Viime lauantaina rullaluistelun jälkeen otettiin vielä myöhäisillan liput Bohemian Rhapsodyyn. Olen kuunnellut Queenia lapsesta asti, ja sen kyllä huomasi elokuvaa katsellessa. Kaksi ja puoli tuntia lensi kuin siivillä, ja yritin olla hoilaamatta samettipenkissäni ääneen jokaista biisiä.

Minulle Queen on kategoriassa eeppinen musiikki. En kuuntele enää nykyään joka päivä, mutta kun kuuntelen, jokainen ihokarva on pystyssä. Pakko myöntää, että vaikka elokuvan juoni olisi ollut luokkaa tiskirätti, olisin tykännyt siitä pelkästään musiikinkin vuoksi. 

Kuva: Imdb

Onneksi juoni ei sentään ollut täysi tiskirätti, vaikka selvästi taiteellisia vapauksia oli käytetty. On oikeastaan aika hämmentävää, että muistan vieläkin Suosikin syväluotaavan jutun vuodelta 1991, jossa käytiin läpi juuri menehtyneen Freddie Mercuryn tarina. Leikkasin silloin artikkelin sivut talteen, koska juttu oli mielestäni hienosti kirjoitettu. Harmi, että leikekansioni on vuosien kuluessa kadonnut. 

Rami Malekin rooli Mercuryna oli hieno, dramatiikka ja hypnoottinen lavalla keekoilu sujui mieheltä luontevasti.

Ihmettelin ehkä hieman sitä, että pääasiassa homona tunnetun laulajaneron elämästä kertovassa elokuvassa ihmissuhdeasioista eniten valkokangasaikaa sai nuoruuden heterosuhde (myöhemmin läheinen ystävä) Mary Austiniin. Mutta toki Freddie itse ei koskaan tuonut yksityiselämäänsä julkisuuteen.

Kokonaisuutena elokuva oli sympaattinen ja hyväntuulinen, ja täynnä huumoria. Ihan selvästi tarkoituksella. Miksipä traagisuuden pitäisi ollakaan pääasia. Ennen kaikkea kyse oli kuitenkin legendaarisen Queenin huikeasta matkasta maineeseen, olkoonkin, että Freddiellä oli siinä päärooli. 

Musiikin vuoksi tämä elokuva on pakko katsoa leffateatterissa. Vakuutan, menkää elokuviin. Jokainen Queenia arvostava liimautuu penkkiin jo pelkän musiikin vuoksi. 

Ps. en voi käsittää miten oikean Brian Mayn näköiseksi näyttelijä Gwilym Lee oli leffassa saatu! Piti hieroa pari kertaa silmiä. 

 

Kommentit (3)

Iida

Muistan myös elävästi sen suosikin jutun ja ne riipaisevat kuvat. Tykkäsin elokuvasta tosi paljon. Odotin enemmän juuri sitä loppuvaihetta, mutta ehkä hyvä, että sairaudelle ei annettu liikaa tilaa juonessa.

Vierailija

Itse en ole vielä elokuvaa nähnyt, mutta uskoisin että Mary on ollut eniten esillä koska oli Freddien elämän rakkaus. Onhan Love of My Lifekin kirjoitettu juuri Marylle. Kaikissa dokumenteissäkin tämä on nostettu esiin, vaikka niissä kerrotaan myös homoudestakin. Freddie oli kyllä huikea, onneksi biisit elää vaikka herra ei.

Vierailija

Samaa Suosikin juttua mietin mielessäni, se OLI todella hyvin kirjoitettu <3 Löytäispä sen vielä jostain..  Ja tippa linssissä odotin elokuvan loppua, ehkä olen ihan tyytyväinen, että loppuikin näin, jäi parempi mieli. Ihan paras leffa ja seuraavaksi katson sen kotona, jossa voi vapaasti laulaa ja tanssia mukana :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat