Kirjoitukset avainsanalla Nöpö

Meidän 16-vuotias eläkeläiskissamme on näkynyt tässä blogissa alusta asti ja tasaisin väliajoin sen kuulumisia kysellään. Joten tässä tulee. Kuningatar Nöpö alkaa olla jo iällä, ja ikä myös alkaa karvakaverissa pikku hiljaa näkyä. Mutta onneksi mitään isoja ongelmia ikäneidolla ei ole.

Kulku ei ole enää kovin sulavaa, mutta toisaalta kissamme on ollut aina kömpelö. Ja omanarvontuntoinen. Nöpö ei todellakaan hyppää hyllyille tai mihinkään puolta metriä korkeammalle, kuten esimerkiksi portaikon lapsiportin yli. Tiedättekö yhtäkään kissaa, jota pidättelisi matala vauvaportti.... :D Hän odottaa, että portti avataan, ja ilmoittaa tyytymättömyydestään palvelun hitauteen kunnon naukaisulla. 

Lempipaikka on ikkunalaudalla, kuten nenänjäljistä ikkunassa sekä verhojen kissankarvakuorrutteesta voi päätellä. 

En tiedä kuinka paljon meidän kuningattarellamme on vielä vuosia jälkellä, mutta eläinlääkärin alkuperäinen arvio sydänvikaisesta kissasta, "tuskin elää vuoden vanhaksi", meni jokseenkin pieleen. Joka tapauksessa tämä on ensimmäinen vuosi, kun huomaan kissassa vanhuuden merkkejä. Arvon leidi mm. lasketteli eräänä päivänä portaat alas pyrstöllään, kun liukastui ylätasanteella. Ei ihan perusvahinko kissoille yleensä, mutta Nöpö on Nöpö. Myös uni maistuu nykyään enemmän kuin ennen, ja hän poistuu yläkertaan nukkumaan jo ennen meitä. Nöpö on koko elämänsä tullut samaan aikaan nukkumaan minun kanssani :D 

Kun on asunut eläimen kanssa kohta 17 vuotta yhdessä, nämä vanhuuden merkit ihan suoraan sanottuna pelottavat. Järkevänä ihmisenä tiedän, että kissani alkaa olla jo ehtoopuolella, mutta sitä on silti vaikea hyväksyä. Olen pian asunut Nöpön kanssa yhdessä kauemmin kuin yhdenkään ihmisen kanssa!

Toisaalta moni katti puksuttaa yli 20-vuotiaaksi, joten eihän sitä koskaan tiedä. Karvainen taistelijamme on touhunnut sydänviastaan huolimatta jo pidempään kuin kukaan olisi uskonut.

Kommentit (6)

Pesunalle
1/6 | 

Voi mikä ihana ikäneito! <3 Nöpöä on aina ihana nähdä, todellinen kuningatar. Long live the Queen!

Vierailija
4/6 | 

Ihana Nöpö, olen odottanutkin hänen kuulumisiaan :) Itselläni on 14v pikkukoira ja samanlaiset vanhuuden merkit ilmennyt sillekin; ei hyppää ja nukkuu paljon vaikka aina ennen menty yhtä aikaa nukkumaan.

paulii
5/6 | 

Kiva kuulla Nöpön kuulumista! Oma rakas koirani jouduttiin lopettamaan tänä keväänä, muutamaa viikkoa vaille 15 vuotiaana, ja tuo mitä sanoit vanhuuden merkkien pelottavuudesta oli niin totta.. Muutaman viimeisen vuoden panikoin ja pelkäsin jo etukäteen koska rakkaasta joutuu luopumaan, ja kun se päivä koitti, oli se kyllä juuri niin hirveää kun olin pelännytkin. Ikävä vaivaa vieläkin. Nöpölle leppoisia ja onnellisia vanhusvuosia, toivottavasti niitä siunaantuu vielä monta! <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuningatar Nöpöllä oli hetki sitten syntymäpäivä. Kissaneiti täytti jo kunnioitettavat 13 vuotta, vaikka ei se kyllä siltä vaikuta. Alan vakavissaan epäillä että kissani on vampyyri, sillä se ei osoita minkäänlaisia vanhuuden merkkejä vaikka kaikki tietämäni kissaikätoverit ovat jo ihan papparaisia.

Nöpön sairaskertomus on allergioineen, astmoineen ja sydänvikoineen pitkä kuin nälkävuosi, mutta mitä vanhemmaksi se tulee, sen vähemmän sillä on mitään vaivoja. Kaikki edellä mainitut ongelmat ovat käytännössä kadonneet vuosien myötä. Toki siihen vaikuttaa erikoisruokavaliokin, mutta se ei täysin selitä sitä että kissa on terve kuin pukki. En muistele kaiholla niitä vuosia kun olin sydän syrjällään eläinlääkärissä joka viikko.

Nöpön vakkaripaikka on makuuhuoneen ikkunalauta. Suoraan sen alla on patteri, josta nousee lämpöä karvahanuriin koko mitalta.

Toinen syy katin terveelle elämälle saattaa olla se, että se on kuullut meidän jutustelun siitä kuinka meille hankitaan koira viimeistään sitten kun kissasta aika jättää. Nöpö says NO ja elää ikuisesti :D Se on nykyään alkanut oleilemaan pysyvästi alakerrassa, eikä enää vietä päiviään yläkerrassa poissa lapsen ulottuvilta. Anni on ihan onnessaan silitellessään Nöpöä ja kissakin hakeutuu koko ajan itse tytön luokse paijattavaksi, kun on huomannut että ihmislapsi osaa käsitellä eläimiä nätisti. Lapsen ja eläimen yhteyttä on tosi hieno seurata.

Hyvää synttäriä Nöpölle!

Kommentit (16)

Vierailija
2/16 | 

Voi pupu. Munkin entinen kissa oli tuossa iässä vielä nuorekas. Kirmattiin ulkona ja pelattiin pallopelejä. Vanhuus tuli vasta joskus siinä 16-vuoden paikkeilla, ja kissa eli lähes 20-vuotiaaksi. 

LauraL
4/16 | 

Onnea Nöpölle! Kiva että Anni ja Nöpö tulevat toimeen ja Anni ymmärtää miten eläimiä käsitellään. Olen nähnyt ja kuullut kauhutarinoita kuinka pienet lapset vainoavat perheen eläimiä tai pahimmassa tapauksessa toisten ihmisten elukoita. Sitten niitä vellotaan, kiskotaan ja vedetään hännästä/korvista.

Tuo keskimmäinen kuva on kyllä mahtava! :D

Vierailija
5/16 | 

mun perheen kissa täytti just 18, ja ihan sama meno päällä ku yksvuotiaana :D hyvin nää vanhukset jaksaa!

Mapaula
7/16 | 

Onnea Nöpölle! Mulla on koira, joka täyttää kesällä jo 18 vuotta, jos sinne asti pääsee. Sillä myös oli nuorempana kaikenlaista kremppaa jonka takia rampattiin lääkärillä yhtenään. Nyt vanhana ei mitään. Toki näkö ja kuulo alkavat olla selvästi heikentyneet, muutamia hampaita puuttuu ja entisen pikajuoksun sijaan nyt lenkillä käpöstellään hyvinkin verkkaisaan tahtiin. Virtaa kuitenkin piisaa, varsinkin jos kohdalle osuu hyvänhajuisia (juoksuaika) tyttöjä. Välillä innostuu painimaan nuoremman koirani kanssa. Sydämessä todettiin läppävuotoa (ei lääkitystä) joskus 10 ikävuoden tienoilla ja lääkäri epäili ettei kovin pitkään enää elä. Tuossapa tuo silti porskuttaa edelleen :)

varjosudenhetki
9/16 | 

Meidän kissafrouva eli 18-vuotiaaksi. Viimeisinä vuosina takajalat olivat vähän jäykähköt ja välillä kisi oli sen näköinen että "mitähän mä olinkaan tekemässä?" mutta ruoka maistui hyvin eikä kipujakaan tiettävästi ollut. :) Välillä se jopa innostui leikkimään kuin pentukissa!

Vierailija
10/16 | 

Elän niin koirahuumaa (minulla 6kk käppänä), niin pakko kysellä että onko tulevaisuuden koiran rotu selvillä tai mitä rotuja olette miettineet? :)

Vierailija
12/16 | 

Meidänkin 2,5 poika leikkii ja paijaa mielellään toista meidän kissaa. Ja kissa nauttii. Mutta välillä ei poika ymmärrä, että kissa ei nauti hippaleikistä. Vanhempien on jatkettava opetustyötä ;)

IinaP
14/16 | 

Kissojen Benjamin Button? Onnittelut Nöpölle! Nöpö-juttuja on aina ilahduttava lukea.

Aba
15/16 | 

Eläinjutut aina saa hymyn korviin.Tässä vuoden nyt kärvisteltyäni ilman koiraa alkaa varmaan olemaan aika uudelle   karvatassulle.Omani eli yli 15 vuotiaaksi.

Onnea karvahännälle ja monta tervettä vuotta vielä lisää.

Liinu
16/16 | 

Onnea Nöpölle! Yrittikö Nöpö mennä ikinä nukkumaan pinnasänkyyn Annin ollessa vauva? Meille olisi kans vauva tulossa tässä piakkoin ja kissat ovat nyt tykänneet nukkua vauvan pinnasängyssä, oon ajatellut, että tuskin menevät sinne, kun vauva on siellä, mutta eipä sitä tiedä kun tottuvat ajatukseen, että tuokin asuu täällä. 

Eurokankaassa oli hauskaa kissa-aiheista kangasta, pohjaväri on vaaleanvihreä, vaikka kuvassa näyttääkin harmaalta :) 

http://www.eurokangas.fi/kankaat/tuotteet/tuoteryhma/45/4656?from=haku&n...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun meidän pieni nyyttimme sanoi ensimmäisen sanansa, me olimme mieheni kanssa molemmat liikutuksesta ymmyrkäisinä. En olisi ikinä uskonut että onnellisuuteen todella voi pakahtua, aloin vihdoin ymmärtämään mistä kaikki "lapselliset" ystäväni meuhkaavat. Oman lapsen jokainen henkäyskin tuntui ihmeeltä, niin se vaan on. Ja minä en ole yhtään sen tyyppinen että vollottaisin tai herkistelisin asioista yleensä.

Anni oli niin sanotusti game changer. Tyttäreni on opettanut minulle kärsivällisyyttä, lempeyttä ja aiheuttanut niin huimaa tunteiden vuoristorataa, että entinen pokerinaamani alkaa olla täydellisesti mennyttä. Aikaisemmin pystyin hillitsemään itseni, tuli eteen mitä tahansa. Käsittelin tunteeni sitten itsekseni, myöhemmin.

Tällä hetkellä olen ihan sujuvasti tippa linssissä jokaisen jokeltavan vauvan edessä, ihan sama vaikka ympärillä olisi koko kauppakeskuksen ihmismassa. Olen juuri se riemuidioottina jokaiselle vauvalle hymyilevä täti, mitä en koskaan olisi uskonut olevani.

Annin ensimmäinen sana oli Nöpö. Nöpö on kissamme nimi, ja harmaa karvapuuhka aiheutti tytössä niin paljon riemua että se oli oikeastaan aika luonteva ensimmäinen sana. Minun lisäkseni myös kissavanhuksemme on kokenut omituisen pehmentymisen Annin myötä, se ei ole tyttöä kohtaan yhtään äreä vaan kärsivällisyys on arvon kuningattaren kohdalla suorastaan ällistyttävää. Jotenkin nuo eläimet vain tuntuvat ymmärtävän lapsia.

Viime vuonna Annin ensimmäinen huudahdus aamulla olikin usein NÖPÖ! PÖPÖ! Hän odotti sitä että makuuhuoneen ovi avataan ja kissa tulee tervehtimään ovelle tyypilliseen tapaansa.

Siinä missä lapsen ensimmäinen sana sai meidät itkemään, ensimmäinen lause taas sai nauramaan. Annilla on aika laaja sanavarasto ja hän höpisee lähes taukoamatta omia juttujaan, mutta yleensä niissä ei ole aikuisen korvaan päätä eikä häntää. Täydellinen lause kuitenkin muodostui tyttäremme suussa pappalan kahvipöydässä. Istuimme pöydän ympärillä ja juttelimme ihan normaaliin tapaan järkätessämme kippoja ja kuppeja paikoilleen, kahvia mukeihin ja niin edelleen, kunnes tytöllä ilmeisesti paloi hermo odottamiseen ja hän sanoi erittäin selkeällä äänellä sormi ojossa "ANNA KAKKUA!".

Meidän likan ensimmäinen lause oli "anna kakkua". Anni on selvästi ymmärtänyt mikä elämässä on tärkeää :D

Kerroin Annille eilen että huomenna mennään pappalaan kylään, ja tänä aamuna sängystä kuului ensimmäisenä iloinen rallatus "kakkua, kakkua, kakkuaaa..."

Olisi kiva kuulla mitkä ovat olleet teidän tai lastenne ensimmäiset sanat tai lauseet? Oma äitini kertoi juuri äsken puhelimessa että minä olin sanonut lamppu. Käytännön ihminen alusta asti :D 

Kommentit (53)

Nellyssi
1/53 | 

Meidän pojan ensimmäinen pidempi lause oli "voi ei, nami loppu!" :D isänsä poika.

Chuuko
3/53 | 

Omat ensimmäiset sanani olivat mamma ja pappa (isovanhempani, jotka asuivat vielä silloin meillä, ei siis äiti tai isi) sekä Esko Aho! Taisi olla kyseinen poliitikko ysikytluvun alussa aika paljon telkkarissa ja radiossa kun päätyi ensimmäisten sanojeni joukkoon :'D

Hiramunda
5/53 | 

Täälläkin taidettiin ymmärtää koiraperheen elämän tärkeät asiat, kun ensimmäinen lauseeni oli kuulemma "Nallika on nallepoika", tarkoittaen Rambo-rottweileriamme :)) Minulla oli myös todella paha puheenkehityksenviivästymä (ravasin puheterapiassa 10v:ksi), mistä seurasi joukkio ihan itse luomiani sanoja. Äitini suosikki on "hampihainen" eli hampurilainen.

Vierailija
6/53 | 

Tytön ensimmäinen sana oli nenä, mutta ekaa lausetta en muista. Tyttö alkoi laulamaan, ennen kuin osasi puhua lauseilla, ja saatto muistaa ulkoa pitkiäkin lauluja. 1,5v neuvolasta on videota, jossa laulaa heponhirnahtaan alusta loppuun kiikkuessa. Sääli sikäli, etten muista ekaa lausetta.

Fiia
7/53 | 

Meidän flikan ensimmäinen sana oli "tippu", kun tutti tippui suusta. Mies parkaisi kauhuissaan vastaukseksi ETTÄ MIKÄ OLI, hänen korvaansa kun tyttäremme viaton ensisana kuulosti pelkästään eräältä v-alkuiselta, ei-niin-viattomalta sanalta... Onneksi asian laita ei ollut ihan näin :'D
Ihana Anni! Voin muuten allekirjoittaa täysin tuon lapsen saamisen edellytyksenä tulevan jäätävän herkkyyden kaikkea lapsiin liittyvää kohtaan. Mun kyynelkanavia koetellaan jatkuvasti, kun ne suloiset pallerot esimerkiksi kaupungilla aina vaan hymyilee ja jokeltelee takaisin yhyy :D

lusene
8/53 | 

Minun ensimmäinen sanani oli kuulemma jotenkuten oikein lausuttu "kiitti". Käytöstavat kunnossa alusta lähtien!

Annillakin on selvästi elämän prioriteetit jo kohdallaan.

Aino
9/53 | 

Ihana :D Meidän tytön ensimmäinen sana oli kukka <3 kun kesällä ihasteltiin voikukkia. Ja ensimmäinen lause oli pienellä äänellä "äiti auta" kun neiti oli jumittunut sängyn laidalle 90 asteen kulmassa roikkumaan ja varpaat oli sentin verran lattiasta ilmassa :D

Kirsi
10/53 | 

Lapsia ei itselläni vielä ole, mutta oma ensimmäinen lauseeni jaksaa naurattaa. Sanoja oli mullakin runsaasti, mutta ensimmäinen lause alkoi odottaa itseään. Kunnes kerralla täräytin oikein kunnon pitkän lauseen: "Aakko laitto mun lapaset helkkaji!". Tämä siis eräänä aamuna, kun isoveljeni Jarkko oli toden totta ottanut mun lapaset :D

mummi
11/53 | 

Tyttäreni ensimmäinen lause oli "pestään naama" ja pojalla "anna pullaa". Molemmilla sanoisin, että aika hyvin on luonteisiin sopivat olleet jo nuo ensimmäiset lausahdukset.

Caiza
12/53 | 

Minun ensimmäinen sanani oli hauva. Johtunee siitä, että perheemme cockerspanieli oli tuohon aikaan paras ystäväni.

Terhi_
13/53 | 

Ekaa poikamme lausetta odotellessa vielä :D

Poikani on myös asian ytimessä, koska eka sana oli kisssssa(meillä 3 katinronttia) ja toinen pupu (unipupusta kyse siis). Päätöntä älämölöä tuolta vuosikkaalta lähtee kyllä nykyään sitten useamman sanan muodossa. Löytyy sieltä äiti, isi, äijä, mummmmu, oho! (yleensä kun tulee pieru ;) )ym. mutta ei vielä niitä lauseita...

Itselläni eka sana oli nenä :D

Kajsa
15/53 | 

Meidän tytön ensimmäinen selkeä useampi sanainen lause oli "hyi hyi, kakka haisee pahalta" oltiin tällöin siivoamaan hevosten boxeja ?

Vierailija
16/53 | 

Ah! Minun ensimmäinen sanani oli myös perheemme koiran nimi! Ja kyllä se koira oli sellainen kiltti otus, että ei tosikaan. Kuulemma antoi meidän suunnilleen vetää itseään korvista, ja tuli vahtimaan sängyn viereen kun joku meistä lapsista oli nukkumassa.

heiskav
17/53 | 

Tyttären eka sana tais olla perus anna, äiti tai muu vastaava. Ekat kahden sanan lauseet tuli yhtä aikaa. "Sienna pelaa" ja "tuu pelaan". Yläkerrassa oli tilaa pelata sählyä, niin kävelemiseen tuli lopullisesti varmuus siinä samassa.

Vierailija
18/53 | 

Esikoisen eka sana oli äiti, kuopuksen eka sana (hieman mielikuvituksellisemmin) apua :D Mistä lie kertoo... Ekoja lauseita en muista joten niissä ei kai ole ollut mitään ihmeellistä. Mutta 'anna kakkua' oli myös eka lause jonka kuulin mun kummitytön suusta aikanaan, aina kun nähtiin niin se ujosteli eikä oikein puhunut mitään. Mutta kahvipöydässä oli pakko avata suu :)

HeidiS
19/53 | 

Ihan loistava eka lause :D itse kiireisenä pikkutyttönä olin asian ytimessä, kun ensimmäisen lauseen kajautin ilmoille potalla istuessa: "äkkiä kakka äkkiä" :D ja perään vielä kohteliaasti äitille "äkkiä akku kakka". Todella mieleenpainuvat, mutta ei niin kauniit ensimmäiset lauseet; )

Marizka
20/53 | 

Tytön ensimmäiset sanat oli klassisesti äiti ja pallo. Ensimmäistä lausetta en muista. Tyttö on nyt 2-vuotias ja laulaa sujuvasti mm. Tuiki, tuiki tähtönen, Popsi, popsi porkkanaa ja pravuurina luonnollisesti Mauno mato! :D Lapset on kyllä niin mainioita! :)

Emerendia
21/53 | 

Esikoisen eka sana oli 'lamppu' Toisen 'tissi' ja eka lause 'hyvää yötä' -näillähän pärjää

Vierailija
22/53 | 

Täällä ei ole vielä ensimmäistä sanaa sanottu. :) Mutta ihana Anni ja Annin takki! Mistä se on?

AdaT
23/53 | 

Meidän pojan ensimmäinen sana tuli ihan muutama viikko sitten ja se oli "Ei-ei-ei" hänen seisoessa ihanaakin ihanempien kaukosäädinten edessä kummitätinsä luona. Ja ei muuten koskenut niihin :)

prettymurmel
24/53 | 

Kenkä oli mun ensimmäinen sanani. Kissojen nimet tuli kyllä mullakin pian perässä. Asian ytimessä olen ollut siis pienestä pitäen! :D

Siiri-i
25/53 | 

Itsehän en ikävä kyllä enää muista mikä oli pojan ensimmäinen sana. Ehkäpä poppa? Myöhemmin sieltä on kuitenkin tullut sellaisia älynväläyksiä että vielä näin muutama vuosi jälkeenpäinkin naurattaa. Poika ei mm. kaksi-kolmevuotiaana muistanut mikä kärpäslätkä on joten hän kutsui sitä sujuvasti hämähäkkimailaksi :) Onneksi näitä on tullut laitettua vauvakirjaan ylös, voi sitten vanhoilla päivillä vielä hihitellä.

anni-iina
26/53 | 

Ihana! Mullahan ei ole omia lapsia, mutta omat ekat sanani ja samalla lauseeni olivat samaa sarjaa teidän Annin kanssa. Mummoni leipoi tuohon aikaan paljon ruisleipää itse, ja aina mummolaan kylään mennessä sanottiin ensin "päivää" ja sitten saatiin lähtiessä leipää. Tottakai olin sitten välittömästi saapumisen jälkeen tomerasti mummolle tokaissut että "päivää, leipää" ja nyökytellyt tyytyväisenä päälle. 

