Kirjoitukset avainsanalla Kirjatoukka

En ole ehtinyt remontin keskellä lukemaan niin paljon kuin haluaisin. Lukupino senkun jatkaa kasvamistaan! Mutta niin sen tietysti pitää ollakin, maailma on täynnä kiinnostavaa luettavaa. 

Aikoinaan läksiäislahjaksi saatu Elena Ferranten Loistava Ystäväni -kirjan jatko-osat odottavat ottajaansa parhaillaan. Nämä lainassa äidiltäni, johon onnistuin tartuttamaan Napoli-kuumeen kesällä. 

Tässä seuraavan kuvan pinossa tämän hetken käsillä olevat. Olen aina ollut valtavan kiinnostunut historiasta ja kansanperinteestä. Historia ja äidinkieli, lempiaineeni jo ala-asteella.

Kiinnostuksen kohteistani oikeastaan juontaa juurensa aika moni kuvan kirjoista. Paikallishistoriaa Laukko-kirjan tiiliskivimuodossa, eri maiden kansanperinteitä käsittelevä Noituus, magia ja okkultismi (ei kannata antaa raflaavan nimen hämätä, hieno kansainvälisesti kattava teos kansanperinnenörtille) sekä suomalaisuutta ja suomalaisten historiaa käsittelevät kaksi kirjaa. Unohtamatta tietenkään lempimaisemaani Skotlantia. Mieheni toi minulle tuliaisina klaaneista kertovan tietokirjan. 

En ole koskaan lukenut Anna Kareninaa! Ajattelin korjata asian tänä keväänä. 

Nämä kaksi yllä näkyvää kirjaa haluaisin vinkata muille suomalaisesta mytologiasta kiinnostuneille. Matka muinaiseen Suomeen on yksi parhaita tietokirjoja, mitä olen vuosiin lukenut. Sen myötä avautuu ihan uudenlainen maisema rakkaaseen kotimaahamme. Kirjasta on helppo poimia myös kiinnostavia luontoretkikohteita ympäri maata, joissa kokea aito muinaisuuden tuntu. 

Kauniisti kuvitettu Suomalaiset taruolennot -kirja taas perehdyttää lukijan puhtaasti vanhoihin uskomuksiin ja muinaisiin suomalaisiin jumaliin. Mistä Kalevalan tarinat ovat saaneet alkunsa ja onko Suomessa ollut jättiläisiä? Ovatko keijukaiset kauniita pieniä olentoja vai sittenkin jotain ihan muuta. 

Tyttäreni rakastaa tuota Suomalaiset taruolennot -kirjaa, ja haluaisi jatkuvasti kuulla tarinoita järven Näkistä ja muinaisista jättiläisistä. Kerron tietysti kevennettyjä versioita välillä varsin makaabereiksin äityvistä tarinoista. Yllättävän moni vanhoista uskomuksista liittyy kuolemaan tai vähintään kuoleman uhkaan. Mutta Vetehisistä ja heidän karjastaan voi kertoa muullakin tavalla kuin luomalla uhkakuvia järvestä.  

Olen tainnut tartuttaa tyttöömme oman innostukseni tarinointiin ja historiaan sekä kirjoista että retkiltä. Anni on esimerkiksi vahvasti sitä mieltä, että Rapolanharjulla on keijuja, sillä äiti sellaisen kerran pyydysti. Krhm. Tämä kyseinen "keiju" oli vaahteran kaksoissiemen, joka mielikuvituslasit päässä näyttää ihan siipiparilta. 

Pitää toivoa, että perheemme luontoretkien lievä sadunomaisuus ei sekoita lapsen päätä liikaa :D 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (17)

mmagic

Haha, sattuipa sopivasti aihe, olen itse juuri tekemässä kandityötä suomalaisen mytologian ja kansanperinteen kääntämisestä :) Tässä olisi ihanan monta kirjaa joihin tekisi mieli tarttua, mutta nyt on pakko koittaa kahlata vain teoreettista osastoa läpi.

mmagic

Täytyy laittaa tulemaan, kun se joskus valmistuu :P Vaikkei ehkä ole ihan näin huikaisevaa luettavaa kuin nämä suosittelemasi kirjat.

Vierailija

Käypä myös katsomassa Tampereen Teatterin Anna Karenina. Hieno, intensiivinen esitys ja upea puvustus.
Mutta lue kirja ensin:)

Halina

Kiitos kirjavinkeistä, lataan ne heti äänikirjana! :D Olen nyt innostunut kuuntelusta kovasti (voi siivota ja matkustaa ja tehdä muuta "mekaanista" samalla kun aivot on kirjan juonessa - kannattaa tosin varautua oudoksuviin jos sattuu naurahtamaan hauskalle kohdalle junassa). Itse olen lukenut juuri Pottereita uusiksi (taas) sekä Robbin Hobbin Kuninkaan salamurhaaja-sarjaa. Oletko lukenut niitä ja mitä pidät?

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Me kuunneltiin ajomatkalla Lappiin Hirtettyjen kettujen metsä, ja se oli kyllä todella joutuisaa matkustamista :) olen pitkään harkinnut Bootbeatia työmatkoille, kun kuitenkin tunti pitää päivittäin kuluttaa autossa. 

Hobb ei ole tuttu, otin listalle :) Potterit taas ovat ikisuosikkini, lukenut lukemattomia kertoja läpi :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

sophieamanda

Kiitos kirjavinkeistä, muutaman laitoin lukulistalle!
Luulen että voisit tykästyä Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjaan, missä nuori tyttö ratkoo rikoksia kemian avulla kartanomaisemissa. Olen itse neljännessä osassa menossa ja ihan huikean erilainen ja hauska kirjasarja!

Hede

Kiitos kirjavinkeistä, laitoin Matkan muinaiseen Suomeen kirjastoon varauslistalle. Tuo Suomalaiset taruolennot löytyy omasta kirjahyllystä, ja on kyllä kuvituksineen huikaisevan kaunis. Suosittelen myös Anna Kareninaa, siinä vain on Sitä Jotakin, jos vain jaksaa olla kärsivällinen ja kestää ne Levinin sivukaupalla jatkuvat maanviljelysmietteet - tai skippaa ne suosiolla... :)

Vierailija

Onko teillä koiramäki kirjat lukulistalla jo? Monissa kerrotaan juurikin näistä hauskalla lapselle sopivalla tavalla, Koiramäen lapset ja näkki, kummallisuuksien käsikirja jne.

Vierailija

Hei, kiitos hyvästä kirjavinkistä, tämähän piti heti nettikirjakaupasta naputella itselle, kun oli ystävänpäivän tarjous... paljon ihastellaan muitten maitten mytolohioita,mutta tässä tulee omat juuret tutuksi... Tämän kanssa innostuin ja siis löysin Suomen lasten Kalevalan,oli selkokielisesti kirjoitettu, ja kuvitus jotenkin tämän kanssa samaa sarjaa, sen vinkkaan sinulle!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ensin oli talvinen ihmemaa ja katolta alas jylisevät lumet, nyt on räntäsade ja litimärät rukkaset. Onneksi ulkona hengailulle on hyviä vaihtoehtoja. Tässä oma reseptini täydelliseen räntäsateiseen lauantaihin, kun ulos lähteminen ei pahemmin innosta. 

1. Hyvä musiikki. Fiiliksen mukaan valittu rytmi toimii aina. Meillä se on vinyylien muodossa, mutta ihan yhtälailla Spotifysta kaiuttimiin johdettu musiikki tekee tehtävänsä. Pientä mutta täydellistä levykokoelmaa on kerätty hitaasti ja hartaudella kirpputoreja ja divareita kiertäen. Vian muutaman levyn olen ostanut uutena, sillä esimerkiksi Amy Winehousen Back to Blackia ei käytettynä löytynyt 

Tänään levysoittimelle on valikoitunut sekä Tapio Rautavaara että The Beach Boys. Jälkimmäinen on hieman vino valinta ajankohtaan nähden, mutta oudosti toimii. 

2. Brunssi. Muhkea brunssi hitaasti nautittuna perheen ja / tai ystävien kanssa kuuluu laiskaan lauantaihin. Meillä oli yhdessä vaiheessa tapana järjestää joka lauantai brunssi tai edes hieman muhkeampi aamiaistarjoilu, mutta se on jäänyt. Tämän päivän kokemuksella tuli taas tunne, että tapa täytyy elvyttää. Päivällisen tekeminen siirtyy tunneilla eteenpäin, kun aamupäivällä syö kunnolla. 

3. Hyvä kirja. Olen fanaattinen lukutoukka. Luen aina kun mahdollista. Haaveilen eläkepäivistä pitkälti siitä syystä, että sitten on vihdoin aikaa istua tuntikaupalla keinutuolissa lukemassa! Toki ennusteiden mukaan oma eläkeaikani koittaa vasta seitsemänkymmpisenä jos silloinkaan, joten hengitystä ei kannata ihan vielä pidätellä. 

Tänään uppoudun Elena Ferranten Napolisarjan kakkososaan ja pinossa odottaa heti myös kolmonen. 

Onko kukaan katsonut tähän samaiseen kirjasarjaan perustuvaa TV-versiota Loistava Ystäväni - My Brilliant Friend HBO:lta? Harkitsen vakavasti HBO:n ottamista, sillä kirjana Loistava ystäväni oli... noh, loistava. Pidin siitä valtavasti. 

4. TV-sarjamaratoni tai vanha elokuva. Jos lukeminen ei innosta, tänään on hyvä ilta katsoa esimerkiksi Casablanca. Jännitystä, romantiikkaa ja Humphrey Bogart. Mitä sitä muuta elokuvalta voi vaatia. 

Leppoisaa lauantaita!

Kommentit (1)

Vierailija

HBO:n sarja on hyvä, hienosti tehty. Vasta ensimmäinen kausi näkyvissä. Suosittelen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pitkän työviikon jälkeen päätin palkita itseni kirjalla. Se on yksi parhaista rentoutumisen muodoista, mitä voin omalle kohdalleni kuvitella. Finlandia-palkinnot oli tuolla viikolla juuri jaettu, ja mieleeni oli jäänyt lasten- ja nuortenkirjallisuuden voittaja, tamperelainen Siiri Enoranta. Vaikka palkinto tuli nuortenkirjallisuuden puolelta, Tuhatkuolevan kirous ei ole lastenkirja. 

Seikkailufantasia vei mennessään heti alusta asti, ja päädyin lukemaan kirjan yhden päivän aikana. Olin flunssatoipilaana, joten mitään muutakaan en oikein jaksanut touhuta. 

Kirjan päähenkilö on 14-vuotias Pau, joka elää ihan tavallista elämää perheensä kanssa Loimuloisteen kylässä. Kun hänen isoveljensä Tristin kutsutaan Magia-akatemiaan, kaikki kuitenkin muuttuu. Pau "menettää" sisäoppilaitokselle rakkaan veljensä, ja pienet omituiset tapahtumat alkavat kasaantua. Miksi äiti suuttui niin paljon, kun Pau leikkasi salaa pitkän tukkansa?

Taikominen ei ole Loimuloisteen asukkaille vierasta, Pau vain ei ollut tietoinen että juuri hänen perheessään olisi taikapotentiaalia. Kaikki tietävät, että Magia-akatemiaan kutsutaan vuosittain vain muutama potentiaalinen nuori.

En voi olla vertaamatta kirjaa Harry Potteriin, sillä taikakoulu omituisine professoreineen on ympäristönä erittäin samankaltainen. Mutta on toki selvää, että noidista ja taikakouluista on mahdotonta kirjoittaa ilman kouluympäristöä. Missään vaiheessa kirjaa lukiessa en ajatellut Harry Potteria, vaan Enorannan luoma fantasia on selvästi ihan omanlainen kiehtova kokonaisuus. Potterin mainitsen vain siksi, että siitä on helppo päätellä millainen fantasian laji on kyseessä. 

Lopulta tulee Paun vuoro. Loimuloisteen kylästä hän on ainoa, joka saa kutsun Magia-akatemian koejaksolle. Intoa puhkuen Pau lähtee matkaan, ymmärtämättä lainkaan millaisen tapahtumasarjan hän saa liikkeelle. 

Tuhatkuolevan kirous on kirja, jossa rikotaan piristävästi vallalla olevia kauneusihanteita. Taikomiseen tarvitaan taikojan omia karvoja, joten mitä enemmän naisella on säärissä, kainaloissa ja päässä materiaalia, sen parempi. Seurustelusuhteissa sukupuolella ei ole väliä, samaa sukupuolta olevien suhteet ovat ihan tavallisia. Lisäksi Enorannan luomassa maailmassa ollaan vahvasti yhtä luonnon kanssa, vaikka kirja ei ymmärtääkseni sijoitu millekään aikakaudelle sen erityisemmin. Teknologiaa ei tarvita, kun maailmassa on taikaa ja kunnioitus luontoa kohtaan. 

On ihan mahdotonta kirjoittaa kirjasta juurikaan enempää, tekemättä massiivisia juonipaljastuksia. Siksi suosittelen lukemaan kirjan itse. Paun kasvutarina, perheen salattu historia, hyvän ja pahan taistelu, kapinalliset ja heidän johtajansa, salaperäinen tuhat elämää lahjaksi (vaiko sittenkin kirouksena) saanut Nubya, ovat asioita, joista pitää ottaa itse selvää.

Valtavan hieno kirja omassa genressään, ja Enorannan eloisa teksti on suoranainen ilo lukea. 

