Kirjoitukset avainsanalla Islanti

Islannin etelärannikko

Kun jatkoimme matkaa Kultaisen kierroksen jälkeen kohti eteläisintä Islantia, maisemat alkoivat muuttua radikaalisti. Piipahdimme ihastelemassa kaunista Seljalandsfoss-vesiputousta, jonka taakse pääsi kävelemään.

Jökulsárlon / jäätikkölaguuni

Jäätikkölaguuni mainitaan usein Islannin kauneimpana nähtävyytenä. Mielestäni se oli kauneuden lisäksi aavemainen ja jopa surullinen. Lahdella kelluvat jäävuoret ovat alkaneet irrota jäätiköstä noin 40 vuotta sitten. Siinä voi sitten kukin pohtia omaa suhdettaan ilmastonmuutokseen ja siihen, onko minulla oikeastaan enää oikeutta lentää Islantiin ihmettelemään maailman kauneutta. Katselin hiljaisia jäävuoria erittäin ristiriitaisin mielin. 

Jäälautat matkaavat lopulta laguunilta merelle, kunhan sulavat tarpeeksi mahtuakseen kapeasta kohdasta läpi. Meren puolella voikin sitten ihastella Diamond Beachiksi nimettyä rantaviivaa, jonka mustalle hiekalle huuhtoutuu pieniä jääkimpaleita.

Kesäkaudella jäätikkölaguunille voi ostaa venekyydin, jolloin pääsee ihastelemaan luontoa lähempää. Meidän vierailumme aikana oli kuitenkin koko viikon karsein keli, joten ihailimme hylkeitä ja jäävuoria rannalta käsin. Kuvista ei välity se, kuinka jäätävä tuuli ja vesisade tuona päivänä oli. 

Vaikuttavuudessaan jäätikkölaguuni on lähes epätodellinen, joten jos Islantiin asti menee, tätä paikkaa en jättäisi väliin. 

Reynisfjara black sand beach 

Islannin etelärannikon huikea rantaviiva oli kokonaisuudessaan elämys, jota en unohda ikinä. Massiiviset vuoret valuivat myrskyävään mereen ja tuuli riuhtoi kaiken tieltään. 

Tällä näköalatasanteella sai pitää piposta kiinni, tai vaihtoehtoisesti heittää sille hyvästit lopullisesti.

Kovin myrsky kohdallemme osui mustahiekkaisella Reynisfjaran rannalla, jonka sanotaan olevan Islannin vaarallisin ranta. Aaltojen voima on aivan käsittämätön, joten ei ihan oikeasti kannata mennä aivan rantaan asti. Tällä rannalla on kuollut ihmisiä, jotka aalto on napannut mukaansa. Meri ei äkkiseltään näytä siltä, etteikö sieltä voisi ihan hyvin uida takaisin, mutta se on petollista harhaa. Joten pysy turvallisen kaukana rannasta ja ihaile korviahuumaavaa pauhua, kun valkoiset vaahtopäät räjähtävät mustalle hiekalle.

Sateisena päivänä tuntui siltä, kuin olisi astunut mustavalkofilmiin. 

Black sand beachillä on myös kaunis laavakiviluola, jonka basalttiseinillä kukat kasvavat kuin amppeleissa. Kuvat on otettu kännykällä aivan kauheassa myrskyssä, joten laatu ei ole näissä ihan priimaa. Olen todella ihmeissäni, että puhelimeni on vielä hengissä :D

Pysähdy aina kun siltä tuntuu

Eteläisin Islanti oli maisemaltaan sellainen, että auton olisi voinut pysäyttää kilometrin välein. Road tripin hienous piileekin juuri siinä, että saa tehdä juuri kuten itse parhaaksi näkee: katsella vihreästä sammalesta hohtavia laavapeltoja, hiljentyä jäätikön edessä, patikoida vesiputouksen taakse, pysähtyä mustille rannoille, ihailla meritrolleja tai silitellä heppoja. Kaikki tämä yhden päivän aikana. 

Parasta etelässä on se, että turistimassat kääntyvät Kultaisen kierroksen jälkeen takaisin Reykjavikiin ja road trippaaja saa jatkaa matkaa kaikessa rauhassa. Vain kourallinen turisteja kiertää saaren ympäri, joten hengitystilaa riittää Seljalandsfossilta eteenpäin reilusti. 

Toisen matkapäivän päätteeksi lähtemättömän vaikutuksen teki myös ensimmäinen maistiainen Vatnajökullista, jota on ihmetellyt karttapallon valkoisena alueena jo ala-asteikäisenä. Vaikka suomalaiselle lumi ja jää ei ole kovin eksoottista, vuorilta valuva jäätikkö oli kuitenkin vaikuttava. 

Toinen yöpaikkamme oli Hoffissa, Vatnajökullin kainalossa. 

Kyllä kelpasi aamulla jatkaa matkaa itää kohti näissä maisemissa:

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Hienoja maisemia, hienoja kuvia. Toiveissa joskus tehdä vastaava reissu, joten siksi kiinnostaisi tietää missä kunnossa Islannin maantiet ovat?

jennii
2/3 | 

Uskomattoman hienoa! Kuulen tuulen ja tyrskyt korvissani. Millaisissa paikoissa yövyitte? Olen ollut Islannissa reilut 20 v sitten ja uusintavierailu kiinnostaisi suuresti. Silloin matkasimme Akureyriin ja tulimme busdilla saaren läpi Reykjavikiin. Saaren keskiosan tie oli silloin valtava hiekkabaana. Ei asfalttia tai sitten se oli vain kulunut luonnon voimasta. Mutta silti tie oli hyväkuntoinen. Ei kuoppia tms.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos ei ole aikaa kiertää koko Islantia (suosittelen sitä vahvasti), antaa Kultainen Kierros pikakatsauksen maan kauneuteen. Golden Circle lähtee Reykjavikin läheltä ja sen ehtii ajamaan alle päivässä. On tietysti selvää, että tämä kierros on pitää sisällään kaikkein eniten turisteja, joten autiot erämaat ja rikkumattoman rauhan saa Kultaisen Kierroksen osalta unohtaa. Ja vaikka sain kerätä ihastuksesta tipahtanutta leukaani lattialta geysirien luona, on silti todettava, että Islannin kauneimmat maisemat eivät löydy täältä. Upeita yksittäiskohteita kyllä senkin edestä.

Kultaisen Kierroksen varrella sijaitsee kolme Islannin kuuluisimpiin lukeutuvaa nähtävyyttä: Þingvellir, Haukadalur (kuumia lähteitä) ja Gullfoss. Me ajoimme reitin pohjoisen kautta (ensin tietä numero 1 pohjoiseen, josta käännyttiin tille 36) ja jatkoimme matkaa Gullfossin jälkeen kohti etelää, eli emme palanneet Reykjavikiin ja kiertäneet kierrosta kokonaan. Parhaimmat palat osuvat kuitenkin Golden Circlen pohjoiselle puolelle, joten reittivalinta oli selkeä. 

Kierrosta tehdessä kannattaa huomioida, että osa parkkipaikoista on maksullisia. 

Þingvellir

Þingvellir eli Thingvellir sijoittuu Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen erkanemiskohtaan, joka näkyy alueella ihan konkreettisesti valtavina rotkoina. Laatat erkaantuvat edelleen parin sentin vuosivauhtia, joten rotkot saavat lisää syvyyttä koko ajan. 

Thingvellir on ilman muuta geologisesti merkittävä, mutta se on erityisen tärkeä myös historiallisesti. Unescon maailmanperintokohteeksi nimetyllä paikalla on kokoonnuttu käräjille, säädetty lakeja ja pidetty puheita viikinkien toimesta jo 930-luvulla eli Islannin valtion perustamisen ajoilta lähtien. Koko Islannin yhteisiä käräjiä pidettiin säännöllisesti vuosittain, joka oli siihen maailman aikaan varsinainen ihme. Islannin parlamentti, Allting, on täten maailman vanhin edelleen toiminnassa oleva kansanedustuslaitos.

Näitä maisemia katsellessa ei voi kuin todeta, että muinaisilla islantilaisilla on ollut silmää käräjäpaikan valinnan suhteen. Valitettavasti samalla paikalla tuikattiin myöhemmin tuleen myös noitarovioita. 

Kun mainitsin alueen turismista, tämä seuraava kuva antanee hieman osviittaa. On erittäin tärkeää, että hienojen selfieiden perässä ei hypellä kielletyillä alueilla, ettei alueen luonto kärsi liikaa. Sama järjen käytön periaate pätee ihan jokaiseen kohteeseen Islannissa ja muuallakin.

(Heti kun jätimme Kultaisen Kierroksen taaksemme ja jatkoimme matkaa, turistitulva katosi ja loppumaata sai kierää kaikessa rauhassa. Välillä jopa hämmentävän yksin, kun moneen tuntiin ei näkynyt kuin lampaita siellä täällä!)

Haukadalur

Oma ehdoton suosikkini Kultaisen Kierroksen varrella oli Haukadalur, joka on alkuperäisen Geysirin kotipaikka. Geysirin mukaan kaikki muutkin kuumat lähteet on nimetty yleisesti geysireiksi. Oikea Geysir purkautuu enää harvoin, mutta alueen aktiivisin geysir, Strokkur, suhauttaa vedet ilmaan noin viiden minuutin välein. 

Tavalliselle suomalaiselle on aivan käsittämätöntä, että kylmä maa kuplii kiehuvaa vettä ja höyryää. Haukadalurin kuumat lähteet tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Turkoosina maan uumenista poriseva vesi on lumoavan kaunista. Geoterminen alue hohti muutenkin upeissa väreissä, ja olisin voinut unohtua ihailemaan maisemaa tuntikausiksi. 

Gullfoss

Islannin upeimman vesiputouksen tittelistä käydään tiukkaa vääntöä ja jokaisella paikanpäällä käyneellä lienee mielipide asiaan. Omasta mielestäni Gullfoss oli kaikkein vaikuttavin niistä putouksista, jotka matkan varrelle osui. 

Moniportainen erittäin leveä vesiputous on sanalla sanoen mykistävä. Vesihöyry kastelee kävijän, kun putouksen vesi lopulta tärähtää kapeaan rotkoon. Jos aurinko pilkahtaa hiemankin, niin putouksen yllä saattaa näkyä mahtava sateenkaari.

Islanti on vesiputouksia täynnä, jotka ovat toinen toistaan kauniimpia. Ei tarvitse kuin nostaa katse ylös vuorille, ja näköpiirissä on taatusti jonkinlainen putous. Kaikki eivät tietysti ole yhtä valtavia kuin Gullfoss, mutta pienetkin putoukset ovat upeita. 

Kultainen Kierros on täydellinen aloitus Islannin kierrokselle, sillä yhdessä päivässä silmien eteen avautuu sen luokan elämyksiä, ettei osaa aavistaakaan. Olen aina ajatellut, että taianomaiset valokuvat Islannista ovat vahvasti Photarissa liioiteltuja, mutta olin väärässä. Valokuvat eivät tee oikeutta kauniille maalle. 

Kommentit (2)

Anne555
2/2 | 

Mitä lapsi tykkäsi Islannin maisemista ja kylpylöistä? :) Vai oliko lapsi mukana? 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö

Meillä oli Reykjavikissa aikaa kaksi kokonaista päivää. Vaikka kaupunki on hurmaava kaikkine värikkäine taloineen ja kivoine kahviloineen, teimme kuitenkin virheen kun skippasimme pääkaupungin vuoksi länsivuonot. Olisi ehdottomasti pitänyt ottaa yksi ajopäivä lisää, ja yöpyä jossain päin länsivuonoja. Reykjavik on sen verran pieni, että päiväkin riittää pintapuoliseen koluamiseen. 

Tämän jälkeen lienee selvää, että minun (subjektiivinen) mielipiteeni on se, että kaikki mahdollinen aika Islannissa kannattaa viettää landella eli Reykjavikin ulkopuolella. 

Reykjavik on täynnä väriä

Reykjavikissa asuu reilut 120 000 ihmistä, joka on iso prosentti Islannin väkiluvusta. Satamakaupungin persoonallinen keskusta on varsinainen ilo silmälle, sillä jokainen talo on eri värinen, muotoinen ja kokoinen. Yllättävän moni talo on myös maalattu täyteen kuvia, joka on asemakaavoihin tottuneelle erittäin ilahduttavaa. 

Hetki sitten juhlittu Pride näkyi kaduilla vielä vahvasti. Kirkolle vievä katu hehkui sateenkaaren sävyissä ja kauppojen näyteikkunoissa sekä kahviloissa liehui värikkäitä lippuja. Islanti on edistyksellinen maa ihmisoikeus- ja tasa-arvoasioissa, ja se näkyy myös arjessa eikä vain juhlapuheissa.

Kaupungin kuvatuin nähtävyys lienee Hallgrímskirkja eli kirkko, joka yltää vajaa 75 metrin korkeuteen. Kyseessä ei ole ihan perinteisen näköinen kirkko, vaan arkkitehdin kunnianosoitus tuliperäisen saaren luonnolle. Kirkon muotokieli on lainattu basalttikivistä, joka oli suorastaan ilmiselvää. 

Ostoksille

Keskusta rakentuu sataman ja pääostoskatu Laugavegurin ympärille. Ostoskatu on tupaten täynnä kahviloita, baareja ja matkamuistomyymälöitä. Edellä mainittuja on niin paljon, etten ihan tajunnut mihin niin monta turistiputiikkia oikeasti tarvitaan.

Olisin mielummin ottanut tilalle paikallisten suunnittelijoiden putiikkeja, kuten DisDis. Islantilaisen vaate- ja asustesuunnittelijan, Disan, luotsaama pieni kauppa kokoaa yhteen islantilaisten suunnittelijoiden uniikit luomukset, jotka on kaikki tehty kierrätysmateriaaleista. Kierrätysasia on muutenkin tapetilla, ja keskustasta löytyy kirppiksiä sekä pari vintage-liikettä. Enemmän näitä, vähemmän turistikauppoja. Tsekkaa DisDisin lisäksi esimerkiksi Spúútnikin muhkeat vintage-rekit. 

Mikään shoppailumekka Islanti tai Reyjavik ei ole, sillä valikoima on suppea. Sanoisin, että matkalta kannattaa etsiä laadukas paikallinen villapaita ja lapaset, tai pöyhiä vintagena samainen villapaita puoleen hintaan. Muuten suosittelen keskittymään elämyksiin ja maisemiin.

Hintataso on Islannissa jopa suomalaisille erittäin korkea. Jos syö joka päivä pari kertaa ulkona, se tulee yllättävän kalliiksi. Maksoimme matkan aikana esimerkiksi 5 euroa take away -kahvista, ja ateria juomalla rokotti helposti lompakkoa 40 euron edestä ihan tavallisessa ravintolassa. Siksi keittiöllinen asunto esimerkiksi Airbnb:n kautta on hyvä idea, että voi valmistaa edes jokusen aterian itse. Marketitkin ovat (yllätys yllätys kalliita), mutta esimerkiksi Bonus-niminen ketju on hieman edullisempi. 

Valaiden bongailua

Puolet meidän seurueesta lähti perjantaina kolmen tunnin mittaiselle venematkalle valaita bongailemaan (80€). Kesäkuukausina Islannin vesissä ui meren jättiläisistä ainakin tappajavalaita, lahtivalaita sekä ryhävalaita. Syksyn tullen valaat lähtevät toisaalle.

Retkeläiset palasivat takaisin naama messingillä, sillä laivan ohi oli kulkenut parvi lahtivalaita. Omalla kohdallani pieneen purkkiin astuminen ei tule kuuloonkaan, sillä pahoinvointia ei pidättelisi mikään. Oli kuulemma ollut tälläkin reissulla oksentelevia turisteja, sillä merenkäynti oli kova. 

Lyhyen matkan päässä Reykjavikista

Kirjoittelen Kultaisesta Kierroksesta vielä erikseen, mutta mainittakoon tässäkin että Reykjavikista on helppo tehdä päivämatka katsomaan geysireitä, vesiputouksia ja upeaa luontoa, sillä maan kuuluisin maisemareitti Golden Circle sijaitsee ihan Reykjavikin kyljessä. Lisäksi Blue Lagoonille on lyhyt matka, joten myös sitä kannattaa harkita. 

Värikäs pieni keskusta on täysin käveltävissä, joten jos on liikkeellä autolla, se kannattaa jättää vähän kauemmas. Parkkeeraus on Islannissa pääosin ilmaista (muutamia isoja turistikohteita lukuunottamatta), mutta Reykjavikin keskustassa se maksaa. Kilometrin päässä pääkadulta alkaa kuitenkin jo löytyä maksuttomia kadunvarsia. 

Kommentit (3)

saya
1/3 | 

Tappajavalasta parempi suomennos olisi lienee miekkavalas? Kiitos Islanti-postauksistasi, erittäin kiinnostavia ja matkakuumetta herättäviä! Islanti taitaa kuitenkin olla opiskelijan kukkarolla melko viimeisiä vaihtoehtoja matkakohteeksi, joten ehkä se jää unelmaksi vielä muutamaksi (kymmeneksi) vuodeksi... :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Kääk oli tarkoitus korjata tuo ennen julkaisua mutta unohdin :,D en saanut kirjoittaessa mieleeni muuta kuin tappajavalaan ja orcan, enkä muistanut miekkavalasta!

Islanti on tosiaan kallis maa, paitsi ehkä jos ottaa teltan kainaloon ja nukkuu kunnon eräilijähenkeen ulkosalla :) Juteltiin matkan aikana välivuotta viettävän amerikkalaispojan kanssa, joka kertoi että teltalla säästää pitkän pennin, mutta varusteiden pitää olla oikeasti hyvät. Hän kiersi maata fillarilla ja osittain bussilla, eli oli budjettireissulla. 

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun mietin mitä pakkaan vaatteiden osalta reissuun mukaan, kuvittelin liioittelevani lämpimien vaatteiden kanssa. Pakkasin villahousua, pipoa, huiveja, sadenkestäviä housuja ja takkia, lapasia sekä sadeviittaa. Sääennuste näytti kuitenkin viikolle päivälämpötiloiksi noin 15 astetta, joten ajattelin että puolet lämpövaatteistani on täysin turhia. Huh että olin väärässä!

Islanti ottaa reissajalta luulot pois välittömästi, Kun täällä tulee, täällä tuulee kunnolla. Niin lujaa, että voi melkein nojata tuuleen ja pysyä silti pystyssä. Jos vaatteet eivät kestä tuulta, on syväjäässä viidessä minuutissa. Jos vaatteet eivät kestä vettä, on pakastekuutiona seitsemässä minuutissa. Älä koskaan aliarvioi Islannin keliä, edes kesällä. 

Icepeakin vuoritettu tuulen ja sateen kestävä takkini on aarre, jonka kanssa pärjäsin koko reissun. Sekään ei kuitenkaan kestä rankkasadetta 24/7, ja yritin ensimmäisenä sadepäivänä käyttää sadeviittaa. Se oli suorastaan vitsi, sillä tuuli repi viitan torveksi pään yläpuolelle heti kun astui autosta ulos. Pitkä suora sadetakki on ainoa oikea vaihtoehto. (Sateenvarjon voi unohtaa kokonaan.)

Joinain päivinä pärjäsi paksuilla leggareilla ja villasäärystimillä, mutta useimmiten käytin vuoritettuja tuulihousuja leggareiden päällä. Tuulihousut ovat ihan must, ilman niitä on kohtuullisen ikävä olla. 

Myssyfarmin paksu villamyssy oli siinä ja siinä, riittikö siinä ytyä. Koska Islannissa tulee, pipossa on syytä olla korvien kohdalla paksummat vahvikkeet tai muuten korvat soivat viikon. Pahimmissa tuulissa nostin hupun lisäsuojaksi, ja taas mentiin. Myssyfarmin myssy on siitä ihana matkakumppani, että se paitsi lämmittää myös hengittää. 

Vaikka kuvittelin ylipakanneeni lämpimiä vaatteita, ostin kuitenkin pikkuruisesta kalastajakylästä paikallista käsityötä. Perinteinen islantilainen villapaita oli hiton kallis sijoitus, mutta elän toivossa että tämä kestää käyttöä. Villapaidat maksavat täällä yleensä 120 - 180 euroa, jopa kälysimmät made in china -villikset, joilla ei ole mitään tekoa paikallisuuden kanssa. 

Jos ei halua ostaa paikallista villapaitaa, kannattaa villapaita ottaa mukaan kotoa. Sille on tottavie tarvetta. Sanoisin kuitenkin että on ihan kiva jättää rahaa syrjäseutujen kyliin, vaikkapa ostamalla villapaita paikalliselta neulojalta. 

Kaupungit Akureyri ja Reykjavik kuljin vintage-takillani, joka on lämmin ja pitää hyvin tuulta. Lammastakkini oli hyvää vaihtelua eräjormavaatteille, joita tarvittiin landeseuduilla. 

Lisää villaa. Otin  mukaani myös Uhana Designin villaleggarit sekä huppuhuivin. Huivia käytin lähes joka päivä keltaisen tuulitakin ohella, sen sisään oli hyvä upottaa nenä kun sade ja tuuli piiskasivat kulkijaa. Leggarit taas lämmittivät sekä tuulihousujen alla että ihan sellaisenaan, jos kohdalle osui sellainen ihme että ei tuullut :D Käytännölliset vaatteet voivat olla myös todella kauniita, kotimainen Uhana Design on täydellinen esimerkki siitä. 

Joten jos olet matkaamassa Islantiin, ota koko setti sadevaatteita ja lämmintä mukaan. Täällä optimismi sään suhteen ei vie pitkälle.

Kommentit (3)

Sanna U
1/3 | 

Tällaisen kuvan olen Salamatkustaja-blogista saanut! :D Te ette ilmeisesti käyneet kuitenkaan Satua moikkaamassa?

Väkkärä
2/3 | 

Mahtavia kuvia täällä ja instassa, kiitos niistä! Omalla reissullani Islantiin pärjäsin kyllä suht kepeällä varustuksella. Ei ollut edes sadetakkia tai pipoa mukana eikä mitään onjelmaa tullut. Toki tuulenpitävät takki ja housut oli. Liekö ollut hyvä tuuri ettei silloin satanut vaan oli suht leppoisat kelit. Suht samat paikat kierrettiin kuitenkin. Islantiin pitäisi päästä uudestaankin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat