Ystäväni tipautti minulle ohikulkiessaan muutaman kirjan, joista hän arveli minun pitävän. Kirjailija Carlos Ruiz Zafón oli nimenä tuttu, mutta en ollut koskaan tarttunut yhteenkään tämän espanjalaisen kirjailijan kirjoittamaan kirjaan. Nyt niitä on uutuuskirjahyllyssäni 4!

Otin ensimmäisenä käsiini kirjan nimeltä Marina, sillä Hulle oli maininnut sen olevan itsenäinen teos. Muut 3 kirjaa liittyvät ilmeisesti jollain tapaa toisiinsa. Kirjailija kertoi esipuheessa, että tämä oli kuulemma hänen viimeinen nuortenkirjansa, jonka jälkeen hän siirtyi pysyvästi kirjoittamaan aikuisille. Kirja oli siirtymävaihe, jolla hän jätti hyvästit kultaiselle nuoruudelle.

Täytyy sanoa, että tämä kirja pääsi yllättämään. Kuvittelin aloittelevani tavallista tarinaa, jossa tyttö tapaa pojan. Mutta kirja johdattikin minut suoraan frankensteinmaiseen kauhuelämykseen! En ole harrastanut kauhukirjallisuutta sitten parikymppisenä luettujen Kingien, joten Marina meni kaikessa yllätyksellisyydessään suoraan ihon alle. Huikeaa!

Kauhusatu sijoittuu Barcelonan sateisille kaduille sekä hylättyihin palatseihin, joissa elää enää vain pimeässä viihtyviä otuksia. Tavalliset kansalaiset eivät jaksa kiinnostua hylätyistä taloista ja tarinoista niiden takana. Nuori itseään etsivä Óscar päätyy kuitenkin eräänä päivänä kulkemaan erään ränsistyneen talon rautaporteista. Tämä muuttaa hänen elämänsä. 

Talossa asuu nuori nainen, Marina, vanhan isänsä kanssa. Marina johdattaa Óscarin seikkailuihin, jollaisista poika ei ole ymmärtänyt edes haaveilla. Jännitys muuttuu kuitenkin lopulta hengästyttäväksi kauhuksi, sillä kaksikko onnistuu sotkeutumaan asiaan johon yhdenkään elävän ei kannattaisi sotkeutua.

"Menimme yhä syvemmälle kasvihuoneeseen. Pysähdyimme kohtaan johon lankesi katosta kaksi valoläiskää. Marina oli aikeissa sanoa jotakin, kunnes kuulimme uudestaan saman pahaenteisen räminän. Läheltä. Alle kahden metrin päästä. Suoraan päidemme yläpuolelta. Vilkaisimme ääneti toisiimme ja nostimme hitaasti katseemme kohti hämärään ankkuroitunutta aluetta talvipuutarhan katonrajassa. -- Tyhjyydessä roikkui useita kulmikkaita hahmoja. Niitä oli ainakin tusinan verran, ehkä enemmän. Jalkoja, käsivarsia, käsiä ja hämärässä kiiluvia silmiä. Lauma velttoja ruumiita keinahteli yllämme kuin manan marionetit. Hipoessaan toisiaan ne pitivät metallista rohinaa."

En välttämättä lokeroisi Marinaa ihan puhtaasti nuortenkirjaksi, sillä kauhuelementit ovat ihan aitoa ja klassista kauhua. Tietynlainen suoraviivaisuus ja yksinkertaistaminen kirjassa kuitenkin on läsnä. Eikä lokerointi ole edes tarpeen, sillä helppolukuinen ja kaunis kerronta vie varmasti mukanaan, oli lukija minkä ikäinen tahansa. 

Marina oli erittäin kiinnostava poikkeus normaalisti lukemieni kirjojen keskellä, en varmasti olisi osannut tarttua tähän itse. Nyt vain täytyy toivoa, etteivät helvetilliset marionetit tule uniin!!!

Kommentit (6)

lusene
1/6 | 

Hei, kiitos tästä! Olen lukenut nuo kolme muuta tämän kirjailijan kirjaa (ovat muuten tosi hyviä), mutta en juuri tätä. On vähän päässyt unohtumaankin. Viime aikoina vanha kauhuinnostuskin on vähän nostanut päätään pitkästä aikaa, niin ehkä otan Marinan seuraavaksi lukulautaselle.

paulii
2/6 | 

Oi Unohdettujen kirjojen hautausmaa - sarja on yksi lemppareitani koko maailmassa. Siihen kuuluvat Tuulen varjo, Enkelipeli, Taivasten vanki ja Henkien labyrintti, ja vaikka ne ovatkin kaikki itsenäisiä teoksia ja ne voi lukea missä järjestyksessä tahansa, ne antavat niin paljon enemmän tarinalle, kun luet ne kaikki. <3

Kiitos tästä lukusuosituksesta, Marinaan en ole törmännyt, mutta Carlos Ruiz Zafónin tarinankerrontatapa on niin koukuttava, että tämä pitää heti kaivaa jostakin luettavaksi!

ida ihana
3/6 | 

Kaikki Zafonin kirjat ovat mun ehdottomia lemppareita!:) Niin jänniä ja hyviä, ettei niitä halua laskea käsistään. Ihanaa on kuitenkin, että se perustuu toimivaan kirjoitustapaan ja ja koukuttavaan juoneen -ei mässäilyyn väkivalallalla tai säikäytyksillä. Pitäisi taas lukea nämä uusiksi, kiitos muistutuksesta!:)

Mukavaa viikonloppua!<3

Ida Kotona kaupungissa -blogista

http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010