Kirjoitukset avainsanalla Bloggaaja kylässä

Kaupallinen yhteistyö

- Kaupallinen yhteistyö: Akaan kaupunki

Kotikaupunkini Akaan lempinimi on Suomen Hunajapääkaupunki. Nimi ei ole pelkkä markkinointitempaus, vaan Akaa ja sen kolme kylää ovat yksi iso suunnitelmallinen kaupunkimehiläistarha, jonka parissa on uurastettu jo 10 vuotta. Hunajateema näkyy kaupunkimme sloganissa, ilmeessä ja tapahtumissa.

Mitä kaupunkimehiläistarhaus sitten tarkoittaa, siitä kävin ottamassa selvää. 

Sain kunnian vierailla paikallisen mehiläistarhaajan, Risto Niilimäen, luona tutustumassa mehiläistarhauksen saloihin. Tuosta elokuisesta aamupäivästä tuli yksi koko kesän parhaita. Olen toki tiennyt, että hunajan tuottaminen vaatii paljon käsityötä, mutta nyt asia kirkastui toden teolla. Arvostus alaa kohtaan nousi, jos ylipäätään mahdollista, entistä korkeammalle. 

Siinä ei kauaa ehtinyt Toijalan likkaa jännittää, kun ensimmäisenä käteen ojennettiin perinteinen mehiläishoitajan puku. Se samainen valkoinen suojavaate, joka on itselleni tuttu enimmäkseen elokuvista. Varmistin leuan alle jäävän tarran noin 10 kertaa, ennen kuin vakuutuin sen olevan kunnolla kiinni...

Sitten marssin Riston perässä pesiä kohti ja valmistauduin kohtaamaan silmästä silmään satoja tuhansia mehiläisiä. 

Miksi mehiläistarhalla käytetään savua?

Risto kertoi, että normaalisti savua ei tarvitse mehiläisten kanssa lainkaan, sillä ne ovat kuulemma varsin leppoisaa väkeä. Mutta näin elokuussa sadonkorjuukaudella paperimassasavua voi tarpeen mukaan suhauttaa pesään. Elokuussa mehiläispesistä kerätään hunaja, ja sehän on selvä että pörriäisiä ottaa moinen ryöstely pattiin. Hoitaja tietysti korvaa hunajan menetyksen mehiläisille sokerivedellä, mutta keruuhetkellä kaverit ovat sitä mieltä, että nyt tapahtuu ryöstö. 

Savua ei tarvita kuin pieni määrä, jolla mehiläiset harhautetaan luulemaan että pesää uhkaa metsäpalo. Kun metsäpalovaroitus on kiirinyt pesän läpi, jokainen kynnelle kykenevä mehiläinen syö parin päivän edestä hunajaa siltä varalta, että on pakko ottaa hatkat. Kun mehiläinen on täynnä hunajaa, se ei pysty pistämään ja tällöin hunajan keruu helpottuu huomattavasti. 

Tässä yllä savutellaan vaakapesää. Vaakapesiä on suomessa noin 40 ja niitä käytetään esimerkiksi satoennusteiden tekemiseen. Risto seuraa pesän tilannetta tarkkuusvaa'an avulla ympäri vuoden.

Mehiläistarhan vuosikellossa riittää työtä vuoden ympäri

Mehiläistarhaajan vuosikellossa elokuu on kiireisintä aikaa. Sadonkorjuun aikana kerätään ja käsitellään kaikkien pesien hunajat sekä aletaan valmistella pesää talveen. Yhdestä pesästä tulee noin 39 kiloa hunajaa vuodessa, mutta siihen vaikuttaa tietysti ennalta arvaamattomat tekijät kuten sääolosuhteet.

Talvikaudella Risto tekee huoltotöitä ja huolehtii kaluston desinfioinnista. Kevään tullen aletaan odottelemaan mehiläisten puhdistuslentoa, jolloin pesässä alkaa sikiöinti ja sisälämpötilan täytyy pysyä yli 30 asteessa. Ylipäätään mehiläistarhaajan työ pitää sisällään jatkuvaa pesien tarkkailua - mehiläisistä kuulemma näkee heti, jos jokin on vialla. 

Risto tietää mistä puhuu, sillä miehellä on takana parinkymmenen vuoden kokemus alalta. Hän kouluttaa nykyään myös uusia mehiläistarhaajia. Risto itse päätyi aikoinaan mehiläistarhaajaksi, koska oli keksittävä mielekästä tekemistä eläkepäivien ratoksi.

Mehiläispesiä käsitellessä täytyy noudattaa varovaisuutta, etteivät asukkaat vahingoitu. Levyt poistetaan ja ladotaan takaisin aina samassa järjestyksessä.

Mehiläisiin on ylipäätään suhtauduttava kuin mihin tahansa kotieläimiin - niistä on pidettävä huolta vuoden ympäri. 

Suuri ja kaunis mehiläiskuningatar elää vuosia

Jos katsot tarkkaan yllä olevaa kuvaa, huomaat punaisella merkityn kuningattaren. Mehiläiskuningatar on pesän isoin mehiläinen, jonka tehtävänä on tuottaa yhdyskuntaan lisää jäseniä. Keskivertomehiläinen elää noin 35 - 45 päivää, mutta kuningatar saattaa hallita jopa viitisen vuotta. Mehiläistarhauksessa kuningatar vaihdetaan uuteen parin vuoden välein, että pesä pysyy elinvoimaisena. 

Seuraavassa kuvassa näkyy pieniä kuningatarkasvattamoja eli pesiä, joissa on kasvamassa uudet kuningattaret hoveineen. Kuningatarlaatikko on kuin minikokoinen mehiläispesä vartijamehiläisineen ja kuhnureineen. 

Riston verstaasta löytyi myös kiinnostava 1940-luvulla valmistettu olkipesä, jollaisia mehiläistarhaajat käyttivät ennen kuin nykyinen puinen pesämalli yleistyi.

Takana näkyvät modernit mehiläispesät on maalattu paikallisten alakoululaisten toimesta. Tuli aidosti hyvä mieli kun ihastelin lasten koristelemia mehiläispesiä - sympaattisilla ja tärkeillä mehiläisillä on sympaattiset pesät. 

Miten hunaja käsitellään lopulliseen muotoonsa

Hunaja on tuote, johon ei tarvitse lisätä mitään. Toki hunajaa voi maustaa esimerkiksi inkiväärillä, mutta perushunaja on yksinkertaisesti 100% hunajaa. Siitä on ainoastaan siivilöity pois mehiläisvaha ja mahdolliset roskat.

Riston mehiläistarhan 20 pesää tuottavat noin 1500 purkkia hunajaa vuodessa, joten se lasketaan harrastelijatoiminnaksi. Hunajan käsittelyyn tarvittavat laitteet ja vehkeet ovat pääasiassa käsityökaluja, paitsi keskipakoisvoimaa hyödyntävä hunajalinko toimii sähköllä. 

Seuraavassa kuvassa näkyy ihan ensimmäinen hunajan käsittelypiste, jossa poistetaan vahasinetit hunajakennojen päältä. Tämän jälkeen hunaja lingotaan kennoista irti. 

Hunajan käsittelystä syntyvä "jäte" on tietysti mehiläisvahaa, joka on suurimmalle osalle tuttu tuote vaikkapa kosmetiikasta. Sivutuotteena syntyvä mehiläisvaha kerätään tarkasti talteen ja lähetetään eteenpäin jatkokäsittelyyn. 

Valmiin hunajan maku riippuu siitä, missä kukissa pesän mehiläiset vierailevat. Akaan tarhoissa valmistuu pääasiassa monikukkahunajaa, eli ympäröivä luonto on pesien pölytyssäteellä varsin monimuotoinen.

Riston mielestä hunaja ei tarvitse muita mausteita, mutta hän valmistaa asiakkaiden toiveesta pieniä eriä inkiväärillä sekä eukalyptuksella maustettua hunajaa. (Eukalyptushunaja on taivaallista!). Lisäksi mehiläisiltä saadaa mm. pergaa ja siitepölyä.

Mehiläisten todellinen arvo ei ole mitattavissa hunajapurkeilla

Vaikka me tavikset helposti miellämme mehiläisten tuottavan vain hunajaa, moni unohtaa pölytyksen tärkeyden. On arvioitu, että mehiläisten pölytys on arvoltaan 11,5 kertainen verrattuna hunajaan. Koska Akaan kaupunkimehiläistarhaus kattaa kaikki alueen taajamat, voidaan laskea, että meille akaalaisille se tarkoittaa vähintään 25% parempaa satoa vuosittain. Omenapuiden suhteen sato saattaa parantua jopa 50%, jos lähistöllä on mehiläistarha. Vihdoin sain pätevän selityksen siihen, miksi meidän pihan omenapuut, marjapensaat sekä luumupuut tuottavat ihan valtavasti satoa! 

Onneksi Riston kaltaiset harrastelijatarhaajat pitävät yllä Akaan kaupunkimehiläispesäverkostoa, että meillä harrastelijapuutarhureilla, ja tietysti myös maanviljelijöillä, on jatkossakin meheviä satovuosia. 

***

Ps. Kaupunkimme perinteisiä Hunajahulinoita juhlitaan 31.8. - 9.9. ja ohjelmassa on esimerkiksi Paljujen Yö, Läheltä lähtee! -lähiruokatapahtuma, lukuisia työpajoja sekä tietysti sadonkorjuuteemainen Hunajatori 7.9., jossa on myynnissä paljon paikallistuotteita. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Kiitos tästä jutusta! Hunaja on minulle lapsuudesta arkipäiväinen tuttu. Isoisäni eläessään ja isäni nykyäänkin tuottaa hunajaa. Lapsena minua harmitti kaikkialla surraavat mehiläiset eikä hunajakaan maistunut. Poikkeuksen teki kuitenkin silloin loppukesän imeskeltävät vahakennot. Namskis! Näin kolmekymppisenä olen jo oppinut arvostamaan isäni harrastusta ja nautin hunajani vähän kaiken seassa. Suosittelen lorauttamaan paistettuun broileriin lusikallisen. Myös hunajakauraleipä on herkullista.
Mukavaa loppukesää ja hunajaista loppuvuotta!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pitkästä aikaa kutsuin itseni taas kylään kotimaiseen yritykseen, tällä kertaa Poikain Parhaat "glögitehtaalle" Tampereelle. Ihastuin palavasti Poikain Parhaat -käsityöläisglögeihin viime vuonna Suomen Kädentaidot messuilla, kun ostin myyntikojusta pari pulloa kotiin. Glögi on talvisten juomien Ferrari, ja aloitan kauden joka vuosi jo syyskuussa.

Hauska juttu sinänsä, että yrityksen asiakasvastaava Eeva laittoi minulle vähän messujen jälkeen viestiä, että haluaisinko saada maistiaisia glögeistä. Hän ei tiennyt, että olin jo ihan oma-aloitteisesti tutustunut tuotteisiin. Totesin silloin, että kiitos paljon, mutta olette myöhässä, koska ostin tuotteitanne ihan oma-aloitteisesti.

*kuvituskuvien 1,7 ja 8 juomat saatu blogin kautta PR-näytteenä.

Uteliaana ihmisenä toki kutsuin itseni silloin samaisella kerralla kylään, kun kerran tilaisuus oli. On äärimmäisen kiinnostavaa nähdä itse ja kertoa myös teille, millaista yritteliäisyyttä Suomesta löytyy. Vierailun ja glögitastingin ajankohta sovittiin tälle syksylle, kun kausijuoman valmistus on kuumimmillaan. 

Ja kuumimmillaan oli, huumaavan mausteinen tuoksu leijui ilmassa jo yrityksen parkkipaikalla!

Poikain Parhailla on matkaa takanaan vasta vajaa 2 vuotta, mutta siinä ajassa on tapahtunut melkoisesti. Pertti Hakalan ja Nikolas Jokisalon idea on lähtenyt lentoon sekä kovan duunin että onnistuneen tuotekehityksen myötä. Jälleenmyyntikanavia on jo yli 300 aina Cittareista pieniin käsityöläistuotteisiin erikoistuneisiin kahviloihin ja putiikkeihin. Tuotevalikoimakin on laajentunut glögeistä limppareihin, kahviin ja teetuotteisiin.

Alkumetreillä miehet keittivät ja pullottivat glögiä Nikolaksen asunnossa, mutta nykyään valmistus vaatii jo omat tilat. Tosin nekin uhkaavat loppua kesken, vaikka laajennusosa otettiin vasta hetki sitten käyttöön. Poikain Parhaat työllistää tällä hetkellä jo 9 työntekijää joko osa- tai kokoaikaisesti.

Pieneen glögitehtaaseen on hankittu puoliautomaattinen pullotuslinja, helpottamaan työntekijöiden urakkaa. Siitä huolimatta suurin osa prosessista hoituu edelleen käsityönä. Tällä hetkellä vuorokaudessa valmistuu keskimäärin tuhat pulloa.

Pääsin vierailun aikana maistamaan tänä syksynä markkinoille tulevaa kauniin keltaista tyrniglögiä (Halla), josta tuli heti suosikkini. Tuotekehityksestä vastaava Pertti hifistelee jatkuvasti erilaisten makujen kanssa, joten uutuuksia on takuulla odotettavissa myös jatkossa. 

Poikain Parhaat jääteetä löysin jo kesällä Cittarista, mutta limpparit eivät ole vielä osuneet silmään. Yleensä napsin kauppareissulla kaikki mahdolliset alkoholittomat juomauutuudet heti kotiin testikierrokselle.

Tastingissa pääsin maistamaan glögien lisäksi puolukkalimua, joka vei happamien makujen ystävän kielen mennessään. Hienovarainen hiilihapotus kruunasi juoman. Jos hapan on juttusi, tämä limonaadi kannattaa pitää mielessä. 

Vierailu & tasting oli kiinnostava retki kotimaisen käsityöläisyyden ja pienyrittämisen ytimeen. On ihan selvää, että hienon idean kylkeen vaaditaan sekä taitoa että hitunen hulluutta. Tältä porukalta edellä mainittuja löytyy, ja uskon, että latu on auki laadukkaille tuotteille myös jatkossa. 

Kiitos vierailun järjestämisestä Poikain Parhaat!

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat