Haasta bloggaaja -juttusarjan toinen haaste on ratsastus. Tämä oli sellainen tehtävä mikä minun oli pakko ulkoistaa miehelleni, sillä itse en siihen pysty. Ei vältytty paniikki-itkulta minun kohdallani tällä reissulla, kun piti koskea kahdella sormella hevoseen :D Mutta ei siinä mitään negatiivista, uskon itsensä ylittämiseen ja vähintään aina yritän, oli lopputulos mikä tahansa.

Mieheni ei ole ratsastanut aikuisena, joten tämä oli todella hieno kokemus myös hänelle. Ja tyttärellemme, joka kulkee kotona muovinen hevosfiguuri kädessään aamusta iltaan ja hokee i-hah-haa. Anni oli ihan haltioissaan ratsutilan hevosista, eikä pelännyt suuria uljaita eläimiä yhtään! Voihan veikkonen jos tyttö päätyy heppatytöksi, siinä on minulla hieman pureskelemista.

Mutta sitten itse asiaan. Ystävälläni Eevalla on oma hevonen Pirkkalassa Tanilan Ratsutilalla, ja hän lupautui tunnin vetäjäksi. Eevan heppa vain sattuu olemaan val-ta-van suuri, nuori ja vielä nuoruuden villi, joten hän päätyi vuokraamaan opetusta varten kiltin suomenhevosen nimeltä Sivutuli. Eilen sitten koitti päivä kun meidän porukka huristeli Pirkkalaan ja en tiedä kumpi jännitti enemmän, minä vai Saku.

Tästä eteenpäin annan puheenvuoron Sakulle.

Kun Niina ilmoitti että 20.2 lauantaina olisi sitten ratsastustunti, niin taisin vastata lakonisesti "joo, ok". En ole erityisen, lue: yhtään, spontaani ihminen. Haluaisin kyllä olla, mutta luonnetta on vaikea muuttaa. Olen western-fani joten ratsastus itsessään kiinnostaa, mutta sitä vain on vähän kaikessa aluksi epäileväinen defaulttina. On kuitenkin fakta, että kokeakseen hienoja asioita pitäisi osata heittäytyä. Tälläkin kertaa se kannatti.

Olen aina pienestä pitäen tykännyt eläimistä, mutta hevosista minulla ei ole kokemusta juuri lainkaan. En ole siis koskaan ratsastanut. Paitsi videopelissä, lasketaanko se? Ennakkoon en jännittänyt tapahtumaa, mutta pakko kai se on myöntää että kun opettajana toiminut Eeva antoi Sivutulen ohjakset, niin jännitti lopulta aika paljonkin. Siinä kävelyttäessä hevosta talliin ehti miettiä jo, että mitä jos onnistun mokaamaan ja hevonen toteaa että ihme juntti en ala tuommoisen kanssa mihinkään!

Tallin sisälle päästiin rentona kuin rautakanki. Eeva opasti yksityiskohtaisesti miten hevonen valmistellaan ennen ratsastamista. Ensin harjattiin kyljet ja selkä, tarkastettiin kaviot ja hevosenkengistä moskat pois. Nilkkoihin aseteltiin suojat etteivät ne kolhiinnu. Eeva laittoi suitset paikalleen. Lopuksi tietysti kiinnitettiin satula.

Sain ottaa osaa lähes kaikkiin toimenpiteisiin ja tässä kohtaa se jännittämisen huippu koettiinkin. Ei ollut kyllä yhtään luonteva olo. Ns. comfort zone oli melkoisen kaukana... Touhu oli kuitenkin todella kiinnostavaa ja ihailin Eevan pro-otetta. Sivutuli oli kuulemma kiltein hevonen tilalla ja tämän ansiosta saikin kunnian tutustuttaa minua ratsastuksen maailmaan. 

Valmistelujen jälkeen talutin Sivutulen maneesiin jossa edellinen ratsastaja oli lopettelemassa. Saimme aloittaa ylhäisyydessä yksinäisyydessä mikä sopi minulle vallan mainiosti. Sain oppitunnin miten selkään noustaan ja miksi se tehdään näin. Lopuksi Eeva myös näytti miten homma hoituu. Mikäli joku ei sitä tiedä, niin kerrottakoon että en ole kovinkaan pitkä. Portaat tulivat siis tarpeeseen. Ilman niitä kipuaminen olisi ollut todennäköisesti parhaat kotivideot-luokan sekoilua. On ne länkkärit olleet melkoisia pomppuihmeitä kun tuosta vaan nousivat hepan selkään paukuttelemaan pistoolilla. 

Ylös kuitenkin pääsin ja alkulämmittelynä Eeva talutti Sivutulta ympäri maneesia. Tämä oli siis juuri sitä mitä jostain syystä kuvittelin koko tunnin olevan. Seuraavaksi alettiin käymään läpi ratsastuksen peruselementtejä eli stop-start osastoa ja kääntymistä. Oli melkoisen komea fiilis kun valtava eläin totteli komentoja ja jännitys oli käytännössä jo unohtunut. Oli vain ihan hemmetin hauskaa. Kokeiltiin ravaamista niin että Eeva piti hihnasta kiinni ja juoksi vieressä.

Huomasin nopeasti että talvi-Converset olivat about onnettomin mahdollinen kenkävalinta. Minulla ei ole tällä hetkellä saappaita joskin olen jo pitkään aikonut semmoiset ostaa. Nyt niille olisi ollut käyttöä. Jalat meinasivat lipsua jalustimista, mutta kyllä ne siellä kuitenkin pysyivät eikä asiasta tullut ongelmaa. Tietääpähän ensi kerralla varustautua paremmin.

Hevosen ohjastamisen mekaniikka oli pitkälti sellaista mitä olin ajatellutkin. Tosin leffoissa monesti kannoilla potkaistaan kylkeen, mutta näin reaalimaailmassa pieni puristus säärillä riitti liikkeelle pääsyyn. Kääntyminen tuntui helpolta ja loogiselta ja pysäytyksetkin onnistuivat kivutta. Tähän asti oli todella kivaa, mutta toiminta nousi ihan uusiin sfääreihin, kun Eeva totesi, että talutus riittää ja voisin ratsastaa itsekseni. Sanoin että joo miksipä ei vaikka mielessä pieni epäilys kävikin.

Siitä me Sivutulen kanssa lähdettiin liikkeelle ja hetken kuluttua jo ravattiin ympyrää ja pujoteltiin tötsiä ja voin sanoa että pää räjähti. Olo oli täysin absurdi. Tajusin että tämä on ollut minun unelma lapsuudesta asti, mutta se on tuntunut niin kaukaiselta että ehdin jo unohtaa. Laukkaa en kokeillut ja se hieman harmittaa jälkikäteen. Tosin syy miksi en lähtenyt siihen oli luistavissa kengissä ja ajattelin että parempi kun en haukkaa liian isoa palaa ensimmäisellä kerralla.

En olisi mitenkään uskonut ennen tuntia, että pystyn näin nopeasti ratsastamaan itsekseni tällä tavalla. Kiitokset Eevalle loistavasta opetuksesta! Ymmärrän täysin miksi ihmiset hurahtavat ratsastamiseen. Uskomattoman hienoa toimintaa. Sivutuli todella oli kiltti hevonen ja ratsastuksen jälkeen en minäkään enää turhia jännittänyt hänen vierellä hengailua. Kiitin saumattomasta yhteistyöstä ja hän pökkäsi pehmeästi päällä rintaan. Otin sen hevon high fivena. Oli ihan parasta. Suosittelen ratsastamista kaikille jotka saavat mahdollisuuden.

-Saku

***

Niinan loppusanat: Sakusta huomasi aluksi että jännitti, ja hän piti aikamoista välimatkaa Sivutuleen taluttaessaan heppaa kohti maneesia. Mutta tunnin jälkeen muutos oli todella ilmeinen. Mies ja hevonen kulkivat kylkimyyryä, jännitys oli kadonnut ja kaksikon välille oli selvästi syntynyt jonkinlainen yhteisymmärrys. Olin tosi iloinen että Saku tarttui rohkeasti haasteeseen, lauantai oli meidän koko perheelle todella elämyksellinen päivä. Ja sanottakoon että olen tosi kateellinen kaikille teille jotka saatte ja uskallatte ratsastaa, haluaisin joka solullani uskaltaa, mutta tunnen myös rajani ja tiedän, että ei tule koskaan onnistumaan. Harmi.

Haastesarjassa on vuoden aikana luvassa todella hauskoja juttuja, joudun esimerkiksi kokeilemaan keskiaikaista kamppailua täysissä varusteissa, eli jonkinlainen haarniska-asu ilmeisesti luvassa! Suosittelen jokaiselle elämysten vuotta, että kokeilee edes muutamaa itselle täysin uutta asiaa :)

Kommentit (26)

Milja

Maagisen kaunis hevonen. En ole minäkään hevostyttöjä. Säälin niitä, kun joutuvat ihmistä kantamaan :D.

Vierailija

Isäni oli aikoinaan samanlainen hysteerinen hevoskammoinen kuin sinä. No minulle tuli oma hevonen ja isä kävi ainakin kerran viikossa kanssani tallilla, ekat pari vuotta hyvin kaukaa katsellen ja siinä kauan huomattuaan kuinka mahdottoman lutuinen, ihmisrakas ja kiltti hevoseni on, uskalsi hän vähitellen rapsutella, harjailla, ja siinä vuosien saatossa jossain välissä alkoi ratsastamaankin. Ensin talutuksessa jännityksestä kankeana, mutta nykyään menee jo itsekseen! Älä koskaan sano ei koskaan ;) Toivottavasti tytöstäsi tulee heppatyttö, ehkä sinulle käy sama tarina!

Vierailija

Olen laiska ja kommentoin harvoin/en ikinä, mutta nyt on pakko sanoa: En kestä miten symppiksiltä sinä ja Saku molemmat vaikutatte! :D Aivan hurmaava pariskunta.

---

Ja hei, nyt kun vallan villiinnyin kommentoimaan, niin lisäänpähän tähän vielä kysymyksen: Saitko ikinä selville minkälaisella langalla se villapaitasi oli neulottu? Minulta meni ehkä se ohi mutta kovasti kiinnostaisi kuulla kun on pitkän tauon jälkeen alkanut neulominen taas kiinnostaa.

Daisy

Olipa ihanasti kirjoitettu postaus! :) Jotenkin olin mielessäni ihan fiiliksissä mukana tallilla samaistuen teihin kumpaankin :D
 

Itse kävin joskus alakoululaisena ratsastamassa kerran. Pelkäsin silloin (ja pelkään edelleen) hevosia, mutta halusin ihan hirveästi olla heppatyttö. Muistan, että jännitin niin paljon sitä ratsastustuntia, että jälkeenpäin mulle nousi pieni kuume. Jotenkin se ratsastus sitten jäi siihen yhteen kertaan.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Kiitos paljon, tätä postausta oli tosi kiva myös kirjoittaa ja antaa miehelle kirjoitusvastuuta :)

Joskus varmasti viisautta on myös tiedostaa omat rajansa, jos kertakaikkiaan ei tunnu siltä että laji olisi oma :) minä tiedän 99,9% varmuudella että en pystyisi ikinä kehittymään itsenäiseksi ratsastajaksi, olisin ihan liian paniikissa.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Putti

Ai sakua kiinnostaa western.... ;) Kannattaa lähteä kokeilemaan, jos jostain läheltä (ainakin meiltä Hyvinkäältä) löytyisi paikka jossa pääsee kokeilemaan laadukasta lännenhevosta :) 

Vierailija

En ole alkuperäisen kommentin kirjoittaja mutta "lännenhevonen" on siis lännenratsastukseen elikkä juuri western-tyyliseen toimintaan (Jenkeissä lajiin ja kilpailuihin kuuluu käsittääkseni yhä esim. karjan lassoaminen yms hc-länkkärimeno) käytetty hevonen, yleensä rodultaan amerikkalainen quarter. Lännenratsastusta kokeilemalla pääsee ehkä lähimmäksi aitoa cowboy-henkeä;)

Putti

Nooo, kaikessa yksinkertaisuudessaan westerniin koulutettu hevonen :D 

tallimutsi

Minä olen päässyt hevospelostani käyttämällä lapsiani ahkerasti tallilla. Meillä tallille innosti tytär joka oli ihastunut hevosiin jo taaperona. Ensimmäisen "ratsastuksen" jälkeen ei kypärää saanut päästä irti. Nyt 10 vuotta myöhemmin on esteillä korkeutta toista metriä.

Annikin voi jo kokeilla shettiksillä ratsastusta. Ja sinäkin uskallat mennä niiden vierelle varmistelemaan tytön selässä pysymisen. Ja hevostelusta voisi teillä tulla isän ja tytön yhteinen harraste.

Hyvä, joskin korkea hevonen ollut teillä ensi kokeilussa. Joustavat housut ja kannalliset kengät (talvella kuomat ja kesällä saappaat) jalkaan seuraavaksi kerraksi.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Tosi hyvä kuulla että sinäkään et ole "siirtänyt" omaa entistä pelkoasi lapsiisi, toivon todella että minäkään en vaikuta Anniin negatiivisesti tässä asiassa vaan että hän säilyttää oman pelottoman asenteensa. Meillä tässä olisi paljonkin potentiaalia isä-tytär-harrastukseksi, mieheni oli lauantaina ja on edelleen ihan intona ratsastuskokeilusta. Talvisaappaat menivät heti hankintalistalle :)

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Vierailija

haluaisitko valottaa vähän taustoja, että mistä noin voimakas heppapelkosi johtuu? on vaan mielenkiintoista, miten voimakkaat pelot syntyvät. hepat ovat enimmäkseen varsin mukavia ja ystävällisiä tyyppejä, toivottavasti pelkosi joskus hellittää :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

En osaa jäljittää pelkoani mihinkään erityisesti, ainoa mitä tulee mieleen lapsuudesta on se että yhden kerran jouduin tallikäytävällä sellaiseen tilanteeseen että hevonen karkasi omasta pilttuustaan ja lähti juoksemaan minua kohti, ja jouduin peruuttamaan toisen hevosen boxiin, mutta pelkäsin hevosia ihan tuntuvasti jo sitä ennen eli tämä ei ollut mikään trauman aiheuttaja sinänsä. Lapsuudenkotini lähellä oli siis talli, jossa ystäväni ahkerasti kävivät ja minä saatoin silloin huvikseni lähteä mukaan rapsuttelemaan lampaita ja koiria, hevosen selkään en olisi suostunut silloinkaan. Kun mietin asiaa oikein kunnolla, perustelen pelkoani sillä että en voi uskoa että niin iso eläin olisi millään tapaa kontrolloitavissa ja kuolemanpelkoni on ilmeisesti tarpeeksi suuri että pysyn kaukana vakuutteluista huolimatta :D luolamiesaikana olisin varmaan ollut juuri se huolehtijatyyppi, joka olisi linnottautunut kotiluolaan koko elämäkseen "ettei vaan satu mitään" :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Piita

Hei!
Törmäsin blogiisi facebookin hevospalstan jaon kautta. Ihana kirjoitus ja miehesi kuvaa juuri sitä mitä hevosen kohtaaminen parhaillaan on. Ja sinun loppukommentointisi, siinä kiteytyy se mitä hevonen saa aikaan olemuksellaan ja energiallaan.
Olen ratsastanut lapsena ja hoitanut hevosia paljon silloin, ennen lapsia aikuisena sain taas hevoskipinän ja aloitin uudestaan. Lasten jälkeen sairastuin selkärankareumaan ja ratsastamiseni on ratsastettu.
Nyt tyttäreni ovat hevostyttöjä ja kuljen mukana talleilla. Mieheni on innostunut hevosista myös. Aluksi kulki tyttöjen mukana, sitten alkoi auttamaan varustamisessa ja hoitamisessa. Nyt hänenkin viikkoonsa kuuluu 2-3päivää tallilla tyttöjen kanssa. Hevosista on tullut koko perheen harrastus, me vanhemmat lähinnä kuskaamme ja auttelemme.
Tallilla käynti ja hevosten harjaaminen ja rapsuttelu on hyvää turpaterapiaa.
Murrosikäisten tyttöjen äitinä voin sanoa ettei paljon parempaa harrastusta olekaan.
Mieluummin kutsuu talli ja hevoset kun illat kaupungilla. Ratsastus on hyvää liikuntaa ja hevosten hoitaminen ja tallityöt kasvattavat lihaksia sekä vastuuntuntoa.
Murkkuiän angstia helpottaa kun voi rapsutella hevosta joka kuuntelee ja tuhisee hyväksyvästi. <3
Ratsastus on yhteistyötä, onnistumista, opettelua, epäonnistumisia ja välillä kovaa työtä. Parhaimmillaan vuorovaikutus hevosen kanssa on taianomaista.
Hevonen on viisas eläin. <3
 

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Ai, joku on varmaan jakanut postauksen :) tosi kiva että luit ja kommentoit. Tosi hieno juttu että pystyt selästä huolimatta olemaan edes jollain tavalla mukana, en epäile yhtään etteikö mieli virkisty eläinten parissa myös meillä ei-angstisilla aikuisilla :D Meillä varmasti tyttären potentiaalinen heppainnostus olisi isä-tytär harrastus, ja aiomme ehdottomasti kannustaa Annia minkä tahansa lajin pariin mistä hän itse syttyy. Minä tyydyn ihailemaan noita kauniita eläimiä kauempaa, mutta ei sekään huono tapa ole. 

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

LauraL

Aivan ihana hevonen! Tämä postaus ei kyllä helpottanut haavettani päästä ratsastamaan. Olen harrastanut ratsastusta joskus lapsena ja nyt harmittaa että se jäi ja voisinkin aloittaa uudestaan. Kunhan vain löytyisi mukava talli.

Maira__

Haha :D Saku tallilla / hevosen selässä lipevissä Converseissä on ihan yksi yhteen back to memorylane sinne, kun Niina ulkoilutti Imaa jossain ainoissa silloin omistamissaan ei-korkoisissa ikälopuissa tossuissa :D

Tollain kun tallille menee hevonpaskan sekaan niin ehkä siistit nahkatennarit ja farkut ei välttis parhain pukukoodi ole ;) ja tietysti, kuten Saku mainitsi, kannattomissa lipokkaissa on vähän ilkeä ratsastaa. Kantakengät seuraavan kerran, ei tartte ees saapikkaita olla! Ihanaa, hevoset on parhaita! <3

Vierailija

Oletko koskaan kokeillut hypätä ponin/hevosen vetämään rekeen tai kärryihin kyytiläiseksi? Siinä voisi olla hevospelkoon siedätystä ilman kosketusta. Ja kävelyvauhdista pääsee koska vain hyppäämään alas. :D

Vierailija

Aivan huikeaa että Saku lähti ennakkoluulottomasti mukaan! Hevospelkoon liittyen, oma äitini pelkäsi kuollakseen hevosia mutta kun tytär kolmevuotiaana päätti alkaa harrastaa hevosia ja oli hyvinkin voimakastahtoinen, ei äidille jäänyt vaihtoehtoja. Sama äiti päätyi minua kuskaamaan milloin minnekin tunnille, kisoihin, valmennuksiin ja muutenvain tallille aikaa kuluttamaan niin monta kertaa, että pelkokin lieveni. Ei hänestä hevosihmistä koskaan tullut, mutta eihän kaikkien tarvitsekaan olla :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011