Vierailija
27/53 | 

Meillä taisi tytön ensimmäinen sana olla äiti tai leipä. Herkkuhimosta olisi voinut luulla että eka sana olisi "pulla".
Ensimmäinen lause oli "love you" tai "sit down", jälkimmäinen lausutaan isän jämäkkyyttä apinoiden :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sitä tulee ihan vahingossa siirrettyä tyttärelleen omat vaatemieltymyksensä, ainakin nyt vielä toistaiseksi kun tytön pukeutumiseen äitinä vaikutan. Epäilemättä koittaa se aika, kun kaikki punainen on lapsen mielestä ihan tyhmää ja hän alkaa vaatia jotain sellaisia vaatteita ylleen, mitä en varsinaisesti pala halusta hankkia. Mutta koska uskon yksilönvapauteen pukeutumisjutuissa niin ei auta pyristellä, kunhan vaatteet ovat käyttötarkoitukseen sopivat. Silti, ei miellään mitään Disney-prinsessa-Frozen-juttuja. Vai onko se väistämätöntä? Taitaa olla.

Toin Annille Lontoosta tuliaisina punavalkoisen kylästelytoppatakin, ehdin sitä jo aikaisemmin hieman vilauttaa. Tällä takilla ei ole tarkoitus ryömiä puolijäätyneellä hiekkalaatikolla, sitä varten on haalarit. Meillä oli viikonloppuna hieman punainen teema perheen naisten kesken, sillä minunkin Zaran takkini oli punainen. Vannon, että en tahallani mätsää meidän vaatteita :D mutta punainen on lempivärini ja se myös näkyy.




Nöpöstä kysellään aina tasaisin väliajoin, että mitä sille kuuluu, joten tässä tulee. Kissa luulee nykyään olevansa koira, koska se juoksee ihan innoissaan tennispallon perässä ympäri taloa ja voitte ehkä kuvitella, miten kivaa lapsesta on heittää sitä palloa. Heittää oikeastaan mitä tahansa käsiinsä saa, vaikka Nöpö ei ole Tomi Traktorin noutamisesta puoliksikaan yhtä innoissaan :D Minusta on alkanut vahvasti tuntua siltä, että kissa on vampyyri. Se ei tunnu vanhenevan yhtään, vaikka 13v. synttärit kolkuttelevat jo kohta ovella. Päinvastoin se tuntuu saavan lisää virtaa vuosi vuodelta ja on terve kuin pukki.

Olin etukäteen varautunut siihen, että vauvan ja vanhan kissan yhteiselo ei välttämättä tule olemaan täydellisen ruusuista, mutta olin väärässä. Nöpö ja Anni tulevat nykyään hienosti toimeen keskenään. Nöpö hyväksyy jopa lapsen halausyritykset (yritäpä aikuisena mennä halailemaan tätä diivakissaa liman lupaa niin ei hyvä heilu). Kissa käy koko ajan puskemassa lasta kesken leikkien, eikä varo enää yhtään. Toki Nöpöllä on aina optio paeta yläkertaan jos meno yltyy liian villiksi, ja tätä korttia se myös tarpeen tullen käyttää.

Kommentit (13)

Pia
1/13 | 

Ihana Nöpö :D Kissat on kyl niin ihania! Mun perheen kissa oli kans sellainen, että me perheen lapset saatiin häntä halailla, mutta aikuisten piti tietää oma paikkansa :D Tassusta tuli, jos äiti koitti kissaa halata :D

Omat kissat on kans niin ihanan kärsivällisiä :D Jackson ei ole mikään sylikissa, mutta kun mun pikkuveli piti sitä sylissään hyvästellessään, niin Jackson suostui olemaan kärsivällisesti aloillaan <3

Rairai
2/13 | 

Kiva kuulla kissankin kuulumisia! Kyllä nuo eläimet ovat fiksuja ja useimmiten ymmärtävät lapsen olevan lapsi ja siksi sallivatkin lapselta erilaista käyttäytymistä kuin aikuisilta :)

Mira
3/13 | 

Eikös värisokeus kuitenkin ilmene niin, että esimerkiksi punaisen ja vihreän ollessa vierekkäin molemmat ovat harmaita. Ei punaisesta tule vihreää, eikä vihreästä punaista. Terveyskirjastosta "Tavallisimmat värinäön häiriöt ovat periytyvät puna-viher- ja viher-punaheikkoudet, joissa punaista tai vihreää valoa erottava tappisolutyyppi toimii puutteellisesti."

Cerp
4/13 | 

Nöpöfani ilmoittautuu! Kivaa lukea kissan kuulumisia :D Meidän musta karvapallero koki elämänsä järkytyksen, kun pari viikkoa sitten hänen rauhaansa saapui häiritsemään pieni valkoinen kissanpentupallero. Ovat nyt jo melkein-kavereita keskenään, leikit sujuu ja haistelu, mutta vielä ei kissaleidi suostu nukkumaan tämän raikulipojan vieressä.

venomia
5/13 | 

Annilla on niin kaunis tyyli, ihan kuin äidilläänkin. :) (Mistähän tämä saattaisi johtua hmh.) Olen itsekin alkanut odottaa että saan lapsen jotta saan pukea sen kauniisti ja tyylikkäästi ja sitten kävellään aikuisena ja pikkuaikuisena: :D

Ieva
6/13 | 

Suomalaiset tuppaavat olemaan ihan järkyttävän nipoja lasten ulkovaatteiden kanssa. Heti syyskuussa näkee Helsingissäkin lapsia toppavaatteissa, ja ostoskeskuksiinkin pitää mennä talvihaalarit päällä. Kesti kauan saada anoppikin uskomaan, että ihan oikeasti tuollainen "kylästelytakki" on pienellä lapsella haalaria kätevämpi vaihtoehto, kun ulkona ei ole tarkoitus mennä ulko-oven ja auton oven väliä pidempää matkaa, saati sitten kun matka suuntautuu suoraan lämpimään ostoskeskukseen ja parkkihalliin.

Englannissa ja Keski-Euroopassa lapset leikkivät hiekkalaatikollakin "siisteissä vaatteissa". Haalareita ei taideta edes myydä Skånesta etelään.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Turvaistuimeen ei edes kannata laittaa lasta paksussa toppahaalarissa, sillä turvavöitä on hankalaa saada tarpeeksi tiukalle, ehkä tämä syy olisi anopillekin riitävä jos kylästelytakki muuten tuntuu oudolta ajatukselta :) juuri pari päivää sitten tästä oli juttua iltsikassa.

Hiekkalaatikolla kannatan kyllä haalareita, ei ole vielä kovin siistit leikit tuolla meidän 1-vuotiaalla :D onneksi suomessa myydään kunnon säänkestäviä vaatteita.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Ieva

Juu, on niissä haalareissakin oma erinomainen puolensa! T. Samanikäisen tytärkaiman äiti ;)

R
7/13 | 

Mietityttääkö sua koskaan että joidenkin ihmisten silmissä olet näissäkin kuvissa oliivinvihreissä vaattessa? :D Tai jos on punaista huulipunaa niin kas, oliivinvihreät huulet! Puhun nyt siis värisokeista joita on jonkin verran :) Itseäni aina mietityttää tämä asia kun laitan punaista päälle.

Janika
8/13 | 

Meillä on kanssa kissavanhus, 15v leikattu narttu, kenellä tuntuu ikä todellakin vaan numerolta. EI mitään vanhenemisen merkkejä, paitsi diivailu lisääntynyt :D Piukulta Nöpölle terkkuja.

jääräpää
9/13 | 

En halua kuulostaa niuholta, mutta eikö olisi omituista olla ostamatta niitä frozen-vaatteita lapselle jos hän tykkää niistä hullunlailla? Tai itse muistan omasta lapsuudesta, että olin aivan onnesta mykkä kun sain prätkähiiripaidan. :) Olin suuri fani ja se oli itelle sillon iso juttu. Kai se on lapsen oma tapa ilmaista sitä mistä tykkää. :) Itse vieroksun ehkä enemmän jos lapselle on puettu "aikuisen vaatteet". Instassa on välillä tullut vastaan niitä kuvia, missä alle 2 vuotiaalla on miltei samanlaiset vaatteet kuin itsellä.

jääräpää

Ja tarkennuksena tuohon "aikuisen vaatteisiin", tarkoitan sellaista missä se pieni lapsi on puettu tyyliin sen näköiseksi kun itse menee esim baariin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012