Kirjoitukset avainsanalla Perennat

Vaikka elokuu onkin vielä kesän jatkeena lämmin, syksy etenee vaatekaappini lisäksi puutarhassa hurjaa vauhtia! Omenat ja aroniat kypsyvät, ja lehdet vaihtavat väriä vihreästä punaiseen. Paras aika vuodesta.

En tiedä kumpaa rakastan enemmän, ruusujen aikaa vai tätä alkusyksyn mausteista vahvaa tuoksua. Molempi parempi. 

Koska olen syksyihminen, olen istuttanut pihaan erityisesti syksyllä kukkivia kukkia. Daaliani ovat vielä kasvuvaiheessa (jätin aavistuksen liian myöhään istutuksen), mutta pienestä kirppikseltä ostetusta kultapiiskun taimesta on kasvanut vuodessa upea keltainen pöheikkö. Yksi 30 cm korkea taimi on valloittanut sille tehdyn kukkapenkin kokonaan, koko on noin 1 x 1,5 metriä. Tästä vinkiksi, jos haluaa näyttävää ja nopeasti!

Kultapiisku edustaa minulle mummolaperennojen äitiä, siitä tulee niin nostalgiset fiilikset. Olen aika varma, että mummolan puutarhassa on ollut kultapiiskuja. 

Syysleimu on yksi elokuisen puutarhan nähtävyyksistä. Meillä nämä runsaasti kukkivat valkoiset kaunottaret kasvavat yli metrin korkuisiksi! Syysleimu myös tuoksuu upeasti, minulla kesti hetken huomata lähes parfyymimäinen haju. Ihmettelin sitä aina pihalle mennessä.

Istuttaisin näitä mielelläni lisääkin, täytynee hankkia muitakin värejä kuin valkoista. Syysleimu näyttää tavallaan hieman hortensialta, sillä pallomaisesti asettuvat kukat ovat samankaltaisia myös kokonsa puolesta.

Syksyn perennoja tuntuu yhdistävän valtava koko, ainakin meidän pihassa. Melkein jokainen parhaillaan kukkiva kasvi yltää yli metriin! Vaaleanpunainen malva kurottelee leukaani, joten sillä on korkeutta jo yli puolitoista metriä. 

Ja sitten tämä kaikkien aikojen lempparini eli kultapallo. Kultapallo kukkii koko vartensa matkalla noin puolesta metristä yli kahteen metriin. Meillä kultapallon paikka on saunan nurkalla ja ylimmät kukinnot hipovat räystästä. Paitsi että kultapallo kukkii pitkään ja hartaasti, se säilyy leikkokukkana sisällä helposti jopa 2 viikkoa hyvänä. 

Nämä pallot ovat olleet maljakossa jo 1,5 viikkoa ja edelleen ne näyttävät ihan kivalta. Lakastuminen iskeekin ensin lehtiin, eikä kukintoon. 

Ihanaa lämmintä elokuuta <3

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Hmmm.. Malva näyttäisi mielestäni harmaamalvikilta, ja kuvailemasi pituudenkin mukaan siltä vaikuttaisi. Itseltäni löytyy pihasta ihana harmaamalvikkipuska, joka on paaaaaljon korkeampi kuin minä. :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tein syksyllä pientä kuolemaa sen seikan kanssa, että pihan putkiremontin tieltä piti poistaa osa puutarhamme upeista ruusuistutuksista. Onneksi pihaan jäi kuitenkin kauneimmat, eli omat suosikkini. En olisi antanut kaivaa tätä kaunotarta pois, vaikka olisi pitänyt vetää 50 metriä putkea kiertotietä!

Vaaleanpunainen pensasruusu kasvaa jo reilusti yli 2 metrin korkeuteen! Olen melko varma, että prinsessa Ruususen linnaa on peittänyt juuri tämä samainen sadunomainen kerrannaisruusu. Tuoksu on tainnuttavan upea, nyt kun kukkia on poikkeuksellisen paljon. 

Pienen puuvajan kyljessä ruusu on päässyt vasta alkuun, ja on vielä melko matala. 

Valkoiset juhannusruusut ovat tänä vuonna täysin villiintyneet, kukkia on kymmenkertainen määrä normaaliin verrattuna. Ne ovat myös ajoissa, sillä pääasiassa nämä pensaat kukkivat nimensä mukaisesti juhannuksena. 

Yksi lempiperennoistani on puolen metrin korkeuteen kurkottava jättiläismäinen kanadanvalkovuokko. Suurena kasvustona saunan päädyssä se tulee edukseen, ja kesäiltoina hennot nuokkuvat kukat ovat kuin keijuja niityllä. Ylisanoja, mutta harvinaisen totta. 

En ennen tiennyt pitäväni akileijoista, mutta kun nämä alkoivat vallata tilaa kukkapenkistä monessa eri sävyssä... se oli siinä. Akileija on samaan aikaan sekä vaatimaton että näyttävä. Yksittäin kukka ei vielä näytä miltään, mutta yllä näkyvän kuvan rivistössä on jo voimaa. 

Akileija risteytyy itsekseen muiden akileijojen kanssa, ja kaikenlaisia uusia värimuunnelmia on ilmestynyt esiin vuosien varrella. Tätä risteytysjumppaa on hauska seurata.  

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 | 

Ihania kukkia! Olisi kiinnostavaa nähdä teidän pihasta laajempaakin kuvaa, niin hahmottaisi vähän miten sijoittelu ym. menee. :)

Paulii
2/14 | 

Teidän puutarha on upea! Rakastan ruusuja ja hieman villiintymään pääseviä kukkapenkkejä ja puskia. <3 Olen aina viihtynyt kerrostaloasujana, mutta viime kesinä olen alkanut haaveilla omasta puutarhasta.

Halina
3/14 | 

Ihanaa kun on kaunis ja vanha(?) puutarha! Ainakin muistelisin että teidän entiaet asukkaat oli puutarhureita tms ja olette jättäneet noita vanhoja istutuksia uusien kanssa? :) Varmaan myös mehiläiset yms. Tykkää? Nykyään näkee hirveästi sellaisia moderneja ja pelkistettyjä pihoja, mutta itsestä olisi ihana sellainen vanha puutarha, jossa olisi siilejä, ötököitä, lintuja ja kaikkia eläimiä! :D Eli sellainen luontopuutarha :) Teillä näyttää tosi kivalta, joten sellainen laajempi kuva pihasta ois ihana :D

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Kyllä, meillä on kiittäminen vanhoja asukkaita ja sitä huikeaa taitoa miten puutarha on vuosikymmenten aikana rakentunut <3 Mehiläisiä on ihan valtavasti, kun meillä Akaassa on kaupunkimehiläistarhoja joka puolella. Ja siilinpesäkin meiltä pihasta löytyy, hauska tuhina kuuluu kesäiltaisin kun tyyppi lähtee liikkeelle :D

Pitää ottaa laajempiakin kuvia. Meillä tosin toinen puoli tontista on ihan hunningolla viime syksyn putkirempan jäljiltä, en ole vielä saanut visiota mitä sille osalle tontista tekisi. 

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

ida ihana
4/14 | 

Onpa kauniita kukkia!<3 Käytiin siskon kanssa viime viikonloppuna Haagan alppiruusupuistossa ihastelemassa ruusuja :) Meillä ei omaa puutarhaa ole, mutta olen nyt tässä viimeisen vuoden aikana huomannut, kuinka luonnossa liikkuminen, luonnon kauneuden ihailu ja vaikkapa viherkasvit kotonakin tuovat niin paljon lämmintä mieltä ja voimaantumista. Ehkäpä lähestyn sitä keski-ikäää ;) No, hyvä niin.

Kiitos postauksesta ja mukavaa viikonloppua!

Ida

http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

Vierailija
8/14 | 

Kannattaa olla tarkkana ettei ruusut ala leviämään.. Kaikki pienet alut parasta kaivaa lapiolla ylös ja jatkoa juuret. Muuten talosta todellakin tulee Ruususen linna.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tänä kesänä laitoin ensimmäistä kertaa istutuslaatikot puutarhaan. Isäni tekemät laatikot ovat tuottaneet satoa ihan järjettömän määrän koko kesän! Joka kolme kaupan yrttiruukkua, jotka istutin reunaan kokeeksi, ottivat tuulta alleen ja puskivat satoa koko kesän. Hyötypuutarha on kerrassaan ihana asia. 

Varsin onnistunut kokeilu siispä. Istutuslaatikot ovat tulleet jäädäkseen, ne ovat niin näppäriä ja pysyvät siisteinä pienellä vaivalla. Luulen, että ensi kesänä laitan näitä vielä pari lisää ja kokeilen perusjuttujen lisäksi jotain hieman eksoottisempia lajeja. Terkut isän pajalle :D

Nyt elokuun lopulla, kun hallayöt saattavt kohta puraista, on syytä kerätä talteen loputkin maut. Sipulini eivät ole vielä tuulentuneet sateisen kesän vuoksi, mutta yrttejä olen alkanut nyt kuivata. 

Rakastan yli kaiken persiljaa, mikä on ihan hyvä asia tällaisena kroonisena aneemikkona. En tiedä johtuuko persiljan himoni juuri siitä, että minulla on jatkuva raudanpuute, mutta voisin syödä sitä ihan rajattomasti. Persilja on myös todella helppo kuivattava, se kuivuu käytännössä itsekseen ilman kuivuria, jos sen ripustaa nippuihin hyvin tuulettuvaan paikkaan. Olen hoitanut kuivausta sekä nipuissa, että kiertoilmauunissa hommaa vauhdittaen. 

Uunia varten persilja pitää silputa pienempiin paloihin ja asetella väljästi leivinpaperille, ritilöitä voi laittaa uuniin useaan kerrokseen kiertoilman vuoksi. Laitan uunin n. 50 asteeseen ja puukauhan uunin luukun väliin, että kosteus pääsee haihtumaan. Kun persiljat ovat niin rapsakoita että murenevat käsiin, pussitan ne maustehyllyyn. Nahkeutta ei saa jäädä yhtään, ettei yrtit homehdu. 

Toinen syksyn merkki meillä on kultapallojen kukinta. Kultapallo kestää maljakossa hyvänä pidempään kuin mikään muu pihamme kukista! Ja keltainen väri tuo iloa joka päivä. Keltainen on yksi voimaväreistäni, jos sellaiseen sattuuu uskomaan. 

Ja yrttien lisäksi on toki tämä meidän joka päiväinen syysherkkumme, karviainen. Vihaan poimia karviaisia niiden julmetun pitkien piikkien vuoksi, mutta ne ovat siitä huolimatta pistelyn arvoisia. Haluaisin kovasti kokeilla joitain karviaisreseptejä hilloista leipomuksiin, mutta totuus on, että nämä katoavat parempiin suihin ennen kuin ehdin jauhopurkille. 

Paras aika vuodesta on just nyt!

Kommentit (3)

strilla
2/3 | 

Me on pakastettu persiljaa (ja muitakin yrttejä). Silputaan pienimpiin minigrippeihin, niin saa yhteen aina annoksen. Helppo hujauttaa "tuoretta" persiljaa, mihin vaan (meillä yleensä soppaan). Samalla tavalla voi pelastaa kaupan yrttejä, jotka uhkaavat mennä pilalle ennen kuin ehtii käyttää.

Ite oon laittanu pussit pystyssä johonkin laatikkoon, niin eivät pyöri pitkin poikin. Vielä järjestelmällisempi raapustaisi laatikon kylkeen nimen, niin ei tarttis arpoa sitäkään vähää.

paulii

Minä myös pakastan persiljat yms keittoja varten pikkuisiin minigrippeihin. Niin kätevää ja nopeaa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Voiko olla ruusun lisäksi mitään huumaavampaa tuoksua kuin syreeni! Meillä on yksi sivu pihasta kokonaan syreeniaidan valtaama ja tällä hetkellä puut ovat täydessä kukassa. Hento liila ja valkoinen syreeni mahtuvat samaan aitaan.

Koska pihassamme on perennaa toisen perään, sieltä riittää leikkokukiksi koko kesän ajan. Tällä kertaa keräsin yhteensä kolmeen vaasiin pari syreenin oksaa, akileijoja, lemmikkejä ja veronikaa. Koko keittiö tuoksuu nyt syreenille, ah!

Kaikki posliinivaasit ovat kirppislöytöjä, myös Arabian kannu, joka on niin kärsinyt että se kelpaa enää maljakoksi. Kannuvanhuksen jatkoelämä olkoon täynnä kukkia. 

Leppoisaa kesäistä viikonloppua!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2019
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010