Kirjoitukset avainsanalla Yleinen

Tänä viikonloppuna mies oli tyttömme kanssa isä&tytär -reissussa Oulussa. Minulle jäi koko viikonloppu aikaa olla yksin, jota ei tapahdu suunnilleen ikinä. Uskoisin, että aika moni perheellinen jakaa ajatuksen siitä, kuinka harvinaista täysin hiljainen talo on. Minulle yksin kotona oleminen on yhtä piristävää kuin toiselle joogaretriitti tai kylpyläloma. Rakastan täyttä hiljaisuutta, ja vain hiljaisuudessa lataudun. Asun kahden mölyapin... äänekkään mussukan kanssa, jotka puhua pulputtavat jatkuvasti, soittavat kitaraa ja ukulelea, radiota, huudattavat telkkaria sekä tanssivat ja laulavat. Kaikella rakkaudella perhettäni kohtaan, mutta en voi käsittää, miten paljon ääntä näistä kahdesta lähtee :D 

Viikonloppu täydessä hiljaisuudessa silloin tällöin on taivaallista. En soita musiikkia ja jos katson telkkaria, pidän äänet aivan minimissä. Muistaakseni Sinkkuelämää-sarjassa oli joskus jakso, jossa käsiteltiin termiä secret single behavior eli asioita mitä teet vain ollessasi yksin. Joku puristeli hartaudella mustapäitä ja toinen söi paketillisen suolakeksejä ja hilloa, tai jotain sen suuntaista. Oli hauska huomata, että tietyt asiat toistuvat myös omalla kohdallani, aina kun saan talon haltuun. Tässä listausta. 

1. Saatan käyttää tunnin siihen, että lotraan hiusnaamion, kuorintojen ja kasvonaamioiden kanssa. En arkisin ikinä ehdi/jaksa/muista tällaisia asioita, mutta yksikin päivä itsekseni herättää heti henkiin koti spa -Niinan. Etukäteen olen ajatellut, että nyt siivoan kerrankin kunnolla, mutta lopputulos on useimmiten spa :D (siivota ehtii myöhemminkin).

2. Luen. Saatan lukea kahdeksan tuntia putkeen. Nautin siitä, kun kukaan ei keskeytä. Puhelin äänettömälle, sohva selkään ja lukemaan! Unohdan syödä, juoda ja nukkua, jos pääsen uppoutumaan hyvään kirjaan kaikessa rauhassa. 

3. Kun nyt syömisestä puhuttiin... Sitten kun syön, en syö mitään järkevää vaan katan pöytään juustoja, hilloja ja kaikkea epäruokaa, mitä lapsiperheessä ei yleensä voi päivälliseksi tarjota. Heti kun olin saattanut perheeni torstaina junaan, suuntasin Stockan herkkuun ja haalin koriini kaikkea mahdollista epäruokaa <3 Tässä eräs viikonlopun päivälliseni: 

4. Käytän samaa vesilasia koko päivän, ja pohdin, että en saa yksin ollessani tiskikonetta täyttymään millään! Kuinka hitsin paljon perheen kaksi muuta jäsentä oikein käyttävät astioita, kun joka päivä saa pyörittää konetta?!

5. Niin kauan kuin jaksan muistaa, siis aivan lapsesta asti, olen aina yksin ollessani käynyt läpi vaatekaappiani. En suinkaan siivoamisaikeissa, vaan sovittelen eri asukokonaisuuksia, ja varsinkin juhlavaatteita, vailla mitään sen kummempaa tarkoitusta. Vintage-mekkoni ovat aarteitani, ja aina ajoittain on syytä tarkistaa mitä niille kuuluu :D en osaa perustella tätä tapaa millään järkisyillä, mutta tulen varmastikin harrastamaan tätä sovitusleikkiä vielä mummonakin. 

6. Katson jotain tuttua sarjaa tsiljoona jaksoa putkeen. Tämä lienee aika yleistä, mutta en tiedä moniko harrastaa jo katsomiaan sarjoja moneen kertaan? Yksin ollessani en halua heittäytyä uuden elokuvan tai sarjan pyörteisiin, vaan haluan nimenomaan katsoa jotain sellaista, josta tiedän pitäväni aivan varmasti. New Girl on yksi näistä sarjoista. Alan osata repliikit ulkoa, mutta se ei haittaa. Pääasia, etten vaan pety uuteen sarjaan. (Tässä ei ole mitään järkeä, tiedän.)

7. Ikävöin perhettä ihan hulluna, ja toivon, että mies lähettää jatkuvasti kuvia ja videoita itsestään ja tytöstä. Ikävöinti on ihan yhtä ihanaa ja tärkeää kuin yksin oleminenkin. 

Löytyikö listalta tuttuja asioita? 

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 | 

Vaatteiden sovittelu ja lempisarja pyörimään "taustalle" kuulostaa eritttäin tutulta! :D Rakastan olla yksin kotona ja se ajatus yksinolosta on ihana! Kukaan ei "mäkätä", pölise tai vaadi huomiota, vaan kaiken saa tehdä (tai olla tekemättä) oman mielen mukaan :D Esim. Saa sotkea ja siivota rauhassa (itsellä yleensä aina joku projekti levällään askartelusta piparitalon leipomiseen), joten kiva kun se piste saa olla rauhassa.

Itseasiassa meillä menee roolit påinvastoin kuin teillä: minä olen super sosiaalinen, pölötän aina ja jatkuvasti sekä mennä sotken ympäriinsä. Mies taas tykkää hengailla hiljaisuudessa ja keskittyä esim. koneella pelaamiseen. Mutta jotenkin kun olen yksin en kaipaa sosiaalista seuraa ja saan eri tavalla levättyä kuin että olisin miehen kanssa kotona ja hän vaikka koneella. Sitä tavallaan aistii toisen läsnäolon (ja sosiaalisena persoonana haen koko ajan kontaktia vaikka toinen haluaa keskittyä, en ymmärrä) xD oikeastaan huomasin että sinkkuna itselleni sopi tosi hyvin se että oli oma tyhjä koti ja lähdin ulkopuolelle sosialisoimaan. On ollut enemmän opettelua yhteiselämisessä/siinä että toinen on jatkuvasti paikalla. Varsinkin silloin kun tein ihmisten kanssa töitä (etenkin päiväkodissa kun kuuntelet huutoa 8h), en halunnut sosialisoida enää kotona edes perus small talk keskusteluja tai kuunnella radiota/televisiota (sama ongelma kyllä kaikilla alalla olevilla).

Nykyään lähden monesti yksinään reissuun (kun ei ole enää yksin asumista). On niin kiva tunne kaivata toista ja kuitenkin samalla viettää aikaa pelkästään itsensä kanssa!

Vierailija
2/6 | 

Kohdat 2 ja 3 kuulostavat tutuilta. Suklaan kulutukseni nousee sadoilla prosenteilla kun olen yksin kotona. :D Kirjoista kun mainitsit, niin olisi kiva taas saada kirjapostausta, mitä loppusyksyn lukulistallasi nyt on.

Vierailija
3/6 | 

Ajankohtainen aihe. Mieheni oli juuri 11 päivää työmatkalla ja olin kotona yksin ja täytyy kyllä tunnustaa, että aika ajoin elin kuin sinkkuvuosina. (eli söin mitä sattuu ja olin aika suurpiirteinen tiskien kanssa).

Juuri kun olin vienyt mieheni lentokentälle, kurvasin minäkin ruokakauppaan tavallisesta ostoslistasta poikkeaville ostoksille; kasvispizza, PepsiMax Cherry ja vähän jäätelöä lohdukkeeksi sekä papuja, härkistä ja kasvislasagnea kun sellaisia ei normaalisti juuri meillä syödä.

Hiljaisuuden sijaan kyllä laitoin iltaisin ääntä taloon. Sekä television olkkariin, että radion keittiöön pauhaamaan. Vanhassa talossa kuuluu aina kaikenlaisia ääniä ja rasahduksia ja hiiret rapistelevat nurkissa. En halua kuulla jokaista ääntä ja lähteä arvailemaan mistä ne johtuvat. Varsinkin kun olen luotettavalta taholta kuullut, että talomme paikalla aikaisemmin sijainneen talon sata vuotta sitten kuollut isäntä on vielä n. 2000-luvun alkupuolella käynyt meidän olohuoneessa mölyämässä! Useita kertoja. (ja vanhassa, alkuperäisessä ulkorakennuksessa kuulemma edelleenkin)

Auli K.
4/6 | 

Kuulostaa tutulta! Meillä mies ja poika pitävät jatkuvasti jotain ääntä ja huomaan, miten itsellä pinna kiristyy iltaa kohti. Olisivat hiljaa välillä. Lasten kohdalla hiljaisuus on usein kyllä merkki siitä, että ollaan tekemässä jotain mitä ei pitäisi... :D

Jokin suuri tapahtuma tai muuten vilkas ympäristö on painajaiseni. Välillä myös surettaa oma introvertti luonne, sillä tuttuja ihmisiä tai sukulaisia tulee nähtyä harvoin, kun sosiaaliset tilanteet vie voimat.

Tiileh
5/6 | 

Melkein kaikki kohdat täsmäs. Vaatteita en kauheasti sovittele vaan kuljen kotona kunnon rönttövaatteissa ja villasukissa. Tuo epäsyöminen on vakio. Tuntuisi tilaisuuden tuhlaukselta syödä jotain kunnon ruokaa, pah!

Vierailija
6/6 | 

Katson jonkun itselleni uuden todella lällyn romanttisen leffan. En normaalisti katsele mitään tällaista, mutta yksin ollessa haluan aivot narikkaan ja herkkuja käden ulottuville. Ah!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanha kunnon blogihaaste! Sain Mintulta blogihaasteen, johon otti hieman aikaa vastata. Mutta parempi myöhään jne. Tuli niin nostalginen olo tästä vanhasta perinteesta, että annoin näppiksen laulaa alkuaikojen rennolla höpötysotteella, harrastamatta mitään itsesensuuria tai paineita kieliopista. 

Kuvituksena ihan randomilla fotoja blogihistorian varrelta. 

1. MIKÄ ON BLOGISI TARINA JA KUINKA SE ALKOI?

Löysin sattumalta Oi Ihana Turhamaisuus -blogin ja totesin, että minulla on niin paljon höpötettävää vaatteiden tuunauksesta ja yleisestä kenkähulluudesta, että perustin oman blogini samalla viikolla. Ystäväpiirini ei ole koskaan ollut samanlainen vaate-, kirppis- ja vintagehörhö kuin minä, ja nainen tarvitsi jonkun kanavan missä kohdata samanhenkisiä. Blogi oli vallan mainio työkalu siihen ja lukijani ovat ihan huipputyyppejä. Siitä se idea sitten lähti ja hieman laajeni... en voi vieläkään uskoa, että tässä sitä kirjoitellaan edelleen. 

Luulisin, että ystäväni sietävät minua paremmin, kun voin purkaa vintagelöytöriemuhuudot tänne :,D

Nykyään onneksi siskoni on vihkiytynyt myös vintageen ja romusteluun, joten minulla on yksi tyyppi lähipiirissä, joka ymmärtää tätä puolta. Pitäisi varmaan perustaa kotikylään vintage-hörhöjen kahvikerho ja koota yhteen harrastajat. Etenkin kun alussa mainitun Oi Ihana Turhamaisuus -blogin "Maria" muutti samalle kylälle! Voitteko kuvitella! Että on meitä ainakin kaksi hörhöä täällä Toijalassa ihan todistettavasti, ja epäilemättä paljon enemmänkin. Maailma on niin pieni paikka. 

2. MITÄ INTOHIMO TARKOITTAA SINULLE?

Nyt ei varmaan puhuta parisuhdeintohimosta? :D Intohimo tarkoittaa tekemisen riemua. Se puhdas ilo siitä, että tekee itselle mieluisaa juttua ja saa ennen kaikkea toteuttaa itseään. Se on huikeaa. Minulla on tapana tehdä asioita joko täysillä tai ei ollenkaan. En viihtyisi töissä, jossa olisin vain töissä, vaan suhtaudun myös työhön intohimolla. Terrierimäinen get shit done -tunne on parasta mitä tiedän. 

3. MITÄ TEET RENTOUTUAKSESI?

Rentoutuminen, onko se jotain syötävää. Tällä hetkellä teen paljon töitä ja koko elämä yhtä isoa kiirettä, etten harrasta oikeastaan mitään säännöllistä rentoutumista. Tiedän tiedän, näin ei pitäisi olla. Saan myös kuulla tästä jatkuvasti lähipiiriltä, mutta ehkä en vain kaipaa sen erityisempää rentoutumisjumppaa. Mutta jos totta puhutaan, tarvitsisin omastakin mielestäni jonkun säännöllisen harrastuksen. Lukupiirin tai jotain, missä tavata muita ihmisiä ja nollata aivot. Ehkä se vintage-kahviseura ei olisi paskempi idea. 

Viime aikoina neulominen on ollut mielettömän innostavaa, mutta se ei kyllä ehkä käy vielä ihan rentoutumisesta, kun innoissani tikutan menemään ja sormet tuntuvat nivelreumalta. Ehkä tämä joskus siirtyy rentoutusosastolle, kun oppii tekniikkaa tarpeeksi?

Tiimikaverini yrittää saada minut innostumaan mindfulnessistä. En osaa :,D ehdin session aikana suunnitella lähipiirin joululahjoista kuusenkoristeisiin ihan kaiken! Time well spent! Alle 100 yötä jouluun!

En usko, että on olemassa jokin tarvittava standardimäärä "rentoutumista". Kunhan nukkuu tarpeeksi. 

4. VIIMEISIN MATKASI?

Oi lumoava Islanti! Tuo karu mutta kaunis saari oli meidän 10-vuotishäämatkakohde eli kerran elämässä -luokan reissu. Islantijuttuja voi lueskella Islanti-tunnisteen takaa. 

5. MATKUSTATKO YLEENSÄ YKSIN VAI RYHMÄSSÄ?

Lähes poikkeuksetta ryhmässä, mutta voisin erittäin mielelläni matkustaa myös yksin. Viihdyn yksin loistavasti. Silloin saa haahuilla vailla aikatauluja. Jos minulla ei ole ryhmäpaineesta johtuvia aikatauluja, saatan unohtua paikkoihin useiksi tunneiksi tuntematta nälkää tai janoa :D Ryhmän / parin kanssa matkatessa joku pitää huolen siitä, että syön säännöllisesti. 

6. UNELMAKOHDE, JONNE OLET AINA HALUNNUT MATKUSTAA?

Tämä voi tulla vähän puskista, mutta Itä-Suomi. En ole käynyt Itä-Suomessa aikuisiällä! Haluan käydä Imatralla, Savonlinnassa (Olavinlinna!), Punkaharjulla ja piipahtaa samalla reissulla rajan toisella puolella luovutetussa Karjalassa. Isoäitini on karjalainen, ja siksi haluan käydä Kurkijoella. Ja tietysti Viipurissa! Historiallisia seutuja historianörtille. Road trip!

7. MIKÄ ON VIIMEISIN KIRJA, JONKA OLET LUKENUT?

Carlos Ruiz Zafónin Taivasten Vanki. Tai siitä on vielä 1/3 lukematta, mutta ei ole kauaa. Olen tahkonnut läpi kirjailijan Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjaa ja uponnut niin syvälle historialliseen Barcelonaan ettei tosikaan. En olisi ajatellut, että syvennyn vapaaehtoisesti lähes kauhukirjallisuuden puolelle meneviin teksteihin, mutta niin vaan kävi. 

8. MIKÄ ON LEMPIKIRJALLISUUDENLAJISI?

Historialliset romskut uppoavat parhaiten, ja tietysti dekkarit, mutta luen ihan mitä vain. Tietokirjoista chicklittiin, kaikki menee. On oikeastaan parasta, että kaveri nakkaa syliini kirjan ja käskee lukea. Näin ei koskaan tiedä mihin ryhtyy, kuten nyt kävi esimerkiksi Carlos Ruiz Zafónin kanssa. Näin tulee astuttua pois mukavuusalueelta, joka puolestaan vie ihan uusiin elämyksiin ja seikkailuihin. 

9. MITÄ TYKKÄÄT JAKAA SOSIAALISESSA MEDIASSA?

Tyyliä, puutarhajuttuja ja kaikkea kepeää sekä hassutteluja. En jaa syvintä henkilökohtaista elämääni tai suruja&murheita missään some-kanavassa. Olen kyllä melko avoin tyyppi, mutta vedän rajan perinteisesti siihen etten jaa somessa mitään, mitä en voisi kertoa ventovieraalle bussipysäkillä.

Myös tyttäremme saa kasvaa aikuiseksi niin, ettei hänestä ole yhtäkään tunnistettavaa kasvokuvaa somessa, ei edes vanhempiensa henkilökohtaisissa FB-profiileissa. Haluan taata Annille valinnanvapauden tässä asiassa ja se päätös pitää. En kuitenkaan juokse foliohattu päässä tuomitsemassa muiden tapaa elää somessa, sillä ei ole olemassa ainoaa oikeaa tapaa toimia. 

10. MIKÄ ON SUHTEESI ASUINPAIKKAASI?

Toijala best! En vaihtaisi maisemaa mistään hinnasta, olen löytänyt kotipesäni. Täällä asuu puolet suvustani ja toinen puoli asuu viereisellä kylällä. Nuorena halusin ajatella, että olen maailmankansalainen, joka asuu koko elämänsä keskellä kaupungin sykettä (ja mielellään ulkomailla). Pääasia, että pääsee landelta veks. Hahah, voi Niina. On oikeastaan aika hienoa huomata, kuinka omat ajatukset ovat olleet niin ehdottomia, mutta kuinka ikä ja elämänkokemus on väistämättä muuttanut näkemyksiäni. Takkia saa ja pitää kääntää, kun perspektiivi kasvaa. Suurkaupungeissa on aina ja ikuisesti mahtavaa vierailla, mutta asuinpaikkani täytyy olla jossain ihan muualla. Akkuni latautuvat maaseudun rauhassa ja maisemissa, eikä kaupassa tarvitse jonottaa (tämä on tärkeää :D).

Tykkään erityisesti siitä, että omalla kylällä on nykyään tutut henkilöt kassoilla, kirppiksen pitäjänä, kauneushoitolan Jenni tietää suunnilleen kaiken elämästäni ja omaan suutariin voi aina luottaa. Tällaisessa ympäristössä haluan kasvattaa myös tyttäremme. Yhteisö tuo turvaa. Nuorena minua ahdisti se, että kaikki tuntevat toisensa, mutta nyt vaalin sitä. 

11. MITÄ HALUAISIT EDISTÄÄ MAAILMASSA?

Yhteisöllisyyttä ja kiltteyttä. Maailmassa on hengästyttävän paljon asioita, jotka kaipaavat muutosta. Missihenkinen "and world peace" -vastaus ei ole ihan sitä konkretiaa, mitä me tavalliset tallaajat voisimme juurikaan toteuttaa. Siksi valitsin yhteisöllisyyden ja kiltteyden. On sydäntä särkevää lukea uutisia siitä, kuinka moni nuori tai vanhakin putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle siksi, ettei ole työkykyinen tai hetkellisesti täysin kykeneväinen huolehtimaan omista asioistaan. Tukiverkolla on äärimmäisen tärkeä merkitys lähes jokaisessa vaiheessa elämää aina vauvasta vaariin. Jos ihminen ei pysty itse kannattelemaan itseään, eikä ympärillä ole vahvaa tukiverkkoa, yhteisöistä täytyy löytyä apua. 

