*kuva: Netflix

Sanon heti alkuun, että en ole lukenut Sophia Amoruson kirjaa, Girlbossia. Mutta tunnen toki eBay-vintagekaupasta liikkeelle lähteneen Nasty Galin tarinan. Nykyään Nasty Galilla on enää hyvin vähän (jos lainkaan?) tekemistä vintagen kanssa, kyseessä on ihan vaan ketjukauppa, jonka omistaa brittiläinen BooHoo. 

Katsoin vappuviikonloppuna Netflixistä sarjamaratonina 13-osaisen Girlboss-sarjan, joka kertoo fiktiota ja faktaa viihteellisesti sekoitellen Sophian matkan työttömyydestä Nasty Galin lanseeraukseen asti. Jenkit tunnetusti rakastavat ryysyistä rikkauksiin -tarinoita, joten oli vain ajan kysymys koska Nasty Gal pääsi ruutuihimme. 

Nasty Gal on viime vuosien aikana kohdannut paljon kritiikkiä, entiset työntekijät ovat kertoneet hurjia tarinoita egoistisesta girlbossistaan. Netflixin sarjassakaan Sophiaa ei esitetä erityisen mukavana persoonana, mutta määrätietoisena ja tuittupäisenä senkin edestä. Nuoren naisen elämässä myllertää samaan aikaan kun hän yrittää selviytyä aloittelevana yrittäjänä, mutta girlboss ei anna sen vaikuttaa bisneksiin. 

TV-sarjaa on arvosteltu erityisesti naisten stereotyyppisestä käsittelystä. Esimerkiksi Nasty Galin webisivujen naiskoodari on hahmona sosiaalisesti lahjaton, rumiin huppareihin pukeutuva, ulkonäkönsä laiminlyövä tyttö. Voin vakuuttaa, että tuntemiini naiskoodareihin mahtuu kaikenlaisia naisia, ei ole olemassa mitään edellisen kaltaista stereotypiaa. En kuitenkaan osannut loukkaantua sarjan kuluneesta tulkinnasta, sillä komediasarjat pelaavat usein juuri stereotypioilla. Sarja onkin luokiteltu nimenomaan komediaksi, ei dokumentiksi tai feministiseksi julistukseksi, ja siksi ennakko-odotukseni eivät olleet kepeää viihdettä korkeammalla. Kepeää viihdettä Girlboss todella oli. 

Sarjan parasta antia tällaiselle vintagefriikille oli upea San Franciscon kaupunkimiljöö, sen lukemattomat kauniit viktoriaaniset talot, vintagekaupat ja tietysti ne vaatteet. Friscossa on aivan mahtava vintagemeininki vielä tänäkin päivänä, olin vuosi takaperin seitsemännessä taivaassa Haight-Ashburyn 2nd hand kaupoissa. 

Noin yleisesti ottaen olen todella allerginen kaikille girl boss, naisjohtaja ja naiskoodari -termeille. Girl power on tietysti hyvä asia sinänsä, joka saattaa voimaannuttaa jengiä, mutta sukupuolella ei pitäisi olla mitään tekemistä johtajuuden kanssa. Millaisia reaktioita herättäisi, jos mies käyttäisi itsestään ilmaisua #MANBOSS. Mies, nainen, jotain ihan muuta, mitä väliä. Utopiaahan tämä vielä pitkälti on, ettei sukupuolella ole merkitystä, mutta usko älykkäisiin ihmisiin elää vahvana. 

Kommentit (6)

Vierailija

Termi naiskoodari pisti silmään ja on ristiriidassa kirjoituksen viestin kanssa. Minä tunnen useita naisia, jotka koodaavat tai useita koodaavia naisia. Koodaamisen osaaminen on kuitenkin vain yksi ominaisuus heissä joten minulle he eivät ole naiskoodareita.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat