Minä ja moni muu on löytänyt vertaistukea niinkin "typerään" asiaan kuin järvipelko. Käykää osallistumassa pelkokeskusteluun Liikunnanvihaajan puolella, jos aihe herättää mietteitä. Minulle oli yllätys, että niin moni kammoaa syvyyksiä, en nimittäin ole koskaan tavannut itseni lisäksi muita järvikammoisia. Syytän tästä kauhustani ainoastaan liian vilkasta mielikuvitustani, tai ainakaan en muista, että olisin ikinä ollut lähellä hukkua tai muutakaan traumaattista. Jalkani on kerran takertunut vedenalaiseen oksaan, mutta pelkäsin jo silloin järveä, joten se ei ainakaan ole ainoa syy.


Kommentit (26)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

mä taas kyllä osaan uida, mutta varmaan hukkuisin kuitenkin jos saisin kunnon paniikkikohtauksen jossain keskellä järveä, esimerkiksi jonkun vedenalaisten lumpeiden tms kasvien kanssa... kirkas vesi on vielä suht ok, mutta rannan tuntumassa pakko olla silloinkin. Kuva oikeastaan kertoo tasan sen totuuden miten suhtaudun meidän mökkillä järveen.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Alice_

Mulla on tullut traumat lapsuudesta kun kerrottiin, että näkki asuu järvissä ja houkuttelee lapset hukkumaan...eihän se sitten auttanut että äiti sanoi sen olevan satu -nykypäivänäkin mielikuvitus alkaa aina laukkaamaan ja sen takia pikkuisen kammoan järviä :D tuhmää mutta yritäppä kertoa se aivoillesi !

myohmy

Oikeastaan ainoa järveen liittyvä pelko niin en uskalla mennä kovin syvälle, mutta se on ihan itsesuojelua, koska en ole niin hyvä uimari. Ajattelen aina, että vesi on kylmää ja sitten uskaltaudun järveen vasta heinäkuussa, mutta sitten kun sinne menee niin tunne on aivan upea ja tuntuu kuin sieltä ei ikinä olisikaan ollut pois eikä halua pois. Jos järvessä pelottaa niin kannattaa reissata itä-suomeen Punkaharjulle. Uin siellä viime kesänä Saimaassa ja täytyy sanoa, että niin upeaa järvenrantaa ja kirkasta järvivettä en ole ikinä nähnyt! Sitten vielä aurinko laski järven selälle, upeaa. Upea on muuten tuo sinun kuvakin, hieno tunnelma. Juuri sellainen jännittynyt ja odottava.

Tuollainen ihanan aavemainen tunnelma.

Itse kyllä polskin puoli kesää onnessani mökkijärvessä, mutta jos tulee simpukoita, iilimatoja tai vesikasveja vastaan, minut löytää aika nopeaan rannalta. :D

Nini

Itseäni vähän kammottaa se pohja, ja mitä kaikkea siellä voi olla, ötököitä, simpukoita, kasveja, kaloja, niljaisia kiviä.. Sameasta vedestä ei nää minkä päälle astuu, voi vain kuvitella, ääk..

Jenya

Ihan mahtava kuva. Näytät tosiaan kuin vedenneidolta, ilman pyrstöä. tai just joltain demonilta. Mä kyllä uin, mut muualla mulla on kyl välillä vähän liiankin vilkas mielikuvitus.

Minullakin oli sellainen vaihe, jossa olo oli epämukava meressä uidessa. Järveä en ole koskaan arkaillut, mutta meri tuntuu niin valtavalta massalta. Sitten kävin laitesukelluskurssin, ja vaikka kunnioitus merta kohtaan säilyy, niin maisemat 20 metrin syvyydessä lyövät laudalta minkä pelon tahansa ;)

Vesi rinnastetaan muuten jungilaisessa symboliikassa piilotajuntaan. Sen mukaan veden pelko ei olekaan varsinaista veden pelkoa, vaan hallitsemattoman piilotajunnan pelkoa, eli sen meidän vähemmän tutun ja turvallisen minuutemme pelkoa. Mielestäni kiinnostava näkökulma.

S

Täältä löytyy myös nimen omaan järvi kammoa. Meressä uiminen onnistuu koska vesi on niin kirkasta että näkee mitä vastaan tulee, mutta järveen en enään pysty menemään. Viime kokeilu menasi päättyä ikävästi kun paniikikohtausmainen tila pääsi valloilleen.

Kuva on kyllä tosi upea, en edes tajunnut että kyseessä on oma kuva vaan luulin että oli lainattu jostain.

ella

Heh. Vedessähän piilee aina jättiläiskalmari tai vähintäänkin joku niistä mörökölleistä, joita Muumilaakson tarinoista on opittu pelkäämään. Itse hyppäsin viimeksi keväällä kirkuen ylös avannosta, kun selkä kosketti jäätä. Ensimmäinen mielleyhtymä oli, että Krakenhan se minua siellä tavoittelee :D

iituliina

Minä kyllä uin, kunhan saan nimenomaan uida.. Suoraa laiturinnokasta uimaan ja pohjaan koskematta takaisin, mitälie muumioita siellä pohjassa voisikaan olla... Hyi

Anna

Sehän se just lähinnä pelottaa, että mitä sieltä pohjasta "löytyy". Sen tarkemmin mielikuvituksen sisältöä avaamatta :D

Se on kyllä selkäpiitä karmiva tunne, kun jokin epämääräinen muljaska koskettaa vatsaa tai jalkaa uidessa.. Tulee kiire rantaan, tai syvemmälle, missä pohjakasvit ei yllä pintaan. Lähes yhtä ällöttävää on, jos astuu pohjaan, ja jalka uppoaa nilkkaa myöten limaiseen mutaan..

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011