Inhoan ajatusmallia, jonka mukaan kaikki saavat huolehtia omista asioistaan ja avun pyytäminen on häpeäksi. Pyydä apua, saa apua. Se ei vaadi sen kummempaa, korkeintaan asenteiden tuulettamista. Diggaan "pikkukylämeiningistä", sillä se on oikeasti ihan hyvä asia, että kaikki tuntevat kaikki. Ei aina, mutta usein. 

Kiltteydellä on yleensä hieman huono klangi - mutta kiltti saa olla myös jämäkkä. Kiltti ihminen ei ole lapanen, jonka yli itsekkäät kävelevät. Kiltti ihminen vain ymmärtää ottaa huomioon muutkin, eikä keskity kaivelemaan omaa napaansa. On aina hyvä miettiä sitä, miten oma käytös vaikuttaa ympäröivään todellisuuteen. Jokainen voi myös itse valita, edistääkö omalla käytöksellään hyvinvointia vai ei - onko ok puhua muista ihmisistä ilkeästi selän takana, netissä tai olla ottamatta kaveria mukaan leikkeihin ja työyhteisöihin.

Kiltteys ja osallistaminen ei maksa mitään, se on ihan ilmaista hyvinvoinnin edistämistä. 

Loppuun vielä avoin haaste muille bloggaajille, ota tästä kysymykset haltuun ja naputtele vastauksesi :)

Ps. en pysty katselemaan vanhoja valokuvia ilman huutonaurua... kaikenlaista sitä on tullutkin ylleen vedettyä. No, ei ainakaan ole ollut tylsää. 

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 | 

Ihania vanhoja kuvia! Tulipas ihan nostalginen fiilis :D Olis kiva nähdä enemmänkin kuvia aikaisemmilta vuosilta, oon lukenut sun blogia teidän häistä asti ja muistan monet noistakin kuvista!

Vierailija
2/7 | 

Hei! Suosittelen Road Tripiä Itä-Suomeen länpimästi. Punakaharju on kaunis paikka ja kannattaa poiketa Cafe Rantakivessä ja yöpyä Kermiäellä Ollila b&b:ssä. Tuolla yöpymispaikassa on kotieläimiä ja järvi vieressä.

Vierailija
3/7 | 

Komppaan edellistä ja suosittelen lämpimästi vielä syvemmälle itä-Suomeen matkustamista. Road trip Pohjois-Karjalaan saattaisi myös helliä karjalaisia juuriasi?

Halina
4/7 | 

Hahaa muistan hyvin nää kaikki kuvat! :D Kiva muutenkin tälläinen vanha kunnon blogihaaste (niitä taisi olla mm. "Kuvaa käsilaukun sisältö" ja "kerro koko päivä kuvina"-tyyppisiä kanssa?) :D Olen aina tykännyt sun tyylistä pitää blogia, jatka samaan malliin! <3

Eeppuli
5/7 | 

I-H-A-N-I-A nämä vanhat kuvat! Oon seurannut sun blogia ammoisista Amurin ajoista asti, joten nämä osuu mun kohdalla täysin maaliin :) Muistan yhden sinisen Gina Tricotin trikoomekon, jonka ostin susta inspiroituneena joskus silloin kymmenen vuotta sitten. Oli hyvä ostos! Edelleen palaan kerta toisensa jälkeen sun blogiin, joten kiitos, että jaksat tätä pitää hengissä <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tänään on minun ja mieheni 10-vuotishääpäivä. Yhteisiä vuosia on kertynyt jo kolmetoista. Se on ihan hullua, sillä tuntuu kuin olisimme vasta tavanneet! Edellinen lause ei ole mitään romanttista hattaraa, vaan olen oikeasti sitä mieltä, että aika on kulunut aivan hurjaa kyytiä. 

Ajattelin kirjoitella aiheesta pari sanaa, kun hetki sitten yksi teistä lukijoista mainitsi, että on lukenut tätä blogia häistämme asti. Kymmenen vuotta! 

Paljon asioita on vuosien aikana muuttunut, käytännössä koko elämämme. Kun tapasimme, olimme molemmat huolettomia nuoria vailla sen suurempia velvollisuuksia kuin että joka päivä piti yrittää muistaa syödä. Nykyään meillä on 5-vuotias maailman ihanin tytär, vanha omakotitalo huollettavana ja vakituiset työt. Ja ryppyjä naamassa! Toivottavasti ovat muodostuneet pääosin ilosta.

Yhteiskuvien välillä on 12 vuotta. Tyyli on hieman eri kummallakin :,D Sanoisin, että muutos on hyvästä niin elämän kuin muodin osalta.

En koe, että olisimme avioliittoasioissa vielä missään määrin konkareita, mutta kyllä kymmenen vuottakin on jo matka. Se on vaatinut kummaltakin rakkautta, tahtoa olla yhdessä ja aina silloin tällöin pitkää pinnaa sekä kykyä kompromisseihin. Missään vaiheessa minusta ei ole tuntunut siltä etteikö tämä olisi ikuista. En toki ole naiivi, mutta tässä asiassa taidan kuitenkin olla vaaleanpunaiset lasit silmillä. 

Se on oikeastaan hassua, että näin erilaiset temperamentit ovat löytäneet yhteisen sävelen. Vaatii jonkin verran yritystä, että saa minut suuttumaan oikein kunnolla. Pienet räiskymiset kuuluvat toki työkalupakkiini, mutta muuten olen kuin tulivuori joka kehkeytyy hitaasti, mutta sitten kun lähtee, niin lentokoneet lopettavat lentämisen koko maailmassa. Saku taas on geysir, joka kiehahtaa usein muttei pitkään (perheen drama queenin tittelistä käyvät tasaväkistä taistoa isä ja tytär). Muuten mies on harkitseva ja lämpenee uusille ideoille hitaammin, kun taas itse olen jo menossa kun joku edes ehdottaa muutoksen mahdollisuutta. Sopiva balanssi löytyy yleensä helposti, kun sitä on vuosikausia harjoiteltu :D 

Ehkä yhteisen elämän lutviutuminen johtuu kuitenkin lopulta siitä, että olemme täysin samanlaisia arvoiltamme. Erilaiset ihmiset toimivat yhteen, kun arvomaailma kohtaa. 

Kippis tinahäille, toivottavasti edessä on vielä paljon yhteisiä vuosikymmeniä <3

Kommentit (12)

Sanna U
1/12 | 

No kappas! Meidänkin virallinen hääpäivä on tänään. Tullaan 5 vuotta perässä. Hyvää hääpäivää!

Vintti / Kehräsaari
2/12 | 

Mä muistan tän, ja paljon aikaa noilta ajoilta ja ennen.
Vanha blogistania ❤️

Lämpimät onnitteluni!

MM
5/12 | 

Hyvää hääpäivää! Ihana postaus! Olen seurannut blogiasi jo ennen kuin menitte naimisiin ja tämä on ainoa blogi jota edelleen seuraan siltä ajalta. Osaat kertoa asioista mielenkiintoisesti ilman, että avaat asioita liian henkilökohtaisella tasolla.  Tykkään ja toivottavasti jatkat blogia vielä pitkään!

Hellu
6/12 | 

Onnellista avioliittoa jatkossakin! Oon ollut blogin lukijana jo ennen kuin avioiduitte. Ihana blogi ja ihana perhe! 

Daisy
7/12 | 

Minäkin olin jo ennen häitäsi blogin lukija ja edelleen matkassa! :) Musta on ihana seurata, miten sun elämäsi muuttumisen myötä tää blogikin on muuttunut.

LA
9/12 | 

Sama reaktio tuli, ettei häistä voi olla 10v!
Muistan sen postauksen :)

Onnea onnea onnea <3

Btw. Tein ystävääni vaikutuksen kun tiesin hänen ostamiensa Parikka kenkien nimen (itse en ole muotiharrastaja, mutta tarttuu tässä vuosien varrella jotain takkiin, esim sun hääkenkien nimi ;))

Virpi
10/12 | 

Paljon onnea, olette aivan mahtava pari! Muistan teidän kauniit hääkuvat vanhasta blogista. Voi että, taisin alkaa seuraamaan blogiasi vuoden 2009 keväällä. Ekaksi bongasin sinut jonkun lehden sivuilta. Sinulla oli lehdessä DIY-osio, ja sinun tyyli iski minuun niin kovaa, että päädyin blogiisi ja täällä yhä ollaan, iloisesti mukana. :)
Se on jännä, miten oma elämä on kehittynyt ja edennyt jotenkin blogin rinnalla. Tarkoitan, että muistan selvästi tilanteita elämästäni vuosien varrelta, joihin liittyy sinun kirjoittamat jutut ja esimerkiksi tyylit/kuvat. Miehenikin tietää hyvin ketä ovat "Nelliinan Niina ja Saku". :D
Me ollaan oltu yhdessä helmikuusta 2007, joten ensi vuonna tulee 13 vuotta yhdessä. Naimisiin ei ole vielä päästy, mutta minullakaan ei ole mitään ajatuksia siitä, etteikö tämä olisi ikuista (kauniisti sanottu Niina). Ja pakko vielä sanoa, että minuakin on pienestä asti kiehtoneet tietyllä tavalla synkkyys, mysteerit, hautausmaat, noidat, goottilaistyyliset rakennukset ym, ja aina olen halunnut Skotlantiin. Muistan teidän reissupostauksia sieltä ja niiden inspiroimana lähdettiin sinne ekaa kertaa v. 2016. Siitä tuli heti meidän molempien lempparipaikka ja nyt siellä onkin käyty jo muutaman kerran ja uutta reissua on suunnitteilla.
Joten hurjasti onnea teille, kiitos tosi paljon näistä vuosista myös meidän kanssa ja toivottavasti jatketaan vielä kauan yhdessä mekin täällä blogimaailmassa. <3
Kun on kasvanut aikuiseksi tässä samalla (silloin 19, nyt 29), tällä kaikella on erityinen paikka minun sydämessä.

Sarru
11/12 | 

Mä muistan sut jo Tyylitaivaan ajoilta :D itekin pari kuvaa sinne postasin ja mietin blogin perustamista, mutta meni pupu pöksyyn.. hauska miettiä minkälaisessa elämäntilanteessa sitä nyt olis, jos olisi nykyisin muotibloggari ;)

HennaR
12/12 | 

Voi apua! Mä olen lukenut blogiasi jo ajalta ennen kuin menit naimisiin. Olen nyt 26-vuotias, kuinka pieni olenkaan ollut aloittaessani blogisi lukemisen :D Nelliina on ollut seurassa koko aikuisiän ja vähän enemmänkin. Huikeaa. Iso kiitos siis sinulle ja onnea ihanalle parille :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sain ilokseni kirjoittaa parhaillaan kaupoissa olevaan Kodin Kuvalehteen aukeaman jutun vintage- ja kirppisaiheella, joka on lähellä sydäntäni. Numero löytyy kaupoista vielä huomenna keskiviikkona, torstaina ilmestyy uusi lehti. Hatara muistini unohti koko asian, sillä jätin jutun toimitukseen jo aikaisin keväällä ja Italian lomalla ajatukset olivat tietysti siellä. 

Mutta vielä ehtii, ja aurinkoisessa lehdessä on tyypilliseen tapaan paljon luettavaa ja ihasteltavaa:

Saanko ihan vähän fiilistellä tuota lehden sivulla olevaa lasikuistia, joka näyttää täydelliseltä paikalta viettää hiljalleen pimeneviä iltoja. En vielä sano sitä sanaa, mutta aamuisin anivarhain ulkosalla on jo kirpeyttä sekä tuoksu on erilainen kuin alkukesän raikkaus. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010