Kuva: Netflix

Kun olin toipumassa influenssasta ja pystyin lopulta pitämään edes hetken silmiä auki, kaipasin jotain kevyttä TV-viihdettä. Bongasin Netflixistä 90-luvulle sijoittuvan sarjan Everything Sucks! ja koska olen itse ysärinuori, totesin että nostalgiatrippi tervetuloa. 

Enpä osannut arvata, että sarja oli vanginnut suorastaan pelottavan hyvin kaikki perus ysärikliseet. Sukelsin suoraan naama edellä trollien, tuttikorujen, C-kasettien, VHS:n, grungen ja jättimäisten videokameroiden maailmaan. Sarjan päähenkilöt ovat siinä 16v. huiskeilla ja aloittelemassa lukiota. Perusnörttien kolmikko liittyy AV-klubiin, että saisivat edes jotain mielekästä tekemistä läksyjen ohella ja toisaalta myös kuuluisivat jonnekin. Hyvin pian he joutuvat törmäyskurssille draamaklubilaisten kanssa, jotka ovat valmiita valloittamaan Hollywoodin heti kun pääsevät koulusta eroon. 

Ihan ensimmäinen hieno huomio sarjasta oli se, että siihen oli palkattu monen näköisiä, kokoisia ja värisiä näyttelijöitä. Nykysarjoissa ärsyttää eniten se, että jokainen rooli on annettu kiiltokuvamaisen standardikauniille näyttelijälle, eikä variaatioita pahemmin esiinny. Enkä tarkoita etteikö nukkemaisen kaunis ihminen ole aito, mutta jos otetaan 15 ihmisen satunnaisotos kadulta, siihen mahtuu paljon muutakin.

Everything Sucks onnistuu toki käymään läpi kaikki peruskliseet ysäristä, mutta siitä huolimatta homma toimii. Voi olla, että olen hieman armollisempi nostalgian nimissä, mutta silti minusta tuntui siltä kuin olisin katsonut hyvää elokuvaa enkä sarjaa. Epätoivoiset ensi-ihastumiset, itsensä löytäminen ja uskallus olla oma itsensä ovat tämän sarjan kantavia teemoja. Kun Alanis Morrisette, Ace of Base ja Tori Amos raikavat taustalla, on helppo antaa tarinan viedä. 

Kommentit (1)

Henne

Mä oon myös aika myyty heti ekan jakson jälkeen! Toivottavasti tänään olis aikaa kattoa seuraava jakso, tai ehkä vielä yks ja ehkä vielä yks lisää... Hauskaa on minusta se, että vaikka oon syntyny vuonna 93, voin myös samaistua noihin ysärijuttuihin. Kyllä jo ysärilläkin lapset oli tietoisia nuorten jutuista. Lisäks innostuin jossain vaiheessa juurikin tori amosista, oasiksesta ja muusta sen ajan musiikista, vaikka elin 2000-luvulla teinivuosiani. Eli mulle sarjan musiikista tulee myös oma yläasteaika mieleen :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat