Kirjoitukset avainsanalla Antiikki

Suomessa järjestetään lähes joka kuukausi antiikki- ja keräilytapahtumia. Suurimmassa osassa on mukana myös vintage, joka useimmiteen mielletään pukeutumiseen liittyväksi. Minulla on tapana pyörähtää näissä tapahtumissa, jos ne ovat lähellä ja aikataulu sattuu olemaan sopiva. 

Hämeenlinnan tapahtumassa viime viikonloppuna tuli pohdittua useita syitä, miksi tapahtumiin kannattaa lähteä. Vaikka ei olisi lainkaan ostohousut jalassa, näistä tapahtumista saa usein roppakaupalla uusia ideoita. Miten tuunata vanhaa ja millaisia lopputuloksia muut ovat saaneet aikaan.

Kaikki eivät halua/osaa tuunata huonekaluja, tai edes halua "vanhaa" kotiinsa. Sitä varten on made by Anu-Riina + Annan kaltaiset verhoomot ja käsityöläisyritykset, joissa kunnostetaan design-klassikoita. Tapahtumat ovat hyvä paikka tutustua alan toimijoihin.

Ihan puhdasta silmäkarkkia & nostalgiaa vanhan designin ystäville. Nostalgia on aina hyvä syy viettää muutama tunti messuilla. Millaisia esineitä suomalaisessa kodissa oli 50 vuotta sitten?

Uniikit sisustushankinnat. Tai ainakin taatusti uniikimmat kuin Ikeaan marssimalla. Nuo seuraavan kuvan vanhat naulakot ovat hurmaavia! Ja jos järeän naulakon hinta on esimerkiksi 35 euroa, vastaavaa laatua on turha kuvitella löytävänsä kaupasta samaan hintaan. 

Tältä osastolta olisi löytynyt pöytälamppu jos toinenkin, väreittäin lajiteltuna: 

Keräilyklassikot eli lasitavara ja posliini on messuilla usein vahvasti edustettuna. Turha kuvitella löytävänsä haluttua Arabiaa pikkurahalla, mutta täältä jos mistä on mahdollisuus löytää omaan kokoelmaansa se puuttuva kannu. Tinkivaraa usein on, mutta ammattimyyjät tietävät kyllä tavaroiden markkinahinnat. Näkisin, että setelit kannattaa silti laskea pöytään, jos kyseessä on keräilyharviaisuus ja jonka todella haluaa. Esimerkiksi juuri Arabian kannut ovat niin haluttuja, että halvan kirppislöydön mahdollisuus on äärimmäisen pieni. 

Omituisten hilavitkuttimien tutkiminen on minulle suuri ilo, ja samalla saattaa törmätä oman kotikylän historiaan. Tämä kaunis pieni työkalu on Toijalan Kaidetehtaalta (yritys perustettu 1800-luvulla). Ei aavistustakaan mihin sitä kuuluisi käyttää!

Vintage-osasto on tietenkin se pääasia, miksi tapahtumapaikalle lähden. Kaikki muu on extraa. 

Jos on edes pieni mahdollisuus löytää uniikki ja persoonallinen vaate tai asuste, käännän kortin. Vintagen kanssa voi tosin aina varustautua siihen, ettei löydä mitään itselleen sopivaa, mutta se kuuluu asiaan. Pääosa vaatteista on väärän kokoisia, mutta löydön mahdollisuus kuitenkin aina on.

Tässä tapahtumassa oli paikalla useampi vintagen myyjä ja aivan valtavan paljon vaatteita. Sama juttu kuin lasin kanssa pätee myös vintageen: halvalla kirppishinnalla löytäminen ei ole jutun ydin, uniikkius ja laatu sen sijaan on. Ja toisaalta, jos mekko on kestänyt käytössä 50 vuotta ja sen ostaa itselleen 50 tai vaikka sadallakin eurolla, lienee perusteltua olettaa, että vaate kestää käyttöä vielä vuosia. Ennen laatu oli tottavie toinen ja vaatteet tehtiin kestämään. Silloin hintakaan ei enää tunnu kovalta.

Pääasiassa vintage-vaatteiden hinnat ovat 20 - 60 euron luokkaa, paitsi jos kyseessä on jokin huikea juhlaluomus. Jos kävelet sisään ketjukauppaan, et taatusti saa vastaavaa laatua samaan hintaan. 

Kommentit (3)

-T-
1/3 | 

Tuo esine jota ihmettelit on puolain. Voidaan puolata esim kankaan kudonnassa käytettyä lankaa puolalle.

Musta on ihana käydä kaikissa tuollaisissa tapahtumissa, harmi vaan että niitä ei kovin usein ole täällä meidän lähettyvillä...

Halina
3/3 | 

Oo ostaisin varmaan kaiken, joten voisi olla hyvä olla menemättä ;D Varsinkin noi nojatuolit ja lamput oi! Vintagevaatteita en ole ikinä katsellut livenä, joten voisi olla hauska hypistellä niitäkin! Varsinkin tälläiselle minikokoiselle on hauskaa huomata, että koot on olleet reilusti pienempiä! :D Joskus museossa olin ihan ihastunut kun näin vanhoja mekkoja/kenkiä/sisustuksia - kaikki olin niin sopivaa itselle - jopa oviaukot XD

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Alkaa tulla näköjään tavaksi tämä lukijatoivepostauksien nostaminen Kodin Kuvalehden ilmestymispäiville, jonka takasivulle annan oman juttu teaserin aina muutamaa viikkoa etukäteen. Joten hienoa, että laitatte toiveita, kiitos niistä. Tällä kertaa minulta toivottiin kuvien kera postausta koulutauluista, jotka olen hankkinut kyläkoulujen huutokaupoista

Meriaiheinen mustekalataulu oli rakkautta ensi silmäyksellä, kun sen Urjalan vanhan koulun huutokaupan näyttötunnilla bongasin. Sen värisävyt ovat ihan yksi yhteen olohuoneemme sisustuksen kanssa. Roikuttuaan parin kuukauden ajan seinällä, se tuntuu jo siltä, kuin se olisi ollut siinä aina. Mustekala on lumoava otus, eikä meduusa jää juuri huonommaksi. Koska taulussa lukee "Kansanopettajain Osakeyhtiö Valistus", sen ikä ajoittunee vuosien 1901 - 1919 välille. 1919 vuoden jälkeen kustantamon nimi muuttui. Tauluni on jo 100-vuotias!

Venetsiaa kuvaava taulu taas osui silmääni Krääkkiön kyläkoulun huutokaupassa, ja päättäväisesti sen sieltä itselleni myös huusin. Hauskaa sinänsä, etten ole ikinä Venetsiassa käynyt, vaikka olen reissannut muuten ympäri Italiaa pariinkin otteeseen. Taulun unenomainen maailma on niin hieno, että voisin katsella kuvaa tuntikaupalla. Myös tämän taulun värimaailma on kuin tehty minunvihreään yläkerran aulaan. En voi kuvitella tuohon kohtaan taloa mitään muuta taulua. 

Jokainen sisustustrendejä seuraava tietää, että mustapohjaiset Ebba Masalinin kasvitaulut ovat olleet kovaa huutoa jo vuosia. Niitä saa nykyään aitojen lisäksi myös uusintapainoksina, jotka ovat kuitenkin hieman pienempiä kuin alkuperäiset. Masalinin kuvituksista tehdään pahvitettujen seinätaulujen lisäksi myös mm. pussilakanoita, julisteita, kaitaliinoja ja keittiöpyyhkeitä. 

Minun haaveissani oli vuosikausia Masalinin Kärpässieni, mutta sen hinnat nousivat huutokaupoissa aina sellaisiin sfääreihin etten raaskinut enää jatkaa huutamista. Tänä kesänä siskoni pääsikin sitten yllättämään takavasemmalta oikein kunnolla, kun antoi minulle syntymäpäivälahjaksi kyseisen taulun. En tiedä mistä ihmeestä hän oli alkuperäisen kärpässienen onnistunut metsästämään, mutta iso sydän siskolle vaivannäöstä. Paras lahja ever!

Mustapohjainen taulu on täydellinen tummanpunaisen makuuhuoneen seinällä. 

Usein koulutaulut mielletään nimenomaan kasvitauluiksi, mutta niistä löytyy valikoimaa ihan loputtomiin. Se on tullut todettua kyläkoulujen huutokaupoissa. Joten jos kasviot eivät iske, kannattaa pitää silmät auki muidenkin opetustaulujen osalta. Pala suomalaista historiaa omalla kotiseinällä on paitsi nostalgista, myös kaunista. 

Kommentit (2)

Tiia
1/2 | 

Pikkukuvasta katsoin, että tuo keinutuolissa oleva pupu olisi oikea ja että viittaat siihenkin kirpputorin löytönä :D Heti aloin pohtimaan, että mitähän mieltä Nöpö on uudesta kämppiksestä.

Vierailija
2/2 | 

Minunkin piti katsoa kuvaa tosi tarkkaan. Harvemmin kuitenkin taitaa oikeassa jäniksessä olla pesuohjelappua ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Täydellinen suuntavaiston puute on varmaan yksi minua parhaiten kuvaavista asioista. Jos on mahdollisuus eksyä suoralla tiellä, eksyn. Aina on mahdollista eksyä. Mietin mielessäni joka päivä ylistyssanoja sille ihmiselle, joka kehitti navigaattorin ja päästi minut siitä tuskasta, etten joudu lähtemään kolmea tuntia aikaisemmin liikeelle eksymistodennäköisyyden vuoksi. 

Akaan Kylmäkoskelle 9-tien varteen on avattu Akaan Kirpputorikeskus, joka on yhtä kuin valtavan iso kirppis. Kyllä oli vähän vitsikäs fiilis kun onnistuin eksymään Kylmikselle sitä etsiessä. Rakennus kuitenkin näkyy ysitielle ja paikkakuntaa tuntevat varmasti tietävät, että kovin monimutkainen tieverkosto ei ole kyseessä. 

No, löysin kuitenkin lopulta perille ja olin positiivisesti yllättynyt paikan kokoluokasta. Iso! Kirppiksillä kiertely ja haahuilu on yksi niistä asioista, joiden avulla pystyn kirkastamaan omaa nuppiani ajatusten kaaoksessa. En pelkästään metsästä vintagea, vaan käytän kirppiksiä myös ajatteluun. Jotkut menevät metsään, minä menen kirppikselle. 

Keskus on avara ja valoisa, mikä ei aina ole ihan selviö. Luolamaisissa loukoissakin on tietty oma tunnelmansa, mutta en välttämättä halua ostaa sellaisesta paikasta mitään, mitä ei voi pestä 90 asteessa. Kirpputorikeskuksen hinnoittelu oli aika kirjavaa, muutamia ylilyöntejä näkyi, mutta pääasiassa kirppishinnat olivat kuten pitääkin eli edullisia. 

LP-intoilijana plaraan nykyään kaikki epämääräiset älppärikasat läpi, ja nyt se todella kannatti. Löysin Edith Piafin LP:n 4 eurolla ja se on täyttä timanttia alusta loppuun. En ymmärrä sanaakaan ranskaa, mutta voimakas musiikki ja Edithin tulkinta menee ihon alle ilmankin. Pariisin Varpunen on legendansa veroinen.

Pitkäsoiton lisäksi ostin pienen hopeisen kakkulapion, joka on niin soma, että leivoslautaseni ei voi elää ilman sitä. Ja lopuksi vielä vintagefriikin juhlapäivä sai kirsikan kakkuun, kun huomasin 60-70 -luvun (?) aurinkolasit 2 eurolla! Kuusikulmaiset pleksit ovat järeää tekoa, ei mitään nykyajan rimpulamuovia. 

Jos on ajelemassa esimerkiksi Tampereelta Turkua kohti, tähän on helppo pysähtyä matkan varrella. Ja keskukselta suosittelen jatkamaan samaa kyytiä hieman eteenpäin Urjalaan, keskustassa sijaitseva valtava vintage-antiikki-keräilytavaraliike nimeltä Wanha Mari puhuttelee jokaista kävijää ihan takuulla. Paitsi jos on kallellaan vain uuteen ja kiiltävään.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 | 

Poikkea myös Viialan uudella kirppiksellä. Siellä myynnissä lähinnä lastenvaatteita, mutta siisti paikka ja hyvät leivonnaiset myös mukaan.

NH
2/6 | 

Joka kerta kohti Turkua tuosta ohi ajaessa on pitänyt poiketa sisällä asti, mutta en ole jaksanut kun en tiennyt millainen taso on. Nyt tiedän vähän paremmin, kiitos! Pitänee poiketa hetimmiten, eihän aina tarvitse olla Turkuunkaan matkalla kun Kylmäkoskelle on Tampereelta niin lyhyt matka. :) Samaan syssyyn pitää niputtaa sitten kaikki Akaan alueelta löytyvät kirpparit!

Milleri, nykyään valitettavasti Tokmanni, oli aiemmin meidän perheen vakkari pysähdyspaikka, jossa poikettiin ostoksilla aina matkalla isovanhemmille/ -lta. :)

Vierailija
3/6 | 

Minä olen eksynyt Forssan keskustassa. Jonkinlainen saavutus kai sekin... Kertoo, että olen samanlaisella (huonolla) suuntavaistolla varustettu. Jos en ole päivittäin käynyt jossain niin eksyn varmasti. Joskus jopa suhteellisen tutut reitit näyttävät ihan oudoilta enkä heti tiedä missä olen. Kiitän myös navigaattoreita. Ehkä me osaamme jatkossa suunnistaa paremmin, bon chance!

En pysty kirppareilla ajattelemaan, liikaa tavaraa. Menen mieluummin metsään, mutta hieno löyty tuo Piafin LP.

Vierailija
4/6 | 

HBOlla on Piaf-dokkari, joka avaa vähän sitä, mistä nuo uskomattomat tulkinnat tulevat... Suosittelen!

Voikukkapelto
5/6 | 

Hmmm... sen verran täytyy kommentoida, että Akaan Kirpputorikeskus aloitti kesällä kyllä vahvasti ja lupaavasti. Tein sieltä huippulöytöjä, mutta nyt.... huoh. Suosio on selkeästi hiipunut ja tyhjät pöydät täytetty Kiinan krääsällä. Noin pienellä kirpparilla (mielestäni ei siis ole mikään valtava kirppis kyseessä) Kiina-pöydät pistävät pahasti silmään. Ei ole myöskään enää kiva käydä nelivuotiaan kanssa ko. kirpparilla, kun se turha markettihintainen muovikrääsä houkuttelee lasta. Todella harmi! Alku oli niin hyvä. Olisikohan aika tarkistaa vuokrahintojen politiikka ja luopua provikasta? Ihmiset vievät kamansa mielummin halvemmille kirppiksille tai myyvät FB:ssä. Toivottavasti tämä palaute saavuttaa kirpparin pitäjätkin... Olen asiasta aikonut avautua kirpparilla asioidessani, mutta kun omistajat eivät ole olleet paikalla niin jotenkin tuntunut turhalta alkaa ohjeistamaan kassaa... Ei ole hänen vikansa :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kävin tänään Habitaressa ihastumassa vähän joka toiseen standiin. Oli kertakaikkiaan kivat messut ja vielä paremmaksi muuttuivat kun lopulta tajusin että Messukeskuksessa oli samaan aikaan myös Antiikki, HifiExpo, ValoLight ja monta muuta aiheeseen liittyvää tapahtumaa. Laitan tähän kuvia asioista jotka inspiroivat eniten, jospa niistä olisi iloa muillekin. 

Muutama must have -asia sieltä tallentui mieleeni, jotka pitää hankkia kotiin. Messuosastoilla oli usein ostomahdollisuus, mutta en nähnyt paljon järkeä lähteä kantamaan takorautaisia penkinjalkoja valtavan messuosaston läpi. Posti saa tässä tapauksessa kulkea. 

Tässä Habitare minun kameranlinssini läpi: 

Minulle ihan must oli Laitalan osasto. Tässä yläpuolella taidonnäyte Laitalan puisen tuolin koristeluista. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta fiilistelin muutenkin todella kauniita puisia kalusteita ja koriste-esineitä. Puu näyttää todella raikkaalta esimerkiksi syvän turkoosin seinän parina. 

Alueella voi tehdä inspiraatiokierroksen lisäksi ihan konkreettisia ostoksia, mikä on mielestäni tosi kiva lisä messuvieraan kannalta. 

Kukaan ei ollut kertonut minulle, että osana Antiikkia oli valtava vintagevaateosasto. Siinä vaiheessa totesin että jaahas, heippahei sisustus ja tervetuloa vintage! Vintagevalikoima oli täys kymppi. Messuille oli valikoitunut melkoisia helmiä, jopa siinä määrin että minulla alkoi olla valinnanvaikeuksia. Vintagea harrastavat tietävät, että tämä ei yleensä ole se ongelma, vaan se, ettei löydä mitään kiinnostavaa. 

Antiikkiosastolla oli myös paljon retroa, funkkishuonekaluja ja vintagekoruja, joten jos sellainen kiinnostaa niin älä missään tapauksessa jätä tätä hallia väliin. 

Sokerina pohjalla vielä ArtHelsinki. ArtHelsingin alueella oli suureksi ilokseni näytillä Katja Tukiaisen töitä. Olen vahvasti sitä mieltä, että Katjan pitäisi painaa kuviaan myös kankaisiin. Upean överit ja satumaiset hahmot voisivat ilomielin seikkailla takkini selässä, tai hameeni helmassa.  

Ps. Habitare on sunnuntaihin asti käynnissä, joten vielä ehtii. 

Kommentit (3)

Anonyymi-Ansku
2/3 | 

Huh, olipas omaan makuun sopiva kattaus kuvia! En löytänyt millään vinkkiä tekstistäsi tai kuvista, saati googlen avulla, että mikäs on tuon takorautajalkaisen puupenkin valmistaja?

Vierailija
3/3 | 

Samanlaisia takorautaisia penkinjalkoja ja jotain muitakin takorautatuotteita on myynnissä Kangasalla Nihtilän puutarhalla. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010