Kommentit (4)

Mttu

Mahtavaa, että Suomestakin löytyy fantasiakirjailijoita! Tämä vaikutti kuvauksesi perusteella vieläpä hyvin raikkaalta. Olen vähä huono tarttumaan suomalaisten kirjailijoiden teoksiin, luulen että syynä on lukioaikojen pakolliset suomalaisteosten lukemiset. Kirjat sinänsä olivat kyllä taidokkaita, mutta niissä järjestäen oli ahdistava, painostava, synkeä tunnelma. Perusluonteeltaan melankoliselle minulle niiden teosten lukeminen oli aina raskas kokemus, josta oli vaikea päästä irti. Sittemmin on tullut tartuttua fantasiateoksiin ja historiallisiin tarinoihin, varmaankin siksi että ne ovat niin kaukana arjesta (jossa ei toki vikaa ole), niihin on ihana uppoutua. Mikko Kamulan uusin odottaa vielä sopivaa hetkeä. Viime aikoina minua on alkanut kiinnostaa Britt Karin Larsenin Finnskogen, jota en ole kirjakaupoista ehtinyt saamaan käsiini. Englanninkielisistä taas Brandon Sandersonin Skyward kiinnostaisi kovasti, siitä olen kuullut kehuja.

Vierailija

Kiitos kirjavinkistä! Mun Harry Potter maailma koki kovan kolauksen kun luin Terry Pratchettin aikaisemmin kirjoitetun Kiekkomaailma fantasia sarjan ensimmäisen kirjan ensimmäiset luvut, josta on plagioitu Potteriin lähes suoraan monia taikaelementtäjä (kirjoitustyyli, hahmoja, salama-teema, elävät taikakirjat, "elävä" linna, näkymätön velho yliopisto jne.) ja en tiedä uskallanko lukea ekaa kirjaa, saati sitten koko sarjaa loppuun, jos huomaan loputkin Potterihommat / vaikutteet otettuna sieltä :D Nyyhkistä! Hyvä puoli on, että Kiekkomaailmaa jaksaa lukea poikaystävänikin, jolle Potterit olivat liian itsestäänselviä ja lapsellisia (koska ovatkin suunnattu lapsille ja nuorille) kun taas Kiekkomaailma iskee enemmön aikuiseen makuun :) Eli ehkä luen urhoollisesti loppuun ja hyväksyn mahdolliset eteen tulevat Rowlingin "plagioinnit", vaikka häntä ei ole niistä virallisesti syytettykään (fantasiafanien ihmetyksestä huolimatta). Oletko sinä lukenut Terry Pratchetin tuotantoa ja oletko tykännyt? Itse olen vasta ekassa kirjassa ja tähän mennessä vaikuttaa hyvältä varsinkin kun löytyy paljon tuttuja elementtejä ja huumoria :) Täytyy lukea tämä sinunkin suosittelema kirja!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viime sunnuntaina Tampereen Olympia-korttelissa järkättiin vintage-tapahtuma, jossa oli myyjinä sekä yksityisiä että yrityksiä. Pyörähdettiin siskoni kanssa tapahtumassa tekemässä kierrätyslöytöjä, ja samalla totesin, että ensi kerralla haen mukaan myyjäksi.

Tuollaiset teemakirppikset ovat äärimmäisen toimivia, sillä silloin paikalle tulee juuri oikea kohdeyleisö. Tapahtumassa hinnat olivat enemmän kuin kohdallaan ja myytävät erittäin kiinnostavia.

Kirjabongarina olin kohtuullisen iloinen, kun löysin entisen joukkuekaverini pöydästä kenkäkirjan New Shoes - Contemporary Footwear Design. Tarkemmin sanottuna järkälemäisen kuvakirjan nykyajan suunnittelijoiden taidonnäytteistä. Hintakaan ei päätä huimannut, sillä kirja vaihtoi omistajaa 5 eurolla. 

Kotona sivuja tarkemmin tutkiessa törmäsin myös kahteen suomalaiseen suunnittelijaan, Julia Lunsdsten ja Minna Parikka. Aika kiva yllätys, sillä kirja on kuitenkin vuodelta 2007, jolloin edellinen oli vasta aloittanut. 

Viimeisestä kuvasta inspiraatiota kalmasukkahousujen paluuta varten...

Kalmikset, niin kauheat että melkein jo ihanat. 

Ps. Huldan kirppiksellä Toijalassa pöydästä 66 löytyy meikäläisen helmoja myynnistä, vein täydennystä maanantaina ja loppuviikosta taas uudelleen. Kirppiksen takkirekiltä löytyy myös Klingin vaaleanpunainen villakangastakkini (ei ole varsinaisen pöydän rekissä, ettei laahaa maata), jos jollain on tarvetta erikoisemman väriselle talvitakille. 

Kommentit (3)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat