Viime viikolla poiketessani Helsingissä palaveeraamassa, sain samalla koko päivän ihan vain itselleni sillä Sakulla oli vapaapäivä (oli kotona Annin kanssa). Olen tainnut viimeksi viettää sellaista aikaa vuosi sitten, ennen Annin syntymää. Yksin-aikaa siis, että ei ole pakko tehdä koko päivänä yhtään mitään, eikä nähdä ketään. Viikonloput vietetään tottakai koko perheen voimin. Oli todella piristävää kävellä eli eksyä Helsingin kaduille aurinkoisena kesäpäivänä. Se eksyminenkään ei haitannut sillä ei ollut kiire mihinkään. Yritin löytää Eiranrannasta Viiskulmaan eikä se mennyt ihan putkeen, sillä suuntavaistoni on nolla. Itseasiassa se on huonompi kuin nolla, se on lähellä katastrofia joka kerta jos minun pitää löytää jonnekin itsekseni. Olen joka päivä kiitollinen navigaattorista.

Eiranrantaan minut kuitenkin johdatettiin lounaalle, siis ennen tätä eksymisepisodia. Lounaspaikaksi oli valittu Birgitta, joka oli minulle täysin uusi tuttavuus. Se oli niin täydellinen aurinkoisen päivän ravintolavalinta kuin olla voi, niin maiseman kuin safkan puolesta. Sopii erityisesti kauniiden päivien lounaspaikaksi, sillä melkein kaikki pöydät ovat ulkona terassilla.






Birgitasta minun oli tarkoitus siirtyä sujuvasti Viiskulmaan ja etsiä Mustahöyhen, mutta se veikin odotettua kauemmin. Lisäksi kävelin vielä putiikin näyteikkunan ohi ihan sujuvasti, kunnes heräsin että hetkinen, sen piti olla jo. Höyhen muutti krunikasta Viiskulmaan, ja minulla oli akuutti tarve hiushörhelölle joten sinne siis. Jos tämä asustekauppa ei ole tuttu, niin suosittelen tutustumaan. Huikeimmat asusteet ja kreiseimmät hatut. Paljon Kirsi Nisosen tuotteita, ja niiden perässä sinne meninkin.








Otan kuvan uudesta pinkistä hiushörselöstäni sitten kun tukkani on sen näköinen että sitä kehtaa vilauttaa kuvissa hörselön kanssa, palataan siispä tähän.

Olin päättänyt jo etukäteen että yksin-päivän kunniaksi törsään Ivana Helsingin myymälässä johonkin täydelliseen mekkoon. Sekä Muumit- että Provinssi87 -mallistot vetivät puoleensa seireenien lailla, mutta päätöksen tekemistä helpotti kovasti että juuri se punavalkoinen muumimekko mitä olin kuolannut catwalk-kuvissa ei ollut päässyt tuotantoon. En voi käsittää miksei, se oli ihan täydellinen. Hulmuhelmainen Henna oli se toinen vaihtoehtoni, vaikka sovitinkin kaikki mahdolliset mekot kun kerrankin voin :D Ja pari takkia ja hametta. Kun asuu täällä landella, ei kovin usein pääse sovittelemaan lempikauppoihinsa. Kaikki irti Helsinki-päivästä. En kuitenkaan mennyt lähellekään Minna Parikan liikettä, itsehillintä piti. Olin päättänyt myös tämän jo etukäteen, ei kenkiä. Pitää jättää jotain seuraavalle hurvittelupäivälle joka koittaa sitten ehkä ensi kesänä haha.




Miten Paola Suhonen onnistuu joka vuosi luomaan jotain sellaista mihin retkahdan ihan täysin, en ymmärrä. Taitava leidi.

 

Kommentit (4)

Kirsi

Muistanko ihan väärin vai oliko sulla jo yksi mekko tossa kuosissa? Ihana se kyllä on :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010