On hyvin tyypillistä minulle ihastua asioihin 111 prosenttisesti ja sitten ylikäyttää kyseinen ihastus. Tämä pätee pukeutumiseen, väreihin ja ruokaan. Muistan ajanjakson kun söin pinaattikeittoa töissä joka ikinen päivä parin kuukauden ajan, ihan vain siksi että se oli uskomattoman hyvää.

Lapsena keskityin aina yhteen jugurttimakuun kerrallaan. Ilmoitin äidilleni että tästä eteenpäin haluan kaupasta vain Hedelmäpommeja, ei mitään muuta, ja jakso kesti yleensä kuukausia. Sitten jossain vaiheessa iski totaalinen kyllästyminen ja seuraavat kuukaudet syötiin vain Mustikkaa.

Ruuan suhteen olen yksipuolisuuden lisäksi ahne. En voi käsittää ihmisiä jotka syövät toffeevanukkaan pikkulusikalla hitaasti makustellen, AAARGH! Se kuuluu joko a) kaataa kerralla suuhun ja posket hamsterina fiilistellä koko pään räjäyttävää makua tai b) lapioida soppalusikalla saman efektin saamiseksi. Kaikki tai ei mitään. Miellän pikkulusikkanyhertäjät automaattisesti ihmisiksi, ketkä eivät osaa nauttia elämästä. Varmasti ihan huikean pätevä arvio :D

Vaatteista puhuttaessa olen hyvin samoilla linjoilla kuin ruuankin suhteen, vetelen sujuvasti ääripäästä toiseen ja ylikäytän. Jos innostun jostain tyylistä, se on pakko viedä niin pitkälle kuin mahdollista. Ja mielellään heti. Luojan kiitos olen onnistunut iän kertyessä hillitsemään friikahteluani edes hieman, en ole enää ihan niin mahdoton suhaaja. Mutta kyllä tietyt univormumaisuudet ja kahden kuukauden putket ovat edelleen nähtävissä.

a51
a51
a15
a15

Tällä hetkellä olen sekopäisenä sinisen eri sävyihin. Haluaisin maalata keittiömme kirkkaansiniseksi ja vessan turkoosiksi. Himoitsen päällystäväni tuolini petroolinsinisellä. Turkoosiksi tuunattu lipastoni saapuu tänään Viialasta. Sinistä huulipunaa?

Olen yli-intoilija. Innostuja. Tuuliviiri.

Kertokaas löytyykö porukasta muita nollasta sataan sekunnissa / I want it all / äärimmäisyyksiin meneviä ahneita pikku possuja? Miten te syötte vanukkaanne ;)

Kommentit (85)

Hep! Nyt kolahti ja kovaa. Täällä nimittäin toinen nollasta sataan sekunnin sadasosassa innostuva. Minulla tämä tosin ilmenee aika vahvasti joko tai periaatteella, vihaan keskitietä ja neutraalia. Jos tykätään jostain, niin tykätään sitten kunnolla. Jos vihataan, sitä vihataan sydämen pohjasta. Sama pätee osittain myös tekemisiini. Jos tehdään jotain, niin tehdään se sitten nyt heti ja kunnolla, eikä odoteta huomiseen ja nyherretä jotain säälittävää :D

Mutta mitä vanukkaansyöntiin tulee, niin pikkulusikka paras! Sen takia, koska sillä parhaiten kaavittua koko purnukan, isolusikka ei mahdu ihan samalla tavalla ahtaan purkin pyöristyviin reunoihin (;

Taidan olla pikkulusikkanyhertäjä tuon vanukkaan suhteen :(( Syön vanukkaan hitaasti ja nautiskellen, vaikka tekisi mieli syödä se äkkiä vain, sillä se on niin hyvää :D Mutta jos teen näin, alkaa ärsyttää kun se loppui niin pian, hahah. Niin ja on ihan asiallista jumittaa sinisessä, se on ihana väri! :) Välillä huomaan itsekin jumittavani samantyyppisissä vaatteissa/ruuassa, mutta yleensä ottaen kaipaan vaihtelua useasti :--)

Jossu

Naurattaa :D Olen niin samanlainen. Tosin banaaneihin en ole kyllästynyt vieläkään. Olen oikeasti syönyt banaaneja suunnilleen päivittäin parinkymmenen vuoden ajan. Vielä ei ole tökki tullut. Päinvastoin, jos ei ole banaaneja, menee päivä pilalle. Banaani päivässä, pitää kädet maassa.

Jenni

Voi ei, juuri äsken söin vanukkaan pikkulusikalla :DD Mutta kuten Nicole sanoi, pikkulusikalla saa mahdollisimman paljon vanukasta ;)

Sininen on kyllä aivan ihana väri ja tuo mekko myös! :)

Tiina

Syön vanukkaani isolla ruokalusikalla, ja purkki tuntuu aina liian pieneltä.. siksi varaankin niitä 2-3 kerralla eteeni... :)

Avocado

Äitini kauhistui, kun tarjosin hänelle avocadon syömiseen pikkulusikkaa :D Mutta en kannata nyhertämistä minäkään.

Vaatteissakin tykkään ampua yli ja kunnolla. Mitä sitten jos näytän siltä että olen menossa teemabileisiin, mun elämä on teemabileet. Ja minusta on parempi nostaa hymy (virne) vastaantulijan naamalle kuin olla tyylikäs. Tosin käy tuolla kadulla joskus niinkin, että mitä iloisemmin on pukeutunut, sitä nyrpeämmin tuijotetaan. Onko kukaan kokenut samaa?

Chatte

''Miellän pikkulusikkanyhertäjät automaattisesti ihmisiksi, ketkä eivät osaa nauttia elämästä.''

Eeei pidä paikkaansa! :DD Se just kuuluu syödä hitaasti, vähän kerrallaan. Näin maksimoidaan nautinnon kesto! :D Ja sitäpäitsi jos heittää kaiken kerralla huiviin, niin tulee paha olo. :D

Mutta olen kyllä samanlainen, ainakin ruuan suhteen. Kun joku kolahtaa, niin sitä vedetään sitten päivittäin, ja kuukausien ajan. Sitten vaihdetaan. :D

Jotain yhtenäisyyksiä kyllä löytyy, esim. saatan syödä tiettyä ruokalajia kyllästymiseen asti tai sitten täytyy saada kaikkea punaista koko ajan :D

Ääripäänä olen myöskin sellainen, että tykkään ja vihaan kunnolla, mutta myöskin niin itsepäinen, että vaikka sitten en enää tykkäisi/vihaisikaan, siitä ei voi antaa periksi. Mikähän siinäkin on..?

Vanukkaita en juurikaan syö, mutta pikkulusikalla.. sillä olen myös armoton nautiskelija ;)

Olisi myös kiva nähdä sulta sellainen Koukussa-postaus ;) vaikka taidan kyllä aavistaa mitä sieltä löytyy!

http://funnygirlfriends.blogspot.com/2011/03/koukussa.html

Erika

Mistä tuo ihanainen makko on? Saattoi toki tuossa postauksessakin lukea, mutta en nopealla vilkaisulla nähnyt, kun kone vähän vammailee eikä näytä nuita tekstejä nyt kunnolla.

Ja oi miten kivalta sinun tukka näyttää!

Ethyl Glycerol

Täälläkin yksi äärimmäisyyspossu ilmoittautuu...

Mutta mikä erikoisinta, itse olen myös viimeisen kahden kuukauden aikana hurahtanut täysin sinisen eri sävyihin. Erityisesti laivastonsiniseen, mutta myös turkoosiin ja juuri tuohon mekkosi royal-siniseen. Vaatekaapistani ei ole juuri koskaan pahemmin sinistä löytynyt, koska en ole ajatellut sen olevan minun värini, mutta nyt on pakko saada sinistä joka puolelta. Sinisiä mekkoja ja hameita olen tilaillut, ja kirpparilla siniset vaatteet vetävät puoleensa kuin hehkulamppu koita...

Todella outoa. Tiedä häntä sitten mistä tällaiset selittämättömät hurahtamiset syntyvät... Niin kai muotivillityksetkin alkavat, että tarpeeksi moni kokee "joukkohurahtamisen" samaan aikaan!

Sukke

Varsinkin aamupalan suhteen olin nuorempana kausiluontoinen, yleensä noin kuukauden jaksoissa vedin joka aamu esimerkiksi paahtoleipää ja teetä tai ruisleipää launtaimakkaralla.. Sitten iski kyllästyminen ja oli pakko vaihtaa.

Jossain vaiheessa tämä innostuminen koski myös ihmisiä ja valitettavasti usein varsinkin poikapuolisia.... Aluksi aivan innoissaan ja kaikki aika täytyy viettää yhdessä, mutta sitten ei vaan yhtäkkiä kiinnosta enää yhtään! Onneksi tämä on helpottanut jo iän karttuessa :)

Sash

Siis ehdottomasti pikkulusikka! Sillä saa nautinnon kestämään pidempääääään. Mun mielestä jos jätskiä syö isolla lusikalla ja vielä PURESKELEE niin se vähän kuin helmiä sioille. Hotkimista herranjumala! Kallista ja ihanaa herkkua ei hötkyillä. Mutta kuukausien samaruokaputkiin yhdyn täysin.

