Pikku tauko on päässyt syntymään haasta bloggaaja -juttusarjaan, lähinnä allekirjoittaneen kroonisen kiireen vuoksi. Mutta nyt. Nyt vihdoin on taas haasteen vuoro. Tähän haasteeseen tuli ehdotus lukijalta aiemmin tänä vuonna, mutta myös suoraan Tampereen Getaway Room Escapesta. Huonepakopeli! Tämä suoritettiin jälleen kerran yhdessä Anskun ja Janin kanssa pariskuntahaastena. Pelikokemus saatu blogin kautta. 

Huonepakopelissä on kyse niin yksinkertaisesta asiasta kuin että tiimi suljetaan huoneeseen ja sieltä pitää ratkoa tiensä ulos 60 minuuttissa. Kuulostaako helpolta? No, sitä se ei ole. Ongelmien ratkominen on ihanaa, kamalaa, turhauttavaa, riemukasta ja kaikkea siltä väliltä. Se vaatii pelaajien kaikkia aisteja ja saumatonta tiimityötä, sillä jokaisella osallistujalla on todennäköisesti erikoistaitoja mitä pelissä voi hyödyntää. 

TAMKin Proakatemian kasvattien, Ossin ja Eliaksen, pyörittämä Getaway sijaitsee Tullintorin takana Åkerlundinkadulla. Valittavissa on kaksi erilaista huonetta, joissa molemmissa on kuitenkin erittäin tamperelainen teema. Meille valikoitui vanha kunnon Manserock-huone, jossa ratkaistavana mysteerinä oli rokkibändin laulajan salaperäinen häviäminen. Minne Raipe on kadonnut?

Meistä kenelläkään ei ollut aiempaa kokemusta huonepakopeleistä, joten oli huippua seistä porukalla tumput suorana huoneessa oven sulkeutuessa. Jokainen katseli ihmeissään erittäin hyvin teemaan sisustettua miljöötä ja mietti että mitäs hittoa nyt tehdään. Huonepakopelin raivostuttavin piirre on se, että huoneeseen mentäessä ei saa vinkin vinkkiä. Ei mitään mihin tarttua tai mistä aloittaa. Kaikki selviää huoneessa omaan tahtiinsa, sitä mukaa kun ymmärrys tilanteesta kasvaa. 

Jos tiimi ei kerta kaikkiaan pääse jostain tilanteesta eteenpäin omin avuin, henkilökunta antaa helpottavan vihjeen huoneessa olevalle näytölle. Me saimme muistaakseni 3 extravihjettä, kun iski ihan totaalinen tenkkapoo, mutta ne ylimääräiset vihjeetkään eivät ole suoria kehotuksia tehdä jotain vaan ainoastaan pientä osviittaa ollaanko edes oikeilla jäljillä. 

Onnistumisen riemu on ihan valtavaa, aina kun yksi tehtävä ratkeaa ja tarinaa jatkuu. Tuli todettua että meistä kaikilla oli peliin annettavaa. Yhdellä oli loogista päättelykykyä, toisella hyvä muisti, kolmannella nopeat hoksottimet ja neljännellä taito nähdä kokonaisuuksia. Minä totesin lukeneeni aivan liian monta dekkaria, kun koin suurta ahdistusta rikospaikan sotkemisesta :D

Huoneessa saattaa kuulemma välillä syntyä hauskoja tilanteita, kun pelaajat reagoivat paineeseen (kello juoksee!) eri tavalla. Kaikki ovat kuulemma kuitenkin tulleet lopulta sulassa sovussa ulos, vaikka matkan varrella olisikin mennyt hermot kumppaniin tai itseensä. Meidän nelikko oli jopa yllättävän sopuisa, kun miettii paria (krhm) räjähtävää ja kärsimätöntä luonnetta. Mutta kun kaikilla on yhteinen päämäärä, tiimityön on sujuttava. 

Ei, me emme selvittäneet huoneen mysteeriä loppuun ajoissa, mutta ei se paljosta jäänyt kiinni. Laitetaan ensikertalaisuuden piikkiin... mutta tämä ei jää tähän. Idmanin piilopirtti, täältä tullaan! Tuli kauhea hinku päästä pelaamaan lisää!

Ostin samalla keikalla Getawayn lahjakortin, joka menee joululahjaksi ystäville. On kivaa antaa lahjaksi mielummin elämyksiä kuin tavaraa. 

Sakukin halusi kertoa mitä mieltä oli kokemuksesta: 

En hyppinyt riemusta kun Niina sanoi että seuraava pariskuntahaaste on room escape. Minulle oli jostain tullut mielikuva värittömästä, ankeasta, negatiivisellä tavalla futuristisesta ympäristöstä, jossa ratkotaan puzzleja. Idea tuntui väsyneeltä.

Enpä olisi enempää väärässä voinut olla! Ensinnäkin miljöö oli loistava. Manserock ei musatyylinä kolahda, mutta onhan siinä oma hauskuutensa ja hymy nousi huulille heti urakan alussa. Noin kahden minuutin taivastelun jälkeen ja kaikki uppoutuivat täysin ratkomaan mysteeriä. Varmaan liiankin syvään, koska jälkikäteen tajusimme fiilistelleemme turhan kauan ja aika juoksi odottamattoman nopeaa. Hauskaa oli ja verenpaineetkin välillä kohosivat kun ei aina ymmärretty toisiamme. Itse tunsin takaraivossa vaimon haukankatseen, kun tuhlasin jonkun minuutin lukon kanssa jossa oli oikea koodi...väärässä paikassa. Onneksi pelastin ainakin osin nahkaani ratkaisemalla erään toisen itehtävän, josta muilla ei tuntunut olevan mitään hajua.

Mahtava kokemus kerrassaan, joskin kilpailijan sielua syö kun ei päästy loppuun asti aikarajan puitteissa. Aivan varmasti mennään uudestaan. Ja voitetaan!

***

Haasta bloggaaja –sarjan edelliset haasteet:

Pariskuntahaasteena koskikellunta - Kuokkalankosken armoilla kelluntapuvussa

Pariskuntahaasteena meditaatio - hihhulointia vai löytyikö mantroista mielenrauhaa

Pariskuntahaasteena vauhdikas roller derby – miten ensikertalaisilla sujui luistelu

Haasta bloggaajan mies – Saku pääsi ensimmäistä kertaa hevosen selkään

Haasta bloggaaja – miltä tuntui veivata takamusta burleskin alkeistunnilla

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat