Nyt on luvassa haasta bloggaaja –juttusarjan kolmas osa, pariskuntahaaste. Tällä kertaa Ansku ja Jani haastoivat meidät kokeilemaan meditaatiota.

Alkutilanne:

Tätä aihetta on alustettava hieman enemmän, että ymmärrätte missä omat lähtökohtani ovat. Kun kuulin että joudun pääsen mukaan meditaatiotunnille, silmäni eivät olisi voineet enää voimakkaammin pyörähtää ympäri. On olemassa ihmisiä joille hengellisyys, mindfulness ja sen tyyppiset asiat ovat luontevia, ja sitten olen minä, maailman maallisin ihminen joka ei usko kuin kovaan työntekoon ja käytännön maalaisjärkeen. En usko että turhanpäiväisyyksiä ajattelemalla saa aikaan yhtään mitään muuta kuin villakoiria sohvan alle. Koska se meditaatioon käytetty aika on pois esimerkiksi imuroinnilta.

Siinäpä se, toki aika vahvasti karrikoiden. Minä olen se, joka siirtyi astangajoogakursseillakin aina takaisin alkeistunneille, kun jatkokursseilla alkoi lopulta vaikuttaa siltä, että siirrytään enemmän ja enemmän mantroihin. True story :D

Olen käsinkosketeltavan kiusaantunut, jos joudun osallistumaan harrastusporukan tai työpaikan yhteishengen nostatukseen, joka pitää sisällään gooooosfrabaaaa –mantroja tai muita vastaavia. Alkulämmittelyssä pitää tulla hiki, eikä tasan mitään muuta.

Joten minä olen takuulla kaikkien joogien pahin painajainen, varsinainen malliesimerkki siitä kuinka epähengellinen ja suorituskeskeinen nykyajan ihminen voi olla.

Että tässä vähän alustusta sille, mitkä ajatukseni olivat kun Ansku ja Jani kertoivat että pariskuntahaasteena on meditaatiotunti. 90 tuskallisen pitkää minuuttia hiljaisuutta ja keskittymistä (näin luulin). Ansku ihan takuulla valitsi tämän vain ja ainoastaan koska tietää varsin hyvin mitä mieltä asiasta olen. Haaste siirtyä epämukavuusalueelle, suorastaan sen äärilaidalle.

Mutta vaikka olenkin erkki epäluuloinen, olen kuitenkin erittäin avoin ja kokeilunhaluinen. Olen aina valmis kääntämään takkiani. MUTTA. Tämä kuitenkin vaatii aina henkilön joka laittaa minut liikkeelle ja haastaa ennakkoluuloni, yksinäni en taatusti olisi koskaan mennyt meditaatiotunnille.

Ansku oli järkännyt meille kokeilutunnin Tampereella Om Yoga -joogakoulussa. Paikkahan on minulle tuttuakin tutumpi, siellä on tullut hikoiltua Hot Joogassa ja myös työpaikkani lounasjoogat järjestetään siellä.

Sitten tositoimiin:

Kun joogaterapeutti ja ohjaajamme Teija Enoranta alkoi ennen tuntiamme kääriä valkoista huivia turbaanimaiseksi kokonaisuudeksi päänsä ympärille kertoen sen valkoisen värin vahvistavan auran säteilyä ja huivin estävän meditaation jälkeistä päänsärkyä, mietin hetken aikaa että nyt ollaan jännän äärellä.

Mutta koska olin luvannut itselleni heittäväni kaikki tukahduttavat ennakkoluuloni romukoppaan, minä myös tein niin. Hyppäsin mukaan valkoiseen fiilikseen uteliaana ja annoin mennä. Tämä siirtymän helppous johtui varmasti osaltaan siitä, että Teija puhui omasta asiastaan varmasti ja luontevasti. Kun ihminen on 100-prosenttisesti oman asiansa takana, se on helpompi myydä muillekin. Saku oli samaa mieltä ohjaajasta, että hänen varmuutensa vaikutti vahvasti meidän kokemukseemme.

Saliin siirtyessä otimme jokainen viltin ja tyynyn viereen joogamaton lisäksi. Kundaliinijoogan ja meditaation yhdistelmätunti alkoi hengitysharjoituksilla, jotka olivat minulle tuttuja muilta joogatunneilta. Kundaliinijooga ei ole kovin fyysistä, joten jättimäinen villapaitani ja viltti tulivat tarpeeseen ettei ajatus karkaa vilunväristyksiin.   

Ohjaaja kertoi kundaliinijoogasta seuraavaa:

"Kundaliinijooga on Yogi Bhajanin lännessä opettama joogaharjoitus, jossa yhdistyy monia vanhoja joogisia tekniikoita. Se sisältää asanoita, aivan kuten hathajoogakin, mutta harjoituksiin kuuluu usein pranayamaharjoituksia, joissa käytetään hengitystekniikoita, ja meditaatioita lyhyinä tai pitkinä, hyvin monilla eri tekniikoilla.

Kundaliinijooga on tyypillisesti ”yoga chikitsaa” eli terapeuttista joogaa, jossa joogaharjoitusta käytetään jonkin tietyn kehon tai mielen aspektin työstämiseen. Valikoimasta löytyy harjoituksia hyvin tarkkaan määriteltyihin asioihin, oli se sitten ohutsuolen toiminnan häiriö tai kuolemanpelko."

Jappa-meditaatioon siirtyminen:

Kundaliinijoogan myötä siirryttiin kohti 22 minuuttia kestävän meditaation osuutta. Kun havahduin hengitysharjoituksista (rakastan niitä!) todellisuuteen ja kuulin että itse meditaatio suoritetaan ääneen mantraamalla, aloin jo paniikissa katsella pakotietä. Kuulinko väärin, eikö meditoinnin pitäisi olla rauhallista ja äänetöntä?!

Ei. Jappa-meditaatio on äänekästä. Mantran avulla halutaan hallita mielen liikkeitä.

Guru Guru Wahe Guru, Guru Ram Das Guru

Yllä olevaa mantraa lausuttiin 5 kertaa yhden uloshengityksen aikana (nopeassa tahdissa) 22 minuutin ajan putkeen. Että. Ei ihan peruskauraa mantrakammoiselle. Näytin aivan varmasti peuralta ajovaloissa, kun valmistauduin ja hain hyvää risti-istuntaa missä jalat eivät puutuisi.

Sitten volyymit kaakkoon, musiikki päälle ja mantra raikaamaan. Aluksi hölisin jotain ihan omiani kun en muistanut sanajärjestystä, mutta keskittymisen myötä aloin päästä kiinni rytmistä ja mantra alkoi virrata vaivattomasti. Niin vaivattomasti, että kun Teija päätti meditaation, olin täysin hölmistynyt että eihän me vasta ehditty kuin viisi minuuttia! Olin hukannut ajantajuni niin totaalisesti, että 22 minuuttia lensi kuin siivillä.

Tämä on varmaan se hetki kun täytyy vetää henkeä ja todeta että jotain tässä hommassa on. Miten voi olla mahdollista että aika hävisi niin täysin, ettei tietoinen mieleni pysynyt perässä lainkaan!

Ohjaaja kertoi että tunnin vaikutukset tuntuvat vielä seuraavana yönä ja päivänäkin, että kokemus ei rajoitu vain harjoituksen aikaan ja paikkaan. Minä nukuin kundaliinijoogan ja meditaation jälkeen kuin tukki, joten ainakin se aiheutti jonkinlaisen syvemmän rentoutumisen.

Tunnelmat session jäljiltä ovat aavistuksen hämmentävät. En ehkä ole ihan vielä valmis käärimään valkoista turbaania päähäni, mutta ei välttämättä olisi huono idea pysähtyä äärimmäisen hektisessä arkirumbassa joskus aloilleen ja keskittyä. Mantraahan voi hokea myös äänettömästi meditaation aikana, jolloin ei välttämättä heti lunastaisi kylähullun mainetta naapurien keskuudessa, jos istuisi esimerkiksi omassa puutarhassa omenapuun alla meditoimassa.

Sakun versio tapahtuneesta:

Olin siinä käsityksessä että menemme meditoimaan, joten oli iloinen yllätys että kyseessä olikin meditointia joogailun lomassa. Käsitykseni meditoinnista on siis se, että istutaan, rauhoitutaan ja noustaan sfääreihin ilman mitään venyttelyjä.

Kävimme Niinan kanssa noin 5-6 vuotta sitten vuoden verran astangajoogatunneilla ja tykkäsin kovasti. Loin astangasta itselleni oman version kotijoogaksi, jota olen suorittanut välillä enemmän, välillä vähemmän. Tuo vaimo ei lievästi sanottuna perusta mistään henkisyyden tavoittelu hihhuloinneista, joten hieman hymyilytti miten naamasta näki helpotuksen kun emme ole pelkästään meditoimassa.

Viime aikoina, johtuen kropan täydestä jumista, olen joogaillut noin 1-3 kertaa viikossa. Vuosien varrella olen todennut että mikään venyttely ei rentouta lihaksia samaan malliin kuin jooga. Pitihän sitä reilusti yli kolmikymppiseksi elää ennen kuin tämänkin ymmärsi. Myönnän tosin että laiskuus vie usein voiton ja joogat unohtuu. Seurauksena tämä juuri mainitsemani kokovartalojumi.

Om Yoga -koululla oli todella miellyttävä tunnelma. Jo pelkkä aulassa hengailu sai mielen rentoutumaan. Plus Jani ja Ansku ovat mitä mainiointa seuraa tällaiseen harrastustoimintaan!

Ohjaaja Teijalla oli heti homma hyvin hallussa. Pidin hänen otteestaan, josta näkyi että nyt ollaan tekemisissä rautaisen ammattilaisen kanssa. Luottamusta ohjaajaan ei vähentänyt aivan timanttinen musiikkivalinta alkurentoutuksen taustalla. Mahtava melodia, jota olisin voinut kuunnella pelkästään sitä koko puolitoistatuntisen.

Kundaliinijooga itsessään oli rauhallisempaa ja "henkisempää" kuin hikisempi astanga ja mantrat näyttelivät isoa osaa. Rehellisesti voin myöntää että suhtaudun niihin varsin skeptisesti, mutta jostain syystä pääsin heti aluksi oikeanlaiseen fiilikseen ja hokemat eivät tuntuneet niin falskeilta kuin pelkäsin. Suurin osa porukasta osasi rivit tuosta vaan ja onneksi lausuivat ne reippaalla volumella, niin oma epämääräinen mölinä ei todennäköisesti kuulunut mihinkään. Että voikin kieli mennä solmuun.Gurugurugu wham guruluru ömmömmöö! Ihan mahtavaa ja voin taata että suupielet kääntyvät väkisinkin hymyyn kun noita yrittää sopertaa.

Minulle astanga on ollut pelkästään venyttelyä ja en ole sen parissa sen kummemmin kyennyt miettimään syvällisiä tai muutenkaan kohonnut korkeuksiin. Kundaliinijooga oli siltä osin enemmän sitä miksi moni tavis varmasti joogan mieltää. Ehdin hyvin vaipua ajatuksiin ja olo oli kevyt. Ihan oma lukunsa oli lopun 22 minuutin mantran hokeminen nopeatempoisen biitin tahdissa. Siinä kohottiin kyllä semmoisiin sfääreihin etten olisi ennakkoon uskonut. Aika kului lentäen ja luulin kestoksi noin 5 minuuttia. Todella hämmentävä kokemus!

Loppurentoutuksessa minulle kävi klassisesti eli nukahdin… Heräsin ja Niina vieressä yrittää pidätellä hihitystä. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta ja onneksi en tällä kertaa alkanut kuorsaamaan… Ansku oli kuulemma ihmetellyt tasaista hurinaa, mutta ei huomannut kenestä se tuli.

Tämän perusteella voin suositella kundaliinijoogaa ja Om Yoga- koulua lämpimästi. Maalliset murheet ja stressi katosivat kuin tuhka tuuleen. Sessio kundaliinia työviikon lopuksi ja a vot. Harmi että täällä Akaassa ei, tietäkseni, ole saatavilla samanlaista toimintaa.

***

Kiinnostaako jooga? Om Yogassa on avoimet ovet nyt tulevana keskiviikkona 30.3. klo 18-20, jolloin pääsee tutustumaan joogakouluun. Lue lisää tapahtuman sivulta.

Haasta bloggaaja –sarjan edelliset haasteet:

Pariskuntahaasteena roller derby – miten ensikertalaisilla sujui luistelu

Haasta bloggaajan mies – Saku pääsi ensimmäistä kertaa hevosen selkään

Haasta bloggaaja – miltä tuntui veivata takamusta burleskin alkeistunnilla

Kommentit (1)

Vierailija

Uskontojen uhrit ry:n sivuilta voi lukea toisenlaisen kundaliini jooga kokemuksen. En suosittele joogaa ikinä kenellekään.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011