-m-

Mä oon miettiny että mitä pakkomielteisyyttä tää on mutta itellä menee kans vähän asian ku asian kans että yhtä vähän aikaa kyllästymiseen asti. Esim. irtokarkkeja saatan ostaa pelkästään yhtä karkkia pussillisen, syön vain tiettyä hedelmää muutaman kuukauden kunnes kyllästyn ja vaihdan toiseen jne...

Sinisen käytölle on varmaan joku ihan oma selityksensä. Keramiikkatöitä harrastaessa vanhemmat rouvat totesi mulle että "jaahas, se on sulla nyt sininen kausi menossa", oli kuulemma kaikilla vuorostaan sininen kausi. :D Oma sisustuskin taisi olla muinoin melko sininen, nykyään en taas omista paljon mitään sinistä kotona.

Henne

Hei, nyt olen kyllä aika eri mieltä tuosta vanukas-asiasta! :D Ite oon niitä, ketkä syö sitä pikkulusikalla lusikka väärinpäin (niin siis se kupera puoli ylöspäin), että se ihana nautinto kestäisi mahdollisimman pitkään. Maistelen jokaista suupalaa ja mmm, rupespa tekemään mieli vanukasta!

Rsa

Tähän voin samaistua niiiiin hyvin! :D Yhtäkkiä kun saa päähän piston, että joku väri onkin tosi kiva, niin saman tien pitää saada kyseisen värisiä hameita, mekkoja, paitoja ja mitä vaan sattuu käsiin saamaan. Hetken päästä siihen kyllästyy ja sitten onkin jo joku toinen himotuksen kohde kiikarissa :D

Vanukkaasta kyllä olen sitä mieltä, että se kuuluu syödä nautiskellen, pikkulusikalla;)

Erica

Samis! Pinaattikeitot <3 hedelmäpommit <3 Mutta vanukasasiassa mennään eri teille! se KUULUU syödä hitaasti nautiskellen teelusikalla! :D Tosin en edes muista millon oon syöny vanukkaita...

Nätti mekko! =)

Pipsa

En mä voi lukea tätä tekstiä tai sun kommentoijia (jotka on muuten parhaita ikinä verrattuna muiden blogien "oot ihku"-kommentteihin) koska nauran liikaa. OLKAA HILJAA :DDD

SaaristonMamma

ISOLLA LUSIKALLA tai sitten vaiks sillä soppakauhalla se vanukas!! Ei mitään nysväämistä, sama koskee vaiks rahkaa..oi jessus... kyllä! Nyt KAIKKI HETI tai EI MITÄÄN, kerran eletään ja siitä nautitaan... Ei mitään yhtä vanukasta vaan monta..no riittävästi ainakin.. =) Mä olen sellainen nollasta sataan neito kanssa ja mies vakaa harkitsija.. Hah.. oikein oivallista mutta toimivaa ja parasta...

Johanna

Niin sama! Mä en ymmärrä, miten joku onnistuu olemaan neutraali. Itse tosin välillä kärsin siitä, että olen tuuliviiri. On raskasta, kun tunteiden kaikki kirjot ovat jatkuvasti käytössä.

Ruuassa aina jokin hittituote jyrää. Sitten kyllästyn. Värien suhteen tuntuu olevan sama. Mulla on ollut punainen kausi, sininen kausi, vihreä kausi ja nyt tällä hetkellä harmaa kausi.

Mona

No herranjumala TOTTAKAI VANUKAS SYÖDÄÄN ISOLLA LUSIKALLA <3 pikkulusikalla ei tuu minkäänlaista nautintoa:D ja tosiaankin jaksoissa täälläkin mennään nim. merkillä takana 3kk mansikka riisifrutteja aamupalana... ;)

Embo

Mulla on petroolinsiniset seinät kylppärissä, aiheuttavat mukavan inhoreaktion joka aamu. :D

Vanukas... lähdenkin tästä kauppaan ja roppasen sen ykkösellä matkalla kotiin.

Jos mie innostun jostain niin innostun kunnolla ja hulluna. Mieskin teitää sen ja useesti saan siitä myös kuulla. Oli sitten kyse ruuasta, herkuista, väristä, harrastuksesta etc niin kaikki menee sillä samalla kaavalla. eli löydän jotain uutta tai jonkun vanhan unohtuneen, tulen hulluksi ja pysyn hulluna joskus pitkään ja joskus vähemmän...sitten se lopahtaa. No Marianne suklaa on semmoinen hyvä esimerkki....ne tuli kauppoihin, ostin yhden levyn ja seuraavat 3kk söin 5-9levyä viikossa :D. Rakastan sitä edelleen mutta en ihan niin hulluna vedä...tai miehen mukaan vedän edelleen hänen mittakaavassa liikaa, (2-5levyä viikossa). No myös värit, kuviot kuuluu näihin, jotkut kaverit olivat 100% varma että myös rockabilly on hulluusvaihde mutta kuinka väärässä hyö olikaan :P! mutta Kiva tietää että löytyy muitakin!

heidi

vanukas - ''hitaasti makustellen'' pitää mutustaa ja nauttia .. hitaasti , jos mahdollista <3 oot outo, jos syöt sen tollee nopee :DD

Äääk. Mä en yleensä osaa kuvitella sun tyylisiä vaatteita itselleni, mut tuon mä haluan. Mieluiten heti :-)

Cerp

Hahaa! Just tänään koulussa kahvitauolla luokkakaveri kiinnitti huomiota ku söin juustokakkua pikkulusikalla ja hitaasti :D Mun mielestä vanukkaat/juustokakut yms herkut kuuluu syödä hitaasti pienellä lusikalla, koska tällöin herkuttelu kestää pidempään! Toki joskus tulee "irroteltua" ja syötyä oikeen ahnaasti hotkien.

Mua harmittaa, kun itse oon rauhallinen ja tasainen ihminen, eikä oikeen kukaan ystävistäkään ole sellanen innostujatuuliviiri. Mä kaipaan selkeesti muutosta tähän! Mut onneks tänään tuli postissa turkoosi Super-kalenteri, toivottavasti irrottelu alkaa värien muodossa :P

LiK

Meillä mies on just tollanen, kauhasee ykkösellä naamariin, ottaa sen jälkeen vielä toisenkin vanukkaan:D Eikä liho vaikka vetäisi 20 joka päivä. Kun minäkin voisin, edes sen yhden!

Nykyisin on vaan tyhmästi pikareissa vanukkaat, eikä ne maistu niin ihmeellisiltä.. Vielä lapsena sai kaupasta Fanny-vanukkasta sellasissa isoissa päniköissä, niitä ois voinu juoda koko purkin! Mmmm.. Ne oli niin hyviä!

Sininen sopii tosi hyvin sun ihoon valkosuuteen ja mustiin kutreihin, ihana!

llll

Ehdottomasti ruokalusikalla kaikki nassuun! Jos joskus syön pilttejä niin yritän silloinkin tunkea sittä ruokalusikkaa sinne pilttiin:D

Itsekin innostun aina jostakin vaatteesta, väristä tai ruoasta ihan älyttömästi ja sitten suosin vain sitä muutaman kuukauden.. Jossain vaiheessa tulee aina överit, jonka jälkeen ei välttämättä pysty enää vuosiin käyttämään tätä...

Murtumispiste

Se vanukashan kestää kymmenen kertaa kauemmin, kun syö pikkulusikalla vähän kerrallaan! Makunautinto vain pitkittyy. Eikä sitä makua tule mitenkään kerralla lisää, kun leikkii hamsteria. Usko pois. :D

Ai että mikä mielikuva: sinä posket pullollaan vanukkaasta. :'D Kiitos kun jaksat aina piristää hauskoilla jutuillasi <3

Apua täällä on yksi joka nauttii elämästä täysin siemauksin vaikka kaveri väittääkin että kulutan enemmän kaloreita kun saan kun syön muroni niin pienellä kahvilusikalla :D Vihaan vain sitä tunnetta kun soppalusikka ei mahdu suuhun ja murojen maitoa on pitkin vaatteita.

Tosin pieni lusikkani onkin sitten ääriään myöten täynnä. Ja nopeus on huikea. Lusikka viuhtoo lautasen ja naaman väliä sellaisella temmolla, että kohta rikotaan äänivalli!

Okei myönnän että suurimman osan ajasta syön sellaisella lasten lusikalla. Vai miksikä niitä keskivaiheen lusikoita sanotaan?

Haha! Täältä löytyy yks ylikäyttäjä kans! Itsekin innostun asioista aina ihan ylipaljon ja tämä on johtanut mm. Kajaanista Helsinkiin muuttamiseen sekä n. 10 kertaa vaihdettuun hiustyyliin :)

Mä en uskalla antaa itteni innostua liikaa uusista jutuista, koska pelkään siitä seuraavaa mahdollista mielipahaa ja pettymystä ja riippuvaiseks tulemista! Yritän keksii kaikkii sääntöjä, et miks en sais tehä jotain juttua montaa kertaa peräkkäin. Mut siitähän se pettymys vasta seuraakin, kun en pysty pitää jotain tyhmiä sääntöjä, jotka oon itelleni tehny :D

Mulla oli lapsena kaveri, joka söi vanukasta niin, että otti sitä kerralla vaan teelusikan kärkeen ja söi vanukkaansa äärimmäisen hitaasti. Sitä oli piinallisen ärsyttävää seurata.

Pikkulusikalla, ehdottomasti ! Haluan nauttia vanukkaastani! Ja isolla lusikalla ei saa pohjalta kaivettua kaikkea, eikä joidenkin vanukkaiden purkkien "sivu-urista" :D

aava

iso lusikka!!! todellakin iso lusikka. olen vääntänyt tästä asiasta kaverini kanssa kättä. olen vain väittänyt että miulla on kai niin iso suu että tarviin ison lusikan. x) ja sama on jäätelön kanssa..

hiukset on nätisti. edellisessäkin postauksessa taisi olla vastaavalla tavalla, että latvat on kikkurammassa kuin muuta pituudet.

Suviiiii

Mä käytän jotain ison lusikan ja pikkulusikan välimuotoa esim. lasten isoa lusikkaa, koska pikku lusikat vaan ärsyttää ja isot lusikat on liian suuria, että vois nautiskella siitä lusikallisesta, kun ei se mahdu kunnolla suuhun. Eli kunnon possu olen. :D

Iidii

Oon miettiny tuota vanukasjuttua monta vuotta, et miten jotkut, esimerkiksi siskoni, syövät sen niin hitaasti! Se pitää just pitää oikein ahmimalla ahmia! ;)

Ai niin se vanukas...mikä vanukas..

Katoaa alle 10sekunnissa xD eli en oo minkäänlainen herkuttelija.

Herrkua on suklaavanukas johon törräytän kauhian kasan kermavaahtoa päälle :D

Just meni kinuskivanukas huiviin, pikkulusikalla! Mutta se tulee perusteltua sillä, että ainaki jacky-vanukaspurkissa on ne ärsyttävät urat, joista ne vanukkaan viimesetkin rippeet pitää kaapia ja se onnistuu parhaiten pikkulusikalla= Ahneutta vietynä äärimmäisyyksiin:D

Vanukas syödään isolla, vanhanaikaisella (sellaisella terävämmällä, jos ymmärrätte) ISOLLA lusikalla. Koska se on "teräväkärkisempi", sillä saa kaavittua ihanasti koko purkin. Ei mitään nyhertelyä tai sievistelyä jollain pikkulusikalla, ei mitään järkeä siinä. ^___^

Ei ei ei! Vanukas kuuluu ehdottomasti syödä pikkulusikalla. Tarkotuksena on tietysti syödä mahdollisimman hitaasti niin, että kaverin vanukas ehtii loppua aikaisemmin. Sitten voi vahingonilosena syödä loput vanukkaasta kun toisella ei enää ole mitään jäljellä...

heidi

Joko- tai- elämä on tylsää ja mustavalkoiset ihmiset on tylsiä!

Itse menen välillä täysillä, välillä hidastaen ja välillä keskitietä. Välillä on kausia ja välillä ei. Ihanan vaihtelevaa eikä yhtään ennakoitavaa! :)

Hahaaa, mä olen juuri samanlainen! Mua ärsyttää syödä jonkun pikkulusikoijan seurassa vanukkaita, koska kun olen lopettanut omani, mun tekee mieli napata tyypiltä lusikka ja karjaista: SYÖ NYT HITTO VIE SE JO !!!!! :--D

Ai niin joo, kaikille niille, jotka käyttävät pikkulusikkaa lopun vanukkaan kaapimiseen: se loppu kuuluu nuolla! :DD

Mekko on ihana!

Mä saatan kilahtaa monenlaisista kauniista/kivoista asioista, ja haluta kyseisen jutun itelleni ASAP (tai vieläkin nopeammin), samantekevää mikä oli oikea tarve tai rahatilanne. :P Onneks mäkin nykyään oon oppinut jo paljon hillitsemään itseäni.

Ja vanukkaani syön Hackmannin Carelia-sarjan kauniilla pikkulusikalla hitaasti, nautiskellen estetiikasta, lusikan ja vanukkaan tunnusta, ja mausta mahdollisimman pitkään. ;)

LaLau

Samanmielinen ilmoittautuu. Välillä hävettää työpaikan ruokalassa se jäkiruuan kaataminen kiposta suuhun kun toiset pikkusen vaan kastelee lusikan kärkeä ja pyörittelee mulle silmiään. :D

Vaatteissa taas on menossa pin-up henkinen överien veto mukaanlukien kaikki maailman huiviviritykset päässä. :D

Huhhuh, ei ole elämä helppoa. :D

On muuten aivan mahdottoman ihana mekkonen tämä.

Nesku

<3 kyllä.Olen porsas.Lappaan suklaat ja vanukkaat hirveällä vauhdilla ja se makupiikki on ihana.Pikkuvanukkaat on ihan hanurista, mielummin sellainen ämpäri että se kestää kanssa kauemmin ja jätskiäkin voi mennä litra. Olen lisäksi vaatejumittaja, kun pidän jostain käytän sen melkein puhki putkeen, mutta en oikeastaan vedä yli, mulle ei sovi väritkään. Innostun kyllä niin että se on ilmeistä ja kommenteista päätellen jotenkin...epänormaalia? Olen vuoristoratatyyppi, hyvässä ja pahassa.Toisaalta on hienoa kyllä tuntea. Ihana avocadon kommentti, "mun elämä on teemabileet" =)

Täällä yksi, joka parhaillaan nauttii toffeevanukasta pikkulusikalla, hiiitaasti nauttien! meinas mennä vanukkaat väärään kurkkuun tekstiä lukiessa, sen verran nauratti ;D

mulla on sellainen omiuisuus, että mä en yksinkertaisesti kykene syömään mitään vanukkaita isolla lusikalla. jokin siinä ällöttää ja se vaan tuntuu väärältä.. En tajua itsekään tätä juttua. Pitää siis käyttää pientä lusikkaa.

Sama outo juttu on, että en yksinkertaisesti kykene syömään mitään haarukkaruokaa lusikalla vaikka se teknisesti olisikin mahdollista. esim. makaronilaatikko, risotot tms. Pelkkä ajatus jotenkin kauhistuttaa ja ällöttää. :D

saara

toffeevanukasta söin viimeksi tänään. pikkulusikalla. nautiskellen. ensin söin pikku lusikallisia ja sitte meni hermot ja otin ihan isonkin kauhallisen. oli lähellä että kaadoin kaiken suuhun ja nuolin purkin. pikkulusikalla kun syö, ajattelee, että sitä jää enemmän. huoh

Isolla lusikalla, eikä yksi purkki riitä!

Mie haluaisin maalata keittiöpöydän turkoosin väriseksi ja ommella turkooseja tyynyjä, verhoja... Mutta koetan hillitä itseäni, ettei mene överiksi :)

LittlePhoenix

Tunnustan. Miulla tuo yli-innostuminen tosin kuuluu musiikin maailmaan, jos joku biisi oikein kolahtaa niin sitä tulee kuunneltua valehtelematta useampi päivä non-stopilla ennenkun iskee kyllästyminen ja biisi vaihtuu toiseen :D

emilia

Mulla on ongelma. Tykkään sun blogistasi ihan hulluna, mutta en ole seurannut sitä kuukausiin koska blogger, jonka kautta blogeja seuraan, ei suostu hyväksymään sun blogin osoitetta vaan herjaa virheellisestä URL-osoitteesta. Osaatko neuvoa, että mikä osoite mun on siihen lytättävä että workkais? Ois mahtavaa päästä taas aktiiviseksi seuraajaksi :)

jutta

vanukasta tai jäätelöä tai mitään lusikoitavaa herkkua ei voi vaan syödä pikkulusikalla vaan se pitää saada isolla ahdettua !! ja kaikki semmoiset pienet karkit on pakko ahtaa suuhun kerralla :)

maikki

ihanaihanaihana mekko! jos meillä kotona syödään jäätelöä/vanukasta/kakkua ihan mitä vaan lusikalla syötävää, muut ottavat pikkulusikan, mutta minun on aina pakko saada isompi lusikka ja myös isompi makuelämys! :D

Laura

Eikä, mä en PYSTY ymmärtämään ihmisiä, jotka törkeästi TUHLAA koko makunautintonsa kulauttamalla vanukkaan parilla rohmaisulla kurkkuunsa ja vielä jättämällä pohjalle ja reunoille jämät (=mun mies)!! Mitä ihmettä, miksi kukaan haluaisi päästä siitä syömisprosessista äkkiä eroon, mä ainakin kihnutan pikkulusikalla niin pieniä annoksia kuin mahdollista ja kaavin purnukkaa niin kauan kuin mitään lähtee irti. :D Vaikka ottaisi pienen lusikallisen, se maku on tasan yhtä hyvä kuin isossa satsissa, mutta näin se maku eli nautinto vaan kestää miljoona kertaa pidempään!! :D Kyllä mä ainakin oon Nautiskelija isolla N:llä, enkä tuhlaa vanukkaita kuin mitä lie välipalabanaaneja! :D

Sandra

Kuulostaa kumman samanlaiselta elämältä.. Mies valittaa näistä mun pakkomielteisistä kohtauksista kun mitään ei voi tehdä "hillitysti"... Tosin on se ikävää kun tykkää jostain ihanasta ruoasta, ahmii sitä koko ajan ja sitten et voi enään sietääkkään sitä, minulla on tälläinen vaihe kiinalaiseen varsinkin kanaan ja pähkinään jota söin varmaan 2-3 vuotta aina kun haettiin kiinalaista nyt se ällöttää vaikka pyynikintorin kiinalaisessa se on parasta, mutta ei vaan uppoa..

mua välissä hävettää mun ahmiminen, jos joku maistuu ylihyvältä, niin tuntuu ettei suun koko riitä !! :D pitää kauhoa koko ajan lisää, niin että posket venyy ja räjähtää.

ps. OOT KAUNIS !?!? tuijotin lumoutuneena tota ekaa kuvaa liian kauan.

pps. stailauksesi puoli seiskassa oli ihastuttava, sopi marialle todella hyvin :)

bert

Sillon kun vielä Valion Fanny-vanukkaita sai puolen litran kartonkitölkissä, vedin niitä ja suoraan purkista tietysti ;) Nykyisin ei tule vanukkaita juuri syötyä, ärsyttää ne minipurkit.

tuuli

Täällä myös yksi överi-innostuja terve!

Vanukkaan suhteen oon vissiin joku välimuoto, koska aika usein syön isolla lusikalla, mutta hitaasti nautiskellen :D

Elina

Mä taas olen nimenomaan sellainen pikkulusikkamakustelija! Ja mulle se nimenomaan on sitä ultimate nautiskelua. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka syö kaksi leipäpalaa päällekäin, kun ne voisi syödä erikseenkin ja nauttia mausta pidempään. Sama koskee pitsaa, en voi ymmärtää miksi kukaan haluaisi tuhlata herkullisen pitsan rullaamalla sen kasaan ja syömällä (=hävittämällä) sen puolet minua nopeammin:)

sannuli

Oi miten kaunis mekko!!!

Mulla samantapainen luonne, on vaan yks vaihde ja se on täysiä. Ei välimuotoja :)

Kukkis

Muahhahhaaa! Pitkästä aikaa nauroin oikein rempseästi ääneen :D Tunnistan niin itseni tuosta tekstistä, erityisesti herkkujen suhteen... Herkut kuuluu ahmia. Nimen omaan kipataan kaikki suuhun niin että posket meinaavat räjähtää ja kulautetaan kurkusta alas. Suklaalevy syödään kerralla, ei herranjestas mitään paria palasta! Jos välissä uhkaa tulla huono olo, niin pieni tauko, ja homma jatkuu. Mun syöminen ei ole varmaan ihan tervettä :D Edellisen postauksen lookki oli ihanan keväinen!

Hanna

haha!! pienenä oli niin kamalaa ku ite lapioin vanukkaani parissa sekunnissa suuhun ja pikkusiskolla, joka kuuluu niihin pikkulusikkahidastelijoihin, oli aina yli puolet jäljellä - iski aina kauhea kateus!! Sama tietysti päti kaikkiin karkkipusseihin ja suklaalevyihin... Tietysti myös aviomies kuuluu näihin hitaasti syöviin, tosin se on oppinut että jos suklaata ei syö nopeasti pois, niin joku muu syö sen! :DD

Mimmuliini

Joskus itsellänikin on värikausia, jolloin tuntee oikein tarvitsevansa tiettyä väriä. Luin joskus jostain internetin syövereistä, sen kertovan siitä mitä kaipaamme elämäämme juuri sillä hetkellä. Esimerkiksi sininen on rauhallisuuden ja kaipauksen väri. Eli saatat siis alitajuisesti kaivata rauhallisuutta ja etäisyyttä maailman myllerryksestä.

Laura

mäkin oon tollanen 2 viikko jotai täysillä ja sit jotai muuta =) mä itse asiassa syön vanukkaani pikku lusikalla mutta erittäin nopeesti ja monta putkee =)

Nyt iski himotus pikimustiin, kiiltäviin hiuksiin! Tai oikein kirkkaisiin, tumman punaisiin kutreihin. Ah, täydellistä! Millä sä noita sun hiuksias kihartelet - itse olen ihan toivoton hiusten laittaja, mutta rrrakastan kiharoita! (--;

Tämä postaus oli ihana, innostuin nyt jälleen kerran peruuttamasti punaisen ja sinisen yhdistelmään. Jep, täällä on taas yksi spontaani ja ailahteleva superinnostuja! Minut saa niin helposti tulemaan mukaan kaiken maailman hulluihin tempauksiin, että melkein hävettää - mutta toisaalta onpahan elämä täynnä jännitystä!

Oot ihanuus!

p.s. Söin äsken kaksi riviä suklaata ihan huomaamattani parissa silmänräpäyksessä. Äkkiä rupesin vain miettimään, että hei, kuka vei mun suklaan?? No minä itse tietenkin. (--; Mun kyllä PITI nautiskella se oikein hitaasti, mutta enhän mä sellaiseen kyennyt!

Nadya

Olen itse ihan samanlainen, innostun jostakin asiasta aivan törkeästi ja en muuta pysty ajattelemaankaan pitkään aikaan!

Tuo sininen mekko sopii muuten todella hyvin sun mustien hiusten kanssa, näytät ihanalta! :)

Arlette

Tumma sininen! ♥ Mullakin on siniseen pitkään jo ollut joku villitys, sininen vaan näyttää niiin hyvältä. En kyllä itse sais enää ostaa sitä, koska sellanen täyssininen pukeutuminen ainakin näyttää yleensä vähän ankeelta...?

Ja ps. itse syön toffeevanukkaan mahdollisimman hitaasti kun haluan että se kestää mahd. pitkään! Toinen vaihtoehto olis tietty vetästä neljä vanukasta yhteen mittaan mut se ei ehkä kauheen pitkään vetelis...(vois vähän läskistyä) :DDD

Leila

Ma muistan etta oot joskus aiemminkin blogissa maininnut tasta etta saatat syoda jotain samaa juttua kauan aikaa. :) Mitakohan se sillon oli... Olisko ollut joku luonnonjogurtti / mustikat -juttu.. en muista :D

Voiei!Kuulun juuri noihin ihmisiin mitä et kestä, KYLLÄ, syön vanukkaani hitaaaasti nautiskellen :D ja puolustuksekseni sanon,eikö tule ähky nopeasti syötynä? :D

Toinen innostuja luonne tääläkin..ja nyt -heti kohta- kerrot mistä tuo ihana tunika/mekko on löytynyt!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!:)

kira

Oon täysin samaa mieltä sun lusikka-analyysin kanssa, pätee myös jäätelöön ja kaikkeen muuhunkin lusikoitavaan herkkuun. :D Ja mielettömän kaunis mekko ja hiukset!

Nättejä kuvia! :)

Mä syön vanukkaani just hitaasti pikkulusikkalla nautiskellen, mut mun mielestä se on just sitä elämästä nauttimista, ku se ihana maku kestää pidempään! ;D

Anki

Olen ilmeisesti täysin päinvastainen kuin sinä, lämpeän hitaasti jutuille, ja juuri sininen väri oli yksi hitaasti suosiooni päässyt juttu. Alkoi muuten petrolinsinisellä. Tuli ihanasta mekostasi mieleen postaustoive, haluaisitko esitellä mekkokokoelmasi? Se on luullakseni suuri ja suloinen.

Niin, ja vanukas syödään pikkulusikalla niin että joka tippa saadaan talteen.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Rakastan teidän kommentteja, tätä on niin huippu lukea :DDD ihana miten äärilaidasta toiseen menee mielipiteet!

Emilia, saa lisättyä bloggerin listalle RSS osoitteella eli:

http://www.olivialehti.fi/Blogit/Nelliinanvaatehuone/tabid/345/moduleid/...

Testaahan toimiiko :)

Ja kaikille jotka kysyivät mekosta, tuo sininen on monta vuotta vanha, ostettu lontoosta joskus reissulla.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

sinpsuka

Voi tuo sininen mekko on aivan täydellisen värinen ja mallinen! Soaked in Luxuryllä on miltei samanlainen, mutta vain mustana ja pinkkinä ( yllättäen omistan molemmat, nimittäin kun jostain innostuu niin sitä pitää saada joka värissä )

Tuota Soaked in Luxury mekkoa myy ainakin Bubbleroom, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012