Kirjoitukset avainsanalla Perennat

Tänä kesänä laitoin ensimmäistä kertaa istutuslaatikot puutarhaan. Isäni tekemät laatikot ovat tuottaneet satoa ihan järjettömän määrän koko kesän! Joka kolme kaupan yrttiruukkua, jotka istutin reunaan kokeeksi, ottivat tuulta alleen ja puskivat satoa koko kesän. Hyötypuutarha on kerrassaan ihana asia. 

Varsin onnistunut kokeilu siispä. Istutuslaatikot ovat tulleet jäädäkseen, ne ovat niin näppäriä ja pysyvät siisteinä pienellä vaivalla. Luulen, että ensi kesänä laitan näitä vielä pari lisää ja kokeilen perusjuttujen lisäksi jotain hieman eksoottisempia lajeja. Terkut isän pajalle :D

Nyt elokuun lopulla, kun hallayöt saattavt kohta puraista, on syytä kerätä talteen loputkin maut. Sipulini eivät ole vielä tuulentuneet sateisen kesän vuoksi, mutta yrttejä olen alkanut nyt kuivata. 

Rakastan yli kaiken persiljaa, mikä on ihan hyvä asia tällaisena kroonisena aneemikkona. En tiedä johtuuko persiljan himoni juuri siitä, että minulla on jatkuva raudanpuute, mutta voisin syödä sitä ihan rajattomasti. Persilja on myös todella helppo kuivattava, se kuivuu käytännössä itsekseen ilman kuivuria, jos sen ripustaa nippuihin hyvin tuulettuvaan paikkaan. Olen hoitanut kuivausta sekä nipuissa, että kiertoilmauunissa hommaa vauhdittaen. 

Uunia varten persilja pitää silputa pienempiin paloihin ja asetella väljästi leivinpaperille, ritilöitä voi laittaa uuniin useaan kerrokseen kiertoilman vuoksi. Laitan uunin n. 50 asteeseen ja puukauhan uunin luukun väliin, että kosteus pääsee haihtumaan. Kun persiljat ovat niin rapsakoita että murenevat käsiin, pussitan ne maustehyllyyn. Nahkeutta ei saa jäädä yhtään, ettei yrtit homehdu. 

Toinen syksyn merkki meillä on kultapallojen kukinta. Kultapallo kestää maljakossa hyvänä pidempään kuin mikään muu pihamme kukista! Ja keltainen väri tuo iloa joka päivä. Keltainen on yksi voimaväreistäni, jos sellaiseen sattuuu uskomaan. 

Ja yrttien lisäksi on toki tämä meidän joka päiväinen syysherkkumme, karviainen. Vihaan poimia karviaisia niiden julmetun pitkien piikkien vuoksi, mutta ne ovat siitä huolimatta pistelyn arvoisia. Haluaisin kovasti kokeilla joitain karviaisreseptejä hilloista leipomuksiin, mutta totuus on, että nämä katoavat parempiin suihin ennen kuin ehdin jauhopurkille. 

Paras aika vuodesta on just nyt!

Kommentit (3)

strilla

Me on pakastettu persiljaa (ja muitakin yrttejä). Silputaan pienimpiin minigrippeihin, niin saa yhteen aina annoksen. Helppo hujauttaa "tuoretta" persiljaa, mihin vaan (meillä yleensä soppaan). Samalla tavalla voi pelastaa kaupan yrttejä, jotka uhkaavat mennä pilalle ennen kuin ehtii käyttää.

Ite oon laittanu pussit pystyssä johonkin laatikkoon, niin eivät pyöri pitkin poikin. Vielä järjestelmällisempi raapustaisi laatikon kylkeen nimen, niin ei tarttis arpoa sitäkään vähää.

paulii

Minä myös pakastan persiljat yms keittoja varten pikkuisiin minigrippeihin. Niin kätevää ja nopeaa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Voiko olla ruusun lisäksi mitään huumaavampaa tuoksua kuin syreeni! Meillä on yksi sivu pihasta kokonaan syreeniaidan valtaama ja tällä hetkellä puut ovat täydessä kukassa. Hento liila ja valkoinen syreeni mahtuvat samaan aitaan.

Koska pihassamme on perennaa toisen perään, sieltä riittää leikkokukiksi koko kesän ajan. Tällä kertaa keräsin yhteensä kolmeen vaasiin pari syreenin oksaa, akileijoja, lemmikkejä ja veronikaa. Koko keittiö tuoksuu nyt syreenille, ah!

Kaikki posliinivaasit ovat kirppislöytöjä, myös Arabian kannu, joka on niin kärsinyt että se kelpaa enää maljakoksi. Kannuvanhuksen jatkoelämä olkoon täynnä kukkia. 

Leppoisaa kesäistä viikonloppua!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämä yllättävä lämpöaalto ajoi meikäläisen Palkinpään puutarhalle kukka-apajille. Mielessäni istutin jo perinteisiä pelargoneja seinäruukkuihin, mutta puutarhuri toppuutteli että vielä on liian aikaista niille, ota orvokkeja ensihätään ja palataan niihin muihin muutaman viikon kuluttua.

Ostin kuitenkin orvokkien lisäksi myös markettoja ja sekoituksen erivärisiä miljoonakelloja amppelissa. Myyntipuhe sisälsi sanat "ei tarvitse nyppiä" joten se oli sillä selvä. Petunian kanssa meni hermo viime kesänä. Miljoonakello kestää myös hieman kylmää, mutta marketat nostan vielä sisälle öiksi, ettei halla vie niitä.

Meille on kertynyt vuosien varrella sekalainen seurakunta kaiken kokoisia ja värisiä kukkaruukkuja. Eriparisuus on oikeastaan aika kivan näköistä, sellainen hillitty harmonia ei ole meidän tyyliä muutenkaan. Ruukkupuutarha on todella halpa ja nopea keino piristää kalpeaa kevätpihaa.

Orvokki on kylmänkestävyyden lisäksi hieno kukka myös siksi, että vaikka ne nyt näyttävät yhden kukinnon voimin vielä vähän pieniltä ruukuissaan, ne alkavat nopeasti kasvaa ja puskea kukkaa niin että pieni ruukku käy ahtaaksi. Siis jopa minun käsittelyssäni orvokki voi hyvin ja kukoistaa :D murhaan kaiken vihreän talon sisällä, mutta ulkopuutarhurointi jostain syystä natsaa. Ulkona kukat eivät ole niin kranttuja.

Jättikokoinen pullo ja valkoinen kukkatuoli ovat molemmat kirppislöytöjä.

Istutettujen kukkien lisäksi tulppaanikausi alkaa olla ihan hilkulla, tulppaanit ovat lemppareitani meidän pihassa. Ei ole komeampaa näkyä kuin yli puolimetriset ylväät kukat saunan päädyssä.

Kommentit (1)

-A

Mulla on Etelä-Suomessa ollut pelargonit nyt puoltoista viikkoa jo ulkona ja hyvin on kestäny ? orvokit ja kaunokaiset taisin laittaa jo kuukaus sitte. Ehkä riskaabelia välillä, mutta jo monena vuonna todennu etten oo liian aikasessa ollut ?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tänä vuonna kevät tuli hieman puskan takaa, sillä lumikasat olivat kadonneet talvilomamme aikana niin tehokkaasti, että ripaustakaan ei ollut enää jäljellä. Aurinkoiset päivät olivat myös pitäneet huolen siitä, että kasvukausi oli pyrähtänyt käyntiin kuin taikaiskusta ja meille meinasi tulla siivouksen kanssa hieman kiire. 

Pihamme on tupaten täynnä perennaa, pensasta, puuta ja kukkaa jos jonkinlaista, joten voitte varmaan kuvitella sitä kuivien lehtien ja varsien määrää joka siitä aiheutuu. Niitämme isoimmat pois jo syksyllä, mutta kyllä sitä tavaraa riittää keväällekin. On tärkeää että siivoustalkoot pidetään ajoissa ennen kevätkukkien nousua, ettei joudu turmelemaan tulppaaneja. Tulppaani on yksi lempikukistani ja varjelen niitä viimeiseen asti. 

Tänä keväänä myöhäinen talviloma tosiaan aiheutti sen, että siivousurakka jäi ihan viime tippaan. Tulppaanit puskevat jo esiin täyttä häkää. Nyt kun haravoin niiden päältä kuivuneet perennat pois, ne ovat kasvaneet ihan hurjaa vauhtia. Krookukset ovat jo täydessä kukassa ja sinivuokkoja tuikkii siellä täällä. 

Vuoden takaiseen kevätsesonkiin on eroa siinä mielessä, että silloin meidän Anni kulki mukanani repussa. Nyt tyttö kirmailee ympäri lehtikasoja ja "auttaa" levittelemällä korsia ympäriinsä, juuri kun olen saanut kerättyä ne kasaan :D Kultapallon pitkiä varsia oli ihan erityisen mukavaa kiikuttaa ympäriinsä. Varret ovat noin kolme kertaa tytön mittaisia. 

Annin keltainen vedenpitävä Ponoi-välikausihaalari on saatu MioMao Clothingilta viime syksynä. Meikäläisen maailman paras pitkä kuoritakki taas on Ilse Jacobsenin ja parempaa ostosta saa hakea. Pärjään sillä melkein ympäri vuoden läpi sateen ja loskan, alle vain lisää villaa jos on kylmä. 

Ihan parasta oli kuitenkin löytää pihan perältä ensimmäiset punaiset raparperin alut! Kohta saa taas raparperimehua ja -piirakkaa, ai että. En voi käsittää miten ne näin nopeasti nousivat, kun viikko sitten päällä oli vielä ihan järjetön lumikinos. 

Olen joka kevät ihan pähkinöinä näistä samoista asioista, vaikka sitä luulisi että on jo tähän ikään mennessä tottunut :D

Kommentit (6)

Vierailija

Kevät on siksi juuri niin ihanaa aikaa, kun kaikki taas ikäänkuin alkaa alusta. Elämän ihmettä sitä aina uudelleen ja uudelleen itsekin miettii. Saa siitä vanhakin olla vielä ihan täpinöissään.

ReetaJohanna

Kevät on ihanaa aikaa (noh, tykkään kyllä kaikista vuodenajoista). Edelleenkin näin 40 plussana ällistyn luonnon hienoutta ja voimaa. Ja joka vuosi tirautan itkut, kun näen joutsenten palaavan.

Annan ihmeet

Tähän sun (ja munkin) kevätihmettelyyn sopii mun ehdoton lempisitaatti : On kaksi tapaa elää: joko niin, että mikään ei ole ihmeellistä, tai niin, että kaikki on ihmeellistä. (Albert Einstein)

Elämä on ihmeellistä ja nautitaan siitä joka kevät uudelleen!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram