Odottelin aikani luotto ravintolakriitikkoni Joonaksen arvostelua Bistro LePotista, mutta kun ei kuulunut, niin päätettiin mennä testaamaan paljon kehuttu sipulikeitto ystävän kanssa ihan itseksemme. (Poimin valehtelematta melkein kaikki Tampereen ravintolasuositukset nimenomaan Joonakselta). No mutta tällä kertaa ei sitten hiihdetty perässä, vaan oltiin kovin itsenäisiä ja rohkeita ja testattiin maalaisranskalainen vailla mitään ennakko-odotuksia. Paitsi sen sipulikeiton suhteen, siitä olin kuullut ylistyksiä suunnalta jos toiseltakin.

Entisen Sevillan tiloihin pystytetty LePot oli oikein soma ravintola sisältä. Saimme ikkunapaikan, mikä yleensä on hyvä asia, mutta tässä tapauksessa pöytä ravintolan keskeltä olisi ehkä sittenkin ollut parempi. Itsenäisyydenkatu ja rautatietunneli ei välttämättä ole se kaikkein kaunein maisema katsella.


Alkusalaatti tuli pöytään kokin tervehdyksenä automaattisesti, kera jumalaisen hyvän leivän voilla ja oliivitahnalla. Very nice.



Päädyttiin molemmat ottamaan pääruokien sijaan parit alkuruuat ja maalaisranskalaiset, koska haluttiin maistella vähän kaikenlaista. Tee-se-itse menumme sisälsi salaattia, sipulikeittoa, etanapannun, vihersimpukoita, ranuja ja jälkkäriksi crème brûléet.


Sipulikeitto oli aivan mahtavaa, juuri sellaista sakealiemistä ja maistuvaa kuin ranskalaisessa ravintolassa odottaakin saavansa. Mutta koska kyseessä oli alkuruoka, se paljon kaipaamani överijuustokuorrutus puuttui. Luonnollisesti, kuka jaksaa syödä enää mitään sellaisen rasvapommin jälkeen. Mutta silti kaihoisasti toivoisin, että sipulikeitto löytyisi myös pääruokien joukosta, jolloin juustossa ja leivässä ei tarvitsisi säästellä.


Minulla on ikävä tapa tilata ravintolassa aina jo kerran hyväksi todettua ruokaa, olen välillä jopa kurjan kaavoihini kangistunut. Rakastan vain hyvää ruokaa niin paljon, että en ehkä kestäisi pettymystä jos tilaisin vahingossa annoksen joka ei olisikaan täydellinen, vaikka listalla olisi tiettävästi myös se täydellinen. Kuitenkin, olen erittäin avoin uusille makuelämyksille, enkä nirsoile ruuasta (en ainakaan maistamatta), joten en ihan ymmärrä miksi olen niin nihkeä astumaan mukavuusalueeni ulkopuolelle. Tällä kertaa heitin siispä täysin ranttaliksi (:D) ja tilasin sen paljon kammoksumani etanapannun. Ennakkoluuloni etanoita kohtaan johtuvat vuosia vanhasta huonosta ravintolakokemuksesta, jonka vuoksi irvistän edelleen. Nyt oli kuitenkin aika päästää menneestä irti, ja siirtyä elämässä eteenpäin.


Etanapannu oli varsin kelpo valinta, joskin enimmäkseenhän siinä maistuu voimakas juusto ja voi. Noin niinkuin periaatteessa etanoiden tilalla voisi olla vaikka tiskirätin palasia, ja sitä tuskin huomaisi, koska itse etana ei maistu juuri millekään. Mutta joka tapauksessa annos oli herkullinen, ja tilaisin sen ilman muuta toistekin.

Olin lukenut etukäteen Eat.fi:n arvosteluja LePotin äärimmäisen hitaasta palvelusta, mutta meillä ei ainakaan ollut mitään valittamista, päinvastoin. Hymyilevät tarjoilijat hääräsivät pöydissä ahkerasti, ja annokset tulivat pöytään nopeasti. Välillä tulee mietittyä noita netin arvostelusivustoja myös siltä kantilta, että ihmisillä taitaa olla hieman erilainen kynnys ruikuttaa. Minä en edes muista koska ravintolassa olisi tapahtunut jotain niin anteeksiantamatonta, että olisin pitänyt sitä valittamisen aiheena. Ylipäänsä suhtaudun näihin asioihin aika rennoin rantein. Jos "mokan" tehnyt asiakaspalvelija on normaali mukava tyyppi, en anna mokan häiritä. Niin kauan kuin palveluammateissa on ihmisiä, kaikkea voi sattua ja se on vain elämää.

Yhteenvetona: namnam.

Kommentit (28)

Milla

Kaikki kuitenki tietää sut ja arvaa et sä kirjoitat niistä blogiin. :D Oot julkkis! :D

Jeppis. Näin ainakin takavuosina, en oo kyllä pariin kolmeen vuoteenkäyny. Pitäisköhän sittenkin kuitenkin verrokiksi käydä testaan se ensin...

Nyt kun ei oo mikään kiire enää :D

Marjukka

Juu, Kaksion etanoita suosittelen minäkin. Ja torstaina poikkesin kiireissäni Teatterikahvila Kivessä etanoilla, ja voi ne oli hyviä! Niiden vieressä tuli sellaista yrttileipää MONTA palaa. Suosittelen.

KatiXX

Itelle ainut tähän astisen syöntiurani anteeksiantamaton moka oli kun sain ihanaisessa Bella Romassa tomaattipastani lisukkeeksi lasinsiruja. Kyllä, lasinsiruja. Voin sanoa, etten ole sen jälkeen käynyt siellä syömässä. Perusmokat, kuten kasvisruoan pekonisiivut on sen jälkeen ollu aika pientä.

Milja

Ravintola-arvosteluissa on se ongelma, että lukijat tuomitsevat ottamatta huomioon, että ravintola on saattanut palautteen perusteella parantaa tapansa. Kuten esim. tuo hitaan palvelun muuttuminen ystävälliseksi ja hyväksi.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Ja se, että hyvää palvelua saaneet asiakkaat eivät mene kirjoittamaan kokemuksistaan, mutta huonoa palvelua saaneet huutavat siitä jokaiseen mahdolliseen kanavaan, sekin vääristää. Mistä tuli mieleen että taidanpa ottaa tavaksi käydä kirjoittamaan positiiviset palautteet Eat.fi:hin jos saan hyvää palvelua/ruokaa :)

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Siinä ottaa kamalan riskin jos saakin uutudenhalussaan huonompaa ruokaa! Ymmärrän täysin tuon ajatuksen.

Sipulikeitto on niin ihanasuperherkku, pitänee pistää kattila porisemaan...Teen aika hyvää itse ja maailaisranskalaista ravintolaruokaa en ihan heti pääse valitettavasti maistelemaan, ellen raahaa neljää nasua muita asiakkaita ilahduttamaan. En raahaa, pelko pois!:)

http://mamainprogess.blogspot.fi/

O

Mites creme brulee maistui? Sitäkään ei kovin usein saa semmoisena ihanan. Esim. The grill ravintolan versio on litkua eikä kyseessä ole edes yksittäinen kerta. :(

Shrek

Brulee oli oikeasti tosi hyvää. Rapsakka sokerikuori ja itse brulee oli pehmeää ja kermaista, ei liian löysää eikä suinkaan tönkköä vaan just right :)

Shrek

Pitäisikö olla jokin aiheeseen liittyvä kuva? Linkki ei auennut ainakaan mulle oikein, tuli vaan kissan kuvia.

Vierailija

Mulle on tullut vanhemmiten tuo hyviksi ja varmoiksi havaituissa annoksissa (ja ravintoloissa) pitäytyminen, kun nuorempana aina testasin uusia juttuja. Sanoisin, että ikääntymisessä on huonompiakin puolia kuin pelikuvan muuttuminen.

Perinteisistä etanapannuista 2h+keittion etanat ovat parhaat. Mutta rakastan Tuulensuun etanoita, koska ne ovat hieman erilaiset.

Hahhah :D Way to go! Ehdit pirkales :)

Mutta siinä mielessä hyvä, että tuskin olisin tuota sipulikeittoa testannut, etanat sen sijaan ovat juurikin mielessä testata, koska mikään eikä kukaan ei ole koskaan vielä onnistunut ylittämään 2h+k:n etanapannua näin niinkuin henkilökohtaisella tasolla.

Tässä tapauksessa odotan Le Potilta siis paljon. Menen kyllä, kyllä menen... siitäkin huolimatta, että tuotin tällä kertaa pettymyksen :D

Vierailija

Uskaltaisin sanoa että parhaat etanat löytyvät Gastropub Tuulensuun listalta. Kyseessä ei ole varsinaisesti pannu voin ja juuston kera vaan parmesaanilla gratinoidut etanat sinappi-kermakastikkeessa. Suosittelen kokeilemaan :)

Kata

Itse olen nyt käynyt tuolla LePotissa kahdesti syömässä. Ensimmäisellä kerralla olin siellä perjantai-iltana pahimpaan pikkujouluruuhka-aikaan ja saimme odottaa ruokia kaksi tuntia. No, ajattelin antaa uuden mahdollisuuden ja kävin siellä vielä uudestaan eräänä lauantai-iltapäivänä. Asiakkaita ei ollut läheskään niin paljon kuin ensimmäisellä vierailullani, mutta siitä huolimatta ruokaa sai taas odotella kaksi tuntia. Harmi sinänsä, koska ruoka oli aivan taivaallista, mutta en tiedä jaksanko yrittää enää kolmatta kertaa.

Heidi

Tuli vaan mieleen, että lähes poikkeuksetta noissa vähän paremmissa paikoissa saa kyllä muokattua annoksia, eli saa sen alkuruokakeiton pääruokana. :) Eli seuraavan kerran kun iskee sipulikeiton himo, pyydä, että saat sen isompana pääruoka-annoksena.

nanna

Eräs Tamperelainen pubi on jo hyvän aikaa suunnilleen pitänyt linjanaan asiakkaiden järkyttämisen saadakseen henkilökuntansa (ja vakiasiakkaidensa) kanssa hyvät naurut eat.fi-arvioista :) Joskus valitukset on paikallaan, mutta jotkut on kyllä aika nirppoja...

Shrek

Mun mielestä ainoa miinus ateriassa oli ne ranut. Kun kyseessä on Arto Rastaan paikka ja listalla luki "maalaisranskalaiset" ja ne maksaa kuusi euroa, niin olin vähän yllättynyt, että ne olivat vaan tavallisia pakastepussiranuja eikä itse tehtyjä. Huberissakin on itse tehtyjä ja siinä (olettaisin) pienehköllä panostuksella on hyvin korostettu sitä aidot raaka-aineet -fiilistä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012