ja n. 20 minuutin kävely hautausmaalle mäkeä ylös).

 

Kommentit (17)

minora
1/17 | 

Ihania kuvia! Näistä tulee mieleen Salainen puutarha - niin kirjan kuvitus kuin ihana elokuvakin. Mieli lentää synkästä toimistosta rauhalliseen maisemaan.

Nuppu
2/17 | 

Upeita kuvia! Mun mummolla on puutarhassaan muuten täysin samanlainen patsas kuin tuossa Beryl Bainbridgen haudalla :D jännä juttu

lusene
4/17 | 

Kiitos tästä! Todella mielenkiintoista. Olen halunnut käydä Lontoossa jo pitkään ja saattaa olla, että Korkeaportti päätyy vierailulistalle.

Joa
5/17 | 

Mikä läntinen puoli!? Olen käynyt tuolla vuonna 2012 ja nyt kyllä harmittaa, että kävimme vain 4 punnan puolella. Mutta sekin tosin vaikuttava ja kierreltävää riitti. Oman tunnelmansa tuo toki viereinen sairaala (olisiko jopa ollut mielisairaala?), josta joku huusi aavemaisesti "heeelp, heeelp". :D

Emery
6/17 | 

Highgate on upea! Jos haluaa jatkaa tunnelmointia kirjan parissa, kannattaa lukea Audrey Niffeneggerin Her Fearful Symmetry (suomeksi käännettynä taitaa olla Hänen varjonsa tarina.) Ei oo kylläkään mikään kauhujuttu, mutta Highgate antaa ihmissuhdekiemuroillekin varsin kutkuttavat puitteet.

tiina

On kyllä tosi hyvä kirja! Kauhusta olen kyllä eri mieltä, sillä mun mielestä se oli ihan todella karmaiseva opus. Fantasiahyllyssä tosin taitaa olla kirjastossa.

Anna
8/17 | 

Onpa mahtavan näköinen! Täytyy pistää muistiin seuravavaa Lontoon reissua varten. Ootko käynyt Pariisissa Pere Lachaisen hautausmaalla? Aivan mieletön sekin, ei luonnontilassa tai mitään mutta ne valtavat sukuhaudat ja muistokivet... Vau. Kannattaa, jos tykkää hautausmaista.

Katih
9/17 | 

Kiitos tästä postauksesta, näyttää ja kuulostaa mahtavalta. Olen ollut Lontoossa viimeksi vuonna 1994, joten nyt voisi jo olla aika mennä uudestaan. :D

Mimi de Paris
10/17 | 

Olen sanaton ja täysin mykistynyt... Uskomattoman kaunis paikka. Suuri kiitos, että jaoit kanssamme tämän upean kohteen. Upeista kuvistasi välittyi juuri oikeanlainen tunntelma....

Kukka
11/17 | 

Hyikauhee. En menis tonne vaikka saisin siitä hyvästä ilmaisen reissun Lontooseen. :D nimim. ehkä vähän hermoheikko

Anne
15/17 | 

Kiitos ihanista kuvista! Paikka on oma must kohde Lontoon reissulla. Hautausmaalta pääsee siirtymään tunnelmalliseen Hampsteadiin nummien halki kävellen, tajusin tämän oikoreitin vasta viime reissulla. Suosittelen myös Kensal Green Cemeteryä (Notting Hillistä ylöspäin).

Vierailija
16/17 | 

Kiitos vinkistä! Kävin täällä eilen, oli upea (itäpuolella asustelee mustavalkoinen kissa ☺)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010