Kirjoitukset avainsanalla kotimaanmatkailu

Meille osui Leville viikko, jolloin taivas oli pääasiassa pilvessä ja sateli hiljalleen lunta. Onneksi kuitenkin yhtenä päivänä ehti ihailla koko pohjoisen valon kirjon, kun perjantaina aurinko muodosti kauneimmillaan pilarin.

Yhden päivän aikana valo vaihteli joka tunti, tämän postauksen kuvat ovat hyvä osoitus siitä. 

Tässä seuraavana Sammun tupa, kiva retkikohde Levillä. Pienen kahvituvan pihalla saa ihastella poroja ja sisällä nauttia kupposen kuumaa. Mikäs sen mukavampaa kauniina talvipäivänä. Pihaan pääsee sekä autolla, kelkoilla että suksilla. 

Tuona päivänä oli aivan hyytävän kylmä, yritän kuvassa epätoivoisesti piilottaa paljasta kättä kainaloon, ettei se jäädy kuvan ottamisen aikana :,D 

Jos ei laskettele, kannattaa ajella näköalaravintola Tuikkuun autolla maisemien ihastelua varten. Lasketteluporukat saavat tietysti kaupan päälle upeat tunturimaisemat, mutta onneksi meillä muillakin on mahdollisuuksia. Tuikkuun vie autotie perille asti, ja gondolihissiinkin voi ostaa kertaliput ja huristaa huipulle. 

Auringonpilari on entistä hienompi tunturilta katsoessa. Kuva ei tee oikeutta. Kotimatkalla näkyi vielä toinenkin haloilmiö, aurinkoa sivuavat kaaret. Harvemmin täällä etelässä näkee kahta erilaista haloa päivässä. 

Vaikka Lapissa päivä on lyhyt, perjantaina tuli saatua valohoitoa koko viikon edestä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Senttu
1/1 | 

Kauniita kuvia. Mä en ole koskaan käynyt Lapissa talvella. Koska ei lasketella tai hiihdetä niin on vähän sellainen jumiutunut ajatusmalli, että mitä siellä sitten tekisi, mutta ehkä sitten vain ihastelisi maisemia.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos yhtä täytyy suositella Levi - Ylläs akselilla, niin Lapland Hotelsin SnowVillagea eli lumikylää. En olisi uskonut, että lumi- ja jääveistokset voivat olla näin vaikuttavia!

Elämyksellisen talvihotellin kantavana teemana on tällä kaudella TV-sarja Game of Thrones. Oma historiani kyseisen sarjan kanssa on sellainen, että katsoin ensimmäisen kauden sarjamaratonina, jonka jälkeen totesin, etten jatka enää. En vain pystynyt katsomaan niin raakaa sarjaa, joka ylsi julmuuksissa niin sanotusti nextille levelille. Mutta jos siirtää sivuun em. asian, voin antaa pisteet visuaalisuudesta. 

Tähän visuaaliseen petojen täyttämään fantasiamaailmaan lumikylän teema nojautuu. 

SnowVillage on noin tunnin ajomatkan päässä Leviltä, keskellä metsää. Moni tulee paikalle myös moottorikelkalla, sillä Ylläs - Levi kelkkareitti kulkee lumikylän ohi.

En oikein tiedä mitä odotin etukäteen, mutta en todellakaan osannut varautua näin valtavan laajaan kokonaisuuteen. Lumikylän etupiha oli yhtä suurta valkoista muuria, joten sekään ei valmistanut kokemukseen. 

Sitten kassan kautta ja sisään. Pidin ensin sisäänpääsyä kalliina (aikuiset 17,50 ja 4 - 14 v. lapset 10 euroa), mutta jouduin pyörtämään puheeni. Oli todellakin hintansa väärtti minulle, joka astui ensimmäistä kertaa aikuisten lumilinnaan.

Seurueemme lapset olivat aivan haltioissaan astuessaan jännästi valaistuun käytävään:

Käytävän jälkeen avautui näkymä jääbaariin, jossa halukkaat voivat nauttia virvokkeita. Baarialueen jälkeen pääsi sukeltamaan vielä syvemmälle tunneleihin, useaan eri suuntaan. Seinistä löytyi karttoja, joten eksymistä ei tarvinnut pelätä. 

Alueen laajuus alkoi pikkuhiljaa hahmottua, kun uusia huoneita tuntui löytyvän joka mutkan takaa. 

Lumiveistosten kokoluokkaa voi hahmottaa tuosta yllä näkyvästä kuvasta, jossa törötän michelinukkona. Lumikylään on syytä pukeutua lämpimästi, sillä sisälläkin on (luonnollisesti) kylmä. Veistosten yksityiskohtaisuus oli hämmentävän tarkka. On oikeastaan surkeaa ajatella, että nuo teokset sulavat lopulta pois. 

Sarjan eri hahmoille oli omistettu huoneita, joihin kuljettiin jääovien lomasta. Näissä huoneissa on mahdollisuus myös yöpyä, jos kaipaa hieman erilaista hotellia. Huone varataan Lapland Hotelsin sivuilta. En tiedä miten osaisin nukkua, jos sängyn yläpuolella hohtaisi siniset silmät tai lohikäärme!

Näissä kuvissa näkyy vain murto-osa paikan lumi- ja jäätaiteesta. Lumikylästä löytyy myös jäinen elokuvateatteri sekä kappeli, joten naimisiinkin lumen ja jään keskellä on mahdollisuus hilpaista. 

Iso suositus tälle nähtävyydelle, jos Levin ja Ylläksen suunnalla liikutte.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Viime vuonna oli myös GoT-teema ja oli kyllä hieno! Sama fiilis aluksi, tuntui kalliilta muttei todellakaan lähtiessä tuntunut siltä että olisi harmittanut maksaa sisäänpääsystä.

Vierailija
2/4 | 

Tuo Levin lomakylä on puhdas kopio Kemin lumilinnasta. Lumihotelli, kappeli, jääveistokset ovat Kemissä hyvin samanlaisia, tosin linnan teema vaihtuu Kemissä joka vuosi. Tosin voi olla että Kemikin on ideansa jostakin hankkinut, harvoinhan mikään asia syntyy täysin tyhjästä...

Herb
3/4 | 

GoT on aluksi ihan järkyttävän raaka, esim. kultainen kruunu on jättänyt mulle ikuiset traumat:D Mutta muistaakseni jo toisella tuottarilla helpottaa, ja sarja onkin yksi parhaista:) Mahtavan näköisiä veistoksia kyllä.

Jep
4/4 | 

Sarja on todellakin yksi parhaista, mutta en kylla sanoisi etta raakuus helpottaa. Itseani se ei onneksi ole hairinnyt liikaa, vaikka joidenkin ihmisten julmuus ja toisten kohtalot kylla on aika omaa luokkaansa ja ahdistaviakin. Ehka siksi kun kyse on kumminkin fantasiamaailmasta ja joukossa on hyviakin tapauksia, asia ei ole ollut ongelma, en tieda. Aikonaan en pystynyt katsomaan Kellopeli appelsiinia raakuuden vuoksi... mieleeni on jaanyt kohta, jossa silhuetteina nakyvat kaukana olevat hahmot potkivat maassa olevaa ihmista, jostain syysta tama oli se kohta jonka jalkeen en voinut enaa jatkaa. Jotenkin se tuntui liian aidolta, niin kuin olisi itse ollut todistamassa tapahtumaa eika katsomassa taide-esitysta. Olin sillon tosin nahnyt aika paljon vahemman ruutuvakivaltaa, mutta olin aikuinen kumminkin. Voi olla etta ehka nyt katsoessa ihmettelisin aiempaa reaktiotani.
Maailmat, joissa jollain tavalla kaikki on pahoja ja maailma ruma, ei viehata ja alkaa ahdistaa sen verran etta en halua katsoa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meillä oli lauantaina kohtuullisen kivat maisemat välillä Oulu - Rovaniemi - Kittilä, talvinen Lappi antoi parastaan. Vaaleanpunaisia pilviä, kalpea aurinko ja luminen luonto. Ikävä kyllä tämä herkku loppui kuin seinään heti kun pääsimme määränpäähän eli Leville. 

Pahoittelut rakeisista kuvista, kyseessä on yhdistetty etätyö- ja talvilomaviikkoni, ja tähän asti olen tehnyt vain töitä eli kuvauksellisissa kohteissa ei ole valoisan aikaan tullut vielä käytyä. Mutta toivottavasti ehdin loppuviikolla vähän vapaallekin. Ei tarvitse kuitenkaan olla huolissaan työriippuvuudesta (tai no, ehkä vähän minun tapauksessani), minulla ei vain ole vielä talvilomakertymiä, ja siksi järjestely elää työtilanteen mukaan. 

Etätyömajani on kuitenkin täyttä timanttia, onnea on firman mökki ja etätyömahdollisuus ylipäätään. Mukana reissussa kun on monta muuta iloista lomailijaa eli perhe ja ystäviä.

En edes muista koska olisin viimeksi käynyt Levillä, ja täällähän on ihan täysi alppikylämeininki keskustassa! Pienimuotoisemmin toki kuin mitä näkyi viime kesänä Itävallan Alpeilla, mutta varsin pätevä lomakeskus joka tapauksessa. Seurueen lapsiosasto on ihan pähkinöinä Levin pulkkamäkimahdollisuuksista, siinä missä minä taas haaveilen kylpylästä ja pitkistä lumikenkävaelluksista. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Matka muinaiseen Suomeen

Löysin satunnaisvierailulla kirjakauppaan niin mielenkiintoisen tietokirjan, että olen viihtynyt nenä kartassa siitä lähtien. Kuinka paljon muinaismuistoja kotiseudultani löytyy ja mitä täällä on tapahtunut tuhansia vuosia sitten?

Me tavalliset kuolevaiset miellämme historiaa helposti vain muutama vuosikymmen tai sata taaksepäin. Mutta kuitenkin ensimmäiset asukkaat saapuivat tänne jo 11 000 vuotta sitten jääkauden päätyttyä. Miten Suomessa asuttiin tuolloin ja onko siitä mitään jäljellä, näihin kysymyksiin vastaa Ilari Aallon ja Elina Helkalan kirja Matka Muinaiseen Suomeen.

Olen ollut aina kiinnostunut paikallishistoriasta ja historiasta ylipäätään. Rantalomien sijaan viihdyn reissuillani homeisissa hautakammioissa ja vanhoilla linnavuorilla. Ehkä juuri siksi tämä kirja kolahti. Varsinainen napakymppi. 

Suomen historian aikakausien lisäksi sivuilta löytyy paljon mielenkiintoista tietoa ja kuvia suomalaisten pyhistä paikoista, kalmistoista, kalliomaalauksista ja vanhoista linnoituksista. Muinaisessa Suomessa on loitsittu, kunnioitettu pyhiä lähteitä, rakennettu jatulintarhoja ja palvottu kiviä. Vainajat on milloin poltettu, upotettu lähteeseen, haudattu saariin, laitettu punamultaan, tai päälle on ladottu hiidenkiukaita. Kunnes kirkko pakotti luopumaan moisista pakanatavoista ja hautaushommat siirrettiin kirkkomaille sakon uhalla.

Tämä kirja on suorastaan täydellinen matkaopas muinaiseen Suomeen. Elävän tarinoinnin ja hyvän kuvituksen perusteella on helppo napsia retkikohteita omalle listalle. On ilo asua Hämeessä, joka tuntuu olevan pullollaan hienoja muinaiskohteita, mutta yhtälailla historiallisia paikkoja löytyy ympäri maan. Suurin osa muinaisista nähtävyyksistä löytyy luonnosta, jolloin ne ovat meistä jokaisen saatavilla. Museoillakin on aikansa ja paikkansa, mutta kevät on parasta retkiaikaa olla ulkona luonnossa, joten ylös, ulos ja historiaan sukellus!

Jos kirjaa ei satu olemaan käsillä juuri nyt, Museoviraston muinaismuistorekisteri löytyy osoitteesta: www.kyppi.fi ja karttasovellus www.muinaismuistot.info toimii hyvänä täsmäoppaana. Oli hauskaa löytää jo pelkästään omasta kotikylästä ties miten monta kohdetta, joiden olemassaolosta en ole tiennyt mitään! Ja toisaalta on ollut huimaa ymmärtää, että lapsuuden leikkipaikat ovat olleet muinaisia kivikautisia asuinpaikkoja ja Rapolan linnavuoren varoitusmerkkitulikiviä. Olin lapsena sitä mieltä (ja olen edelleen) että kyseisten siirtolohkareiden alta kävi tie aliseen maailmaan. 

Kommentit (1)

Sun blogi on paras
1/1 | 

Viime vuonna ilmestyi toinenkin kiinnostava kirja, Suomen kansan pyhät paikat. Aiemmin sinunkin palstallasi mainittu kirja Ikimetsien sydänmailla alkoi kuitenkin vähän tuntua plagiaattimaiselta kun olin lukenut Paula Havasteen Maan vihat ja Tuulen vihat. Havaste ei myöskään sorru laittamaan ihmisten suuhun sellaisia ilmaisuja, joita siihen aikaan ei mitenkään ole voinut olla kuten tuon toisen kirja kirjoittaja, jotkin asiat särähtivät aika pahasti korvaani. Valitettavasti naisten kirjoittamat kirjat vaan enemmän mielletään viihteeksi ja nuorikin miespuolinen saa automaattisesti enemmän arvostusta. Havasteen kirjat kuvaavat tietysti asioita myös enemmän naisnäkökulmasta. Tietoa muinaisuskomuksista ja historiasta toki hyvin molemmilla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2019
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat