Kahvipöytäkeskusteluissa nousee aina silloin tällöin esiin vaatetus. Esimerkiksi siitä näkökulmasta, että mitä ei missään tapauksessa vetäisi ylleen tai mikä on itselle varsin epätyypillistä. Minä olen aikamoinen tyylien sekamelska, eikä minulla oikeastaan edes ole tyylilaatikkoa jossa tiukasti pysyisin. Profiloidun toki vahvasti mekkoihin ja korkoihin, joita rakastan enemmän kuin muita tyylejä, mutta pidän silti takin valmiina kääntämistä varten.
Valitsimme kahviporukan kesken toisillemme epätyypillisiä vaatekertoja eli sellaisia, jotka aiheuttaisivat todennäköisesti reaktion ystävissä ja työkavereissa. Oli yllättävää todeta miten vahva oma tyyli jokaisella on, ja kuinka vähän siitä poiketaan. Varsin asiallisesti ja klassisesti pukeutuva työkaverini sai tässä ajatusleikissä ylleen värikkään rimpsumekon ja minä taas tumman jakkupuvun ja valkoisen kauluspaidan. Lupasin tulla ko. vaatekerrassa joku päivä duuniin. Siitä kuulemma tehtäisiin heti johtopäätös, että olen menossa toisaalle työhaastatteluun :D
Vaaleansininen rento kauluspaita ei myöskään ole ominta tyyliäni, mutta täytyy kuitenkin muistaa että joskus olin 100% farkkutyttö. Myös farkkupaitatyttö. Tämä asu on lähinnä nostalgiaa, vaikka se hieman epätyypillistä minulle onkin,
Liian täyteen ahdetusta laukusta saa aina tyylikkyyspisteet. Nykyajan puhelimet ovat niin jättimäisiä, että mikä tahansa siro laukku ei niitä purematta niele! Tulee välillä ikävä Nokian Zippoa ja kumppaneita. Banaani oli ykkönen!
Olisi kiinnostavaa tietää mikä olisi teidän kohdallanne ns. normaali vaatekerta, joka aiheuttaisi työkavereissa tai kavereissa kulmien nostelua? Minulla se on edelleen se siisti jakkupuku, vaikka olenkin jo lähentynyt sitä hieman. Käytän nykyään jo jakkumaisia takkeja.
Jos laittaisin päälleni mitä tahansa vaaleanpunaista, röyhelöitä sisältävää, kynähameen tai cropatun yläosan, tulisi kyllä kummastelevia katseita. Ns. "dusty rose" -sävy on ainoa vaaleanpunaista lähestyvä väri, jota suostun pienissä määrin pukemaan päälleni, mutta muutoin mun tyyli on kokonaan minimalistinen.
Olin perhepäivähoitajana ja eräänä päivänä yksi lapsista sanoi minulle:" Miksi sulla on noin oudot vaatteet?" - oli farkut ja t-paita. Niitä en käytä vieläkään- ainakaan yhtäaikaa.
Farkkuja käytän tosi vähän.. jos mulla olis tyyliin lökärit ja college-paita. Tai suorat housut ja kauluspaita :D
Minun kaverini varmaan yllättyisivät, jos näkisivät minut vaikkapa tällä hetkellä niin muodikkaassa crop topissa tai muuten vain ysäriä henkivissä vaatteissa poislukien kukkamekot. Ylipäätään sellainen perusmuodikas tai edes klassisen tyylikäs asu olisi päälläni varmaan vähän hassu. Pukeudun yleensä joko vähän tylsiin perusvaatteisiin tai muiden mielestä juhlavahkoihin mekkoihin ja hameisiin. Mitään jakkupukua ei kyllä todellakaan nähtäisi minunkaan päälläni, mutta opiskelenkin humanistista alaa eikä minulla varmaan ole sellaisiin vaatekertoihin työelämässäkään koskaan mitään asiaa. :-D
Joskus toimistotyössä (rennossa työvaateilmapiirissä, ei jakkupukuja kenelläkään) laitoin uuden vaaleansinisen kauluspaidan päälle joka itseasiassa oli kiva sekä rento polkkakihatoiden ja farkkujen parina. Ei ollut yksi eikä kaksi työkaveria jotka ihmettelivät miksi.olin niin virallinen :D
Äitini on myös herkkä kommentoimaan jos "poikkean" tutusta. "Sinulla sinistä, onpa yllättävää!" Mutta toisaalta hän onkin nähnyt pukeutumistani koko ikäni. :)
Nykyinen tyylini on hyvin klassinen ja naisellinen, 98 % päällysvaatteistani ovat vintagea tai second handia. Todella epätyypilliset vaatteet minulle (varsinkin julkisella paikalla!) olisivat esimerkiksi collegehuppari, tennarit ja lökäpöksyt! Myös farkkuja käytän harvoin, mutta sellaisissa tulee silloin tällöin sentään kaupassa käytyä.
Itsellä kans jakkupuvut, graafiset linjat ja muut ns. Asialliset ja muodikkaat vaatteet aiheuttas hämmennystä :D pelkästään jo farkut on poikkeus hih!
Kaikkein epätyypillisintä mitä keksin enkä pukisi mistään hinnasta olisi vaaleansiniset korkeavyötäröiset porkkanafarkut, kukallinen röyhelöinen, ylisuuri beige farkkutakki ja avokaskorkkarit.
Minulla on ollut elämäni aikana tyylejä laidasta laitaan, myös se jakkupukutyyli ja mekot :) Mut nykyään varmasti se mekko (varsinkin joku kukkamekko) aiheuttaisi varmaan hämmennystä. Minulla on yleensä farkut, pusero tai tunika ja neuletakki tai hame, pusero ja neuletakki. Jotenkin on kiva kun on löytänyt oman tyylinsä, mut toisaalta oli hauskaa kun ei ollut mitään tyyliä vaan saattoi pukeutua mielialan mukaan. Voi sitä aikaa ;)
Ja niin siinä kävi, että juuri kun olin lähettänyt kommentin, muistin että minun piti kehua sun hiuksia! Rakastan tota väriä ja mallia <3 Ei oikeastaan vois vaaleat (valkoiset) hiukset enää paremmin sopia kuin sinulle sopii :)
Hame tai mekko tai jo vähänkään paljastavampi paita herättäisivät kuittailua. Korkkarit saisivat muut nauramaan, sellaisia en omista.
Mistä tuo nahkatakki on? Juuri tuollaista metsästänyt, mutta yksikään jota olen kokeillut, ei ole istunut kunnolla.
Tästä tuli mieleeni se postaus, jossa vaihdoitte tyylejä Stellan kanssa. Joskus iät ajat sitten. Uusintakierros vois olla kiva :)
Jakkupuku aiheuttaisi itselle ahdistuksen, mutta myös ympärillä oleville ;)
Sulle tuntuu sopivan vaate kuin vaate :) Hiukset (ja tämäkin asukokonaisuus) näyttää hyvältä! Mukavaa kesää!
Jos mä ilmestyisin paikalle paksuissa sukkahousuissa, trikoomekossa ja balleriinoissa käsilaukku olalla niin herättäisi kyllä ihmetystä. Pukeudun aika naisellisesti mutta yksinkertaisesti simppeleihin väreihin, mitään kirkasta mun päällä ei kyllä näy.
Olen ehdoton farkkufani ja käytän mielellään jakkutakkia farkkujen kanssa. Jos pukeudun tavallista kivempiin asuihin, minulta usein kysytään jos olen menossa ulos juhlimaan vaikka en mielestäni ole pukeutunut silmiinpistäviin bileasuihin. Olen aiemmin huomannut, että suomalaiset yleensä kummastelevat jos joku haluaa pukeutua tavallista kivempiin asuihin. Miksi emme saisi pukeutua niin kuin meitä huvittaisi. :) Ehdottomasti ei minihameille ja napapaidoille, joissa tuntisin oloni niin epämukavaksi. :P