En tiedä miksi en ole saanut vielä aikaiseksi katsoa Downton Abbey -sarjan kaikkia kausia, vaikka sarjan miljöö ja aihe ovat kuin minulle tehty. Hetki sitten valkokankaalle saapuneen Downton Abbey -elokuvan kävin kuitenkin katsomassa ensi-iltaviikonloppuna. Elokuva jatkaa siitä, mihin sarja päättyi, mutta on kuitenkin oma itsenäinen tarinansa jonka voi katsoa vaikkei olisi sarjaa koskaan nähnyt. 

Ei tosiaan tarvinnut pettyä, sillä 1920-luvun pukuloisto ja kartanomiljöö tarjosivat visuaalista karamellia viihteellisen kevyen juonen rinnalla. Elokuvaa voisi kuvailla hattaramaiseksi hyvän mielen parituntiseksi. Sarjaan verrattuna elokuvan tunnelma oli paljon positiivisempi, kevyempi ja hauskempi. Vakavammatkin aiheet käsiteltiin eri tavalla, joka toimi elokuvassa mielestäni hyvin. Julian Fellowesin kädenjälki oli nähtävissä alusta loppuun, kuten tietysi odottaa saattaa. 

Elokuvassa Downton Abbey ja Crawleyn perhe on saamassa kuninkaallisia vieraita. Herraskartanolle kuninkaan ja kuningattaren visiitti on todellinen kunnia, joka sekoittaa palvelusväen arjen välittömästi. Kaikki pitää viilata kuntoon nopeasti sekä kehittää kuninkaallisille sovelias ilallismenu. Pian kartanoon tupsahtaa kuitenkin kuningattaren oma henkilökunta ja Downton Abbeyn väki ollaan siirtämässä täysin syrjään. "Pitäkää te lomaa muutama päivä" ei ole lause, jota arvonsa tunteva palveluskunta on tottunut kuulemaan. Juonittelu kuningattaren oman väen syrjäyttämiseksi alkaa heti. 

Suosikkini sarjassa ja myös elokuvassa on Maggie Smithin näyttelemä Granthamin leskikreivitär. Pirullisen viekas, mutta kuitenkin lämmin leskikreivitär punoo juonia perheensä hyvinvoinnin edistämiseksi, eikä säästele mielipiteitään. Vaikka elokuva oli muuten hattarisen pehmeä, Maggie Smithin hahmo oli onneksi saanut pitää persoonallisuutensa. Hänellä on kana kynittävänä kuningattaren seuraneidin kanssa. 

Jos on ollut ikävä sarjan jättämää aukkoa, tämä elokuva on sopivaa jälkihoitoa. Kunhan ei koe pettymystä siitä, että sarjan särmä on selvästi silitelty pois. Elokuvan Downton Abbeyssa elämä on melko sopuisaa ja puvustus sekä lavastus suurenmoista. Ihan jo niiden vuoksi vintage-harrastajan kannattaa ottaa suunta leffateatteriin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Toki kuningas oli tärkeämpi vieras kuin kuningatar, joka toki myös mukana oli. 😌

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat